Sähköjärjestelmän häiriöt ydinvoimalaitoksissa ja niiden simulointivaatimukset

Electrical systems perform various functions in a nuclear power plant (NPP), and they are required for the operation of many safety systems. In normal operation, all electrical systems are connected together at the high voltage level, which creates the potential for common cause failures due to faults in the plant internal or external power system. In fact, several such incidents have been reported. This thesis reviews literature related to NPP electrical system reliability and electrical disturbances. Three particularly relevant conditions (power frequency overvoltages, open phase conditions and subsynchronous oscillations) are selected for in-depth analysis. Based on the literature review and analyses, this thesis makes recommendations about simulating these conditions in COSI. COSI is a research project which aims to develop a co-simulation platform for simulating the electrical system and NPP process systems together. This thesis notes that existing electrical simulation studies have not considered process system feedback effects and other transient dynamics in much detail, and that COSI could provide insight into their effects on nuclear safety.Sähköjärjestelmät ovat tärkeitä lukuisille ydinvoimalaitoksen toiminnoille. Muun muassa monien turvallisuusjärjestelmien toiminta riippuu sähköjärjestelmistä. Normaalissa käyttötilanteessa kaikki sähköjärjestelmät kytkeytyvät yhteen suurjännitetasolla, mistä aiheutuu mahdollinen yhteisvikariski, jos laitoksen sisäisessä tai ulkoisessa sähköverkossa tapahtuu vika. Useita tämänkaltaisia tapahtumia onkin raportoitu. Tässä diplomityössä tehdään katsaus kirjallisuuteen, joka liittyy ydinvoimalaitosten sähköjärjestelmien luotettavuuteen ja sähköjärjestelmän häiriöihin. Kolme erityisen oleellista häiriötyyppiä (verkkotaajuiset ylijännitteet, vaihekatkokset ja alisynkroniset värähtelyt) valitaan lähempään tarkasteluun. Kirjallisuuskatsauksen ja tarkastelujen perusteella annetaan suosituksia näiden häiriöiden simuloimiseen COSI-projektissa. COSI on tutkimusprojekti, jossa kehitetään kosimulaatioalusta sähköjärjestelmän ja ydinvoimalaitoksen prosessijärjestelmien yhteissimulointiin. Työn mukaan aiemmissa sähköjärjestelmien simulointitutkimuksissa ei ole tarkasti selvitetty prosessijärjestelmistä aiheutuvia takaisinkytkentöjä tai muita transienttivaikutuksia. COSI voisi parantaa ymmärrystä näiden vaikutuksista ydinturvallisuuteen

Distribution-Based Causal Inference : A Review and Practical Guidance for Epidemiologists

Peer reviewe

A Two-Week Vacation in the Tropics and Psychological Well-Being—An Observational Follow-Up Study

Despite the vast annual number of international visitors to the tropics, surprisingly little data are available on the psychological well-being associated with the travels or with travelers’ diarrhoea (TD). We herein recruited participants of a vaccination trial, OEV-123, before their 12-day holiday in Benin, West Africa. We assessed the travelers’ psychological distress with a general health questionnaire (GHQ-12) and retrieved data on TD from the trial database. The GHQ-12 was completed before (wave 0), at return (wave 1), and 1-month after (wave 2) the trip. Of the 174 participants, 73% were women, with a mean age 40 years. Moreover, 24% reported psychological distress before traveling, 10% immediately after, and 16% 1-month after the trip (GHQ-12, 3 or more; 0–12 scoring). The findings showed that psychological well-being increased after the tropical holiday. The GHQ-12 middle wave sum score differed from the wave 0 (p < 0.001) and wave 2 (p = 0.008) sum scores, with travelers reporting highest levels of well-being on their return, with evidence of a lasting improvement. TD was experienced by 71%, and it had a negative impact on psychological well-being only if experienced after travel

General psychopathology factor and borderline personality disorder : Evidence for substantial overlap from two nationally representative surveys of U.S. adults

A general psychopathology factor reflects an underlying liability for a wide range of mental disorders. There is suggestive evidence that borderline personality disorder (BPD) may be strongly associated with the general psychopathology factor, but there are no detailed data on the degree of overlap between the general psychopathology factor and BPD or its individual symptoms. This study examined the overlap between the general psychopathology factor and BPD using cross-sectional survey data from two nationally representative samples of U.S. adults, the National Comorbidity Survey Replication (N = 5,692) and the National Comorbidity Survey follow-up (N = 5,001). Structural equation modeling was used to fit a bifactor general psychopathology model and to examine the general psychopathology factor's associations with (a) a series of Clusters A, B, and C personality disorder symptoms including BPD symptoms and (b) a latent BPD. Results showed that the shared variance between the general psychopathology factor and a latent BPD was 56% in the National Comorbidity Survey Replication and 71% in the National Comorbidity Survey follow-up. The correlation between the general factor and BPD could be set to unity without worsening model fit, suggesting that BPD closely reflects a general liability to psychopathology. The affective features of BPD were particularly strongly associated with the general psychopathology factor. Findings are discussed with respect to the nosology of BPD and the treatment of mental disorders.Peer reviewe

A Two-Week Vacation in the Tropics and Psychological Well-Being—An Observational Follow-Up Study

Despite the vast annual number of international visitors to the tropics, surprisingly little data are available on the psychological well-being associated with the travels or with travelers’ diarrhoea (TD). We herein recruited participants of a vaccination trial, OEV-123, before their 12-day holiday in Benin, West Africa. We assessed the travelers’ psychological distress with a general health questionnaire (GHQ-12) and retrieved data on TD from the trial database. The GHQ-12 was completed before (wave 0), at return (wave 1), and 1-month after (wave 2) the trip. Of the 174 participants, 73% were women, with a mean age 40 years. Moreover, 24% reported psychological distress before traveling, 10% immediately after, and 16% 1-month after the trip (GHQ-12, 3 or more; 0–12 scoring). The findings showed that psychological well-being increased after the tropical holiday. The GHQ-12 middle wave sum score differed from the wave 0 (p < 0.001) and wave 2 (p = 0.008) sum scores, with travelers reporting highest levels of well-being on their return, with evidence of a lasting improvement. TD was experienced by 71%, and it had a negative impact on psychological well-being only if experienced after travel

Sustainable development indicators : Much wanted, less used?

For the past twenty years, several indicator sets have been produced on international, national and regional levels. Most of the work has concentrated on the selection of the indicators and on collection of the pertinent data, but less attention has been given to the actual users and their needs. This dissertation focuses on the use of sustainable development indicator sets. The dissertation explores the reasons that have deterred the use of the indicators, discusses the role of sustainable development indicators in a policy-cycle and broadens the view of use by recognising three different types of use. The work presents two indicator development processes: The Finnish national sustainable development indicators and the socio-cultural indicators supporting the measurement of eco-efficiency in the Kymenlaakso Region. The sets are compared by using a framework created in this work to describe indicator process quality. It includes five principles supported by more specific criteria. The principles are high policy relevance, sound indicator quality, efficient participation, effective dissemination and long-term institutionalisation. The framework provided a way to identify the key obstacles for use. The two immediate problems with current indicator sets are that the users are unaware of them and the indicators are often unsuitable to their needs. The reasons for these major flaws are irrelevance of the indicators to the policy needs, technical shortcomings in the context and presentation, failure to engage the users in the development process, non-existent dissemination strategies and lack of institutionalisation to promote and update the indicators. The importance of the different obstacles differs among the users and use types. In addition to the indicator projects, materials used in the dissertation include 38 interviews of high-level policy-makers or civil servants close to them, statistics of the national indicator Internet-page downloads, citations of the national indicator publication, and the media coverage of both indicator sets. According to the results, the most likely use for a sustainable development indicator set by policy-makers is to learn about the concept. Very little evidence of direct use to support decision-making was available. Conceptual use is also common for other user groups, namely the media, civil servants, researchers, students and teachers. Decision-makers themselves consider the most obvious use for the indicators to be the promotion of their own views which is a form of legitimising use. The sustainable development indicators have different types of use in the policy cycle and most commonly expected instrumental use is not very likely or even desirable at all stages. Stages of persuading the public and the decision-makers about new problems as well as in formulating new policies employ legitimising use. Learning by conceptual use is also inherent to policy-making as people involved learn about the new situation. Instrumental use is most likely in policy formulation, implementation and evaluation. The dissertation is an article dissertation, including five papers that are published in scientific journals and an extensive introductory chapter that discusses and weaves together the papers.Kestävän kehityksen indikaattoreita on tuotettu viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana runsaasti niin kansainvälisellä, kansallisella kuin alueellisellakin tasolla. Indikaattoreiden kehitystyössä on keskitytty indikaattoreiden valintaan ja tilastotiedon hankintaan, käyttäjien ja heidän tarpeiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan kestävän kehityksen indikaattoreiden käyttöä. Väitöskirja selvittää käyttöä vähentäneitä syitä, indikaattoreiden roolia päätöksentekoprosessissa sekä laajentaa käytön käsitettä esittelemällä kolme erilaista tutkitun tiedon käyttötyyppiä. Työ perustuu kahden eri indikaattorihankkeen kehitysprosessien vertailuun. Hankkeet ovat Suomen kansalliset kestävän kehityksen indikaattorit sekä Kymenlaakson ekotehokkuuden mittaamista tukevat sosiaalis-kulttuuriset indikaattorit. Prosesseja vertaillaan tutkimuksessa kootun viitekehyksen avulla, joka sisältää viisi indikaattoriprosessin laadun pääperiaatetta. Periaatteet ovat merkittävä politiikkarelevanssi, hyvä indikaattoreiden laatu, tehokas osallistuminen, vaikuttava viestintä ja pitkän aikavälin institutionalisointi. Pääperiaatteita tarkennetaan erityisillä kriteereillä. Viitekehyksen avulla määritettiin indikaattoreiden käyttöä vaikeuttavat tekijät. Merkittävimmät ongelmat ovat käyttäjien tietämättömyys indikaattoreiden olemassa olosta sekä indikaattoreiden sopimattomuus heidän käyttötarkoituksiinsa. Syyt näihin ongelmiin ovat indikaattoreiden epärelevanttius, huono esitystekniikka ja tilastokuvioiden laatu, käyttäjien osallistumattomuus indikaattoreiden kehittämisvaiheeseen, viestintäsuunnitelmien puute sekä indikaattoreiden ylläpidon ja päivittämisen puutteet. Ongelmien merkitys vaihtelee käyttäjien ja käyttötyyppien mukaan. Indikaattoriprosessien lisäksi väitöskirjassa käytetty materiaali sisältää 38 kansanedustajien ja heidän avustajiensa sekä korkeiden virkamiesten haastattelua. Lisäksi työssä on hyödynnetty kansallisten indikaattorien Internet-sivujen käyttötilastoja, viittauksia kansalliseen indikaattorijulkaisuun sekä analysoitu kummankin indikaattoriprosessien saamaa mediajulkisuutta. Tulosten mukaan kestävän kehityksen indikaattoreiden tärkein rooli poliittisessa päätöksenteossa on syventää käyttäjien ymmärrystä kestävästä kehityksestä. Näyttöä suorasta käytöstä päätöksenteon tukena on hyvin vähän. Myös muut käyttäjät kuten media, virkamiehet, tutkijat, opiskelijat ja opettajat käyttävät kestävän kehityksen indikaattoreita pääasiassa oppimiseen. Päättäjät itse pitivät indikaattoreiden ilmeisimpinä käyttökohteina omia puheita ja esityksiään. Kestävän kehityksen indikaattoreilla on erilaisia rooleja päätöksentekoprosessien eri vaiheissa eikä ennakko-odotusten mukainen suora käyttö päätöstenteon tukena ole todennäköistä kaikissa vaiheissa. Indikaattoreita käytetään omien tavoitteiden edistämiseen ja toisten vakuuttamiseen erityisesti silloin kun uudet ongelmat ilmenevät sekä silloin kun uusia politiikkoja suunnitellaan. Ongelmista myös opitaan toisten toimijoiden käyttäessä indikaattoreita argumentoinnissaan. Suora käyttö on todennäköisintä politiikan muodostuksessa, toimeenpanossa ja arvioinnissa. Väitöskirja on tyypiltään artikkeliväitöskirja, jossa viisi julkaistua tieteellistä artikkelia sidotaan yhteen erillisen laajan johdantoluvun avulla

Naisten työn arvottuminen suomalaisessa yhteiskunnassa työmarkkinakontekstista tarkasteltuna

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten naisten työn arvon määräytymistä yhteiskunnassa, eli työn arvottumista työmarkkinoiden toiminnassa ilmenevien ja niiden toimintaan välittyvien mekanismien vaikutuksesta palkkatyönyhteiskunnassa. Mekanismien tarkastelu tapahtuu kuvaamalla työmarkkinoiden piirissä tehtävän palkkatyön ja työmarkkinoiden ulkopuolella tehdyn muun yhteiskunnallisen työn arvoon vaikuttavia tekijöitä yhteiskunnassa. Naisten tekemän työn erityisyyttä ja sen arvottumiseen liittyvää problematiikkaa työmarkki- nakontekstissa tarkastellaan vuosisadan alusta 1990-luvulle yleisen palkkatyöläistymiskehityksen, naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneiden muutosten ja taloustieteellisten teorioiden näkökulmasta. Teoreettis-historiallisen, naistutkimuksellisen ja osin fenomenologisen tutkimusotteen avulla kuvataan yleisesti naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneita muutoksia yhteiskunnallisten muutosprosessien taustaa vasten. Naisten työn arvottumiseen vaikuttavat tekijät työmarkkinoiden toiminnassa hahmotetaan sosiaalisen todellisuuden osa-alueeseen kuuluviksi ja siten viime kädessä erilaisiin käsitteisiin ja niiden välisiin määrittelysuhteisiin palautuviksi tekijöiksi yhteiskuntatodellisuudessa. Työmarkkinoiden toiminta hahmotetaan osaksi vuorovaikutuksellisia uusintamisprosesseja, joissa työmarkkinat uusintuvat sekä institutionaalisen todellisuuden osa-alueena, että käsitteellisellä konstruktiona yhteiskunnassa. Päätelmien suuntana on, että pyrittäessä tarkastelemaan naisten työhön ja sen arvottumiseen liittyvää problematiikkaa työmarkkinakontekstista käsin, on sen ymmärtämiseksi huomioitava naisten yhteiskunnalliseen asemaan liittyvä erityisyys. Työmarkkinoilla vaikuttavien sukupuolistuneiden mekanismien vaikutus on tarkasteltavissa vain problematisoimalla sukupuolen merkitystä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Inhimillisen, eli sosiaalisen todellisuuden osa-alueeseen kuuluvana ilmiönä työmarkkinoiden toiminta ja niiden toiminnassa ilmenevien mekanismien vaikutukset naisten työn arvottumiseen työmarkkinakontekstista tarkasteltuina ovat aina yksilöiden elämään eri tavoin värittynyttä ja sellaisenaan siis aina subjektiivisesti määrittynyttä yhteiskunnallista todellisuutta

Temporal and population dynamics of depressive symptoms : empirical and modeling approaches

Depression has been estimated to be the second largest cause of years lived with a disability, and much research on depressive symptoms exists. Despite this, basic research has not found natural taxa that would correspond to clinical diagnoses for depression. It is often assumed that a one-dimensional latent continuum underlies depressive symptoms, but empirical evidence does not support this idea either. Therefore, it has been suggested that depressive symptoms are part of a complex causal network that has not yet been adequately understood. This thesis aims to understand statistical variation and joint variation of individual depressive symptoms over time, the causal relationships between these symptoms, and their potentially adaptive evolutionary origins. The research material consists of the prospective Young Finns study that began in 1980 and included 3596 participants, the 10317-participant Wisconsin Longitudinal study, and mathematical models for the evolution of cooperation. First, temporal trajectories of a depressive-symptom sum was modeled with a stochastic differential equation model which results in a more empirically justified approach than typical latent-trait models, allowing causal roles for individual symptoms rather than viewing them as passive reflections. Regarding individual symptoms, it was shown that body-image dissatisfaction was the most temporally stable symptom, and strongly associated with chronically elevated dysphoria over a 16 year follow-up. In contrast, symptoms related to sleep and tiredness were the least stable, and novel methods based on non-Gaussian distributions suggested that sleep problems cause other depressive symptoms. Finally, combining the bargaining models of depression with mathematical models for the evolution of cooperation showed that, in theory, evolution should favor the emergence of depressive symptoms in natural populations, as they promote fitness-enhancing cooperation by rendering defection from joint enterprises less tempting. Overall, instead of a single disorder, depressive symptoms may reflect multiple processes, some of them being adaptive instead of dysfunctional.Masennus on arvioitu toisiksi suurimmaksi toimintakyvyttömänä elettyjen elinvuosien aiheuttajaksi maailmassa, ja masennusoireita on tutkittu paljon. Tästä huolimatta perustutkimus ei ole löytänyt kliinistä diagnostiikkaa vastaavaa luonnollista rajaa masentuneiden ja ei-masentuneiden välille. Yksiulotteinen jatkumo usein oletetaan masennusoireiden taustavaikuttajaksi, mutta tätäkään ajatusta uusin tutkimus ei tue. Oireiden ajatellaan olevan osa huonosti tunnettua syy- ja seuraussuhteiden verkostoa. Tässä väitöskirjassa pyritään ymmärtämään yksittäisten masennusoireiden tilastollista vaihtelua ja yhteisvaihtelua ajassa, oireiden kausaaliyhteyksiä, ja niiden mahdollisia evoluution kannalta adaptiivisia ominaisuuksia. Tutkimusmateriaalina toimivat 1980-luvulta asti seurattu 3596:n suomalaisen havaintoaineisto, Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimus, 10317 amerikkalaisen havaintoaineisto, Wisconsinin pitkättäistutkimus, sekä yhteistyön evoluution matemaattiset mallit. Usein tutkittua masennusoiresummaa tarkasteltiin stokastisen differentiaaliyhtälömallin avulla. Se tuottaa tyypillisiä latentin taustatekijän malleja realistisemman tilastollisen aikasarjakuvauksen, ja mahdollistaa yksittäisten oireiden toimimisen kausaalisesti aktiivisina tekijöinä yksiulotteisen taustatekijän heijastusten sijaan. Näistä yksittäisistä oireista todettiin, että tyytymättömyys omaan ruumiinkuvaan oli sekä ajassa poikkeuksellisen pysyvää että vahvasti yhteydessä 16 vuoden ajan suhteellisen korkeana pysyneeseen masennuspisteeseen. Sen sijaan uneen ja väsymykseen liittyvä oireilu oli lyhytkestoisempaa, ja uudenlaisen epä-Gaussisiin jakaumiin perustuvan päättelyn mukaan aiheutti muita masennusoireita. Yhdistämällä masennuksen neuvottelustrategia-malli yhteistyön evoluution matemaattisiin malleihin osoitettiin että teoriassa evoluution tulisi suosia masennuspiirteiden kehittymistä populaatiotasolla. Ne voivat edesauttaa yhteistyön syntymistä vähentämällä vapaamatkustamisen yksilökohtaisia hyötyjä. Tulokset vihjaavat että yksittäisen häiriön sijaan, masennusoireet heijastelevat useita prosesseja, joista osa voi olla ennemmin adaptiivisia kuin toimintahäiriöitä