Hyvien käytäntöjen dialogit - Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi

Opas kertoo, kuinka järjestää Hyvien käytäntöjen dialogeja työyhteisössä ja työyhteisöjen välisenä vuoropuheluna tai asiakkaiden, lasten, nuorten ja vanhempien/huoltajien kanssa ja näitä vuoropuheluja toisiinsa yhdistäen. Keskiössä ovat hyvät varhaisen avoimen yhteistoiminnan käytännöt. Koulutyössä, varhaiskasvatuksessa, neuvolatoiminnassa, sosiaalityössä, mielenterveystyössä, kuntoutuksessa, ylipäätään kaikissa palveluissa, on viisasta toimia varhain ennen kuin vaihtoehdot kapenevat, läheisverkostojen ja ammattilaisen voimavaroja yhdistäen. Hyvien käytäntöjen dialogeissa jaetaan osaamista ja hiljaista tietoa, tuetaan yhteisöllisyyttä sekä etsitään vaikuttavaa ja eettisesti kestävää toimintaa. Hyvien käytäntöjen dialogit perustuvat monivuotiseen kehittelyyn. THL ja kuntien sekä järjestöjen työntekijät ja esimiehet työstivät yhdessä menettelytavat, jotka toimivat arjessa. Työntekijät kertovat saaneensa merkittävää vahvistusta hyville käytännöille, esimiehet tukea uudenlaiseen johtamiseen. Motivoitunut, hyviä käytäntöjä yhteistoiminnallisesti kehittelevä yhteisö voi hyvin. Hyvien käytäntöjen dialogit ovat tervetullut lisä esimiesten välineistöön toiminnan laadun ja henkilöstön sekä asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi

VERKOSTOTYÖKÄYTÄNTÖJEN OPPIMINEN - Verkostokonsulttien käsityksiä ennakointidialogin käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä

Tutkimuksen tehtävänä on kuvata verkostotyökäytäntöjen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen keskiössä on verkostokonsulttien käsitykset ennakointidialogi työtavan käyttöönoton estävistä ja edistävistä tekijöistä. Verkostokonsultit ovat kuntien eri sektorien, pääsääntöisesti sosiaali-, terveys- ja opetusalan, ammattilaisia ja esimiehiä. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa verkostomaisten työtapojen leviämisen ja juurtumisen haasteita. Tutkimus on laadullinen, aineistolähtöinen ja monimetodinen. Sen toteutumista on ohjannut käytännölliset lähtökohdat. Tutkimus on yksilöllistä, yhteisöllistä ja verkostollista oppimista tutkiva työ. Ensimmäisessä vaiheessa tutkin fokusryhmähaastattelulla yhden kunnan verkostokonsulttien käsityksiä ennakointidialogin omaksumista vaikeuttavia ja mahdollistavia tekijöitä. Toisessa vaiheessa kysyin webkyselyllä verkostokonsulttien (N= 125) käsityksistä, jotka heidän kokemusten ja arvioiden mukaan estää ja edistää ennakointidialogin käyttöönottoa ja oppimista heillä itsellään ja muilla työntekijöillä. Aineistosta nousseita käsityksiä peilasin uuden tiedon luomisen, työkäytäntöjen oppimisen ja innovaatioiden omaksumisen teoreettisiin käsitteisiin. Verkostokonsulttien kokemuksen ja käsityksen mukaan ennakointidialogin omaksumista vaikeuttavat työyhteisön toimintakulttuuri, rakenteiden puuttuminen, työntekijän omat asenteet ja kokemukset, tiedon puute sekä asiakkuuteen liittyvät tekijät. Ennakointidialogin käyttöönottoa edistävät tiedon lisääminen, työntekijöiden mahdollisuus kokeilla uusia työtapoja, ylisektoriset toimintarakenteet, johdon tuki, työntekijöiden ja työyhteisöjen innovatiivinen asenne ja heidän kokemus työtavan hyödystä. Ennakointidialogi toimintatavan omaksuminen on yhtä aikaa yksilöllinen, yhteisöllinen ja verkostollinen kysymys. Kyseessä on moniulotteinen uusi verkostomainen toimintatapa, joka tulosten valossa haastaa työntekijän omia käsityksiä työstä ja työn tekemisestä, työyhteisön toimintakulttuuria ja sen perinteisiä toimintatapoja ja rakenteita, sekä tapoja johtaa uusia työkäytäntöjä, jotka ylittävät perinteiset organisaatio- ja yksikkörajat. Tulevaisuuden haasteena on kehittää monimutkaisiin tilanteisiin, joita ei pystyä ratkaisemaan erikoistumisella tai sektorin sisällä, rajojen ylittämistä tukevia toimintarakenteita ja verkostotyön käytäntöjä. Verkostotyökäytäntöjen juurtuminen ja leviäminen osaksi perustyötä vaatii horisontaalisen ja ylisektorisen johtamis- ja koordinaatiorakenteiden kehittämistä sekä dialogisia oppimisen tiloja. Verkostotyökäytäntöjen oppiminen edellyttää muutoksia työ- ja toimintatapoihin. Toisaalta uudet toimintatavat ja rakenteet edellyttää uudenlaisia työvälineitä. Jatkossa kiinnostava tutkimuskohde on, kuinka uudet rajanylitys- ja verkostotyökäytännöt juurtuvat toimintajärjestelmään, johtamiseen sekä työyhteisöjen ja työntekijöiden käytännöiksi. Avainsanat: ennakointidialogi, verkostotyö, dialogi, tulevaisuuden muistelu, verkostokonsultti, innovaatio, verkosto-oppiminen, oppimisen tila

VERKOSTOTYÖKÄYTÄNTÖJEN OPPIMINEN - Verkostokonsulttien käsityksiä ennakointidialogin käyttöönottoon vaikuttavista tekijöistä

Tutkimuksen tehtävänä on kuvata verkostotyökäytäntöjen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen keskiössä on verkostokonsulttien käsitykset ennakointidialogi työtavan käyttöönoton estävistä ja edistävistä tekijöistä. Verkostokonsultit ovat kuntien eri sektorien, pääsääntöisesti sosiaali-, terveys- ja opetusalan, ammattilaisia ja esimiehiä. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa verkostomaisten työtapojen leviämisen ja juurtumisen haasteita. Tutkimus on laadullinen, aineistolähtöinen ja monimetodinen. Sen toteutumista on ohjannut käytännölliset lähtökohdat. Tutkimus on yksilöllistä, yhteisöllistä ja verkostollista oppimista tutkiva työ. Ensimmäisessä vaiheessa tutkin fokusryhmähaastattelulla yhden kunnan verkostokonsulttien käsityksiä ennakointidialogin omaksumista vaikeuttavia ja mahdollistavia tekijöitä. Toisessa vaiheessa kysyin webkyselyllä verkostokonsulttien (N= 125) käsityksistä, jotka heidän kokemusten ja arvioiden mukaan estää ja edistää ennakointidialogin käyttöönottoa ja oppimista heillä itsellään ja muilla työntekijöillä. Aineistosta nousseita käsityksiä peilasin uuden tiedon luomisen, työkäytäntöjen oppimisen ja innovaatioiden omaksumisen teoreettisiin käsitteisiin. Verkostokonsulttien kokemuksen ja käsityksen mukaan ennakointidialogin omaksumista vaikeuttavat työyhteisön toimintakulttuuri, rakenteiden puuttuminen, työntekijän omat asenteet ja kokemukset, tiedon puute sekä asiakkuuteen liittyvät tekijät. Ennakointidialogin käyttöönottoa edistävät tiedon lisääminen, työntekijöiden mahdollisuus kokeilla uusia työtapoja, ylisektoriset toimintarakenteet, johdon tuki, työntekijöiden ja työyhteisöjen innovatiivinen asenne ja heidän kokemus työtavan hyödystä. Ennakointidialogi toimintatavan omaksuminen on yhtä aikaa yksilöllinen, yhteisöllinen ja verkostollinen kysymys. Kyseessä on moniulotteinen uusi verkostomainen toimintatapa, joka tulosten valossa haastaa työntekijän omia käsityksiä työstä ja työn tekemisestä, työyhteisön toimintakulttuuria ja sen perinteisiä toimintatapoja ja rakenteita, sekä tapoja johtaa uusia työkäytäntöjä, jotka ylittävät perinteiset organisaatio- ja yksikkörajat. Tulevaisuuden haasteena on kehittää monimutkaisiin tilanteisiin, joita ei pystyä ratkaisemaan erikoistumisella tai sektorin sisällä, rajojen ylittämistä tukevia toimintarakenteita ja verkostotyön käytäntöjä. Verkostotyökäytäntöjen juurtuminen ja leviäminen osaksi perustyötä vaatii horisontaalisen ja ylisektorisen johtamis- ja koordinaatiorakenteiden kehittämistä sekä dialogisia oppimisen tiloja. Verkostotyökäytäntöjen oppiminen edellyttää muutoksia työ- ja toimintatapoihin. Toisaalta uudet toimintatavat ja rakenteet edellyttää uudenlaisia työvälineitä. Jatkossa kiinnostava tutkimuskohde on, kuinka uudet rajanylitys- ja verkostotyökäytännöt juurtuvat toimintajärjestelmään, johtamiseen sekä työyhteisöjen ja työntekijöiden käytännöiksi. Avainsanat: ennakointidialogi, verkostotyö, dialogi, tulevaisuuden muistelu, verkostokonsultti, innovaatio, verkosto-oppiminen, oppimisen tila

Systeemisen työtavan rantautuminen Suomen lastensuojeluun

Tässä artikkelissa kuvaamme sitä, mitkä ovat lastensuojelun systeemisen toimintamallin keskeiset ideat ja lähtökohdat ja miten mallia on kehitetty eteenpäin kansallisten ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Sen lisäksi kerromme, miten systeeminen toimintamalli rantautui Suomeen ja kytkeytyi osaksi suomalaista lastensuojelun keskustelua ja kehittämistä. Jotta sosiaalityön käytännöstä muodostuisi selkeämpi ja yhtenäisempi kokonaisuus, suhdeperustaisuutta ja dialogisuutta korostavien asiakastyön menetelmät tulisi koota yhteiseen viitekehykseen, sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvan systeemiteorian yläkäsitteen alle

Systeemisen työtavan rantautuminen Suomen lastensuojeluun

Tässä artikkelissa kuvaamme sitä, mitkä ovat lastensuojelun systeemisen toimintamallin keskeiset ideat ja lähtökohdat ja miten mallia on kehitetty eteenpäin kansallisten ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Sen lisäksi kerromme, miten systeeminen toimintamalli rantautui Suomeen ja kytkeytyi osaksi suomalaista lastensuojelun keskustelua ja kehittämistä. Jotta sosiaalityön käytännöstä muodostuisi selkeämpi ja yhtenäisempi kokonaisuus, suhdeperustaisuutta ja dialogisuutta korostavien asiakastyön menetelmät tulisi koota yhteiseen viitekehykseen, sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvan systeemiteorian yläkäsitteen alle