Family background differences in childhood meal patterns and overweight : Finnish Child Health Study 2007–2013

Childhood overweight is a considerable public health problem and it is closely related to health behaviour of both children and their parents. Overweight and poor meal patterns are unevenly distributed across child population groups. Overweight is more common among children from families with a lower parental socioeconomic position (SEP) compared with those from families with a higher parental SEP. Moreover, single parenthood is a risk factor for overweight and skipping breakfast in early life. Still, socioeconomic and family type differences regarding meal frequency are largely unknown. The current study aimed to identify the family background factors contributing to the socioeconomic and family type differences among children (ca 3-11 years) and adolescents (ca 14-16 years) in Finland with population-based, child health survey data collected in 2007-2009 and 2013- 2014. The aims were to shed light on the direct and indirect pathways between parental BMI, family SEP factors, family structure and overweight and meal patterns in childhood. The study also examined family background factors predicting the recommended meal frequency (4 to 6 meals a day) in later childhood in a follow-up study setting. The main statistical methods in the study included different logistic regression analyses and structural equation modelling. The results showed that skipping breakfast and eating less than 4 meals a day or more than 6 meals a day were associated with overweight among children and adolescent. Instead, family dinner frequency was not associated with weight status of a child. Parental BMI and education were the strongest determinants of childhood overweight. Children having parents who are overweight had significantly increased risk of being overweight compared with children who did not have overweight parents. Low parental education was associated with higher childhood overweight. Family type and perceived family income sufficiency were the strongest determinants of meal patterns in childhood. Lastly, early childhood family background predicts meal frequency behaviour in children. Low maternal education, and a decrease in income sufficiency, increased the risk of not eating the recommended number of meals in childhood. Children who lived in intact families were more likely to eat the recommended number of meals a day than others. Finnish national health policy aims at promoting health equity for children. The results from this study indicate that national policies and public interventions have not been able to eliminate the socioeconomic and family type differences in overweight and meal patterns in childhood. Thus, children and families who need special support should be identified as early as possible. National actions, such as “health-related tax”, and nutrition counselling and meals provided in early childhood education could reduce health inequalities. Finally, protection of income security in changing life situations is needed.Lapsuuden ylipaino on merkittävä kansanterveysongelma ja se liittyy vahvasti sekä lapsen omiin että perheen elintapoihin. Lapsuuden ylipaino on jakautunut epätasaisesti lapsiväestössä aiheuttaen terveyden eriarvoisuutta: matalammassa sosiaalisessa asemassa olevien perheiden tai yksinhuoltajien lapset ovat yleisemmin ylipainoisia. Säännöllisen ateriarytmin sosioekonomiset ja perhetyypin mukaiset erot ovat suurelta osin tuntemattomia. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa 3-11 -vuotiaiden lasten ja 14-16 -vuotiaiden nuorten ylipainon ja ruokarytmin keskeiset perhetaustaan liittyvät riskitekijät. Erityisesti tutkimuksessa tarkasteltiin sosioekonomisen taustan ja perhetyypin mukaisia eroja lapsuudessa. Lisäksi selvitettiin sitä, ennustavatko perhetaustatekijät suositellun säännöllisen ateriarytmin (4-6 ateriaa päivässä) toteutumista myöhemmin lapsuudessa. Näiden teemojen tutkimiseksi käytettiin kansallista lasten terveyskyselyn aineistoa, joka kerättiin vuosina 2007-2009 ja 2013-2014. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivisia menetelmiä. Tulokset osoittivat, että aamupalan syöminen ja ateriarytmi vaikuttavat lapsuuden ylipainoon. Aamupalan syömättä jättäminen ja epäsäännöllinen ateriarytmi olivat yhteydessä ylipainoon sekä lapsilla että nuorilla. Sen sijaan perheen yhteisten aterioiden ja lapsen painon välillä ei havaittu yhteyttä. Vanhempien lihavuudella ja koulutuksella oli vahvin yhteys lapsen ylipainoon. Lapsilla, joilla molemmat vanhemmat olivat ylipainoisia, oli selvästi kohonnut ylipainon riski verrattuna lapsiin, joiden vanhemmat eivät olleet ylipainoisia. Matalammin koulutettujen vanhempien lapset olivat ylipainoisempia kuin korkeasti koulutettujen vanhempien lapset. Perhetyyppi ja perheen tulot olivat vahvimmin yhteydessä lasten ja nuorten ruoka- ja ateriarytmiin. Suositellun säännöllisen ateriarytmin (4-6 ateriaa päivässä) toteutumattomuutta ennustivat äidin matala koulutus ja tulojen heikentyminen seurannan aikana. Kahden vanhemman perheiden lapsilla säännöllisen ateriarytmin toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla. Suomen terveyspolitiikka tähtää lasten terveyden tasa-arvoisuuden edistämiseen. Yhteiskunnalliset toimet eivät kuitenkaan ole onnistuneet poistamaan lapsuuden ylipainossa ja ruokarytmissä havaittuja perhetaustasta johtuvia eroja. Lasten ja nuorten ylipainon ehkäisemiseksi ja havaittujen erojen kaventamiseksi on tärkeää tunnistaa varhain lapset ja perheet, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Terveellistä syömistä ja ateriointia edistävät kansalliset toimet, kuten terveysperusteinen vero, sekä toimet varhaiskasvatuksessa ja kouluissa voivat tasoittaa eroja. Lisäksi tulee huolehtia toimeentulon turvaamisesta eri elämänvaiheissa

Aikuisväestön hyvinvointi, terveys ja palvelut – FinSote 2020 : Aikuisten palvelukokemuksissa ja hyvinvoinnissa alueellisia eroja

FinSote-tutkimus tuottaa laajasti tietoa väestön koetusta hyvinvoinnista, elinoloista, terveydentilasta, elintavoista, työ- ja toimintakyvystä sekä laajasti palvelukokemuksista kuten niiden saatavuudesta ja asiakastyytyväisyydestä. Tässä raportissa tarkastellaan kahta keskeistä teemaa: psyykkistä kuormittuneisuutta ja riittämätöntä terveyspalveluiden saantia

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2021 : Tutkimuksen toteutus ja menetelmät

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteutti ensimmäistä kertaa Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvintointitutkimuksen (KOTT) vuonna 2021. Tutkimuksessa selvitettiin korkeakouluopiskelijoiden fyysistä ja psyykkistä terveyttä, elintapoja, koettua hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita, kokemuksia opiskeluterveydenhuollon palveluista, näihin vaikuttavia tekijöitä sekä opiskelukykyä ja siihen liittyvää tuen tarvetta. Vuonna 2021 selvitettiin lisäksi koronaepidemian vaikutuksia opiskelijoihin. Tutkimus on jatkoa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuosina 2000, 2004, 2008, 2012 ja 2016 toteuttamille valtakunnallisille korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksille. Tämä menetelmäraportti sisältää kattavan kuvauksen tiedonkeruun toteutuksesta, aineistosta ja käytetyistä menetelmistä. Raportti soveltuu lähtökohdaksi laadittaessa menetelmäkuvauksia eri julkaisuihin

Vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus digitaalisiin palveluihin ei ole itsestäänselvyys kaikissa väestöryhmissä Suomessa

Strong electronic identification allows identity verification in digital services. Digital services refer to everyday services such as paying bills online or browsing health data and prescriptions in the service My Kanta Pages. The study uses the data collected in national surveys: 1) Survey on Well-Being among Foreign Born Population (FinMonik, 2018–19) which was carried out in 18 different languages and had a response rate of 53% (N=12 877); and 2) National Survey of Health, Well-Being and Service Use on general population (FinSote, 2017–18) which had a response rate of 45% (N=26 422). In this study, the analysis was limited to respondents of working age (20–64 years), thus making the population sizes 6083 (foreign-born population) and 11 029 (general population). In both of the surveys, the respondents were asked the questions ”Do you have at your disposal internet access at home, your workplace, library or some other place?” and "Do you have at your disposal online banking codes or a mobile certificate for electronic identification online?”. The two closed-ended questions could only be answered with a “yes” or a “no”. Seven foreign-born population groups were defined based on the country of origin. Age-standardized proportions and their confidence intervals were calculated for the response variables. Logistic regression was used to calculate odds ratios. Differences between country groups and general population were examined using p-values provided by F-tests. Almost all working age respondents (98%) of the general population reported access to the Internet while the corresponding proportion among foreign-born population was 92%, making it significantly lower (p < 0.001). The proportion of respondents self-reported strong electronic identification was higher among general population (98%) than among foreign-born population (88%, p < 0.001). Younger age predicted a higher odd ratio for self-reported strong identification. Among both the general and foreign-born population, the employed were more likely to report access to strong electronic identification than students. Development of digital services requires user guidance, which takes into account the varying needs including strong electronic identification.Vahva tunnistautuminen mahdollistaa henkilöllisyyden todentamisen digipalveluissa. Digipalvelut ovat arjen palveluita esimerkiksi laskunmaksu verkkopankissa tai terveystietojen tarkastelu Omakannassa. Selvitämme tutkimuksessa onko eri väestöryhmissä eroja internetin ja vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudessa. Aineisto muodostettiin väestökyselyistä: 1) Ulkomailla syntyneiden hyvinvointitutkimus (FinMonik, 2018−2019), joka toteutettiin 18 eri kielellä ja vastausprosentiksi muodostui 53 (N=12 877). 2) Koko väestön Kansallinen terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus (FinSote, 2017−2018), jonka vastausprosentiksi muodostui 45 (N=26 422). Rajasimme vastukset työikäisiin (20−64 vuotiaisiin) ja analyyseissä käytettiin 6 083 vastausta FinMonikista ja 11 029 FinSotesta. Tulosmuuttujille laskettiin ikävakioidut osuudet ja luottamusvälit. Itseilmoitetulle vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudelle laskettiin vetosuhteet (odds ratio) logistisella regressiomallinnuksella. Estimaattien eroja maaryhmien ja koko väestön välillä tarkasteltiin F-testiin perustuvilla p-arvoilla. Työikäisessä väestössä lähes kaikki (98 %) raportoivat, että heillä oli mahdollisuus käyttää internetiä, mutta ulkomaalaistaustaisen väestössä osuus oli matalampi (92 %, p < 0,001). Itseilmoitetun vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempää koko väestössä (98 %) kuin ulkomaalaistaustaisessa väestössä (88 %, p < 0,001). Ulkomaalaistaustaisessa väestössä Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaiset raportoivat muita ryhmiä harvemmin, että heillä oli mahdollisuus vahvaan tunnistautumiseen. Molemmissa kyselyissä nuorilla itseilmoitettu vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus oli yleisempää verrattuna vanhempiin henkilöihin ja opiskelijat ilmoittivat työssä olevia harvemmin vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuudesta. Itseilmoitetussa vahvassa tunnistautumisessa oli väestöryhmittäisiä eroja. Pohdittavaksi jää eritoten palkkatyön merkitys digiosallisuuden kasvattajana. Palkkatyö mahdollistaa varat laitteiden hankintaan, käyttömaksuihin sekä usein kerryttää digiosaamista. Digitaalisia palveluita tarjottaessa huomiota tulisi kiinnittää väestöryhmiin, joissa vahvan tunnistautumisen käyttömahdollisuus on muuta väestöä heikompaa. Digitaalisten palveluiden kehittäminen vaatii rinnalleen ohjausta, jossa huomioidaan neuvonnantarpeet myös vahvan sähköisen tunnistautumisen osalta

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaan Suomessa

Several health policy goals have been outlined for electronic services in sparsely populated Western countries. Social and health care services may be implemented as electronic services, where applicable. However, the use of electronic services requires the necessary instruments, skills and service provision. We investigated the use of electronic services in health care among the adult population in different areas in Finland. The electronic services included contacts with a doctor, registered nurse or social worker by video or by chat. The study is based on responses from randomly selected individuals aged 20 to 99 (n=28 199; participation rate: 46%) at FinSote. The results are presented as non-adjusted and adjusted proportions. We used the seven-class urban–rural classification provided by the Finnish Environment Institute. We report the results for the working-age population (aged 20 to 64) and for the retired population (aged 65 to 99). In urban areas, the use of electronic services for health or social care was higher than in rural areas. Electronic service use among the working-age population was 39% among those living in inner urban areas compared with 25% of those living in sparsely populated rural areas. The use of electronic services was lower (only 13% and 8% for inner urban areas and sparsely populated rural areas respectively) among those of pensionable age. While 86% of the working-age population in the outer urban area and 75% of those living in local centres in rural areas reported that at least one electronic contact replaced a face-to-face visit, the proportion of those of pensionable age was lower: 70% in the inner urban areas and 54% in sparsely populated rural areas. Among those members of the population that have used health and social care services within a year, the use of electronic services was relatively high. The use of electronic services was more common in urban areas compared with sparsely populated rural areas. Respondents who had used social and health care services electronically more often stated that the electronic service use replaced the face-to-face visit. The working-aged respondents used electronic services more often than the older respondents. In the future, more information is needed on the supply of electronic services in the public social and health care services available in different regions. For many, the use of electronic services has become everyday life. How to keep the instruments accessible to everyone, how to improve skills and how to support the use of electronic services are challenges that need to be addressed by both social and health policy and employment and education policy.Sähköistä asiointia kohtaan on asetettu terveyspoliittisia tavoitteita harvaan asutuissa länsimaissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan toteuttaa soveltuvin osin sähköisinä palveluina. Sähköisten palveluiden käyttö edellyttää asiakkailta välineitä sekä osaamista ja tietoa palveluista, joihin hakeutua. Selvitimme sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluiden käyttöä eri alueilla. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 20–99 vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin aikuisväestöä edustavassa FinSote 2020 kyselytutkimuksessa (n=28 199, osallistumisaktiivisuus 46 prosenttia). Alueluokituksena käytettiin seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-alueluokitusta. Tulokset esitetään työikäisille (20–64 vuotiaat) ja eläkeikäisille (65–99 vuotiaat) väestöä edustavina osuuksina vakioimattomina ja demografisten tekijöiden suhteen vakioituna. Sähköisesti vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus laskettiin edeltävän vuoden aikana sosiaali- tai terveyspalveluja käyttäneistä. Vastaajan antama arvio siitä, korvasiko sähköinen asiointi vähintään yhden perinteisen soiton tai käynnin, laskettiin sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäneistä. Kaupunkimaisilla alueilla käytettiin useammin sähköisiä vastaanottopalveluja verrattuna maaseutumaisiin alueisiin. Sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita käyttäneistä työikäisistä 39 prosenttia oli käyttänyt sähköisiä vastaanottopalveluita sisemmällä kaupunkialueella, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli vain 25 prosenttia. Eläkeikäisistä nämä osuudet olivat pienempiä: sisemmällä kaupunkialueella 13 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla kahdeksan prosenttia. Kun työikäisistä 86 prosenttia ulommalla kaupunkialueella ja 75 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksissa raportoi sähköisen asioinnin korvanneen vähintään yhden perinteisen käynnin, niin eläkeikäisillä osuudet olivat pienempiä: 70 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella ja 54 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla. Sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus oli melko korkea. Sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö oli yleisempää kaupunkialueella kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka olivat asioineet sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisesti, arvioivat useimmiten, että sähköinen asiointi korvasi perinteisen käynnin. Työikäiset käyttivät sähköistä vastaanottopalvelua useammin kuin ikääntyneet. Sähköiset palvelut mahdollistavat asioinnin myös harvaan asutuilla seuduilla. Se, miten pitää välineet kaikkien tavoitettavissa, miten voidaan kohentaa osaamista ja tukea sähköisten palveluiden käyttöön ovat haasteita, joihin sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin on vastattava