Huijata, narrata, petkuttaa, jallittaa ja erehdyttää:lähisynonyymien kognitiivista semantiikkaa

Tiivistelmä. Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassani viittä huijaamista ilmaisevaa lähisynonyymiä, jotka ovat huijata, narrata, petkuttaa, jallittaa ja erehdyttää. Tutkimukseni perustuu merkityksiä korostavaan kognitiiviseen semantiikkaan, jonka mukaan täydellistä synonymiaa ei ole olemassa, vaan aina sanan muodon muuttuessa myös sen merkitys muuttuu. Siksi päämääräni oli selvittää, miten valitsemani huijaamisverbit eroavat toisistaan sekä vastaavatko tulokset verbien sanakirjamääritelmiä. Tutkimusaineistona on 500 virkkeen aineisto Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2020. Aineistoa tarkastelen sekä semantiikan että syntaksin näkökulmasta hyödyntämällä kehys- ja prototyyppiajattelua sekä semanttisia merkitysryhmiä ja muuttuja–kiintopiste-teoriaa. Näiden avulla selvisi, että tutkimistani huijaamisverbeistä merkitykseltään erilaisin on verbi erehdyttää, joka on luonteeltaan yleensä vakavaa tai tuomittavaa harhaanjohtamista, ja sen subjektina on muita huijaamisverbejä useammin jokin auktoriteetti tai yritys. Tätä vastoin verbiä narrata käytetään yleensä leikkimielisissä tai aiheeltaan kevyissä yhteyksissä. Siksi narraamista tapahtuu vain harvoin esimerkiksi rahaan liittyvissä tilanteissa. Myös jallittaminen on harvinaista rahallisen hyödyn tavoittelussa. Jallittaminen kuvaa erityisen usein sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa epärehellisyyttä, mutta myös huijaamiseen liittymätöntä usein toistuvaa tai jatkuvaa toimintaa, kuten jonkun henkilön kiivasta liehittelyä. Petkuttaa- ja huijata-verbejä käytetään erityisen usein tapauksissa, joissa epärehellisyys liittyy rahaan. Petkuttamisessa rahaa hankitaan epärehellisin keinoin ilman kaupankäyntiä, mutta huijaaminen liittyy nimenomaan epärehelliseen kaupankäyntiin. Petkuttaa-verbi nousee esille myös erityisen usein uskontoihin ja uskonnollisiin ryhmiin liittyvässä keskustelussa ja huijata-verbi tapauksissa, joissa huijaamalla vaikutetaan huijatun toimintaan. Huijata-verbiä kuvaakin erityisen hyvin sanakirjamääritelmä ’harjoittaa epärehellistä (liike)toimintaa’. Vertasin tutkimustuloksiani Kielitoimiston sanakirjassa annettuihin sanakirjamääritelmiin. Verbeistä kolme, huijata, narrata ja erehdyttää, tukevat ja täydentävät sanakirjassa annettuja määritelmiä. Sen sijaan petkuttaa- ja jallittaa-verbien kohdalla sanakirja-artikkeli koostuu merkityksen selittämisen sijaan lähisynonyymien listauksesta, johon tutkimustuloksiani ei voi verrata. Lisäksi jallittaa-verbin kohdalla tutkimukseni ei vahvista sanakirjassa annettua urheiluun liittyvää merkitystä. Tutkimukseni tulokset ilmaisevat tutkimieni huijaamisverbien tendenssinomaisia piirteitä. Tulokset kuitenkin vahvistavat kognitiivisen semantiikan näkemystä siitä, että eri muotoisilla sanoilla on myös toisistaan eriävät merkitykset

Savolaisesta kieroudesta on sana Kuopio mielestäni muodostunut:kansanonomastinen tutkimus Kuopion paikannimistä

Tiivistelmä. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, millaisia kansanetymologioita ja mielikuvia informantit muodostavat tietyille läpinäkymättömille Kuopion paikannimille. Selvitän myös, mihin informanttien vastaukset perustuvat ja vastaavatko ne tutkijoiden tekemiä etymologioita. Kandidaatintutkielmaani sisällyttämäni paikannimet ovat seuraavat yhdeksän asutusnimeä: Kuopio, Jynkkä, Julkula, Rönö, Niuvanniemi, Itkonniemi, Tiihotar, Maaninka ja Nilsiä. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella Facebookin Kuopioon liittyvissä ryhmissä. Tutkimukseni mukaan informanteille heränneet mielikuvat sekä kansanetymologiat liittyvät yleensä joko sana-assosiaatioihin, eri kieliin, henkilönnimiin tai siirrynnäisnimiin. Yleisimmin informantit tukeutuvat sana-assosiaatioihin ja paikannimestä mieleen tuleviin henkilönnimiin. Siirrynnäisnimiin ja eri kieliin perustuvat vastaukset ovat puolestaan olleet tutkimusaineistossani huomattavasti pienemmässä roolissa. Osa informanttien luomista kansanetymologioista ja mielikuvista vastaa tutkijoiden luomia etymologioita. Etenkin läpinäkyvämpien paikannimien Jynkkä, Julkula ja Itkonniemi kohdalla informantit osasivat usein kertoa tai arvata tutkijoiden kanssa yhtenevän selityksen paikannimelle. Vaikka informanttien selitykset eivät aina ole samanlaisia tutkijoiden vastaaviin verrattuna, on informanteilla kuitenkin vastausten perusteella monesti ajatus siitä, miten paikkoja on ollut tapana nimetä

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele

Evidence of a causal effect of genetic tendency to gain muscle mass on uterine leiomyomata

Uterine leiomyomata (UL) are the most common tumours of the female genital tract and the primary cause of surgical removal of the uterus. Genetic factors contribute to UL susceptibility. To add understanding to the heritable genetic risk factors, we conduct a genome-wide association study (GWAS) of UL in up to 426,558 European women from FinnGen and a previous UL meta-GWAS. In addition to the 50 known UL loci, we identify 22 loci that have not been associated with UL in prior studies. UL-associated loci harbour genes enriched for development, growth, and cellular senescence. Of particular interest are the smooth muscle cell differentiation and proliferation-regulating genes functioning on the myocardin-cyclin dependent kinase inhibitor 1A pathway. Our results further suggest that genetic predisposition to increased fat-free mass may be causally related to higher UL risk, underscoring the involvement of altered muscle tissue biology in UL pathophysiology. Overall, our findings add to the understanding of the genetic pathways underlying UL, which may aid in developing novel therapeutics.Peer reviewe

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele