The diagnosis of early pregnancy and missed abortion in European and Svalbard reindeer (Rangifer tarandus tarandus and Rangifer tarandus platyrhyncus

Progesterone levels in peripheral plasma from a total of 38 pregnant an non-pregnant Norwegian and Svalbard reindeer (R. tarandus tarandus and R. t. platyrhyncbus, respectively), were measured 5 to 6 times between November and May, and the size of 18 corresponding fetuses determined. The serum levels of progesterone were similar in the two subspecies, and increased from 1.5 nmol/1 (non-pregnant level) to 10—30 nmol/1 in November in pregnant animals. A maximum of 40—80 nmol/1 was reached in April whereafter the levels declined as time of delivery (beginning of June) approached. Animals with «missed» abortions had progesterone levels in serum of 5—6 nmol/1 in November. The size of the fetuses in November (average 3.7 and 30.7 mm) makes delayed implantation in reindeer unlikely.Tidlig diagnostisering av drektighet og skjult abort i europeisk rein og Svalbardrein (Rangifer tarandus tarandus og Rangifer tarandus platyrhuncus).Abstract in Norwegian / Sammendrag: Progesteron er det viktigste drektighetshormon hos pattedyr, og allerede tidlig i drektighetsperioden kan man hos en rekke arter påvise en økning i konsentrasjonen av dette hormon i blodet. Det har vært diskutert om det samme var tilfelle hos rein. Hvis det var så, ville det være mulig ved hjelp av en enkelt blodprøve på høsten å bestemme om dyret var drektig eller ei, og således ha et bedre grunnlag for å velge ut simler for slakt. Formålet med de forsøkene som er beskrevet i denne artikkel var derfor å måle progesteron-verdiene i blodet hos drektige og ikke-drektige simler for å se om de førstnevnte hadde høyere nivå, og dernest å se om det var en sammenheng mellom fosterets størrelse og progesteron-nivået. Til forsøkene ble det brukt tretti V2—2V2 år gamle simler fra reineier John Nordfjells flokk på Røros, samt åtte Svalbard-rein simler. Fra de norske rein ble blodprøver og fostre samlet under slaktning d. 26. november 1979, og fra Svalbard-reinen ble det tatt blodprøver 5—6 ganger mellom januar og mai 1980. Svalbard-reinen ble ikke slaktet, og i begynnelsen av juni nedkom 3 av dem med kalv. Fostrene fra de norske rein ble veiet og målt etter fixering i formalin. Blodprøvene av samtlige dyr ble analysert for innhold av progesteron på Sentrallaboratoriet Aker Sykehus, Oslo. Det ble funnet at progesteron-verdiene økte fra 1.5 nmol/lhos ikke-drektige dyr til 10—30 nmol i november og 40—80 nmol/1 i april hos drektige dyr. Hos simler, som hadde mistet kalven (abortert) var verdiene 5—6 nmol i november. Det ble også funnet at det ikke var noen sammenheng mellom fosterets størrelse og simlas progesteron-nivå i blodet. Den gjennomsnittlige (antall fostre = 18) fosterlengde i november var 30.7 mm og fostervekt 3.7 g.Tiineyden ja sikion varhaiskuoleman varhaisesta diagnostisoimisesta eurooppalaisella porolla ja Huippuvuorten peuralla (Rangifer tarandus tarandus ja Rangifer tarandus platyrhynchus).Abstract in Finnish / Yhteenveto: Progesteroni on nisakkäiden tärkein raskaushormoni ja jo heti raskauden alussa voidaan monilla lajeilla osoittaa veressä tämän hormonin konsentraation kohoaminen. On pohdittu, olisiko tilanne sama myös poron suhteen. Jos niin olisi, olisi mahdollista yksinkertaisen syksyllä otettavan verinäytteen perusteella määrittää onko eläin tiineenä vai ei ja siten hankkia paremmat perusteet teurasvaadinten valinnalle. Nyt tässä artikkelissa selostettavien kokeiden tarkoituksena oli mitata tiineiden ja mahojen vaadinten veren progesteroni-arvo, jotta voitaisiin havaita, olisiko ensiksimainitun arvo korkeampi kuin viimeksimainitun ja edelleen olisiko progesteronitason ja sikiön koon välillä mahdollisesti tietty riippuvuus. Kokeissa käytettiin 30, iältään 0,5—2,5 vuotiasta Rørosilaisen poronomistaja John Nordfjellin laumaan kuuluvaa vaadinta sekä kahdeksan Huippuvuorten peura-vaadinta. Norjalaisista poroista otettiin verinäytteet ja sikiöt, kun eläimet teurastettiin 26. marraskuuta 1979. Huippuvuorten peuroista verinäytteitä otettiin 5—6 kertaa tammikuun ja toukokuun välisenä aikana 1980. Peuroja ei teurastettu ja kesäkuun alussa kolme niistä synnytti vasan. Norjalaisten porojen sikiöt punnittiin ja mitattiin formaliinifikseerauksen jälkeen. Kaikkien eläinten verinäytteet analysoitiin progesteronin määrittämiseksi Aker-sairaalan keskuslaboratoriossa Oslossa. Poroilla, jotka eivät olleet tiineinä, havaittiin progesteronitason kohoaminen 1.5nmol/l-arvostalukemaan 10-30 nmol marraskuussa ja tiineillä arvoon 40-80 nmol/1 huhtikuussa. Vaatimilla, jotka olivat luoneet sikiönsä, arvo oli 5-6 nmol/1 marraskuussa. Kokeissa todettiin edelleen, että sikiön koon ja vaatimen veren progesteroni-tason välillä ei ollut yhteyttä. Keskimääräinen sikiön pituus (18 sikiötä) marraskuussa oli 30.7 mm ja paino 3.7 g

The diagnosis of early pregnancy and missed abortion in European and Svalbard reindeer (Rangifer tarandus tarandus and Rangifer tarandus platyrhyncus

Progesterone levels in peripheral plasma from a total of 38 pregnant an non-pregnant Norwegian and Svalbard reindeer (R. tarandus tarandus and R. t. platyrhyncbus, respectively), were measured 5 to 6 times between November and May, and the size of 18 corresponding fetuses determined. The serum levels of progesterone were similar in the two subspecies, and increased from 1.5 nmol/1 (non-pregnant level) to 10—30 nmol/1 in November in pregnant animals. A maximum of 40—80 nmol/1 was reached in April whereafter the levels declined as time of delivery (beginning of June) approached. Animals with «missed» abortions had progesterone levels in serum of 5—6 nmol/1 in November. The size of the fetuses in November (average 3.7 and 30.7 mm) makes delayed implantation in reindeer unlikely. Tidlig diagnostisering av drektighet og skjult abort i europeisk rein og Svalbardrein (Rangifer tarandus tarandus og Rangifer tarandus platyrhuncus). Abstract in Norwegian / Sammendrag: Progesteron er det viktigste drektighetshormon hos pattedyr, og allerede tidlig i drektighetsperioden kan man hos en rekke arter påvise en økning i konsentrasjonen av dette hormon i blodet. Det har vært diskutert om det samme var tilfelle hos rein. Hvis det var så, ville det være mulig ved hjelp av en enkelt blodprøve på høsten å bestemme om dyret var drektig eller ei, og således ha et bedre grunnlag for å velge ut simler for slakt. Formålet med de forsøkene som er beskrevet i denne artikkel var derfor å måle progesteron-verdiene i blodet hos drektige og ikke-drektige simler for å se om de førstnevnte hadde høyere nivå, og dernest å se om det var en sammenheng mellom fosterets størrelse og progesteron-nivået. Til forsøkene ble det brukt tretti V2—2V2 år gamle simler fra reineier John Nordfjells flokk på Røros, samt åtte Svalbard-rein simler. Fra de norske rein ble blodprøver og fostre samlet under slaktning d. 26. november 1979, og fra Svalbard-reinen ble det tatt blodprøver 5—6 ganger mellom januar og mai 1980. Svalbard-reinen ble ikke slaktet, og i begynnelsen av juni nedkom 3 av dem med kalv. Fostrene fra de norske rein ble veiet og målt etter fixering i formalin. Blodprøvene av samtlige dyr ble analysert for innhold av progesteron på Sentrallaboratoriet Aker Sykehus, Oslo. Det ble funnet at progesteron-verdiene økte fra 1.5 nmol/lhos ikke-drektige dyr til 10—30 nmol i november og 40—80 nmol/1 i april hos drektige dyr. Hos simler, som hadde mistet kalven (abortert) var verdiene 5—6 nmol i november. Det ble også funnet at det ikke var noen sammenheng mellom fosterets størrelse og simlas progesteron-nivå i blodet. Den gjennomsnittlige (antall fostre = 18) fosterlengde i november var 30.7 mm og fostervekt 3.7 g. Tiineyden ja sikion varhaiskuoleman varhaisesta diagnostisoimisesta eurooppalaisella porolla ja Huippuvuorten peuralla (Rangifer tarandus tarandus ja Rangifer tarandus platyrhynchus). Abstract in Finnish / Yhteenveto: Progesteroni on nisakkäiden tärkein raskaushormoni ja jo heti raskauden alussa voidaan monilla lajeilla osoittaa veressä tämän hormonin konsentraation kohoaminen. On pohdittu, olisiko tilanne sama myös poron suhteen. Jos niin olisi, olisi mahdollista yksinkertaisen syksyllä otettavan verinäytteen perusteella määrittää onko eläin tiineenä vai ei ja siten hankkia paremmat perusteet teurasvaadinten valinnalle. Nyt tässä artikkelissa selostettavien kokeiden tarkoituksena oli mitata tiineiden ja mahojen vaadinten veren progesteroni-arvo, jotta voitaisiin havaita, olisiko ensiksimainitun arvo korkeampi kuin viimeksimainitun ja edelleen olisiko progesteronitason ja sikiön koon välillä mahdollisesti tietty riippuvuus. Kokeissa käytettiin 30, iältään 0,5—2,5 vuotiasta Rørosilaisen poronomistaja John Nordfjellin laumaan kuuluvaa vaadinta sekä kahdeksan Huippuvuorten peura-vaadinta. Norjalaisista poroista otettiin verinäytteet ja sikiöt, kun eläimet teurastettiin 26. marraskuuta 1979. Huippuvuorten peuroista verinäytteitä otettiin 5—6 kertaa tammikuun ja toukokuun välisenä aikana 1980. Peuroja ei teurastettu ja kesäkuun alussa kolme niistä synnytti vasan. Norjalaisten porojen sikiöt punnittiin ja mitattiin formaliinifikseerauksen jälkeen. Kaikkien eläinten verinäytteet analysoitiin progesteronin määrittämiseksi Aker-sairaalan keskuslaboratoriossa Oslossa. Poroilla, jotka eivät olleet tiineinä, havaittiin progesteronitason kohoaminen 1.5nmol/l-arvostalukemaan 10-30 nmol marraskuussa ja tiineillä arvoon 40-80 nmol/1 huhtikuussa. Vaatimilla, jotka olivat luoneet sikiönsä, arvo oli 5-6 nmol/1 marraskuussa. Kokeissa todettiin edelleen, että sikiön koon ja vaatimen veren progesteroni-tason välillä ei ollut yhteyttä. Keskimääräinen sikiön pituus (18 sikiötä) marraskuussa oli 30.7 mm ja paino 3.7 g