YKTT2018: Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018 : Abstraktikirja

Paperissamme tarkastelemme yrittäjyyskäsityksiä monialaisessa suomalaisessa yliopistokeskuksessa.Yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen käyttäytymiseen oppimista ja yrittäjämäistä tapaa toimia on alettupohtia enemmän yrittäjyyden tutkimuksessa vasta 2000-luvulla. Tutkimuksen mukaan oppiminen jayrittäjyyteen kehittyminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Rae, 2004; Pittaway & Cope,2007; Hägg, 2011). Yhteisöön osallistuminen nähdään kasvamisen prosessina, jonka aikana yksilövähitellen omaksuu yhteisön ajattelu- ja toimintakäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja ja samalla luouudestaan omaa yrittäjän identiteettiään (Hägg 2011). Yrittäjyysvalmennus ja -opetus ovatperinteisesti keskittyneet yritystoiminnan kehittämiseen, jossa yksilö on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yrittäjyysvalmennuksen tutkimuksessa painotetaan lähestymistapaa, joka auttaa valmennettavaa löytämään omat voimavaransa ja vahvistamaan hänen itseluottamustaan. Yrittäjyyden käsite opetuksessa on laajentunut yrityksen perustamista kattavammaksi ja on syntynyt tarve pohtia yrittäjyyden luonnetta ja lähestymistapoja yrittäjyyden opettamiseen. Tutkimuksemme tarkoitus on kartoittaa monialaisen yliopistokeskuksen opiskelijoiden ja henkilökunnan mielikuvia yrittäjyydestä ja yrittäjyysopetuksesta sekä yliopistokeskuksesta opiskeluyhteisönä, sekä miten näkemys yrittäjyydestä ja yliopistokeskuksen brändi voivat tukea toisiaan. Teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä yrittäjyyden houkuttelevuus; yhteisö; ja brändipääoma. Tutkimuksemme aineistona ovat opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen johdon haastattelut. Yliopisto-opintojen kartuttama osaaminen on abstraktia eikä suoraan anna osaamista yrityksen perustamiseen. Opiskelijoiden näkemys yrittäjyydestä ei ole kovinkaan myönteinen, se nähdään aina läsnä olevana, valintana, johon pitää sitoutua loppuelämäksi. Yliopistokoulutuksen ei anna riittäviä valmiuksia yrittäjyyteen. Yliopistokeskusta ei tunneta; koettiin lämminhenkisenä ja rentona, kokoaa yhteen. Avainsanat: opiskelijayrittäjyys, yrittäjyyden houkuttelevuus, yhteisö, brändi</p

Unintentional teaching of entrepreneurial competences

Research on entrepreneurship education (EE) emphasizes the role of learning environments, contexts and pedagogical choices in developing students’ entrepreneurial competences. EE has assumed that it solely carries the task of improving entrepreneurial competences. Yet, the objectives, content and methods of teaching vary, and hence non-entrepreneurship teachers’ classrooms can also provide a learning environment for entrepreneurial competences. However, whether or not this kind of unintentional teaching of entrepreneurial competences takes place has not been widely addressed. In this study, the authors investigate how business school non-entrepreneurship teachers’ teaching methods unintentionally match the known framework of entrepreneurial competences. The findings indicate that non-entrepreneurship teachers do unintentionally expose their students to entrepreneurial competences such as creativity, learning from experience and financial literacy. However, competences such as opportunity recognition, perseverance and mobilizing resources do not receive similar attention. The findings indicate that some entrepreneurial competences are not solely owned by EE, but can be embedded in non-entrepreneurship education. Accordingly, the study extends the current understanding of EE and which “niche” competences should be emphasized in it, but also demonstrates how non-entrepreneurship teachers can expose students to entrepreneurial competences while teaching in their own subject areas.</p

YKTT2020 - Yrittäjyyskasvatuspäivät yrittäjyyden ytimesssä

Yrittäjyyttä ei enää ymmärretä pelkkänä yrityksen perustamisena vaan laajemmin yrittäjämäisenä ajattelu- ja toimintatapana, joka on hyödyllistä kaikilla elämänalueilla ja myös työntekijän roolissa. Yrittäjyystaidot nähdään olennaisina opiskelijoiden työllistymisen ja henkilökohtaisen kasvun kannalta, mutta myös keskeisinä työelämätaitoina, joita yhteiskunnassa tarvitaan. Näiden muutosten myötä myös yrittäjyysopetuksen kirjallisuudessa on entistä voimallisemmin nostettu esiin tarve uudenlaisille tavoille opettaa ja oppia yrittäjyyttä: kokemuksellinen oppiminen nähdään yleisesti toimivana tapana opettaa yrittäjämäistä ajattelu- ja toimintatapaa. Kulttuurin leikillistymisen myötä myös työelämä leikillistyy ja pelillistyy, ja leikillisyyden nähdään olevan läsnä niin arvonluonnissa kuin organisaatioissakin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on pohtia leikillisten lähestymistapojen mahdollisuuksia tukea yrittäjämäisen ajattelu- ja toimintatavan omaksumisessa. Tutkimuksemme vastaa kysymykseen “Miten leikkitoiminnalliset lähestymistavat voivat tukea yrittäjämäisen ajattelu- ja toimintatavan opetusta yliopistossa?”Tarkastellaksemme leikkitoiminnallisen työskentelyn toimivuutta ja tuloksia järjestimme yliopisto-opettajille ja -tutkijoille työpajan, jossa toteutettiin pienryhmissä rakentelu-, mielikuvitus- ja roolileikkejä hyödyntäen kartonkikuutioihin perustuvaa Comicubes-prototypiointityökalua. Halusimme tarjota opettajille mahdollisuuden itse kokea leikkitoiminnallisuutta käytännössä ja samalla antaa esimerkin siitä, miten leikillisyyttä voi tuoda omaan opetukseen yrittäjämäisyyden lisäämiseksi. Leikillisissä lähestymistavoissa meitä kiinnosti myös fyysisten materiaalien ja tilan käyttämisen kehollisuus, mitä ei juurikaan ole tutkittu yliopistokontekstissa.Leikillisissä lähestymistavoissa korostuvat yhdessä tekeminen, yhteiskehittäminen ja ongelmanratkaisu, jotka voidaan ymmärtää voimavaroina ja luovuutta tukevina toimintamalleina esimerkiksi yliopistopedagogiikassa. Ne tarjoavat mahdollisuuden koetella omia rajojaan, olettamuksiaan ja roolejaan. Havaintojemme mukaan materiaalisen leikin koettiin olevan melko kaukana yliopisto-opetuksesta, mutta kuitenkin sen nähtiin tukevan improvisaatiota ja luovuutta, innoittavan keskusteluun, tukevan yhteistyötä ja auttavan kiinnittämään huomion prosessiin lopputuloksen sijaan. Avainsanat: leikkitoiminta, leikillisyys, yhteiskehittäminen, yliopisto-opetus, yrittäjämäisyys</p