Feed intake and weight and body condition changes of 100% organically fed lactating sows

Energy and protein density of the 100 % organic lactation diet should be increased as early as from 3rd week of lactation onwards in order to minimize the weight loss of the sow during the at least 40 day lactation period. Feed amino acid balance from 22nd day of lactation should match the amount of live weight lost during the first 21 days of lactation. This should be supported by providing the piglets feed attractive enough to ensure their high dry feed intake during the late lactation period

Faba beans in diets for growing-finishing pigs

Two experiments were carried out to study the effects of using the new faba bean (Vicia faba L.) cultivar Kontu as a domestic protein source for growing-finishing pigs.In Experiment 1,120 pigs were used with a body weight (BW)of 25110 kg to study the effects of replacing 0, 25, 50, 75,and 100%of rapeseed meal with faba beans in barley +rapeseed meal based diets. Restrictedly fed grower and finisher diets contained 137317 and 114260 g kg1 faba beans, respectively. A barley +soya bean meal based diet was included as a control. The replacement of rapeseed meal with faba beans exerted a quadratic effect on daily weight gain and on the feed conversion ratio of pigs in the growing period and during total fattening (PHärkäpapu (Vicia faba L.) on palkokasvi,joka on siementen melko suuren valkuaispitoisuuden (raakavalkuaista 300 g kg1 kuiva-ainetta)vuoksi potentiaalinen soijaa korvaava kotimainen valkuaisrehu. Kahdessa kasvatuskokeessa selvitettiin uuden Kontu härkä papulajikkeen sopivuutta lihasikojen valkuaisrehuksi ja härkä papuruokintojen vaikutusta lihan laatuun.Ensimmäisessä kasvatuskokeessa verrattiin ohra-soijarouhe- ja ohra-rypsirouhepohjaisia ruokintoja ohra-rypsirouhe-härkä papuruokintoihin, joissa rypsirouheesta 25, 50, 75 tai 100 % korvattiin härkäpavulla. Alkukasvatusrehuissa oli 137317 ja loppukasvatusrehuissa 114260 g/kg papua. Kokeessa oli 120 lihasikaa, jotka kasvatettiin pareittain 25 kg alkupainosta 110 kg loppupainoon. Korvattaessa 75100 % rypsirouhetta härkä pavulla sikojen päivä kasvu ja rehuhyötysuhde huononivat alkukasvatuksessa verrattuna ohra-soijarouhe- ja hra-rypsirouhepohjaisiin ruokintoihin. Rehun syönti pieneni, kun rypsi korvattiin kokonaan härkä pavulla. Loppukasvatuksessa sikojen päivä kasvussa ja rehuhyötysuhteessa ei ollut eroja erilaisten ruokintojen välillä. Koko kasvatusajan päiväkasvu ja rehuhyötysuhde oli paras, kun 50 % rypsirouheesta korvattiin härkä pavulla. Tällä ruokinnalla siat kasvoivat paremmin kuin ohra-rypsirouheruokinnalla, ja rehuhyötysuhde oli parempi kuin ohra-rypsirouhe- tai ohra-soijarouheruokinnalla. Rypsirouheen asteittainen korvaaminen härkä pavulla ei vaikuttanut sikojen teuraslaatuun tai lihan aistinvaraiseen laatuun, mutta tummensi selkä lihaksen väriä. Toisessa kasvatuskokeessa selvitettiin härkä papuruokinnan vaikutusta lihan väriin ja pH:hon. Kokeessa oli 20 lihasikaa, joille syötettiin ohra-soijarouhe- tai ohra-härkäpapupohjaista rehua 25107 kiloisina. Selkä lihaksen pH oli 24 h teurastuksesta korkeampi ohra-härkä papu- kuin ohra-soijarouheruokinnoilla, mutta lihan värissä ei havaittu eroja. Tulosten perusteella härkä papua suositellaan lihasikojen alkukasvatusrehuun korkeintaan 200 g/kg, sillä suuremmat määrät voivat huonontaa kasvua. Loppukasvatuksessa härkäpavun käytölle ei ole rajoitteita. Härkäpapu saattaa tummentaa lihan väriä, mutta tämä ilmiö vaatii lisätutkimusta

Apparent ileal amino acid digestibility and the nutritive value of the triticale cultivars Moreno and Ulrika for growing-finishing pigs

Both digestibility and performance experiments were carried out to evaluate the nutritive value of triticale for growing-finishing pigs.In experiment 1,the apparent ileal and faecal digestibility of nutrients in barley (Hordeum vulgare cv.Viivi)and two triticale (Tritico secale cultivars, Moreno and Ulrika, were measured using six cannulated barrows with a body weight (BW)of 82-107 kg.In experiment 2,132 pigs were used over 25-100 kg BW to study the effects of replacing barley in a barley-soyabean meal-based diet with graded amounts of triticale cv.Moreno (25,50,75,or 100%) and cv.Ulrika (50 or 100%).The apparent ileal and faecal digestibilities of dry matter and organic matter were higher for both triticale cultivars than for barley (P 0.05).The apparent ileal digestibility of lysine averaged 65.6, 70.8, and 70.5% for barley and triticale cv.Moreno and Ulrika,respectively.The net energy content of triticales (11.5 MJ kg-1 DM)was 0.4 MJ kg -1 DM higher than that of barley.The replacement of barley with the triticale cultivars Moreno and Ulrika exerted a positive quadratic effect on daily weight gain and the feed conversion ratio of pigs from 50 to 100 kg and from 25 to 100 kg BW (PRuisvehnä lajikkeiden Ulrika ja Moreno sekä ohralajikkeen Viivi ravintoaineiden ohutsuoli-ja kokonaissulavuudet selvitettiin kuudella ohutsuolikanyloidulla leikkosialla 82-107 kg elopainoisina. Lisäksi kasvatuskokeessa 25,50,75 tai 100% ohrasta korvattiin Morenolla tai 50 tai 100% Ulrikalla.Kasvatuskokeessa oli 132 lihasikaa,joiden aloituspaino oli 25 kg. Ruisvehnien kuiva-aineen ja orgaanisen aineen näennäiset ohutsuoli-ja kokonaissulavuudet olivatparempia kuin ohran. Ohran ja ruisvehnien valkuaisen ja aminohappojen sulavuuksissa ei sen sijaan ollut eroja.Ruisvehnien kuiva-aineen nettoenergia-arvo oli 0,4 MJ/kg suurempi kuin ohran, mutta aminohappopitoisuuden suhde energiapitoisuuteen pienempi kuin ohran. Sikojen päiväkasvu ja rehuhyötysuhde paranivat loppukasvatuskaudella korvattaessa ohraa ruisvehnällä. Korvattaessa ohraa yli 75 % Morenolla tai yli 50 %Ulrikalla, kasvu ja rehuhyö tysuhde alkoivat kuitenkin huonontua.Ruhon lihaprosentti laski korvattaessa ohraa Morenolla ja Ulrikalla.Tämän vuoksi ruisvehnää voidaan käyttää 50-75 % lihasikojen rehun ohrasta

Dietary preferences of weaned piglets offered diets containing organic acids

A preference test and a performance trial were carried out to examine weaned piglets feed intake response to diets containing either lactic acid,formic acid,calcium formate,or sodium benzoate (8 g kg-1 feed).In Experiment 1, throughout a 21-d post-weaning period,30 entire litters (306 piglets) weaned at the age of 30 d were allowed to choose between two organic-acid-supplemented diets. All of the four different organic-acid-supplemented diets were tested in pairs against each other,and the six possible combinations were lactic acid +formic acid,lactic acid +calcium formate,lactic acid + sodium benzoate,formic acid +calcium formate,formic acid +sodium benzoate,and calcium for-mate +sodium benzoate.Piglets preferred diets supplemented with sodium benzoate to ones supplemented with formic acid or calcium formate.The acceptability of diets supplemented with lactic acid,formic acid,or calcium formate was similar.In Experiment 2,until the age of 58 d,60 piglets from 10 litters weaned at the age of 28 or 38 d were fed non-acidified diets or ones supplemented with lactic acid,formic acid,calcium formate,or sodium benzoate.Feed consumption did not differ between piglets fed non-acidified and those fed organic-acid-supplemented diets. Growth performance was reduced by dietary calcium formate supplementation, while the performance of piglets fed other organic-acid-supplemented diets did not differ significantly from those fed the non-acidified control diet.The frequency of post-weaning diarrhoea was highest in piglets fed diets supplemented with calcium formate and lowest in piglets fed diets supplemented with formic acid.;Valinta-ja kasvatuskokeissa selvitettiin porsasrehunmaitohappo-, muurahaishappo-, kalsiumformiaatti- ja natriumbentsoaattilisäysten (8 g/kg rehua) vaikutusta vieroitettujen porsaiden rehun sy ö ntiin. Valintakokeessa oli 30 pahnuetta (306 porsasta),jotka vieroitettiin 30 päiväniässä .Orgaanista happoa sisältäviä rehuja testattiin pareittain ja tutkitut kuusi yhdistelmää olivat maitohappo/muurahaishappo, maitohappo/kalsiumformiaatti, maitohappo/natriumbentsoaatti, muurahaishappo/kalsiumformiaatti, muurahaishappo/natriumbentsoaatti ja kalsiumformiaatti/natriumbentsoaatti. Vieroituksesta 21 päivän ajan porsailla oli mahdollisuus syödä vapaasti automaattista jompaa kumpaa tarjolla ollutta orgaanista happoa sisältävää rehua. Porsaat söivät mieluummin natriumbentsoaattia kuin muurahaishappoa tai kalsiumformiaattia sisältävää rehua. Maitohappoa,muurahaishappoa tai kalsiumformiaattia sisältä neiden rehujen maittavuudessa ei ollut eroja. Kasvatuskokeessa oli 60 porsasta 10 pahnueesta,jotka oli vieroitettu 28 tai 38 päivän iässä. Porsaat saivat syödä vapaasti lisäaineetonta tai maitohappoa, muurahaishappoa, kalsiumformiaattia tai natriumbentsoaattia sisältävää rehua vieroituksesta 58 päivänikään. Lisäaineettoman ja orgaanisia happoja sisältäneiden rehujen kulutuksessa ei ollut eroja. Rehun kalsiumformiaattilisäys heikensi porsaiden kasvua lisäaineettomaan ruokintaan verrattuna. Muut happolisäykset eivät vaikuttaneet porsaiden kasvuun. Ripulia esiintyi eniten porsailla, joiden rehuun lisättiin kalsiumformiaattia, ja vähiten niillä, joiden rehuun lisättiin muurahaishappoa

Effects of finishing diet and pre-slaughter fasting time on meat quality in crossbred pigs

The effects of the carbohydrate composition of finishing diet (fed from 80 to 107 kg of body weight) and the length of pre-slaughter fasting on pork quality were studied in a 2 × 2 factorial experiment with 80 crossbred pigs. The control finishing diet was based on barley and soybean meal, and the fibrous finishing diet was based on barley, barley fibre, faba beans, and rapeseed cake. These diets contained 465 and 362 g starch and 177 and 250 g dietary fibre per kg, respectively. The fasting times of 25 and 41 h were obtained by giving the pigs their last meal at different times. Longer fasting lowered the glycolytic potential of the longissimus lumborum muscle (P = 0.01), whereas the finishing diet had no effect. Different muscles responded differently to the treatments. Longer fasting increased the ultimate pH of the semimembranosus muscle (P = 0.02), but did not affect that of the longissimus lumborum and semispinalis capitis muscles. The finishing diets did not affect the ultimate pH of the investigated muscles. A diet × fasting time interaction was seen in the lightness of the semimembranosus muscle (P = 0.05). The fibrous diet resulted in darker meat than the control diet did in pigs that were fasted for 25 h (P < 0.05). Longer fasting darkened the meat colour in pigs fed the fibrous diet (P < 0.05) but not in those fed the control diet. The meat from the semispinalis capitis muscle was darker in pigs fed the fibrous than those fed the control diet (P = 0.04). The treatments did not affect the colour of the longissimus lumborum muscle. Longer fasting decreased drip loss from the meat of pigs fed the control diet (P < 0.05). The eating quality of the pork was not influenced by the finishing diets or the fasting time. The pigs also grew equally fast on both finishing diets. In conclusion, a moderate alteration in the carbohydrate composition of a finishing diet or longer pre-slaughter fasting can have some effects on pork quality in crossbred pigs, but these effects vary in different muscles.;Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 2 × 2 faktorikokeessa,miten loppukasvatusrehun hiilihydraattikoostumus ja teurastusta edeltävän paaston pituus vaikuttavat sianlihan laatuun. Lihasikojen kasvatuskokeessa 80 maatiais- ja yorkshirerotujen risteytyssikaa jaettiin pareittain, sukupuolet erikseen neljään koekäsittelyyn. Kontrollina olleessa ohra-soijarouhepohjaisessa loppukasvatusrehussa oli tärkkelystä 465 g/kg ja kuitua 177 g/kg. Kuitupitoisessa, ohraa, ohrakuitua, härkäpapua ja kylmäpuristettua rypsiä sisältäneessä loppukasvatusrehussa oli tärkkelystä 361 g/kg ja kuitua 250 g/kg. Loppukasvatusrehuja syötettiin 80 kilon elopainosta alkaen teurastukseen saakka eli noin neljä viikkoa. Teurastusta edeltäneet 25:n ja 41 tunnin paastot saatiin aikaan muuttamalla viimeisen rehuannoksen antamisajankohtaa. Kuljetus ja odotusaika teurastamossa olivat kaikilla sioilla samanlaiset. Siat kasvoivat kontrolliruokinnalla ja kuitupitoisella ruokinnalla yhtä nopeasti. Loppukasvatusrehu ja paaston pituus eivät vaikuttaneet ruhopainoon eivätkä lihaprosenttiin. Paaston pidentäminen pienensi ulkofileestä (M. longissimus lumborum) mitattua lihaksen glykolyyttistä potentiaalia, mutta ruokinta ei vaikuttanut siihen. Vaikka ruokinta ja paasto eivät muuttaneet ulkofileen loppupH- arvoa (24 tuntia teurastuksesta) tai väriä, pidempi paasto vähensi kudosnesteiden valumaa kontrollirehua syöneiden sikojen lihasta. Loppukasvatuksen ruokinta ei vaikuttanut sisäpaistin (M. semimembranosus) loppupH- arvoon, mutta pidempi paasto nosti sitä. Sisäpaistin värissä oli ruokinnan ja paaston välillä yhdysvaikutus. Kuitupitoinen rehu tummensi sisäpaistin väriä 25 tuntia paastonneilla sioilla, ja pidempi paasto tummensi kuitupitoista rehua syöneiden sikojen sisäpaistin väriä. Vaikka ruokinta ei vaikuttanut niskapaistin (M. semispinalis capitis) loppu-pH-arvoon, kuitupitoinen rehu tummensi sen väriä. Sen sijaan paaston pituudella ei ollut vaikutusta niskapaistin pH-arvoon eikä väriin. Loppukasvatuksen ruokinta ja paaston pituus eivät myöskään vaikuttaneet ulkofileestä määritettyyn lihan syöntilaatuun. Tulosten perusteella maltillinen loppukasvatusrehun tärkkelyspitoisuuden alentaminen ja kuitupitoisuuden lisääminen ja pitempi teurastusta edeltävä paasto voivat jossain määrin vaikuttaa tuoreen sianlihan laatuun, mutta vaikutukset ovat erilaisia eri lihaksissa

Apparent ileal amino acid digestibility and the nutritive value of the triticale cultivars Moreno and Ulrika for growing-finishing pigs

Both digestibility and performance experiments were carried out to evaluate the nutritive value of triticale for growing-finishing pigs.In experiment 1,the apparent ileal and faecal digestibility of nutrients in barley (Hordeum vulgare cv.Viivi)and two triticale (Tritico secale cultivars, Moreno and Ulrika, were measured using six cannulated barrows with a body weight (BW)of 82-107 kg.In experiment 2,132 pigs were used over 25-100 kg BW to study the effects of replacing barley in a barley-soyabean meal-based diet with graded amounts of triticale cv.Moreno (25,50,75,or 100%) and cv.Ulrika (50 or 100%).The apparent ileal and faecal digestibilities of dry matter and organic matter were higher for both triticale cultivars than for barley (P 0.05).The apparent ileal digestibility of lysine averaged 65.6, 70.8, and 70.5% for barley and triticale cv.Moreno and Ulrika,respectively.The net energy content of triticales (11.5 MJ kg-1 DM)was 0.4 MJ kg -1 DM higher than that of barley.The replacement of barley with the triticale cultivars Moreno and Ulrika exerted a positive quadratic effect on daily weight gain and the feed conversion ratio of pigs from 50 to 100 kg and from 25 to 100 kg BW (

Performance, carcass quality, and gastric alterations in fattening pigs fed additives containing formic acid either coated with sorbate or mixed with lactic acid

The growth-promoting effects of two dietary acidifiers based on formic acid were studied with 320 fattening pigs from ca 21 kg to ca 105 kg of body weight. The sorbate-coated formic acid contained formic acid and ammonium formate which were absorbed in diatomaceous earth and coated with potassium sorbate. The investigated liquid blend contained formic and lactic acids as the major components. These acidifiers were added to grower and finisher diets at levels of 3, 6, and 12 g kg-1 of feed. The grower and finisher diets in the negative control treatment contained no growth promoters, but the grower diet in the positive control treatment was supplemented with avilamycin (40 mg kg-1). The investigated acidifiers did not influence the performance of growing pigs (P > 0.05). In finishing pigs, all additions of the sorbate-coated formic acid improved daily weight gain compared to the negative control (P 0.05). The frequency of severe gastric alterations tended to be smaller when the diets contained 12 g kg-of the sorbate-coated formic acid (P = 0.07), but the results of the other acidifier treatments did not differ significantly from those in the negative control. In conclusion, both the sorbate-coated formic acid and the blend of formic and lactic acids have a growth-promoting effect in fattening pigs already in small dosages, but they do not influence carcass quality or cause gastric alterations.

Performance, carcass quality, and gastric alterations in fattening pigs fed additives containing formic acid either coated with sorbate or mixed with lactic acid

The growth-promoting effects of two dietary acidifiers based on formic acid were studied with 320 fattening pigs from ca 21 kg to ca 105 kg of body weight. The sorbate-coated formic acid contained formic acid and ammonium formate which were absorbed in diatomaceous earth and coated with potassium sorbate. The investigated liquid blend contained formic and lactic acids as the major components. These acidifiers were added to grower and finisher diets at levels of 3, 6, and 12 g kg-1 of feed. The grower and finisher diets in the negative control treatment contained no growth promoters, but the grower diet in the positive control treatment was supplemented with avilamycin (40 mg kg-1). The investigated acidifiers did not influence the performance of growing pigs (P > 0.05). In finishing pigs, all additions of the sorbate-coated formic acid improved daily weight gain compared to the negative control (P 0.05). The frequency of severe gastric alterations tended to be smaller when the diets contained 12 g kg-of the sorbate-coated formic acid (P = 0.07), but the results of the other acidifier treatments did not differ significantly from those in the negative control. In conclusion, both the sorbate-coated formic acid and the blend of formic and lactic acids have a growth-promoting effect in fattening pigs already in small dosages, but they do not influence carcass quality or cause gastric alterations.;Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden muurahaishappopohjaisenhappovalmisteen tehoa pieninä pitoisuuksina lihasikojen kasvun edistäjänä. Sorbaatilla päällystetty muurahaishappo sisälsi piimaahan imeytettyä muurahaishappoa ja ammoniumformiaattia, joka oli päällystetty kaliumsorbaatilla. Tässä kiinteässä happovalmisteessa oli noin 50 % piimaata, ja sorbiini- ja muurahaishapon suhde oli siinä 5,2:100 100-prosenttisina happoina. Muurahais-maitohapposeos sisälsi pääasiassa muurahais- ja maitohappoa, ja tässä nestemäisessä happovalmisteessa maito- ja muurahaishapon suhde oli 28:prosenttisina happoina. Tutkimuksessa oli 320 lihasikaa, jotka kasvatettiin noin 21 kg painosta noin 105 kg painoon. Molempia happovalmisteita lisättiin lihasikojen alku- ja loppukasvatusrehuihin 3, 6 tai g/kg. Negatiivisena kontrollina oli lisäaineeton ruokinta ja positiivisena kontrollina ruokinta, jossa alkukasvatusrehuun lisättiin avilamysiini-antibioottia 40 mg/kg. Kumpikaan happovalmiste ja avilamysiini eivät vaikuttaneet merkitsevästi sikojen kasvuun, eikä rehuhyötysuhteeseen alkukasvatuksen aikana. Loppukasvatuksessa sikojen kasvu parani, kun sorbaatilla päällystettytyä muurahaishappoa lisättiin rehuun 312 g kg-1. Rehuhyötysuhde parani, kun tätä valmistetta lisättiin 3 tai g kg-Koko kasvatusajan kasvu oli kahdella suurimmalla lisäystasolla parempi kuin negatiivisessa kontrolliryhmässä, ja suurin lisäys paransi rehuhyötysuhdetta. Pienin muurahais-maitohapposeoksen lisäys paransi sikojen kasvua loppukasvatuksessa ja koko kokeen aikana, ja kaikki lisäystasot paransivat rehuhyötysuhdetta negatiiviseen kontrolliryhmään verrattuna. Happovalmisteet eivät vaikuttaneet ruhojen teuraslaatuun. Negatiiviseen kontrolliryhmään verrattuna vakavia mahahaavaan viittaavia muutoksia havaittiin hieman vähemmän, kun rehuun lisättiin 12 g kg-1 sorbaatilla päällystettyä muurahaishappoa. Muissa happolisäysryhmissä havaittujen mahalaukun muutosten määrä ei eronnut negatiivisesta kontrolliryhmästä. Tulosten perusteella kiinteä, kantaja-aineeseen imeytetty ja sorbaatilla päällystetty muurahaishappo ja muurahais-maitohapposeos edistävät lihasikojen kasvua ja parantavat rehuhyötysuhdetta jo pieninä lisäysmäärinä, mutta nämä happovalmisteet eivät vaikuta ruhon teuraslaatuun, eivätkä aiheuta mahahaavaan johtavia muutoksia sian mahalaukussa

Feeding weaned piglets and growing-finishing pigs with diets based on mainly home-grown organic feedstuffs

In 2000, EU regulations for organic animal production set new guidelines for organic pig feeding requiring that this be based on mainly home-grown organic feedstuffs. Doubts were however raised whether these feeding regimes can maintain good growth performance and carcass quality of pigs. Three experiments were carried out to study different organic feeding regimes in weaned piglets and fattening pigs. In Experiment 1, we evaluated the use of peas and faba beans (0, 120, or 240 g kg-1) in diets for weaned piglets. Piglets fed pea diets performed as well as those fed the control diet, whereas the highest faba bean level resulted in reduced feed intake and growth performance. In Experiment 2, we studied the replacement (0, 33, or 67%) of rapeseed cake with blue lupins in fattening pig diets. The dietary lupin level had a quadratic effect on the weight gain of growing pigs, the best performance being observed at the 33% replacement level. However, dietary lupin level did not influence weight gain during the finishing period and total fattening. Back fat became softer with increasing dietary lupin levels. In Experiment 3, different protein supplements were compared in organic diets from weaning to slaughter. In two-phase feeding, the best performance was observed when whey protein was used as the protein supplement, followed by soya bean cake + whey protein and rapeseed cake + fish meal. The effects of a one-phase organic feeding regime with cold-pressed rapeseed cake + whey protein did not differ from those of the two-phase organic feeding regimes. Fattening pigs fed organic diets required from two to seven days longer to reach slaughter weight than those fed conventional diets. Pigs fed organic diets had fatter carcasses, but the eating quality of organic pork did not differ from that of pork from pigs fed conventional diets. Feed costs and the circulation rate of pigs, weaners in particular, were greater and carcass prices lower in the organic feeding regimes than in the conventional ones.;Vuonna 2000 voimaan tulleet EU:n luonnonmukaisen kotieläintuotannon säädökset muuttivat luonnonmukaisestituotettavien sikojen ruokintaa. Sikojen ruokinnan tuli perustua pääasiassa tilalla luonnonmukaisesti tuotettuihin rehuihin, tavanomaisesti tuotettujen rehujen käyttöä rajoitettiin ja puhtaiden aminohappojen käyttö kiellettiin. Uudet säädökset herättivät epäilyjä siitä, säilyvätkö luomusikojen hyvä kasvu ja ruhon laatu myös uusien säädösten mukaisilla ruokinnoilla. Kolmessa kokeessa selvitettiin luonnonmukaisen tuotannon säädösten mukaisten ruokintavaihtoehtojen vaikutuksia porsaiden ja lihasikojen tuotantotuloksiin sekä sianlihan syöntilaatuun. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin herneen ja härkäpavun käyttömäärän (0, 120 tai 240 g/kg rehua) vaikutusta vieroitettujen porsaiden kasvuun ja rehun hyväksikäyttöön. Herneruokinnoilla olleet porsaat kasvoivat yhtä hyvin kuin kontrolliryhmän porsaat. Sen sijaan suurin härkäpapumäärä pienensi rehun kulutusta ja hidasti kasvua. Myös kasvun hajonta oli herne- ja papuruokinnoilla suurempi kuin kontrolliryhmässä. Toisessa lihasikojen kasvatuskokeessa korvattiin luomuruokintojen rypsipuristeesta 0, 33 tai 67 % sinilupiinilla. Alkukasvatuksessa sikojen kasvu oli luomuruokinnoilla paras, kun kolmannes rypsistä oli korvattu tutkimuskeskuslupiinilla, mutta suurempi määrä lupiinia hidasti kasvua. Loppukasvatuksen ja koko kokeen aikaiseen kasvuun lupiinin osuus ei vaikuttanut. Lupiinin osuuden suuretessa sikojen selkäsilava pehmeni. Kolmannessa kasvatuskokeessa tutkittiin erilaisten valkuaistäydennysten vaikutusta sikojen kasvuun ja rehuhyötysuhteeseen sekä ruhon ja lihan laatuun luomuruokinnoilla vieroituksesta teurastukseen. Kaksivaiheisilla luomuruokinnoilla sikojen kasvu oli paras, kun kotoisia rehuja täydennettiin heravalkuaisella, seuraavaksi paras, kun valkuaistäydennyksenä olivat soijapuriste ja heravalkuaisjauhe, ja huonoin, kun valkuaistäydennyksenä olivat rypsipuriste ja kalajauho. Kylmäpuristettua rypsiä ja heravalkuaisjauhetta sisältäneellä yksivaiheruokinnalla olleiden sikojen kasvu ei eronnut muista kaksivaiheisista luomuruokinnoista. Luomuruokinnoilla olleiden lihasikojen kasvatusaika oli kahdesta seitsemään päivään pidempi tavanomaiseen ruokintaan verrattuna. Luomuruokinnoilla olleiden sikojen ruhot olivat rasvaisempia kuin tavanomaisella ruokinnalla, mutta sianlihan syöntilaadussa ei ollut eroja. Luomuruokinnoilla rehukustannus ja sikojen kiertonopeus olivat suurempia ja ruhon arvo pienempi kuin tavanomaisella ruokinnalla