Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen : Tilannekatsaus tammikuu 2018

Tiivistelmä Tässä katsauksessa tarkastellaan koulupäivän aikaisen liikunnan vaikutuksia lasten oppimiseen ja koulumenestykseen. Katsauksen pohjana ovat vuosina 1990–2016 tiedelehdissä julkaistut tutkimukset. Koulupäivän aikaisen liikunnan on havaittu vaikuttavan myönteisesti lasten oppimiseen. Tutkimuksissa erityisesti oppitunnin aikainen tauko ja opetukseen integroitu liikunta ovat olleet yhteydessä hyviin oppimistuloksiin. Koulupäivän aikainen liikunta näyttäisi myös vahvistavan lasten tiedollista toimintaa, etenkin toiminnanohjausta, kuten inhibitiota (käyttäytymisen ja reaktioiden säätelyä), tarkkaavaisuutta ja työmuistia. Koulupäivän aikaisella liikunnalla on myös myönteisiä vaikutuksia oppimisen mahdollistaviin tekijöihin, kuten tehtäviin keskittymiseen, käyttäytymiseen ja viihtyvyyteen. Tutkimusten perusteella koulupäivän aikaisen liikunnan ja koulumenestyksen välinen yhteys on vahva, mutta syy-seuraussuhteesta ei ole selkeää näyttöä. Useimmissa tutkimuksissa eihavaittu välituntien yhteyttä koulumenestykseen. Koulumatkojen osalta tutkimustietoa on vähän, ja liikuntatuntien osalta tulokset ovat osin epäjohdonmukaisia. Koulupäivän aikaisen liikunnan vaikutuksista oppimiseen tarvitaankin lisää laadukasta tutkimusta. Erityisesti tarvitaan tutkimuksia, joissa on satunnaisesti valitut koe- ja vertailuryhmät sekä tarpeeksi pitkä interventio- ja seurantajakso liikunnan oppimisvaikutusten selvittämiseksi. Myös toiminnallisen pedagogiikan vaikutuksista oppimiseen tarvitaan lisää tietoa: millainen toiminnallinen oppiminen edistää parhaiten oppimista ja millaista oppimista? Tähänastisen tutkimuksenperusteella näyttää siltä, että liikunnan avulla voidaan tukea strategista oppimista, esimerkiksi ajattelun, motivaation, tunteiden ja käyttäytymisen arvioimista ja säätelyä. Liikunnan anatomiset ja fysiologiset vaikutukset ulottuvat koko kehon lisäksi aivoihin: liikunta lisää aivojen tilavuutta ja aktiivisuutta erityisesti niillä aivoalueilla, joissa muisti ja toiminnanohjaus toimivat. Liikunnan aikaansaamat muutokset aivojen rakenteissa ja toiminnassa luovat lisää mahdollisuuksia oppimiseen. Motoriset ja tiedolliset taidot kehittyvät käsi kädessä, sillä samat keskushermoston mekanismit vastaavat rinnakkain sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjauksesta. Monipuolinen liikunta tukee tätä kokonaisuutta edistämällä neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista. Motorisen oppimisen tukeminen tulisikin huomioida etenkin tukea tarvitsevien lasten liikunnassa ja oppimisessa. Parhaimmillaan liikunta tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen. Myönteinen ilmapiiri ja toimivat vertaissuhteet edistävät oppilaiden jaksamista ja koulumenestystä. Koulupäivän aikainen liikunta voi tukea kouluruokailusuositusten toteutumista sekä pidentää yöunen kestoa ja parantaa unen laatua, ja edistää siten oppimista ja koulumenestystä. Lähes kaikki lapset suorittavat oppivelvollisuutensa koulussa ja viettävät siellä suuren osan arkipäiväänsä. Koulu tarjoaakin otolliset mahdollisuudet sisällyttää liikunta osaksi pedagogisia ratkaisuja ja tukea sitä kautta jokaisen lapsen ja nuoren oppimista, taustasta riippumatta

Effects of exercise intensity on recovery of autonomic nervous system immediately after exercise and during sleep, and on subjective and objective sleep quality

Syväoja, Heidi. 2010. Effects of exercise intensity on recovery of autonomic nervous system immediately after exercise and during sleep, and on subjective and objective sleep quality. Master´s thesis in Exercise Physiology. Department of Biology of Physical Activity. University of Jyväskylä, 90. The exercise can be considered as a one form of stress, because it induces marked changes in the autonomic regulation of heart rate (HR). During acute exercise, parasympathetic activity decreases and sympathetic activity increases. Parasympathetic activity declines a lot or even disappears, when the exercise intensity is high. After acute exercise cessation, fast changes occur in the cardiac function within few minutes: parasympathetic tone increases, whereas sympathetic activity decreases. However, how fast the vagal reactivation is, and how long autonomic regulation of HRV is disturbed after different exercises is not well known. In addition, exercise has beneficial effects on health. It may improve the sleep duration and quality, especially the amount of slow way sleep. The purpose of the present study was to find out how an acute exercise affects the recovery of the ANS. More specifically, how different exercise intensities affect recovery of heart rate variability (HRV) immediately after exercise and during sleep. In addition, the second purpose of the present study was to investigate how exercise intensity affects the subjective and the objective sleep quality during the nocturnal sleep. Sixteen healthy moderately active men aged 36 years participated in the study. The subjects performed moderate intensity (60 % of VO2max) and high intensity (75% of VO2max) exercises in a laboratory. The autonomic regulation of HRV and subjective and objective sleep quality were measured during the night before and after exercise sessions. Also biomarkers of stress from salivary samples ware measured after both nights at home. In addition, acute effects of exercise on HRV and biomarkers of stress from salivary samples were measured in the laboratory right after exercise sessions. HRV was measured with Alive heart monitor and analysed with the Firstbeat HEALTH computer software. Body movements of the subjects were detected with the Actiwatch activity monitoring system and analysed with Actiwatch activity & sleep analysis 5 –software. During the first minute of recovery, high frequency power (HFP) was significantly higher after moderate intensity exercise compared to the values during exercise (p<0,01). During the second minute of recovery HFP was first time significantly higher after high intensity exercise compared to the values during exercise, (p<0,01). Moreover, HFP was lower after high intensity exercise than after moderate intensity exercise during the immediate recovery period (1.minute: 1,6 ± 0,9 vs. 3,6 ± 1,4 ln[ms²] (p<0,01), 2. minute: 2,1 ± 0,8 vs. 4,5 ± 1,2 ln[ms²], 5.-10. minute: 2,8 ± 1,3 vs. 6,1 ± 1,4 ln[ms²]). During the first four hours of sleep, HR was significantly higher (57 ± 8 vs. 52 ± 6, bpm, (p<0,001)) and root mean square of successive RRIs (RMSSD) significantly lower (51,0 ± 25,6 vs. 64,8 ± 34,0 ms, p<0,05) after high intensity exercise compared to the control. Actual sleep time (7:29 ± 0:40 vs. 6:56 ± 0:41 h:min (p<0,01)) and subjective sleep quality (71,3 ± 18,7 vs. 53,0 ± 23,5, p<0,05) was higher after high intensity exercise compared to the control. It seems that vagal reactivation is quite fast after exercise and it depends on exercise intensity. In addition, the results suggest that the high intensity exercise disturb the cardiac autonomic regulation only during early sleep. According to results, the high intensity exercise may improve the sleep quality. These results suggest that the sleep after high intensity exercise is enough for overall recovery and enough to restore homeostasis

Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children

In addition to physical health benefits, physical activity may enhance children’s cognitive and academic performance. Excessive sedentary behaviour, in turn, may have harmful effects on cognitive functions and academic achievement in children and adolescents. The purpose of this study was to determine the associations of physical activity and sedentary behaviour with academic achievement and cognitive functions in school-aged children. In addition, this study aimed to evaluate the internal consistency and one-year stability of the seven tests of computerized neuropsychological test battery used to assess children’s cognitive functions. Two hundred seventy-seven children from five schools in the Jyväskylä school district in Finland (58% of the 475 eligible students; mean age 12.2 years; 56% girls) participated in the study in the spring of 2011. Children’s physical activity and sedentary behaviour were self-reported and measured objectively using accelerometers. Academic achievement scores (teacher-rated grade point averages) were provided by the education services of the city of Jyväskylä. Cognitive functions were evaluated with Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery (CANTAB) using two tests for visual memory, three test for executive functions and two tests for attention. During spring 2012, the follow-up measurements were conducted among 74 children. Self-reported physical activity had an inverse curvilinear association with academic achievement, and total screen time had a linear negative association with academic achievement, whereas objectively measured physical activity or sedentary time had no association with academic achievement. High levels of objectively measured physical activity were associated with good performance in attentional reaction time test. High levels of objectively measured sedentary time was associated with good performance in sustained attention test. Objectively measured physical activity or sedentary time had no association with other domains of cognitive functioning. Self-reported physical activity, total screen time or TV viewing had no association with assessed cognitive functions. High self-reported time spent in video game play and computer use was associated with poor performance in the tests measuring visuospatial working memory and shifting and flexibility of attention, respectively. The one-year stability of most cognitive tests was moderate-to-good, but the internal consistency was below an acceptable level for most of the tests, highlighting the need to confirm the psychometric characteristics of the computerized tests among target populations. The results of this study showed that physical activity was positively – and screen time negatively – associated with academic achievement and certain cognitive functions in children. In addition, the positive association with objectively measured sedentary time and sustained attention shows that sedentary time also includes activities that may benefit certain cognitive functions. The results highlight the importance of promoting a physically active lifestyle.Liikunta saattaa terveyshyötyjensä lisäksi vaikuttaa myönteisesti myös lasten kognitiiviseen ja akateemiseen suoriutumiseen. Liiallinen ruutuaika voi puolestaan heikentää lasten ja nuorten kognitiivista toimintaa ja koulumenestystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnan ja liikkumattomuuden yhteyksiä koulumenestykseen ja kognitiiviseen toimintaan kouluikäisillä lapsilla. Lisäksi selvitettiin lasten kognitiivisten toimintojen mittaamiseen käytetyn neuropsykologisen testipatteriston seitsemän eri testin luotettavuutta ja pysyvyyttä. Tutkimukseen osallistui 277 lasta viidestä eri Jyväskylän alueen koulusta (58 prosenttia kutsutuista; keski-ikä 12,2 vuotta; 56 prosenttia tyttöjä) keväällä 2011. Lapset täyttivät liikuntaa ja ruutuaikaa koskevan kyselyn. Liikunnan ja liikkumattoman ajan määrää mitattiin myös objektiivisesti kiihtyvyysanturilla. Lasten koulumenestystiedot (todistuksen arvosanat) kerättiin Jyväskylän kaupungin opintorekisteristä. Kognitiivisia toimintoja mitattiin tietokonepohjaisella CANTAB-testipatteristolla (Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery), johon valittiin kaksi testiä mittaamaan muistia, kolme testiä mittaamaan toiminnanohjausta ja kaksi testiä mittaamaan tarkkaavaisuutta. Osa lapsista (n=74) osallistui seurantamittauksiin keväällä 2012. Itseraportoitu liikunta oli myönteisesti ja ruutuaika käänteisesti yhteydessä koulumenestykseen, kun taas objektiivisesti mitattu liikunta ja liikkumaton aika eivät olleet yhteydessä koulumenestykseen. Runsas objektiivisesti mitattu liikunta oli yhteydessä parempaan reaktioaikaan tarkkaavaisuustestissä. Runsas objektiivisesti mitattu liikkumaton aika oli yhteydessä parempaan pitkäkestoiseen tarkkaavaisuuteen. Objektiivisesti mitattu liikunta ja liikkumaton aika eivät olleet yhteydessä muihin mitattuihin kognitiivisen toiminnan osa-alueisiin. Runsas itseraportoitu videopelien peluu oli yhteydessä heikompaan suoriutumiseen työmuistitehtävässä ja tietokoneen käyttö heikompaan suoriutumiseen tarkkaavaisuuden joustavuutta mittaavassa testissä. Itseraportoitu liikunta, kokonaisruutuaika tai television katselu eivät olleet yhteydessä mitattuihin kognitiivisen toiminnan osa-alueisiin. Kognitiivisten testien mittaustulosten pysyvyys vuoden välein mitattuna vaihteli kohtalaisesta hyvään, kun taas eri testien sisäinen konsistenssi oli suhteellisen heikko suurimmassa osassa testejä, minkä vuoksi tietokonepohjaisten testipatteristojen psykometriset ominaisuudet tulisi tarkistaa aina kohdejoukossa. Tulosten mukaan liikunta on myönteisesti ja ruutuaika käänteisesti yhteydessä koulumenestykseen ja tiettyihin kognitiivisen toiminnan osa-alueisiin. Kuitenkaan kaikki liikkumattomuus ei ole samanarvoista kognition kannalta, vaan osa liikkumattomasta ajasta saattaa sisältää toimintoja, jotka ovat kognition kannalta hyödyllisiä. Tutkimus antaa tukea liikunnallisen elämäntavan edistämiseen koulumenestyksen ja kognitiivisen toiminnan näkökulmasta

Lihassolutyypin vaikutus kehon rasvakudoksen määrään nuorilla ja vanhoilla miehillä

Syväoja, Heidi 2008. Lihassolutyypin vaikutus kehon rasvakudoksen määrään nuorilla ja vanhoilla miehillä. Liikuntafysiologian kandidaatintutkielma. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 35. Lihavuus on maailmanlaajuinen yleistyvä ongelma. Ihmisen katsotaan olevan ylipainoinen, jos hänen painoindeksinsä ylittää 25, ja lihava, jos hänen painoindeksinsä on 30 tai enemmän. (McArdle ym. 2007. s.837.) Yleisen käsityksen mukaan 18. ikävuoden jälkeen sekä naisten, että miesten rasvamäärä lisääntyy progressiivisesti; Karkeasti vuosikymmenessä rasvan määrä lisääntyy 3 %, jolloin vyötärön ympärys lisääntyy samankaltaisesti. (Schuit 2006, McArdle ym. 2007. s. 900 - 902.) Ihmisen luurankolihas koostuu pääasiassa kahdesta lihassolutyypistä; hitaan supistumisominaisuuden ja suuren aerobisen kapasiteetin omaavista tyypin I soluista ja nopeista anaerobisen kapasiteetin omaavista tyypin II soluista (Bassett 1994). Ikääntyminen vaikuttaa myös lihassolujakaumaan: tyypin II lihassolujen määrä vähenee, jolloin tyypin I solujen suhteellinen osuus kasvaa (Andersen 2003, McArdle 2007, 894). Tutkijat ovat löytäneet yhteyden lihassolujakauman ja rasvan määrän välille; tyypin 1 lihassolujen määrä on käänteisessä yhteydessä lihavuuteen (Karjalainen ym. 2006, Tanner ym. 2002, Hickey ym. 1995, Wade ym. 1990). Tämän työn tarkoitus on tutkia, eroavatko nuoret ja vanhat miehet lihassolujakaumaltaan ja rasvamäärältään toisistaan ja miten nämä tekijät ovat yhteydessä toisiinsa ja ikääntymiseen. Koehenkilöinä oli sekä terveitä 42 - 73-vuotiaita vanhoja miehiä (n = 54) että 19 - 34- vuotiaita nuoria miehiä (n = 33). Koehenkilöiden liikunta-aktiivisuus vaihteli todella aktiivisesta liikkumattomiin henkilöihin. Tutkimuksessa mitattiin lepotilassa miesten kehonkoostumus ja lihassolujakauma. Kehonkoostumusta ja varsinkin rasvan määrää arvioitiin BMI:llä ja rasvaprosentilla ihopoimumittauksin. Lihassolutyyppi selvitettiin lihassolunäytteistä ATPaasi värjäyksen sekä myosiinien isoformien määrittämisen (SDS-PAGE) perusteella. Tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin vanhojen ja nuorten miesten välillä BMI:ssä (26,00 ± 2,69 s.d vs 23,34 ± 2,53, p<0,001), rasvaprosentissa (24,93 ± 3,95 % vs 17,85 ± 3,67 %, p<0,001) ja rasvan määrässä (kg) (20,69 ± 5,22 kg vs 14,04 ± 4,00 kg, p<0,001). Tyypin I lukumäärän suhteellinen osuus oli nuorilla miehillä suurempi kuin vanhoilla miehillä (53,52 ± 14,44 % vs 43,58 ± 13,18 %) (p<0,01). Vanhojen miesten tyypin I solujen pinta-ala oli merkitsevästi suurempi kuin nuorilla miehillä (5546,46 ± 1268,48 ?m2 vs 5005,36 ± 1546,32 ?m2) (p<0,01). Tyypin 1 solujen suhteellinen lukumäärä oli tilastollisesti merkitsevästi käänteisessä yhteydessä kehon painoindeksiin (r = -0,262, p<0,05), rasvaprosenttiin (r = -0,294, p<0,01) ja rasvan määrän (kg) (r = - 0,285, p<0,01). Myös tyypin I solujen pinta-alan suhteellinen osuus korrreloi negatiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi kehon painoindeksin (r = -0,214, p<0,05), rasvaprosentin (r = -0,223, p<0,05) ja rasvan määrän (kg) kanssa (r = -0,241, p<0,05) Tutkimuksen, kuten myös muiden samaa aihealuetta käsittelevien tutkimusten (Karjalainen ym. 2006, Tanner ym. 2002, Hickey ym. 1995, Wade ym. 1990), perusteella tyypin I solujen suhteellinen määrä on käänteisessä yhteydessä lihavuutta määrittäviin muuttujiin ja siten sen alhainen osuus saattaa ennustaa lihavuutta. Lihassolujakauman ja lihavuutta kuvaavien muuttujien (rasvaprosentti, BMI, rasvan määrä) välinen suhde näyttää samankaltaiselta sekä nuorten että vanhojen miesten keskuudessa

Kilpatanssi – lajianalyysistä harjoittelun ohjelmointiin

Syväoja, Heidi 2008. Kilpatanssi – Lajianalyysistä harjoittelun ohjelmointiin. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, s. 43. Kilpatanssilla tarkoitetaan kilpailumielessä tanssittavaa monipuolista pariurheilulajia, jossa on tärkeä osa myös musiikilla. Kilpatanssissa kilpaillaan joko vakio- tai latinalaistansseissa tai 10-tanssissa, joka on edellisten yhdistelmästä koostuva tanssilaji. Vakiotansseja ovat englantilainen valssi, tango, wienin valssi, foxtrot ja quicstep. Latinalaistansseja ovat samba, cha cha, rumba, paso-doble ja jive. Suomeen laji vakiinnutti paikkansa 1970-luvun alkupuolella, jolloin myös Suomen Tanssiurheiluliitto (STUL) perustettiin. Tämän jälkeen valmennustoiminta ja koulutus ovat kasvaneet valtavasti, vaikka tutkimustoiminta on vielä alkutekijöissään. Kilpatanssissa noudatetaan Suomen tanssiurheiluliiton laatimia kilpailusääntöjä. Tanssijat kilpailevat oman iän ja oman taitotason määrittämässä kilpaluokassa. Kilpailuissa tuomarit arvostelevat parit paremmuuusjärjestykseen tiettyjä kriteereitä noudattaen: tahti ja perusrytmi, liikeradat, vartalolinjat, jalkatekniikka, tanssillisuus, tanssin luonteen tulkinta ja koreografia. Parhaat tanssijat etenevät karsintakierrosten ja semifinaalin kautta finaalin, jossa lopulliset sijoitukset määräytyvät sijalukupisteiden perusteella. Suurimmat säännöllisesti Suomessa järjestettävät kilpailut ovat kansainväliset ISDF- kilpailut sekä kansalliset SM- ja Grand Prix-kilpailut. Kilpatanssi on fyysisesti kuormittava laji. Tanssijoiden on tutkittu tanssivan yli 80 % tasolla maksimihapenottokyvystä. Syke nousee sekä vakio- että latinalaistansseissa yli 180. Kilpatanssijoilta vaaditaan fyysisten ominaisuuksien lisäksi psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja, itsekuria, lujaa tahtoa ja tiimityöskentelä sekä useamman vuoden uurastusta tanssin parissa. Usealle tanssijalle kilpatanssi on elämäntapa, josta myöhemmin saadaan jopa ammatti. Kilpatanssissa harjoituskausi ja kilpailukausi kulkevat samanaikaisesti vaikeuttaen harjoittelun ohjelmointia. Harjoittelussa pääpaino kohdistetaan runsaaseen lajiharjoitteluun, jonka ympärille oheisharjoitteet ja lihashuolto rakentuvat. Lajiharjoitteluun kuuluvat sekä valmennustunnit että omaehtoinen harjoittelu. Oheisharjoittelussa pääpaino on keskivartalon hallintaa parantavissa sekä jalkojen linjaukseen ja voimistukseen keskittyvissä harjoitteissa

The associations of objectively measured physical activity and sedentary time with cognitive functions in school-aged children

Abstract. Low levels of physical activity among children have raised concerns over the effects of a physically inactive lifestyle, not only on physical health but also on cognitive prerequisites of learning. This study examined how objectively measured and self- reported physical activity and sedentary behavior are associated with cognitive functions in school-aged children. The study population consisted of 224 children from five schools in the Jyva ̈ skyla ̈ school district in Finland (mean age 12.2 years; 56% girls), who participated in the study in the spring of 2011. Physical activity and sedentary time were measured objectively for seven consecutive days using the ActiGraph GT1M/GT3X accelerometer. Self-reported moderate to vigorous physical activity (MVPA) and screen time were evaluated with the questions used in the ‘‘WHO Health Behavior in School-aged Children’’ study. Cognitive functions including visual memory, executive functions and attention were evaluated with a computerized Cambridge Neuropsychological Test Automated Battery by using five different tests. Structural equation modeling was applied to examine how objectively measured and self-reported MVPA and sedentary behavior were associated with cognitive functions. High levels of objectively measured MVPA were associated with good performance in the reaction time test. High levels of objectively measured sedentary time were associated with good performance in the sustained attention test. Objectively measured MVPA and sedentary time were not associated with other measures of cognitive functions. High amount of self-reported computer/video game play was associated with weaker performance in working memory test, whereas high amount of computer use was associated with weaker performance in test measuring shifting and flexibility of attention. Self-reported physical activity and total screen time were not associated with any measures of cognitive functions. The results of the present study propose that physical activity may benefit attentional processes. However, excessive video game play and computer use may have unfavorable influence on cognitive functions.peerReviewe

Objectively measured physical activity, body composition and physical fitness : Cross-sectional associations in 9- to 15-year-old children

The aim of this study was to examine and quantify the cross-sectional associations of body composition (BC), physical activity (PA) and sedentary time (ST) with physical fitness (PF) in children and adolescents. A sample of 594 Finnish students (56% girls), aged 9–15 (12.4 ± 1.3 years) were selected for a study performed in 2013. The measurements of the Move! monitoring system for physical functional capacity were used to measure cardiorespiratory and musculoskeletal fitness and fundamental movement skills. Moderate-to-vigorous PA (MVPA) and ST were measured objectively with an accelerometer and BC by a bioelectrical impedance analysis. Fat mass index (FMI) and fat-free mass index (FFMI) were calculated to represent height-adjusted BC. Associations were explored with a linear regression model. In general, FMI had statistically significant negative associations, while FFMI and MVPA had positive associations with PF. No statistically significant associations were observed between ST and PF. In general, FMI had the strongest association with PF, although some variation occurred with sex and PF component. However, associations were practically relevant only in 20-m shuttle run, push-up, curl-up and 5-leaps test. For example, approximately 5 kg increase in fat mass in 155 cm tall children was estimated to correspond to  8 laps in 20-m shuttle run. Similar increase in fat-free mass corresponded to +4 and +6 laps, and 10 min increase in daily MVPA +3 and +2 laps in 20-m shuttle run, in boys and girls, respectively. Understanding these associations is necessary when interpreting children’s PF and designing interventions.peerReviewe

Pupils’ experiences and perceptions of engagement during the Moving Maths programme

Abstract This study investigated pupil experiences and perceptions of two kinds of classroom-based physically active math lessons during the Moving Maths programme in a Finnish primary school context. Qualitative data were gathered in focus group interviews with 16 nine-year-old pupils. Pupils in the group with physically active breaks during math lessons expressed mixed experiences, while pupils in the group with physical activity (PA) integrated into math curriculum experienced increased positive emotional and cognitive engagement. It is concluded that integrating PA into mathematics lessons is a feasible pedagogical method, especially in the form of PA integrated into math curriculum goals

More active lessons:teachers’ perceptions of student engagement during physically active maths lessons in Finland

Abstract The Moving Maths study was conducted to increase third grade pupils’ physical activity and support their learning in Finland. Altogether 397 children (mean age 9.3 years) and 22 teachers took part in an intervention with two types of physically active maths lessons for five months. One group carried out lessons in which PA was integrated into maths learning goals, while another group implemented PA as short breaks. A control group was also allocated. The aim of the current study was to qualitatively examine classroom teachers’ (n = 12) experiences and perceptions of student engagement during the intervention. The results indicated that pupils showed positive emotional and social engagement in both intervention groups. Positive cognitive engagement was indicated by concentration on seated work after the activities, but some teachers reported uncertainty about the learning results. It is concluded that in addition to reducing children’s harmful sedentary behaviour, physically active lessons can positively affect student engagement and may thus enhance learning