Ajan kokemisesta

Miten koen ajan, aikaa, ajallisuutta? Mikä, kenen tai miten aika on käsillä, käsissä, käsitöissä? Olen istunut ja kutonut Sastamalan kunnallisen lääkäripäivystyksen odotustilassa useita kertoja, yleensä ilman ennalta suunniteltua aikataulua. Kutoessani olen pukeutunut vanhanaikaiseen asuun, muun muassa pitkään hameeseen, esiliinaan ja huiviin. Käsillä tekeminen on ollut tapa olla läsnä muiden odotustilassa olijoiden kanssa. Usein ihmiset joutuvat odottamaan kauan lääkäriin pääsyä ja käsillä tekemiseni on mielestäni herättänyt kanssaodottajissa kiinnostuksen ja halun aloittaa keskustelu kanssani. Yleensä käsityö on jollakin tavalla tuttua, vaikka päivystyksessä käyttämäni tekniikka on ollutkin kaikille kanssaodottajille outo. Käsityön kautta keskustelut lähtivät liikkeelle ja muodostuivat toisinaan hyvinkin henkilökohtaisiksi; kertoivat ajasta ja elämästä. Koin olevani ennen kaikkea kuuntelija, kanssaodottaja ja lähimmäinen, toisinaan myös sosiaalityöntekijä ja käsityönopettaja. En halua selittää käsityötapaani, sitä millaisia kutomistani kuvakudoksista tuli tai missä ne ovat nyt. Tärkeäksi tuli se, kuinka monivaiheista ja ajallista on käsillä tekeminen, samoin kuin se, mitä on sitten, kun kädet eivät enää tee mitään. Mitä on käsillä tekeminen ja tekemättömyys, mikä suhde käsityöllä on aikaan. Tekemäni kuvakudokset saivat muotonsa oman, äitini ja ystäväni kehossa olevien arpien muodoista ollen niiden moninkertaisia suurennoksia. Värityksensä ja kuvionsa kudonnaiset saivat odotustilasta ja keskusteluista kanssaodottajien kanssa. Usein tapahtunut ja useita tunteja kestänyt oleminen ja käsillä tekeminen odotustilassa saivat minut pohtimaan ajan kokemuksellisuutta sekä lukemaan monia teoksia, joissa aika on eri tavoilla läsnä. Omat kirjalliset pohdintani saivat sysäyksen ajan näkymisestä ja kokemisesta odotustilassa. Erilaiset kirjalliset lähteet ovat johdattaneet ja rikastuttaneet ajatteluani ajasta, sen monitahoisuudesta olleena, olevana ja tulevana. Kirjallisuus on kehittänyt huomioitani ajan universaalisuudesta ja toisaalta paikallisuudesta, siitä, miten aika on eri ajoissa, asioissa ja arjessa, kuinka aika näyttäytyy tai miten ikä vaikuttaa ajan kokemiseen. Myös ajan yhteys muistiin, muistoihin ja identiteettiin, ajan tallentaminen sekä ajan suhde taiteeseen ja sen kokemiseen ovat kirjallisuuden ja oman kokemusmaailmani kautta saaneet muotoja minussa samoin kuin tekstissäni. Erityisen tärkeäksi, päivystysjonossa kutomiseni myötä, on kasvanut huomioni käsillä tekemisen ja käsityön ajallisuudesta sekä sen ihmisiä yhdistävästä voimasta. Aikaa on vaikea määritellä, vaikka se on myös silmin havaittavaa. Hetket, paikat ja tilanteet, kädet ja niitten työt ovat tulleet tallennetuiksi kuviini. Niissä koen ajan näyttäytyvän. Kutomiseni, sen tulokset tai odotustilan dokumentointi eivät tuntuneet minusta tärkeältä, tärkeää on koettu aika, hetket, jotka tallentuivat kuviin, kudonnaisiin ja kirjaimiin. Työni muodostuu siis kolmesta yhteen kasvaneesta osasta: teoksesta eli performanssista, kutomisesta terveyskeskuksessa sekä kuvallisista että kirjallisista pohdinnoista. Aika on käsillä, tunnen sen ihollani, tunnustelen sormillani

Oppia ja tiedettä kasvigeenivaroista - pilotti ilmiöpohjaisesta oppimisesta 2013-2015

Poster