Suomen komitatiivi. -ine ja kanssa

Maija Sirola-Belliardin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa 28. lokakuuta 2016. Vastaväittäjänä toimi professori Urpo Nikanne Åbo Akademista ja kustoksena professori Anneli Pajunen. Maija Sirola-Belliard: Suomen komitatiivi. ‑ine ja kanssa. Acta Universitatis Tamperensis2219. Tampere: Tampereen yliopisto 2016. Sähköisenä Acta ElectronicaUniversitatis Tamperensis 1719. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0246-7. &nbsp

Suomen komitatiivisija – kiteytynyt vai produktiivinen?

Abstraktit julkaistaan numerosta 60 alkaen

Towards better integration of environmental science in society: lessons from BONUS, the joint Baltic Sea environmental research and development programme

Integration of environmental science in society is impeded by the large gap between science and policy that is characterised by weaknesses in societal relevance and dissemination of science and its practical implementation in policy. We analyse experiences from BONUS, the policy-driven joint Baltic Sea research and development programme (2007–2020), which is part of the European Research Area (ERA) and involves combined research funding by eight EU member states. The ERA process decreased fragmentation of Baltic Sea science and BONUS funding increased the scientific quality and societal relevance of Baltic Sea science and strengthened the science-policy interface. Acknowledging the different drivers for science producers (academic career, need for funding, peer review) and science users (fast results fitting policy windows), and realising that most scientists aim at building conceptual understanding rather than instrumental use, bridges can be built through strategic planning, coordination and integration. This requires strong programme governance stretching far beyond selecting projects for funding, such as coaching, facilitating the sharing of infrastructure and data and iterative networking within and between science producer and user groups in all programme phases. Instruments of critical importance for successful science-society integration were identified as: (1) coordinating a strategic research agenda with strong inputs from science, policy and management, (2) providing platforms where science and policy can meet, (3) requiring cooperation between scientists to decrease fragmentation, increase quality, clarify uncertainties and increase consensus about environmental problems, (4) encouraging and supporting scientists in disseminating their results through audience-tailored channels, and (5) funding not only primary research but also synthesis projects that evaluate the scientific findings and their practical use in society – in close cooperation with science users − to enhance relevance, credibility and legitimacy of environmental science and expand its practical implementation

Mottainai! : A Practice Theoretical Analysis of Japanese Consumers’ Food Waste Reduction

This study focuses on food waste and its reduction by describing and analyzing the food waste-related everyday life of Japanese consumers through a practice theoretical lens. The research enables paying attention to the role of culture in sustainable consumer behavior, which is a largely unexplored area in previous food waste research. The methodological approach is qualitative and the empirical data of the study were generated through mobile ethnography. It combines elements from diary methods, multi-sited ethnography, and digital ethnography, producing visual and textual data of the practices that the participants of the study considered meaningful. The analysis identifies materials, meanings, and competences of the practices related to food waste reduction. These practices were interlinked with five broader food-related practices: planning, grocery shopping, cooking, eating, and handling surplus food. The findings reveal specific elements related to Japanese culture such as mottainai—a concept used to express the regret of wasting something valuable. The study contributes to the literature on sustainable consumption by emphasizing the importance of identifying and understanding how culturally linked practices may support sustainable (or unsustainable) consumption

Komitatiivi nykysuomessa. Sijan typologista ja areaalista taustaa sekä sen ilmaisemat merkitykset Helsingin Sanomien korpuksessa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korpuksen avulla merkityksiä, joita suomen kielen -ine-komitatiivisijalla ja genetiivin kanssa järjestyvällä kanssa-postpositiorakenteella nyky-yleiskielessä ilmaistaan. Merkitysten analyysi perustuu kahteen aineistoon: ensisijaisena aineistona on käytetty 572:ta -ine-sijaista lausetta, ja vertailuaineisto koostuu 400:stä kanssa-rakenteisesta lauseesta. Aineistot on poimittu HS 2000–2001 -korpuksesta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001. Kiitän Sanoma Osakeyhtiötä korpuksen käyttömahdollisuudesta. Komitatiivisijan prototyyppiset funktiot, inhimillisten olentojen sosiaalinen, asymmetrinen yhdessäolo ja omistussuhde, ovat yhdessä aineiston yleisin sijalla ilmaistava merkitys (yhteensä 38,3 prosenttia esimerkeistä). Muut huomattavan suuret merkitysluokat ovat omistamisen merkitystä semanttisesti lähellä oleva sisältymissuhde (14,7 prosenttia) ja sisältymisen kanssa pitkälti rinnakkaiset spatiaaliset suhteet (12,8 prosenttia). Muut sijan saamat merkitykset ovat liittymisen, kuvailun, välineen, syyn ja eräiden fraasien ilmaiseminen. Kanssa-rakenne kielentää pääasiassa inhimillisten olentojen välistä sosiaalista suhdetta (81,3 prosenttia esimerkeistä). Kuitenkin vain pieni osa (15 prosenttia) esimerkeistä vastaa -ine-sijaista ilmausta. Tämä johtuu siitä, että kanssa-rakenteen semantiikka eroaa -ine-sijasta kahdessa suhteessa: se ilmaisee osallistujien symmetristä suhdetta, -ine-sija taas asymmetrista, ja sen osallistujilla ei tarvitse olla keskenään semanttisia siteitä kuten -ine-sijassa. Tämän vuoksi muun muassa erisnimistä ja tekemisen vastakkaisista osapuolista predikoitaessa vain kanssa-rakenne on mahdollinen. Sosiaalisen suhteen lisäksi kanssa-rakenteen yleisimmät merkitystehtävät ovat omistussuhteen, välineen ja asioiden vastakkaisuuden ilmaiseminen. Koska merkitykset ovat jatkumoita, on merkitysluokkien välillä päällekkäisyyttä ja horjuntaa. Erityisesti osallistujien inhimillisyyden piirteet vaikuttavat merkityksen tulkintaan. Suomen komitatiivin kannalta olennaisia jatkumoita, joilla merkitykset liukuvat, ovat sosiaalisuus–omistaminen ja omistaminen–väline. Päällekkäisyyttä on erityisesti sisältymisen ja spatiaalisuuden sekä sisältymisen ja kuvaamisen luokissa, jolloin sama esimerkki ilmaisee molempaa merkitystä. Analyysi osoittaa, että kieliopeissa mainitut komitatiisijan merkitystehtävät eivät ole riittäviä kuvaamaan sijan nykykäyttöä. Se myös antaa pohjaa uuden kanssa-rakenteesta kehittyvän ”kaa-komitatiivin” tutkimukselle kartoittamalla tämänhetkiset komitatiivin ilmaisukeinot ja keinojen merkitystehtävät ja siten osoittamalla uuden rakenteen potentiaalisen paikan tässä merkitysverkostossa. Avainsanat: pro gradu -tutkielma, komitatiivi, korpustutkimus, itämerensuomalaiset kielet, kieliopillistuminen, käytön merkitykset, merkitysjatkumo