The role of management accounting in a start-up

Abstract. The aim of the study is to explore, discuss and conclude on the role of management accounting in a start-up company setting. This study is conducted via analyzing prior scientific literature findings on the characteristics of a start-up and different kinds of management accounting methods divided into two groups: management accounting methods actually used by start-ups and generally popular management accounting methods. The management accounting methods are examined by using analytical framework. The analytical framework is a standardizing tool for the management accounting methods and makes the comparative analysis possible. This study applies a simplified systematic literature review method to summarize the previous scientific literature findings. The method’s results are provided in a table in the end of every chapter the method is used. After the previous literature findings on the start-up characteristics and management accounting methods are presented, the role of management accounting is discussed via using the analytical framework. This framework is based on Lebas’ (1995) research on the performance measurement. The analytical framework consists of five different dimensions. These dimensions are considered as the fundamental reasons for performance measurement. Using the analytical framework, this study examines, for example, the fundamental reason of use, the performance and the effectiveness of the different management accounting methods. Finally, these findings are reflected to the characteristics of a start-up company. This way the study derives the role of management accounting on the basis of previous scientific literature. The results indicate that the role of management accounting consists of different traits. According to the study results, the role of the management accounting in a start-up company is to provide the most useful and accurate information as efficiently as possible. Additionally, management accounting methods should not be only focused on past performance as the historical performance analysis is considered less meaningful than planning of the future. The internal performance analysis is considered more important than external comparation to other companies. Finally, management accounting shouldn’t be fixed to company strategy too heavily. Moreover, management accounting in a start-up should be flexible and apt for changes in short intervals. The results of the study are satisfying and according to the expectations. The study itself provided no particular surprises. Being a summarizing study on the previous scientific literature, the Pro gradu could be used as a manual for start-up management. Especially the finance professionals in start-ups would benefit delving into the research as it thoroughly maps the role of management accounting based on the comprehensive scientific literature

Endolithic trace fossils in Ordovician-Silurian corais and stromatoporoids, Anticosti Island, eastern Canada

Bioerosion was a significant process in the destruction of reef-building skeletons in early and mid-Paleozoic marine carbonate settings. Ordovician-Silurian corals and stromatoporoids from Anticosti Island show a limited diversity of macroborings, dominated by Trypanites, but also includes rare occurrences of an Ordovician bivalve boring (Petroxestes pera), described here for the first time in Early Silurian stromatoporoids. Two problematic embedment structures, one containing lingulid brachiopods, resemble borings but did not contribute to bioerosion. The distribution of the embedment structures and Petroxestes pera are restricted by facies and skeletal substrate. Trypanites is relatively nonspecific, occurring in reef and off-reef facies and in most skeletal substrates; it does not appear to have been affected by the Late Ordovician mass extinction

Sähköinen potilasohjaus kiinteäkojepotilaille videomateriaalin avulla

Oikomishoito on pitkä ja monimutkainen prosessi. Oikomishoito muuttaa suun omaa mikrobiflooraa, lisää plakin määrää ja vaikeuttaa hampaiden puhdistusta. Ientulehdus ja kiinnikkeitä ympäröivän kiilteen vaurioituminen ovat yleisempiä haittavaikutuksia. Potilaan halu ja motivaatio ylläpitää hyvää suuhygieniaa on oikomishoidon edellytys. Suuhygienistillä on tärkeä rooli potilaan omahoidon ohjeistuksessa oikomishoidon alussa ja sen aikana. Tähän kuuluu ravitsemus- ja suuhygienianeuvontaa; harjausopetus, ksylitolituotteiden käytön suosittelu ja mahdollisien fluorilisien käyttö. Jotta oikomishoito onnistuisi, potilaalla tulee olla riittävästi tietoa. Hoitokäytännöt ovat muuttuneet ja niiden myötä vastaanottoajat lyhentyneet. Erilliset ohjeet ovat hyvä tuki potilaan omahoidossa vastaanotolla tapahtuvan henkilökohtaisen potilasohjauksen lisäksi. Internetistä on tullut tärkeä tekninen apuväline tiedon jakamiseksi, 86-prosenttia 16-89-vuotiaista suomalaisista käyttää internetiä. Yleisemmin tieto on kulkenut suun terveydenhuollon asiantuntijoilta suullisesti vastaanottotilanteissa. Potilaille on ohjattava internetissä sijaitsevat laadukkaat tietolähteet, ja heidät on saatava ymmärtämään internetissä olevan sairaanhoidollisen tiedon laadunvarmistuksen perus-periaatteet. Verrattuna perinteisiin potilasohjauksen menetelmiin, on todettu, että interaktiivinen multimedia ja visuaaliset materiaalit ovat käytännöllisempi potilaan kanssa kommunikointiin ja omahoidon motivointiin. Sähköisesti jaettu potilasohje on myös ekologisempaa kuin paperiset ohjeet. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda videomateriaalia. Tavoitteena on edistää suuhygienistin potilasohjauksen keinoja ja ohjauksen toimivuutta vastaanoton ja kodin välillä. Suun terveydenhuollon ammattilainen pystyy videon avulla helpottamaan ja motivoimaan nuoren omahoitoa ja näin parantamaan hänen suun terveyttään. Videolle oli tarkoitus koota tärkeimmät omahoitoa helpottavat asiat helposti katsottavaan muotoon. Video voidaan antaa linkkinä potilaan käyttöön, josta hän pystyy omalla ajallaan kertaamaan vastaanotolla käytyjä asioita. Tuotoksessa näytetään mitä ovat kiinteät kojeet, yleisimmät kiinteiden kojeiden haittavaikutukset ja keinot niiden ehkäisyyn, fluorin tarkoitus sekä ksylitolin ja ravitsemuksen merkitys. Kaikki videolla esitetty kuvattu materiaali on tuotettu itse videoimalla tai valokuvin. Video on nähtävissä You-Tube’ssa: : https://youtu.be/wu9bOJdyi1oOrthodontics is a long and complicated process. Orthodontics change the microbial flora of the mouth, increases the amount of plaque and makes teeth cleaning more difficult. The most common complications are gingivitis and enamel damage surrounding the bracets. The patient’s desire and motivation to maintain good oral hygiene is a prerequisite for orthodontic treatment. Dental hygienists play an important role in the patients’ self-care guidelines at the beginning of orthodontic treatment and during it. This includes nutrition and oral hygiene counseling: brushing instruction, recommending xylitol products and possible use of fluoride supplements. In order to have a successful orthodontic treatment, patients must have enough information. Patient care practices have changed and the appointment times become shorter. Separate patient instructions are a good way to support patients’ self-care in addition to the personalized patient education at the clinic. The Internet has become an important technical tool for sharing information, 86 per cent of the 16-89-year-olds use the internet in Finland. Usually the information is given orally from oral health specialist in the clinic. Patients should be guided to high-quality sources of information in the internet and they must be made aware of the basic principles of the quality assurance of the medical information. Compared to traditional methods of patient education, it has been found out that the interactive multimedia and visual materials are more convenient to communicate with the patient and to increase patients’ motivation to maintain good oral health. Compared to traditional patient education, electronically shared patient information is also more ecological than the paper instructions. The purpose of this functional thesis was to create a video footage. The aim is to promote dental hygienists’ patient education tools and functionality guidance between the clinic and home. Oral health care professional will be able to use this video to facilitate and motivate the youngsters’ oral self-care and thus improve their oral health. The video was intended to gather the most important self-care instructions to easy viewable format. The video can be given as a link to patients, where they will be able to iterate the discussed things at the clinic on their own time. In this video they will be shown the most common side effects of dental braces and ways to prevent them, the purpose of fluoride and xylitol, and the importance of nutrition. All the material shown on the video is self-produced by recording video or photographs. The video can be seen on YouTube: : https://youtu.be/wu9bOJdyi1

Koulutusko osallisuuden avain?

”Kaikki kynnelle kykenevät voisivat omilla kyvyillään ja haluillaan osallistua työelämään”, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo maalaa Suomelle tulevaisuuskuvaa. Yksi keino pyrkiä tavoitteeseen on osallistumistulo. Täystyöllisyyden ja osallisuuden yhteiskuntaan on vielä matkaa, ja sen saavuttamisen keinoistakin on erimielisyyttä. Aikuiskouluttajat ja tutkijat ottavat kantaa professorin ehdotuksiin

Ei saa liikaa sammaloitua - Uramenestyksen ja elinikäisen oppimisen merkitys yksilöllisissä urakäsityksissä ja uratarinoissa

Työurien pidentäminen on tällä hetkellä yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisista tavoitteista. Jotta uria voitaisiin saada pidemmiksi, tulisi kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, jotka saavat ihmiset viihtymään ja jaksamaan työssään pidempään. On tärkeää tutkia erityisesti ihmisten omia uratavoitteita ja arvostuksia, sillä ne ovat yhteydessä työssä viihtymiseen. Ihmisten urakäsitysten tutkiminen voi puolestaan lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat heidän urakäyttäytymistään ohjaavat periaatteet ja millaisia odotuksia heillä on esimerkiksi työnantajansa suhteen. Uramenestyksellä tarkoitetaan paitsi ulkoisesti havaittavissa olevaa, muun muassa ylennyksinä ja palkankorotuksina ilmenevää objektiivista uramenestystä, niin myös subjektiivista uramenestystä, johon kuuluvat kaikki asiat, joita ihminen itse pitää tärkeänä ja joita hän tavoittelee urallaan. Elinikäinen oppiminen voidaan nähdä yhtenä uramenestyksen ulottuvuutena. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä ihmisten tavasta jäsentää omia ura-kokemuksiaan ja tavoitteitaan. Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan selville, missä määrin aineistossa esiintyneet suomalaisten työssäkäyvien ihmisten urakäsitykset ja heidän esiin tuomansa uramenestyksen elementit vastasivat suurelta osin amerikkalaisessa uratutkimuskirjallisuudessa esitettyjä määritelmiä. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta muodostettiin yhdeksän uramenestyksen ulottuvuutta, joiden mukaan uratarinoissa esitetyt uratavoitteet jaoteltiin. Lisäksi selvitettiin, mitä merkityksiä ihmiset antoivat oppimiselle uratarinoissaan. Tässä tutkielmassa sovellettiin narratiivista lähestymistapaa, jossa tarinat nähdään merkitysten välittäjinä, ja pyrittiin hahmottamaan sitä prosessia, jossa yksilö tulkitsee elämänsä tapahtumia kulttuuristen tarinamallien avulla. Empiirisenä aineistona käytettiin Jatkoaika.com -verkkolehden keskustelupalstalla käytyä keskustelua, jossa ihmiset kertoivat omista uristaan, uranvaihdoistaan ja uriinsa liittyvistä tavoitteistaan. Keskustelussa 35 nimimerkkiä kertoi oman uratarinansa. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Uratarinoissa esiintyneiden uratavoitteiden kirjo oli laaja, vaikka toisaalta monet keskustelijat myös jakoivat samoja uratavoitteita, joista keskeisimpinä nousivat esiin työssä viihtyminen, työllistyminen ja palkkaus. Teoreettiset uramenestyksen ulottuvuudet eivät kyenneet kattamaan kaikkia uratarinoissa ilmenneitä uratavoitteita. Keskustelussa ei käytetty lainkaan menestys-sanaa, vaikka menestyksen elementeistä puhuttiin. Tämä tulkittiin siten, että suoraa puhetta menestyksestä saatetaan pitää suomalaisessa vaatimattomuutta hyveenä pitävässä kulttuurissa vieraana. Uratarinoista löytyi melko paljon teoreettisten urakäsitysten piirteitä. Harva uratarina kuitenkaan edusti ainoastaan yhtä teoreettista urakäsitystä, vaan useimmissa uratarinoissa oli aineksia useasta eri teoreettisesta urakäsityksestä. Koska teoreettisten urakäsitysten piirteitä esiintyi uratarinoissa, teoreettisten urakäsitysten voidaan nähdä edustavan jonkinlaisia kulttuurisia mallitarinoita, jotka kertovat, mitkä asiat nykypäivän työelämässä ovat tavoiteltavia. Oppimisen merkityksistä selvimmin tuli esiin opiskelujen tai tutkinnon mahdollistama muutos tilanteeseen, jossa oltiin tyytymättömiä vallitseviin olosuhteisiin. Oppimisen osalta uratarinoissa korostui tutkintoon tähtäävä koulutus, mutta myös työssä oppimista pidettiin joissain uratarinoissa keskeisenä uran kannalta

Akateemisen työn merkityksellisyys ja yliopiston muuttuvat vaatimukset

Julkinen valta vaatii yliopistoilta yhä enemmän taloudellisen hyödyn tuottamista ja kilpailukyvyn vahvistamista. Suoritteiden ja tehokkuuden korostaminen on kuitenkin nähty ristiriitaisena yliopistojen sivistystehtävän kanssa, ja se on vähentänyt yliopistohenkilöstön työssään kokemaa merkityksellisyyttä. Tarkastelen kasvatustieteitä, lääke- ja biotieteitä sekä kielitieteitä edustavien tutkija-opettajien työssään kokemaa merkityksellisyyttä ja sen muutosta. Kysyn, millaisia merkityksiä he antavat työlleen, miten ja mistä asioista he rakentavat työnsä merkityksellisyyttä ja miten he sovittavat yhteen omia identifikaatioitaan ja yliopistotyölle asetettuja vaatimuksia. Aineistona on teemakirjoittamisen menetelmällä kerätyt tutkija-opettajien kirjoittamat kuvaukset heidän suhtautumisestaan työhönsä ja yliopistossa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkija-opettajat rakensivat työnsä merkityksellisyyttä edistämällä tiedettä, kasvattamalla ja sivistämällä opiskelijoita, vaikuttamalla yhteiskuntaan ja vaalimalla yliopistoyhteisöä. Sivistyseetokseen identifioituneet kasvatus- ja kielitieteilijät kokivat oman työnsä arvostuksen heikentyneen mitattavia tuloksia korostavassa yritysmäisessä yliopistossa ja sen myötä myös kokemansa työn merkityksellisyyden vähentyneen. Jos yliopisto ohjaa työntekijöitään sitoutumaan pääosin oman uran edistämiseen tuottamalla julkaisuja ja hakemalla rahoitusta, se ei välttämättä kykene tuottamaan siltä odotettavaa yhteiskunnallista hyötyä, laatua ja vaikuttavuutta

Itämeren alueen kauppa ja EU:n integraatio 1990-luvulla : painovoimamalli teoreettisena kaupan potentiaalin selittäjänä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielma käsittelee Itämeren alueen maiden kaupan kehitystä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä 1990-luvulla. Siinä tarkastellaan kaupan potentiaalia, jota voidaan selittää painovoimamallin avulla. Painovoimamallia on 1960-luvulta lähtien sovellettu integraatiotutkimukseen. Potentiaalisella kaupalla tarkoitetaan muuttujien pohjalta estimoitua ja estimoitujen kertoimien perusteella määräytyvää kaupan arvoa kahden maan välillä. Tärkeimpiä kaupan potentiaaliin vaikuttavia tekijöitä ovat viejä- ja tuojamaiden bruttokansantuotteet sekä maiden välinen etäisyys. Tutkielmassa seurataan myös painovoimamallin ja sen taustalla vaikuttavien teorioiden kehitystä viime vuosikymmeninä. Teoriaperustelut ovat moninaisia, eikä yhtä oikeaa perustelua voida määritellä. Teoriaperustelut pohjautuvat mikrotaloustieteeseen, perinteisiin kaupan teorioihin ja uuteen talousmaantieteeseen; tällä luokittelulla esitellään mallin logiikan ymmärtämiseen vaikuttaneita tutkimussuuntauksia. EU:n integraatio Itämeren alueella, pohjoisen ulottuvuuden ja Itä-Euroopan erityispiirteet sekä alueen kauppasopimukset, joita tutkielmassa myös esitellään, toimivat teoriaperusteluiden lisäksi tutkielman empiirisen osan tukena. Empiirinen tutkimus käsittelee kaupan potentiaalisia tasoja ja potentiaalin kehitystä Itämeren alueen maissa vuosina 1992–2001, kun Baltian maissa, Puolassa ja Venäjällä tapahtui suuria taloudellisia ja rakenteellisia muutoksia; muutokset olivat osittain samanlaisia, mutta maiden välillä oli myös suuria eroja. Tutkielmassa selvitetään mallin selityskykyä Itämeren maiden aineistoon. Painovoimamallin pohjalta saadaan suuntaa antavia tuloksia; tässä tutkimuksessa uutta on kymmenestä vuodesta koostuvan tarkastelujakson valinta. Tuloksena havaitaan, että kaupan volyymit ovat kasvaneet moninkertaisiksi vuosien 1992 ja 2001 välillä. Venäjän-viennin potentiaalia ei ole hyödynnetty tarpeeksi, eivätkä Baltian maat, Puola ja Venäjä ole hyödyntäneet potentiaaliaan Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Baltian mailla on käyttämätöntä potentiaalia Puolassa ja Puolalla Baltian maissa, eivätkä Suomi, Ruotsi ja Tanska ole hyödyntäneet potentiaaliaan Baltian maissa ja Puolassa. Baltian maat ovat talouskehityksen ja kaupan esteiden vähenemisen myötä kyenneet hyödyntämään potentiaaliaan entistä paremmin. Venäjän vuoden 1998 talouskriisin vaikutus näkyi negatiivisena Baltian Venäjän-viennissä, mutta potentiaaliseen kauppaan se ei vaikuttanut. Baltian maiden toipuminen talouskriisistä näkyy taantuman jälkeisenä nopeana kaupan volyymin kasvuna. Tutkielman tärkeimmät lähteet: BERGSTRAND, J. H. (1985): The Gravity Model in International Trade: Some Microeconomic Foundations and Empirical Evidence; ERKKILÄ, M. – WIDGRÉN, M. (1994): Suomen ja Baltian kaupan potentiaali ja suhteellinen etu; PAAS, T. (2000): Gravity Approach for Modeling Trade Flows between Estonia and the Main Trading Partners

Työn merkityksellisyyden rakentaminen osana tutkija-opettajien ammatillista kasvua muuttuvassa yliopistossa

Tässä artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan akateemisen työn merkityksellisyyden rakentamista muuttuvassa yliopistossa. Työn merkityksellisyyden rakentaminen nähdään osana yliopistossa työskentelevien tutkija-opettajien ammatillista kasvua, jossa heidän sopeutumisensa yliopistotyön muutoksiin tapahtuu heidän omista lähtökohdistaan eli heidän oman moraalisen kehyksensä ohjaamana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ja mistä aineksista tutkija-opettajat rakentavat työnsä merkityksellisyyttä moraalisen kehyksensä ja siihen mahdollisesti liittyvän akateemisen eetoksen ohjaamana yritysmäisessä yliopistossa. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, niiden pohjalta kirjoitetuista artikkeleista ja yhteenvetoraportista. Väitöstutkimuksen aineisto muodostui kasvatustieteitä edustaneiden tutkija-opettajien vastauksista työhyvinvointikyselyyn (n=ll6) ja kasvatustieteitä, lääke- ja bio- tieteitä sekä kielitieteitä edustaneiden tutkija-opettajien vastauksista teemakirjoittamisen menetelmällä toteutettuun kirjoitustehtävään (n=ll7). Tutkimusaineisto analysoitiin soveltaen narratiivisen diskurssin tutkimusotetta ja sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tuloksena esitetään malli akateemisen työn merkityksellisyyden rakentamisesta. Sen ulottuvuuksina ovat ammatillisen kasvun elementit: itseytyminen, kuuluminen ja toisten palveleminen. 'Itseytyminen' näyttäytyi tutkimuksessa ohjautumisena oman yksilöllisen moraalisen kehyksen mukaan, yksilöllisinä suhtautumistapoina yritysmäiseen yliopistoon sekä omalle työlle annettuina merkityksinä. Tutkimuksen tulokset toivat esiin, että yritysmäinen yliopisto suosii yksilöllisiä tapoja työn merkityksellisyyden rakentamiseen. Jos tutkija-opettajilla oli tarpeeksi resursseja ja riittävän turvattu asema työssään, he saattoivat pystyä toimimaan oman moraalisen kehyksensä mukaisesti, vaikka se oli ristiriidassa yritysmäisen yliopiston asettamien odotusten kanssa. Toisaalta monella tutkija-opettajista mahdollisuudet työn merkityksellisyyden rakentamiseen olivat heikentyneet yritysmäisessä yliopistossa työssä koetun arvoristiriidan, resurssien puutteen, heikentyneen arvostuksen ja kasvaneen kontrollin seurauksena. 'Kuulumiseen' sisältyi akateeminen eetos, tieteenalakohtaiset suhtautumistavat yritysmäiseen yliopistoon ja yhteisöllisyys. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tie- teenaloja yhdistävä perinteinen akateeminen eetos ohjaa siihen sitoutuneiden tutkija- opettajien työn merkityksellisyyden rakentamista yritysmäisessä yliopistossa, vaikka se on ristiriitainen yliopiston tutkija-opettajille asettamien odotusten kanssa. Tutkimuksen tulosten mukaan tieteenala on jossain määrin yhteydessä akateemiseen eetokseen sitoutumiseen. Tämä sitoutuminen oli vahvinta kasvatustieteitä edustaneilla tutkija-opettajilla, jotka kokivat oman tieteenalansa arvostuksen heikentyneen yliopiston yritysmäistymisen seurauksena ja heikointa lääketieteessä, jonka asema on säilynyt vahvana yritysmäisessä yliopistossa. Yksilöllisillä kokemuksilla arvostuksen saamisesta näytti kuitenkin olevan suurempi vaikutus työn merkityksellisyyden rakentamiseen kuin tutkija-opettajan edustamalla tieteenalalla. Yhteisöllisyys tuli tutkimuksessa esiin yhtenä eri tieteenaloja yhdistävänä työn merkityksellisyyden rakentamisen aineksena, joka ei ollut ristiriidassa yritysmäisen yliopiston tavoitteiden kanssa. 'Toisten palvelemiseen' sisältyi opiskelijoiden, tieteen ja yhteiskunnan palveleminen, jotka tulivat tutkimuksessa esiin tutkija-opettajien työn merkityksellisyyden rakentamisen aineksina. Opiskelijoiden palveleminen ilmeni opiskelijoiden kasvattamisena, sivistämisenä ja opettamisena, jotka korostuivat erityisesti kieli- ja kasvatustie- teissä. Tieteen palveleminen tuli esiin tieteenalarajat ylittävänä itseisarvoisena tavoitteena, se ilmeni lääketieteessä oman erikoisalan tutkimuksen eteenpäin viemisenä, kasvatustieteissä tieteellisen tiedon välittämisenä ja kielitieteissä oman tieteenalan kehittämisenä ja sen aseman vahvistamisena yritysmäisessä yliopistossa. Yhteiskunnan palveleminen puolestaan tuli esiin lääketieteessä konkreettisen hyödyn tuottamisena ja kasvatus- ja kielitieteissä aineettomien arvojen edistämisenä ja yhteiskunnan kehittämisenä niiden kautta. Tutkimuksen tulosten mukaan tutkija-opettajat voivat kokiessaan arvostuksen puutetta yritysmäisessä yliopistossa keskittyä lähellä oleviin opiskelijoihin tai abstraktimpaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja rakentaa työnsä merkityksellisyyttä niiden pohjalta sen sijaan, että he pyrkisivät vastaamaan yliopiston heille asettamiin odotuksiin. Tutkimuksen tulosten perusteella mahdollisuudet kokea ja rakentaa merkityksellisyyttä yliopistotyössä jakautuvat epätasaisesti paitsi tieteenalojen välillä, niin myös tieteenalojen sisällä. Mitä vähemmän arvostusta ja tunnustusta tutkija-opettaja saa omalle työlleen, sitä vaikeampi hänen on rakentaa työnsä merkityksellisyyttä yritysmäisessä yliopistossa. Samalla kuilu yliopistotyönantajan tutkija-opettajiin kohdistu- vien odotusten ja tutkija-opettajien omien tavoitteiden välillä kasvaa. Yliopistotyön- antajan ja yliopiston työntekijöiden keskenään erilaiset tavoitteet ja näkemykset yli- opistotyöstä vaikeuttavat vastaamista yliopistolle asetettuihin odotuksiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että akateemiseen eetoksen kanssa risti- riitaiset yliopiston odotukset ja tutkija-opettajien eriarvoiset mahdollisuudet työn merkityksellisyyden rakentumiseen ylläpitävät vastakkainasettelua yliopistotyönantajan ja tutkija-opettajien välillä yliopistoyhteisössä. Tämä vastakkainasettelu ja siihen liittyvät jännitteet vievät tutkija-opettajien voimavaroja tehdä perustyötään - tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Näitä jännitteitä tulisi siis pyrkiä aktiivisesti purkamaan, jotta ylipisto pystyisi paremmin toteuttamaan sille asetettuja odotuksia, kuten innovaatioiden tuottamista sekä laadukasta ja vaikuttavaa tutkimus- ja opetustoimintaa taloudellisten resurssien niukentuessa. Tutkimuksen pohjalta ehdotetaan, että edistääkseen työn merkityksellisyyden rakentamista yliopistotyönantajan tulisi luoda yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita ja antaa tutkija-opettajille riittävästi resursseja työskennellä opiskelijoiden hyväksi. Tutkija- opettajien työpanokselle tulisi antaa tunnustusta tasapuolisemmin riippumatta heidän asemastaan, työtehtävistään tai heidän edustamastaan tieteenalasta. Lisäksi yli- opistojen resurssienjaon tulisi perustua määrällisten suoritteiden ohella myös aineettomampiin ja laadullisempiin yliopistotyön tuotoksiin.This article-based dissertation analyses the construction of meaningfulness of work in the transforming university. The construction of work meaningfulness is seen as a part of academics' professional growth in which they adapt to the changes in aca- demic work based on their own starting points, that is, guided by their own moral frame. This dissertation strives to find out how and of which ingredients the academics construct the meaningfulness of their work guided by their moral frame and related academic ethos in the entrepreneurial university. The dissertation consists of articles based on each of the three empirical studies and a summary report. The research data consists of responses to a work welfare survey (n=ll6) of academics representing education and texts written by academics in the fields of education, medicine, biosciences and linguistics collected by using the thematic writing methodology (n=ll7). The data was analyzed by applying the narrative-discursive approach and content analysis. As the result of the study, a model of constructing the meaningfulness of academic work is presented. The dimensions of this model are the elements of professional growth: becoming self, belonging and serving others. 'Becoming self' appeared in the study as being guided by one's own individual moral frame, individual positionings towards the entrepreneurial university and meanings given to one's own work. The results of the study showed that the entrepreneurial university favors individual ways to construct the meaningfulness of work. In case the academics possessed adequately resources and sufficiently secured position in their work, they might be able to act according to their own moral frame even when it conflicted with the expectations of the entrepreneurial university. On the other hand, the possibilities of many academics to construct the meaningfulness of their work have weakened in the entrepreneurial university due to an experienced conflict of values, lack of resources, decreased valuation and increased control. 'Belonging' comprised academic ethos, discipline-based positionings towards the entrepreneurial university and communality. The results of the study showed that the traditional academic ethos shared by the disciplines guides the construction of the work meaningfulness of the academics committed to it in the entrepreneurial university, even when it is contradictory to the expectations of the university towards the academics. The results suggest that the discipline is to some extent related to the commitment to the academic ethos. This commitment was strongest among the academics representing education who thought that their discipline had become less valued due to the entrepreneurial university and weakest among the representatives of medicine whose position has remained strong in the entrepreneurial university. However, individual experiences on being valued seemed to have a stronger impact on the construction of work meaningfulness than the discipline the academic represented. Communality appeared as one of the ingredients of meaningful work shared by the disciplines, which was not contradictory to the goals of the entrepreneurial university. 'Serving others' included serving students, the science and the society, which appeared as ingredients of meaningful work for the academics. Serving students manifested itself by educating, edifying and teaching students, which were highlighted especially in linguistics and education. Serving the science emerged as a cross-disciplinary intrinsic goal which the academics strove for. In medicine it appeared as advancing the research on one's own special field of study, in education as mediating the scientific knowledge and in linguistics as developing one's own discipline and strengthening its position in the entrepreneurial university. Serving the society was regarded in medicine as producing tangible benefits and in education and linguistics as promoting intangible values and developing the society based on them. According to the results, the academics suffering from lack of valuation in the entrepreneurial university might focus on the nearby students as well as intangible societal impact and construct the work meaningfulness based on them instead of meeting the expectations of the entrepreneurial university. The results suggest that the possibilities to experience and construct meaningful- ness in academic work are unevenly distributed both between and within the disciplines. The less valuation and recognition the academics get in their work the more difficult it is for them to construct the work meaningfulness in the entrepreneurial university. Simultaneously, the gap between the expectations of the university employer towards the employees and the employees' own aspirations gets wider. The differences between the goals and views of the university employer and those of the academics make it more difficult to meet the expectations faced by the university institution as a whole. In conclusion, the university's expectations contradictory to the academic ethos and unequal possibilities for academics to construct the meaningfulness of work sustain the confrontation between the university employer and the academics in the academic community. This confrontation and tensions related to it consume the re- sources of the academics reserved for their basic work, that is, research, teaching and societal impact. Therefore, these tensions should be actively dismantled in order to allow the university to meet the expectations it is facing, such as producing innovations and high-quality research and teaching activity, even when the financial re- sources are becoming more scarce. Based on the study it is suggested that to promote the construction of meaning- fulness of work the university employer should create constructs supporting communality and offer academics sufficient resources to work for the students' benefit. The contribution of individual academics should be recognized more equally regard- less their position, work duties or the discipline they represent. Furthermore, the allocation of resources in university should be based not only on quantitative but also on more intangible and qualitative outputs of academic work

Mahdollisuudet merkitykselliseen työhön jakautuvat yliopistossa epätasaisesti

publishedVersionNon peer reviewe