Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.Siirretty Doriast

Exploring translation students’ feedback literacy: Notes on a teaching experiment

Feedback literacy, or the ‘ability to understand, utilise and benefit from feedback processes’ (Molloy et al. 2020, 528) is arguably crucial for developing into an expert professional translator. Yet translation-pedagogical research is only beginning to address students’ engagement with feedback. This discussion article introduces the concept of feedback literacy and reports on a teaching experiment where the concept was applied on a course on authorised translation for MA students (n=8). The aim is to explore 1) whether the concept of feedback literacy can be useful in translation teaching and 2) how translation students who have not been systematically instructed in feedback literacy perceive feedback use and whether there are indications of feedback literacy in their reflections. The results suggest that while the students seem to have developed some aspects of feedback literacy without systematic instruction in it, it could be fostered further by integrating the concepts of feedback and feedback literacy into translation courses. At the same time, the current models of feedback literacy appear partly unnecessarily complex for pedagogical purposes and partly bypass some important questions, so further investigation of how to develop and apply them is needed.Feedback literacy, or the ‘ability to understand, utilise and benefit from feedback processes’ (Molloy et al. 2020, 528) is arguably crucial for developing into an expert professional translator. Yet translation-pedagogical research is only beginning to address students’ engagement with feedback. This discussion article introduces the concept of feedback literacy and reports on a teaching experiment where the concept was applied on a course on authorised translation for MA students (n=8). The aim is to explore 1) whether the concept of feedback literacy can be useful in translation teaching and 2) how translation students who have not been systematically instructed in feedback literacy perceive feedback use and whether there are indications of feedback literacy in their reflections. The results suggest that while the students seem to have developed some aspects of feedback literacy without systematic instruction in it, it could be fostered further by integrating the concepts of feedback and feedback literacy into translation courses. At the same time, the current models of feedback literacy appear partly unnecessarily complex for pedagogical purposes and partly bypass some important questions, so further investigation of how to develop and apply them is needed

To Protect or Not to Protect: Finnish Translators’ Perceptions on Translator Status and Authorisation

   In most countries, there are no restrictions on who is allowed to work as a translator, apart from the context of legally valid or authorised translations. Nevertheless, the significance of authorisation for translator status has hardly been studied, apart from Dam/Zethsen (2009, 2010). This article investigates how authorisation affects Finnish translators’ status perceptions, and whether they believe that the profession should be protected further, and if so, how and why. The data come from a survey conducted in 2014 with 450 respondents (business, literary and audio-visual translators), based on Dam/Zethsen’s questionnaires and expanded and adapted for the Finnish context. The analysis is partly quantitative and statistical, partly a qualitative thematic analysis of the respondents’ open comments. Statistically, authorisation produced no significant differences in the respondents’ status perceptions. Similarly, in open questions on factors affecting translator status and measures that should be taken, few respondents mentioned authorisation or other professional boundaries. Nevertheless, when asked whether the profession should be protected, almost 60% of the respondents, particularly business translators who had attended translator training, advocated some form of protection, although they also emphasised that there should be flexibility to allow for translators with different backgrounds. The respondents were also more prone to call for protection if they held authorisation themselves, which may suggest that they feel authorisation does carry some value.&nbsp

Idealism or cynicism? A statistical comparison of Finnish translation students’ and professional translators’ perceptions of translator status

This article compares how Finnish translation students (n=277) and professional translators (n=450) perceive translator status or prestige and specific factors connected to status (visibility, power/influence and expertise; Dam & Zethsen, e.g. 2008), and whether the perceptions are affected by work experience and translators’ specialisation (business, audio-visual or literary translation). The data come from surveys partly replicating Danish translator surveys by Dam and Zethsen (e.g. 2011). A statistical analysis indicates that the students’ and translators’ views are close to each other and similar to previous research; in some items, there is no difference between the students and those translators with a maximum of five years of work experience. When statistical differences emerge, the translator respondents’ perceptions are mostly more positive. Possible explanations for this include the translators’ sense of their own work being appreciated (Ruokonen & Mäkisalo 2018). The results also suggest that links between status perceptions and length of work experience could be explored further

Finnish literary translators' use of translation technology and tools: processes, profiles, and purposes

While Translation Studies has started investigating the potential of translation technology in literary translation, the research has largely focused on optimizing product quality and bypassed the experiences of literary translators. This study contributes to filling that gap by means of a survey (n=72) and interviews (n=7) among literary translators with Finnish as a working language. Combining quantitative and qualitative analysis, we investigate what tools are used by literary translators, at what stages of the translation process, and for what purposes, and what factors are linked to technology use. We identify three types of translation processes (“from scratch”, “TM use”, and “MT post-editing”) with some individual and source-text-specific variation, and observe that translation technology use is more likely for translators who also use it for non-literary translation. The results also draw attention to literary translators’ different processes and the variety of purposes for which the different tools are used. The results have implications for publishers’ workflows, usability, and literary translators’ agency and profession

Extinction or evolution? Changes in in-house translators’ work in Finland in 1995–2018

Since the 1990s, outsourcing, streamlining and technologisation have induced profound changes in the content, organisation and location of translators’ work. Nevertheless, due to the scarcity of longitudinal research, such changes must typically be pieced together from individual studies. The present paper adopts a novel approach: analysing data from a survey in which the respondents (n=223) could report on one current and two previous in-house positions, we provide an overview of the changes in in-house translators’ work in Finland from 1995 to 2018. Combining quantitative and qualitative methods, we consider 1) indications of outsourcing and restructuring, 2) changes in responsibilities and 3) changes in physical location and organisational position. The responses indicate some decrease in in-house jobs and a greater variety in responsibilities. There is also an increase in teleworking and indications of complex organisational structures, although translation teams remain common. On the whole, in-house translators appear an evolving rather than an endangered professional group.</p

Minne menet, kääntäjänkoulutus? Muuttuvat sisällöt ja menetelmät

This paper is a report of the proceedings of a workshop about the future of Finnish translator and interpreter training, held at the VI KäTu symposium on translation and interpreting research on the 12th of April, 2008. The main challenge faced by Finnish universities training translators is how to develop their curricula in order to respond to the changing needs of society and the market in spite of staff cuts and scarcity of funding. One of the most pressing issues is planning new courses that will qualify MA graduates to apply for the authorised translator’s status without taking a separate exam. The training should also be more closely linked to the practice of professional translation. To compensate for the scarcity of funding, increased cooperation is needed particularly among departments of translation, both within each university and among universities. The number of joint courses and the amount of web-based studying will probably increase. Changes in teaching methods are also called for: it is important to explore the possibilities of multi-lingual teaching involving Finnish and more than one foreign language

Kääntäjän ammatin arvostuksen myytit: faktaa vai fiktiota?

One of the central myths about translation is probably the notion of translators’ low occupational status or prestige, often accompanied by three further myths or beliefs: that the lack of status is linked to 1) low income, 2) outsiders’ ignorance about the expertise required to translate and 3) translators’ invisibility. This article explores to what extent these myths are supported by previous empirical research and the author’s pilot survey of translation students at Finnish universities. The questionnaire used in the survey is based on Dam and Zethsen’s (2008–2011) questionnaires for Danish business translators. Both previous research and the author’s survey indicate that translators’ occupational status is considered middling or lower by respondents within the field. More research, however, would be needed on outsiders’ views. Low status also seems to correlate with low income and invisibility. Nevertheless, while visibility emerges as a positive influence in previous research, students’ comments highlight that visibility can also be injurious to translator status. Previous research and status-improving measures suggested by students further indicate that information about translators’ expertise still needs to be disseminated outside the field, possibly accompanied by limitations to practicing the profession

Työelämän viestintä II, Arbetslivskommunikation II, Workplace Communication II, Kommunikation im Berufsleben II. VAKKI-symposium XXXIX 7.–8.2.2019. VAKKI Publications 10

This article analyses Finnish in-house translators’ experiences regarding physical location and organisational position. We examine how translators are positioned in the organisational structure of their workplace; where they are physically situated; and how satisfied they are in these respects. We also study whether the statutory status of Swedish as an official language is reflected in the results as compared to other languages translated in-house. The data come from a 2018 survey with 185 respondents. The analysis combines quantitative and qualitative methods. The results indicate that organisational position and physical location are intertwined. The respondents mostly work in the same location as their organisational unit and find their position optimal. Satisfaction with position was particularly high with translators placed within a communication related unit. The results show variety in whether the respondents prefer working close to other translators or to internal commissioners or other experts. The degree of telecommuting varies, with some in-house translators working entirely from home. The results for Swedish are in line with overall results for government translators. Lastly, we suggest further enquiry into topics such as office plans vs. job satisfaction, the motivations behind telecommuting, and links between translator status and agency and organisational position.</p