Lieroja peltoon vaikka istuttamalla

Istutetut lierot nopeuttavat pienentyneen lierokannan kasvua ja edesauttavat tiivistyneen maan rakenteen toipumista. Istutuksiin ei kuitenkaan kannata ryhtyä ilman hyviä taustatietoja pellon lierokannan kehityksestä. Lieroille sopivat viljelytavat ovat lierokylvön onnistumisen edellytys.vokMAAMPLMP

Lieroistutus osana rakenteeltaan heikentyneen savimaan kunnostusta

Tutkimme kahdella varsinais-suomalaisella pellolla mahdollisuutta liittää lierojen istuttaminen osaksi huonorakenteisen savimaan kunnostusta. Ennen istutusta pelloilla esiintyi hyvin vähän tai ei lainkaan lieroja. Vuotta ennen istutukseen ryhtymistä oli kummallakin pellolla otettu viljelykiertoon nurmi lierojen elinolosuhteita parantavana toimenpiteenä. Istutus tehtiin keväällä 2003 lieroja sisältäneen pintamaan pistemäisinä siirtoina koeruutuihin. Istutuskäsittelyjä oli kaksi. Toisessa käytettiin pelkkää istutusmaata, toisessa sen joukkoon lisättiin kartonkitehtaan jätekuitupohjaista (”0-kuitu”) maanparannusvalmistetta lierojen suojaksi ja ravinnoksi. Lierojen runsastuminen oli selvästinopeampaa istutuskäsittelyissä verrattuna kontrollimaahan, johon istutusta ei tehty. Yli seurantajakson (2003-2005) yhdistetyssä aineistossa lieroja oli eniten 0-kuituvalmistetta saaneissa ruuduissa, joissa istutuspisteissä mitattu tiheys oli keskimäärin 24 yksilöä m-2. Pelkkää istutusmaata saaneessa käsittelyssä tiheys oli 10 yks. m-2 ja kontrollissa 1 yks. m-2. Lierot alkoivat seurantajakson aikana levitä hitaasti peltoon. Pisimmillään ne olivat kahdessa vuodessa edenneet 2 m:n etäisyydelle istutuskohdasta. Istutuksilla saatiin lierojen runsastuminen peltolohkoilla käyntiin ja sikäli niitä voi pitää onnistuneina. Tiivistyneen savimaan huokoistamisen kannalta istutuksen hyödyt olivat kuitenkin tutkimuksen aikajänteellä pieniä johtuen lierojen varsin alhaisena pysyneestä tiheydestä ja hitaasta leviämisestä. Tulosten yleistettävyyttä vaikeuttaa istutusten ajoittuminen ennätyksellisen kuivalle sääjaksolle vuosina 2002-2003. Se todennäköisesti alensi lierojen tiheyttä istutusmaan lähdealueella sekä vaikeutti istutettujen lierojen kasvua ja lisääntymistä. Istutusmenetelmä osoittautui yksinkertaiseksi ja käytännön maanhoitotyöhön soveltuvaksi. Perusteltujen ja onnistuneiden lieroistutusten kannalta ratkaisevalta tekijältä vaikuttaa paikallisten olosuhteiden hyvä tuntemus. Vaikka motivaatiota ja mahdollisuuksia lieroistutuksen kaltaisen menetelmän käyttöönottoon voi epäillä, tulokset osoittavat, että lierojen aktiivinen hyödyntäminen on mahdollista osana maan rakenteen hoitoa ja ennallistamista

LUMOliero – Suomen peltojen lieroyhteisöjen peruskartoitus (2004-2006)

Tämän Monimuotoisuuden tutkimusohjelmaan (MOSSE 2003-2006) kuuluvan hankkeen tavoitteena on lisätä tietämystä suomalaisen viljelymaan biologisesta monimuotoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä sekä monimuotoisuuden toiminnallisesta merkityksestä. Tutkimuskohteena ovat peltomaan lierot. Lieroyhteisöjen alueellisesta vaihtelusta muodostetaan kokonaiskuva pyrkien tunnistamaan vaihtelua aiheuttavat avaintekijät. Tuloksia käytetään hyväksi ennakoitaessa lieroyhteisön vastetta viljelytapojen muutoksiin sekä kehitettäessä viljelymaan laadun arviointimenetelmiä. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa koottiin yhteen aikaisemmat tutkimustulokset lierojen esiintymisestä suomalaisissa peltomaissa. Syksyjen 2004 ja 2005 aikana toteutetulla kenttäturneella koottiin entistä kattavampi aineisto lieroyhteisöjen maantieteellisestä vaihtelusta hyödyntäen MTT:n toimipaikoilla 1990-luvulla aloitetun maaperäseurannan näytepisteverkkoa. Näytteenotto tehtiin yhdellätoista paikkakunnalla (eteläisin Mietoinen, pohjoisin Rovaniemi), kaikkiaan tutkittuja peltoja oli 53. Näytteitä otettiin sekä lohkon viljellyllä osalla että piennaralueella. Näytteenoton yhteydessä kerättiin lisäksi tietoa lierojen merkityksestä peltomaan huokosrakenteelle. Lierojen runsaudenvaihtelun ja yhteisöjen lajikoostumuksen vaihtelun selittämiseksi aineisto yhdistetään näytepisteistä aiemminkerättyyn tietoon maalajista ja maan kemiallisista ominaisuuksista sekä pellonkäyttötietoihin. Lieroaineisto museoidaan ja liitetään Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin ja tietojärjestelmään kansalliseksi referenssiaineistoksi. Tutkimus pyrkii olemaan avaus viljelymaan laadun biologiselle seurannalle Suomessa. Tavoitteena on, että kenttäkartoitus olisi alku lieroseurannalle, joka tultaisiin toistamaan näytepisteissä noin 10 vuoden välein. Esittelemme tutkimuksen lähtökohtia, työtapoja ja hankkeen ensivaiheen alustavia tuloksia

Pellon käyttö, maaperän ominaisuudet ja lieroyhteisöjen maantieteellinen vaihtelu

Tämän Monimuotoisuuden tutkimusohjelmassa (MOSSE 2003-2006) toteutetun tutkimuksentavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva viljelymaan laadun kannalta tärkeiden lierojenesiintymisestä Suomen peltomaissa ja tunnistaa tärkeimmät runsauden vaihtelua aiheuttavat tekijät.Tarkoitusta varten kerättiin kenttäaineisto Etelä-Suomesta Lappiin ulottuneella näytteenotolla.Näytteet otettiin syksyjen 2004 ja 2005 aikana yhdeltätoista MTT:n tutkimusasemalta, asemienpelloille aiemmin perustetun maaperäseurannan näytepisteistä (yhteensä 53 peltopistettä). Pisteistäkerättyä maaperäaineistoa käytettiin yhdessä peltojen viljelyhistoriatietojen kanssa lieroyhteisöjenvaihtelun syiden selvittämisessä. Tulosten perusteella Suomen peltojen lierolajiston muodostaayhdeksän lajia: neljä karikekerroksen lajia (onki-, metsä, rusko- ja punaliero), neljä pintamaan lajia(pelto-, multa-, harmaa- ja viherliero) ja yksi syvälle kaivautuva laji (kasteliero). Näistä yhdeksästälajista yleisimmin esiintyivät pelto- kaste- ja onkiliero. Keskimäärin pellossa esiintyi kaksi japellon pientareella neljä lierolajia. Lierojen keskimääräinen yksilötiheys oli pellolla runsaat 100yksilöä neliömetriä kohden kun taas pientareella tiheys oli yli kaksinkertainen siihen verrattuna.Lierojen runsaus vaihteli kokonaan tyhjistä peltopisteistä (3 pistettä) pisteisiin, joissa tiheys vastasilähes tuhatta yksilöä ja tuorepaino runsasta 300 grammaa neliömetrillä. Kun pellot, jotka kaikkiolivat kivennäismailla, jaettiin maalajin perusteella neljään luokkaan (savet, hiesut, hienot hiedat jakarkeat maat) erottuivat hiesut ja hienot hiedat muista korkean lierorunsauden maalajeina. Yleisinpellonkäyttö näytteenottohetkellä oli viljan viljely, säilörehunurmi tai laidun. Laitumilla lierojenkokonaistiheys oli selvästi muita pellonkäyttömuotoja korkeampi. Runsaat viljavuodetviljelykierrossa, ja vastaavasti taajaan tehty maanmuokkaus ja vähäiset nurmivuodet, olivatalentaneet lierojen kokonaismäärää hiesumailla mutta nostaneet hienoilla hietamailla. Kunmaalajin, pellonkäytön ja viljavuosien määrän yhteys lierojen kokonaisrunsauteen otettiinhuomioon, ei kokonaisrunsaudessa ollut enää merkittäviä eroja eri osissa maata sijaitsevientutkimusasemien välillä. Tulosten perusteella pellon maaperän luontaiset ominaisuudet asettavatlierojen esiintymiselle puitteet, joissa viljely muovaa lieroyhteisön rakennetta. Tulostenavulla voidaan entistä paremmin ennakoida lieroyhteisön vastetta viljelytapojen muutoksiinerilaisissa olosuhteissa. Tulosten ensimmäinen sovelluskohde on ollut eri maalajeille määriteltyjenlierorunsauksien vertailuarvojen tarkentaminen maatalousneuvonnan käyttämässä viljelymaanlaadun arvioinnissa

Dew-worms in white nights: High-latitude light constrains earthworm (Lumbricus terrestris) behaviour at the soil surface

Soil is an effective barrier to light penetration that limits the direct influence of light on belowground organisms. Variation in aboveground light conditions, however, is important to soil-dwelling animals that are periodically active on the soil surface. A prime example is the earthworm Lumbricus terrestris L. (the dew-worm), an ecosystem engineer that emerges nocturnally on the soil surface. In the summer, the northernmost populations of L. terrestris are exposed to a time interval with no daily dark period. During a two-week period preceding the summer solstice, we studied the constraints that boreal night illumination imposes on L. terrestris surface activity by comparing their behaviour under ambient light with artificially-induced darkness. Looking for evidence of geographical divergence in light response, we compared the behaviour of native L. terrestris (Jokioinen, S–W Finland; 60°48′N) with two markedly more southern populations, from Preston (Lancashire, UK; 53°47′N) and Coshocton (Ohio, USA; 40°22′N) where the nights have a period of darkness throughout the year (total latitudinal range ca. 2300 km). Under ambient light conditions, L. terrestris emergence on the soil surface was diminished by half compared with the darkened treatment and it peaked at the darkest period of the night. Also mating rate decreased considerably under ambient light. The native dew-worms were generally the most active under ambient light. They emerged earlier in the evening and ceased their activity later in the morning than dew-worms from the two more southerly populations. The differences in behaviour were, however, significant mainly between native and UK dew-worms. In the darkened treatment, the behaviour of the three earthworm origins did not differ. Under the experimental conditions light condition was the dominant environmental factor controlling surface activity, but elevated night-time air temperature and humidity also encouraged dew-worm emergence without discernible differences among geographical origins. Our results show, that in boreal summer, the high level of night illumination strongly limits soil-surface activity of dew-worms. Considering the important regulatory role of L. terrestris in many ecosystem processes, this can have significant corollaries in dew-worm impacts on the environment. Although evidence for geographical differentiation in behaviour was obtained, the results point to phenotypic flexibility in L. terrestris light response

Resource distribution and surface activity of adult Lumbricus terrestris L. in an experimental system

v2003okmkfmp

Effect of the tillage method on the leaching of soil material and phosphorus from intact soil columns

vokMAAMPLMP

Lieroistutus osana rakenteeltaan heikentyneen savimaan kunnostusta

vokMAAMPLMP

Dew worms in the white nights

vokMA

Lieroistutus rakenteeltaan heikentyneen savimaan kunnostuksessa

vokMTT Tietopalvelut 31600 Jokioinen. Yksikön huom.: MAA, MPL, MPYMPLMP