The Modal and Quasi-Modal Verbs of Obligation and Necessity in Philippine and Singapore English

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Filippiinien ja Singaporen englannin modaalisia apuverbejä. Keskeiseksi kysymykseksi nousee amerikan- ja brittienglannin vaikutus kyseisiin varieteetteihin, sillä englannin kieli on päätynyt viralliseksi kieleksi näihin Kaakkois-Aasian valtioihin yksinomaan siirtomaavallan vaikutuksesta ­ Filippiineille Yhdysvaltojen ja Singaporeen Iso-Britannian toimesta. Tutkimuksen kohteena ovat verbit must, should, need, have to, have got to, need to, be supposed to, ought to ja had better. Tutkielmassa käytetään viittä eri korpusta: Filippiinien, Singaporen ja Iso-Britannian englantia tutkitaan kutakin The International Corpus of English -korpusten avulla. Nämä korpukset sisältävät sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä kultakin alueelta. Amerikanenglannin korpuksia on kaksi, The Santa Barbara Corpus of Spoken American English, joka koostuu puhutusta kielestä, sekä The Freiburg-Brown Corpus of American English, joka koostuu puolestaan kirjoitetusta amerikanenglannista. Pääpaino on verbien deonttisen modaalisuuden frekvenssillä, mutta episteeminen modaalisuus otetaan myös huomioon niiden verbien kohdalla, joilla on mahdollista ilmaista episteemisiä lauseita. Episteeminen modaalisuus osoittautuu huomattavasti harvinaisemmaksi kuin deonttinen modaalisuus muiden verbien paitsi must kohdalla. Huomioon otetaan myös verbin aikamuodon vaikutus frekvenssiin, sekä subjektin sanaluokka. Tutkielmassa osoitetaan, että kyseisistä verbeistä eniten käytetyt ovat kaikissa tutkituissa varieteeteissa have to, should ja must. Myös verbeillä need to ja supposed to on suhteellisen korkea frekvenssi. Mielenkiintoisimmaksi nousee verbien runsas käyttö Filippiinien ja Singaporen englannissa verrattuna amerikan- ja brittienglantiin. Tutkielmassa ehdotetaan, että syynä verbien korkeaan frekvenssiin Kaakkois-Aasiassa on aasialaisia kulttuureja leimaava hierarkia ja auktoriteettien totteleminen, joiden vuoksi velvollisuutta ilmaisevien verbien käyttö on sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Avainsanat: apuverbi, Filippiinit, modaalisuus, korpuslingvistiikka, Singapor

The Modal and Quasi-Modal Verbs of Obligation and Necessity in Philippine and Singapore English

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Filippiinien ja Singaporen englannin modaalisia apuverbejä. Keskeiseksi kysymykseksi nousee amerikan- ja brittienglannin vaikutus kyseisiin varieteetteihin, sillä englannin kieli on päätynyt viralliseksi kieleksi näihin Kaakkois-Aasian valtioihin yksinomaan siirtomaavallan vaikutuksesta ­ Filippiineille Yhdysvaltojen ja Singaporeen Iso-Britannian toimesta. Tutkimuksen kohteena ovat verbit must, should, need, have to, have got to, need to, be supposed to, ought to ja had better. Tutkielmassa käytetään viittä eri korpusta: Filippiinien, Singaporen ja Iso-Britannian englantia tutkitaan kutakin The International Corpus of English -korpusten avulla. Nämä korpukset sisältävät sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä kultakin alueelta. Amerikanenglannin korpuksia on kaksi, The Santa Barbara Corpus of Spoken American English, joka koostuu puhutusta kielestä, sekä The Freiburg-Brown Corpus of American English, joka koostuu puolestaan kirjoitetusta amerikanenglannista. Pääpaino on verbien deonttisen modaalisuuden frekvenssillä, mutta episteeminen modaalisuus otetaan myös huomioon niiden verbien kohdalla, joilla on mahdollista ilmaista episteemisiä lauseita. Episteeminen modaalisuus osoittautuu huomattavasti harvinaisemmaksi kuin deonttinen modaalisuus muiden verbien paitsi must kohdalla. Huomioon otetaan myös verbin aikamuodon vaikutus frekvenssiin, sekä subjektin sanaluokka. Tutkielmassa osoitetaan, että kyseisistä verbeistä eniten käytetyt ovat kaikissa tutkituissa varieteeteissa have to, should ja must. Myös verbeillä need to ja supposed to on suhteellisen korkea frekvenssi. Mielenkiintoisimmaksi nousee verbien runsas käyttö Filippiinien ja Singaporen englannissa verrattuna amerikan- ja brittienglantiin. Tutkielmassa ehdotetaan, että syynä verbien korkeaan frekvenssiin Kaakkois-Aasiassa on aasialaisia kulttuureja leimaava hierarkia ja auktoriteettien totteleminen, joiden vuoksi velvollisuutta ilmaisevien verbien käyttö on sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Avainsanat: apuverbi, Filippiinit, modaalisuus, korpuslingvistiikka, Singapor

Bestämdhetsformer i andraspråksinlärares svenska

Substantiivin määräisyys tuntuu olevan haasteellinen ilmiö ruotsia lukiossa opiskeleville nuorille. Tässä sivuainetutkielmassa tarkastellaan substantiivien epämääräisiä ja määräisiä muotoja suomalaisten ja Ruotsiin maahanmuuttaneiden, eri maista tulevien nuorten ruotsinkielisissä kirjoitelmissa. Tutkimuksessa selvitetään kuinka suuri osuus kyseessä olevien lukiolaisten kirjoittamista nominilausekkeista sisältää oikeita määräisyysmuotoja. Kiinnostavaa on myös tekevätkö virheitä enemmän suomenkieliset opiskelijat, jotka ovat opiskelleet ruotsia kauemmin, vai Ruotsiin eri maailmankolkista muuttaneet nuoret, joilla saattaa olla takanaan vain pari vuotta kielen muodollisia kouluopintoja. Tutkimus etsii myös vastausta siihen esiintyykö epämääräinen muoto kirjoitelmissa useammin kuin määräinen muoto vai päinvastoin ja vaikuttaako jokin nominilausekkeen muista jäsenistä mahdollisiin virheisiin. Syitä löytyneisiin ilmiöihin etsitään Pienemannin prosessoitavuusteoriasta ja opiskelijoiden äidinkielistä, joita ovat suomen lisäksi ranska, dari, somali, swahili ja uzbekki. Tutkimuksessa selviää että Ruotsissa asuvat nuoret taitavat määräisyysmuotojen oikean käytön suomalaisia nuoria paremmin vaikka heillä on takanaan lyhyemmät ruotsin opinnot. Suomalaiset käyttävät erityisesti epämääräistä muotoa oikean määräisen muodon sijaan. Prosessointiteorian mukaan ruotsalaiset nuoret ovat siis tulleet pidemmälle kielenoppimisessaan ja muistavat jo ulottaa osaamisensa koko nominilausekkeeseen määräistä päätettä myöten kun taas suomalaiset nuoret tietävät jo epämääräisten artikkeleiden ja määräisyyspäätteiden olemassaolosta, mutta eivät aina muista liittää niitä nominilausekkeisiin kirjoittaessaan pidempää tekstiä. Määräisyyden ilmaiseminen opiskelijoiden äidinkielissä on vaihtelevaa. Missään mainituista äidinkielistä ei ole tarkalleen samanlaista tapaa ilmaista määräisyyttä kuin ruotsissa. Suomalaiset lukiolaiset tuntuvat kamppailevan määräisyyden kanssa juurikin siitä syystä, että samanlaisia artikkeleita ja päätteitä ei ole suomen kielessä. Lisäksi ranska ja somalin kieli tuntuvat myös vaikuttavan maahanmuuttajanuorten ruotsin kieleen tässä tapauksessa häiritsevästi, kun taas vaikutus darin, swahilin ja uzbekin kielen kohdalla jää vielä epäselväksi.Asiasanat: kielenoppiminen, määräisyys, nominilauseke, ruotsin kieli, substantiiviValinnaisten opintojen tutkielm

Bestämdhetsformer i andraspråksinlärares svenska

Substantiivin määräisyys tuntuu olevan haasteellinen ilmiö ruotsia lukiossa opiskeleville nuorille. Tässä sivuainetutkielmassa tarkastellaan substantiivien epämääräisiä ja määräisiä muotoja suomalaisten ja Ruotsiin maahanmuuttaneiden, eri maista tulevien nuorten ruotsinkielisissä kirjoitelmissa. Tutkimuksessa selvitetään kuinka suuri osuus kyseessä olevien lukiolaisten kirjoittamista nominilausekkeista sisältää oikeita määräisyysmuotoja. Kiinnostavaa on myös tekevätkö virheitä enemmän suomenkieliset opiskelijat, jotka ovat opiskelleet ruotsia kauemmin, vai Ruotsiin eri maailmankolkista muuttaneet nuoret, joilla saattaa olla takanaan vain pari vuotta kielen muodollisia kouluopintoja. Tutkimus etsii myös vastausta siihen esiintyykö epämääräinen muoto kirjoitelmissa useammin kuin määräinen muoto vai päinvastoin ja vaikuttaako jokin nominilausekkeen muista jäsenistä mahdollisiin virheisiin. Syitä löytyneisiin ilmiöihin etsitään Pienemannin prosessoitavuusteoriasta ja opiskelijoiden äidinkielistä, joita ovat suomen lisäksi ranska, dari, somali, swahili ja uzbekki. Tutkimuksessa selviää että Ruotsissa asuvat nuoret taitavat määräisyysmuotojen oikean käytön suomalaisia nuoria paremmin vaikka heillä on takanaan lyhyemmät ruotsin opinnot. Suomalaiset käyttävät erityisesti epämääräistä muotoa oikean määräisen muodon sijaan. Prosessointiteorian mukaan ruotsalaiset nuoret ovat siis tulleet pidemmälle kielenoppimisessaan ja muistavat jo ulottaa osaamisensa koko nominilausekkeeseen määräistä päätettä myöten kun taas suomalaiset nuoret tietävät jo epämääräisten artikkeleiden ja määräisyyspäätteiden olemassaolosta, mutta eivät aina muista liittää niitä nominilausekkeisiin kirjoittaessaan pidempää tekstiä. Määräisyyden ilmaiseminen opiskelijoiden äidinkielissä on vaihtelevaa. Missään mainituista äidinkielistä ei ole tarkalleen samanlaista tapaa ilmaista määräisyyttä kuin ruotsissa. Suomalaiset lukiolaiset tuntuvat kamppailevan määräisyyden kanssa juurikin siitä syystä, että samanlaisia artikkeleita ja päätteitä ei ole suomen kielessä. Lisäksi ranska ja somalin kieli tuntuvat myös vaikuttavan maahanmuuttajanuorten ruotsin kieleen tässä tapauksessa häiritsevästi, kun taas vaikutus darin, swahilin ja uzbekin kielen kohdalla jää vielä epäselväksi.Asiasanat: kielenoppiminen, määräisyys, nominilauseke, ruotsin kieli, substantiiviValinnaisten opintojen tutkielm

The Modal and Quasi-Modal Verbs of Obligation and Necessity in Philippine and Singapore English

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Filippiinien ja Singaporen englannin modaalisia apuverbejä. Keskeiseksi kysymykseksi nousee amerikan- ja brittienglannin vaikutus kyseisiin varieteetteihin, sillä englannin kieli on päätynyt viralliseksi kieleksi näihin Kaakkois-Aasian valtioihin yksinomaan siirtomaavallan vaikutuksesta ­ Filippiineille Yhdysvaltojen ja Singaporeen Iso-Britannian toimesta. Tutkimuksen kohteena ovat verbit must, should, need, have to, have got to, need to, be supposed to, ought to ja had better. Tutkielmassa käytetään viittä eri korpusta: Filippiinien, Singaporen ja Iso-Britannian englantia tutkitaan kutakin The International Corpus of English -korpusten avulla. Nämä korpukset sisältävät sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä kultakin alueelta. Amerikanenglannin korpuksia on kaksi, The Santa Barbara Corpus of Spoken American English, joka koostuu puhutusta kielestä, sekä The Freiburg-Brown Corpus of American English, joka koostuu puolestaan kirjoitetusta amerikanenglannista. Pääpaino on verbien deonttisen modaalisuuden frekvenssillä, mutta episteeminen modaalisuus otetaan myös huomioon niiden verbien kohdalla, joilla on mahdollista ilmaista episteemisiä lauseita. Episteeminen modaalisuus osoittautuu huomattavasti harvinaisemmaksi kuin deonttinen modaalisuus muiden verbien paitsi must kohdalla. Huomioon otetaan myös verbin aikamuodon vaikutus frekvenssiin, sekä subjektin sanaluokka. Tutkielmassa osoitetaan, että kyseisistä verbeistä eniten käytetyt ovat kaikissa tutkituissa varieteeteissa have to, should ja must. Myös verbeillä need to ja supposed to on suhteellisen korkea frekvenssi. Mielenkiintoisimmaksi nousee verbien runsas käyttö Filippiinien ja Singaporen englannissa verrattuna amerikan- ja brittienglantiin. Tutkielmassa ehdotetaan, että syynä verbien korkeaan frekvenssiin Kaakkois-Aasiassa on aasialaisia kulttuureja leimaava hierarkia ja auktoriteettien totteleminen, joiden vuoksi velvollisuutta ilmaisevien verbien käyttö on sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Avainsanat: apuverbi, Filippiinit, modaalisuus, korpuslingvistiikka, Singapor