"We swam before we breathed or walked' : able-bodied belonging in popular stories of evolutionary biology

This article introduces the concept of able-bodied belonging,' and pays particular attention to the cultural mechanisms in which ableism intertwines with the forms of belonging. Taking a cultural studies viewpoint, the article focuses on present evolutionary biological accounts, and explores the ableist and speciesist assumptions that frame evolutionary biology. The article investigates how these accounts invoke a feeling of belonging to the animal world in ways which reinforce the idea that only a particular kind of body is species-typical of humans. First, the article explores how the cultural stories that emphasize the connection between human beings and non-human species eventually distance particular bodies from humanity. Second, the article shows how humans' connection to the animal world could emerge in a way that contests the exceptionality of able-bodied humanity.Peer reviewe

Bodies of Latent Potential : Abled Imaginary and National Belonging in Finnish Cultural Texts about Swimming

Drawing on Foucauldian genealogy and the methodological approaches of cultural studies, the authors address the question of how assumptions of citizenship have functioned in Finnish cultural texts on swimming. The analysis is developed from texts from the early twentieth century to the present day. Based on a theoretical approach that combines the perspectives of disability studies and post colonialism, the article traces how the ability to swim has been articulated as a common objective, and as latent potential in everyone. It also shows how assumptions of appropriate behaviour in public pools function in a way that reinforces specific visions of Finnishness. These discussions are rearticulated, and an approach is proposed that encapsulates the functioning of ‘latent potential’. The authors further develop theorizations of ableism that facilitate specific investigation of its connections with orientalism.Peer reviewe

Empatian kulttuurinen politiikka

Monilajisen empatian idea avaa mahdollisuuksia kyseenalaistaa oletuksia, jotka hierarkisoivat elämänmuotoja. Onko empatia itsessään kuitenkaan ratkaisu kaikissa konteksteissa ja kaikkina aikoina vaarallisiin hierarkioihin, joiden keskellä elämme

Sosiaalityön asiantuntijuus lastenvalvojan työssä

Lastenvalvoja on ammattilainen, joka tapaa perheitä pääsääntöisesti vanhempien eron seurauksena. Perheoikeudellisten sopimuksien laatiminen ja vahvistaminen kuuluvat lastenvalvojien työtehtäviin. Sopimuksia laatiessa lastenvalvoja kohtaa asiakkaat yksilöinä, sillä perheiden tilanne voi olla hyvin erilainen. Vaikka lastenvalvoja tapaa pääsääntöisesti vanhempia, on lapsen edun huomioiminen etusijalla. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sosiaalityön asiantuntijuutta lastenvalvojan työssä. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu yleisen sekä sosiaalityön asiantuntijuuden tarkastelusta sekä lastenvalvojan työtehtävistä. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto sisältää kymmenen vertaisarvioitua artikkelia. Artikkelit ovat laadullisia tutkimuksia lastenvalvojan työkenttään sijoittuen. Aineiston analysointiin käytin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tarkemmin teemoittelua. Tutkimustulokset jaottelin kolmeen pääteemaan, jotka ovat ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyö, haastavien tilanteiden kohtaaminen sekä lapsen edun tunnistaminen. Pääteemojen alle muodostui useampi alateema. Ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyö sisältää vuorovaikutustaidot, arvot ja etiikan sekä vanhemmuuden tukemisen. Haastavien tilanteiden kohtaamisessa alateemoiksi nousi asiakkaan kokemus, tiedon kriittinen vastaanottaminen sekä roolit ja resurssit. Viimeinen pääteema, lapsen edun tunnistaminen, koostui vuorovaikutussuhteesta lapseen sekä lapsen huomioinnista. Tutkimustulosten perusteella lastenvalvojan työssä näkyy sosiaalityön asiantuntijuuden piirteitä, mutta ne sekoittuvat osittain yleisten asiantuntijuuden piirteiden kanssa

Sosiaalinen media digitaalisen lähisuhdeväkivallan välineenä

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sosiaalista mediaa voidaan käyttää digitaalisen lähisuhdeväkivallan välineenä. Tutkimuksessa nostetaan esille väkivallan kokijoiden kokemuksia digitaalisesta väkivallasta ja sosiaalisen median osuudesta väkivallanteoissa. Tutkimuksessa selvitetään myös, minkälaisia seurauksia digitaalisesta lähisuhdeväkivallasta on ilmennyt kokijoille, miten he tunnistivat olevansa väkivallan kohteena ja miten he reagoivat väkivaltaan. Analyysissa pureudutaan lisäksi kokijoiden kokemuksiin avun hakemisesta ja avun saamisesta väkivaltaisessa tilanteessa ja väkivallan jälkeen. Tutkimusta voisi luonnehtia ilmiölähtöiseksi läpileikkaukseksi siihen, minkälaisena digitaalinen lähisuhdeväkivalta näyttäytyy sosiaalisen median kontekstista käsin tarkasteltuna. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja aihepiiriä lähestytään väkivallan kokijan näkökulmasta. Primääriaineistona toimii Webropol-työkalun avulla kerätty verkkokyselyaineisto, joka muodostuu väkivallan kokijoiden subjektiivisista kokemuksista. Aineiston analyysityössä on hyödynnetty sekä kokemuksen tutkimisen että fenomenologian menetelmiä. Konkreettisesti aineisto on analysoitu teemoittelun keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalinen media taipuu lähisuhdeväkivallan välineeksi monilla tavoilla. Väkivallan tekijät ovat käyttäneet sosiaalista mediaa vainon toteuttamisessa, kohteen kontrolloimisessa, kiristämisessä ja häirinnässä sekä kuviin perustuvan seksuaalisen väkivallan välineenä. Väkivallan aiheuttamat seuraukset ovat olleet kokijoille moninaisia, mutta lähtökohtaisesti psyykkisiä ja sosiaalisia. Kokijat ovat reagoineet väkivaltaan eri keinoin, esimerkiksi katkaisemalla suhteen väkivallan tekijään. Useissa tapauksissa väkivalta ei ole loppunut suhteen katkaisemiseen, vaan erilaisten tukipalveluiden ja viranomaisten apu on ollut välttämätöntä. Tukipalveluiden, keskusteluavun, vertaistuen ja digitaaliseen lähisuhdeväkivaltaan liittyvän asianmukaisen tiedon saatavilla olon merkitykset korostuivat kokijoiden avuntarpeissa. Digitaalinen lähisuhdeväkivalta koskettaa kaikkia ihmisiä taustatekijöihin katsomatta. Teknologian kehityksen myötä syntyy jatkuvasti uusia väkivallan väyliä, joten aikaansa kuvaava tutkimustieto on ilmiön kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen ja oikein kohdennetun avun tarjoamisen kannalta keskeisessä roolissa

Nosto-osat tietomallintamisessa

Betonirakentaminen voidaan karkeasti jakaa kahteen eri alueeseen, joita ovat paikallavalettu betonirakentaminen sekä teollinen valmisosarakentaminen. Valmisosarakentamisen suosio on nykyään erittäin korkealla tasolla johtuen valmisosarakentamisen monista hyvistä puolista. Sweco on yksi Suomen suurimmista tietomallinnuksen hyödyntäjistä ja kehittäjistä. Olennainen osa valmisosarakentamista on betonielementtien siirtely, toimitus työmaalle sekä niiden asennus. Tätä varten elementit tulisi varustaa erilaisilla nosto-osilla. Nosto-osien järkevä käyttö ja tuotteiden suuri määrä ovat aiheuttaneet hämmennystä suunnittelijoiden keskuudessa. Tämän työn toimeksiantajalla Sweco Rakennetekniikalla on tarve tehdä nosto-ohjeistus elementtisuunnittelijoiden käyttöön, jotta suunnittelijoiden tieto nosto-osista lisääntyisi ja Sweco Rakennetekniikan toimintatapoja saataisiin yhtenäistettyä. Osana toimintatapojen yhtenäistämistä on tietomallintamisen tekniikoiden tehostaminen sekä kehitysmahdollisuuksien esitteleminen. Tätä osa-aluetta tutkitaan tässä työssä luomalla Tekla Open API- käyttöliittymää hyödyntävä ohjelma, jonka tarkoituksena on mitoittaa laattaelementin vaatima nosto-osa. Nosto-ohjeistuksen tekoon käytettiin kirjallista tietoa sekä betonielementtitehtailta saatua haastatteluaineistoa. Tekla- mitoitusohjelman tekoon käytetään kirjallista aineistoa sekä Sweco:n tuotekehityksen asiantuntijoiden haastatteluja. Työn tuloksena tehtiin nosto-ohjeistus Sweco Rakennetekniikan elementtisuunnittelijoiden käyttöön. Lisäksi tehtiin ohjelma, jonka avulla elementtisuunnittelijat voivat nopeasti selvittää laattaelementissä tarvittavan nostoankkurin.Concrete construction can be roughly divided into two categories, which are cast in place concrete construction and precast concrete building. Nowadays precast concrete building is quite popular and this is probably due to the many good aspects of precast building. Sweco is one of Finland’s largest building information modeling (BIM) –users. An integral part of precast construction is moving concrete elements, delivery to the construction site, as well as their installation. For this purpose, precast concrete products should be equipped with a variety of lifting components. Rational use of the lifting components and the huge number of products has caused confusion among designers. Sweco Rakennetekniikka has the need to make lifting instructions for the designers so that designer knowledge for lifting inserts could be raised as well as Sweco Rakennetekniikka practices could be harmonized. As part of the harmonization of practices is improving BIM techniques and presenting development possibilities. This aspect is examined through the creation of this work by creating program utilizing Tekla Open API interface, which has the purpose to calculate correct lifting component into slab-element. Written information was used for the lifting instructions, as well as interview material from precast concrete factories. Written material as well as interviews with Sweco experts in product development are used for the making of the program. As a result, lifting instructions for Sweco designers was made. In addition, a program was made, that allows designers to quickly figure out the required lifting component for the slab element. Programming process is shown in this thesis

Apoplastic ROS and transcriptional response in plant stress signaling

The air pollutant ozone (O3) enters plant leaves through stomata and activates apolastic reactive oxygen species (ROS) signaling. Depending on growth conditions and genotype, this results in large transcriptional reprogramming,closure of stomatal pores and activation of cell death programs. These responses are also regulated through plant stress hormones. This thesis sheds light on how stress hormone signaling is connected with apoplastic ROS signaling in the model plant Arabidopsis thaliana, and investigates regulatory mechanisms which generate specificity among sequence-specific transcription factors (TFs), the executers of apoplastic ROS -induced transcriptional reprogramming. The essential methods of the thesis include O3 exposures of Arabidopsis wild type and mutant plants followed by quantification of cell death and characterization of transcriptional responses supplemented with several protein-level analyses of selected WRKY family TFs. The O3-induced cell death was found to be inhibited by plant hormone salicylic acid, and genes RESPIRATORY BURST OXIDASE HOMOLOG F (RBOHF) and WRKY70 were found to be required for O3-induced cell death in jasmonic acid insensitive genetic background. Even though stress hormones were verified to play important roles in the regulation of cell death, the transcriptional response to apoplastic ROS in a hormone deficient/insensitive mutant was highly similar to wild type, suggesting that much of the signaling involved is independent of the studied hormones jasmonic acid, salicylic acid, and ethylene. The potential major executers of transcriptional response to apoplastic ROS, WRKY family TFs, were studied for their transcriptional regulation, DNA-binding preferences, protein-protein interactions, subcellular localization, and effects on transcriptome. The results showed that the DNA-binding preferences of WRKYs vary substantially between phylogenetic groups, implying that the specificity in signaling between different WRKYs can be partly achieved through DNA binding preferences. Transcriptomic analyses of mutants with altered expression levels of the strongly ROS-inducible WRKY75 implicate this TF as a positive regulator of well-known pathogen-responsive genes, such as PATHOGENESIS-RELATED GENE 1 (PR1) and PATHOGENESIS-RELATED GENE 2 (PR2), and as a negative regulator of several hormone signaling pathways and TFs.Ilmansaaste otsoni tunkeutuu kasvin lehteen ilmaraoista ja käynnistää siellä reaktiivisiin happilajeihin perustuvan viestintäketjun. Kasvuoloista ja perimästä riippuen tämä viestintä voi johtaa ilmarakojen sulkeutumiseen, ohjelmoidun solukuoleman käynnistymiseen ja suuriin muutoksiin geenien ilmentymisessä. Reaktiivisten happilajien lisäksi näitä vasteita säädellään kasvihormonien välityksellä. Tämä väitöstyö valaisee kasvin stressihormoniviestinnän ja reaktiivisiin happilajeihin perustuvan viestinnän yhteyksiä lituruohossa (Arabidopsis thaliana) ja tutkii, mitkä mekanismit luovat spesifisyyttä niiden geenien ilmentymisen säätelytekijöiden välille, jotka suurelta osin vastaavat reaktiivisten happilajien aiheuttamista muutoksista geenien ilmentymisessä. Väitöstyön keskeisiä menetelmiä ovat lituruohon sekä lituruohomutanttien otsonikäsittelyt ja niiden aiheuttaman ohjelmoidun solukuoleman mittaaminen. Lisäksi tutkittiin otsonikäsittelyn aiheuttamia muutoksia geenien ilmentymisessä sekä proteiinitason muutoksia WRKY-perheen säätelytekijöissä. Kasvihormoni salisyylihapon havaittiin estävän otsonin käynnistämää solukuolemaa lituruohossa. Lisäksi havaittiin, että geenit RESPIRATORY BURST OXIDASE HOMOLOG F (RBOHF) ja WRKY70 vaaditaan otsonin käynnistämän ohjelmoidun solukuoleman toteuttamiseksi otsoniherkässä liturohomutantissa, joka on kykenemätön aistimaan kasvihormoni jasmiinihappoa. Vaikka stressihormonien keskeinen rooli solukuoleman säätelyssä vahvistettiinkin, muutokset geenien ilmentymisessä vasteena reaktiivisiin happilajeihin olivat yllättävän samanlaisia lituruohossa ja lituruohomutantissa, jolta puuttui kyky valmistaa/aistia keskeisiä stressihormoneja jasmiinihappoa, salisyylihappoa ja etyleeniä. Tulos antaa ymmärtää, että suuri osa geenien ilmentymisen muutoksiin johtavasta viestinnästä vasteena reaktiivisiin happilajeihin kulkee reittejä, jotka eivät vaadi kyseisiä hormoneja toimiakseen. WRKY-perheen säätelytekijät ovat keskeisessä osassa apoplastin reaktiivisten happilajien aiheuttamassa geenien ilmentymisen muutoksessa. Väitöstutkimuksessa WRKYjä tutkittiin geenisäätelyn, DNA-sitoutumistaipumusten, proteiini-proteiinivuorovaikutusten ja solunsisäisen jakautumisen suhteen. Tulos, jonka mukaan DNA-sitoutumistaipumukset erosivat merkittävästi fylogeneettisten alaryhmien välillä, viittaa siihen, että viestinvälityksen spesifisyys WRKY-perheen jäsenten välillä saavutetaan ainakin osittain DNA-sitoutumisen tasolla