Kuntatason tekijät lastensuojelussa

Lastensuojelun asiakkuudet ja sijoitukset kodin ulkopuolelle nähdään usein kiinnitettyinä lapsen ja vanhempien ongelmalliseen toimintaan. Asiakasperheiden moninaisten olosuhteiden taustalla vaikuttavat myös kuntien erilaiset käytännöt, toimintakulttuurit ja palveluvalikoimat. Lastensuojelun tutkimuskentällä on ollut marginaalisessa asemassa holistiseen näkökulmaan tähtäävä ote, jossa lastensuojelun ja sosiaalityön toimintaympäristö nähdään osana suurempaa yhteiskunnallista kontekstia, johon vaikuttavat poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset muutos-tuulet. Tutkielmassa syvennytään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimushankkeessa mukana olleiden kahdeksan kunnan lastensuojelujärjestelmään kuntatason taustatekijöitä tarkastellen. Lastensuojelun toimintaympäristö ja siihen kytkeytyvät kuntatason tekijät käsitetään moni-ulotteisena koneistona, jota tarkastellaan kunnan poliittisen ja strategisen ohjauksen, johtamisen, talouden ja toiminnan resursoinnin, vallitsevan toimintakulttuurin sekä työn tukirakenteiden näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys kiinnittyy lastensuojelun tutkimukseen sekä systeemiseen ajatteluun ja ekologisen systeemiteorian viitekehykseen, joista luodaan tutkimusprosessia johdattava tarkastelukehikko. Tutkielmassa hyödynnetään aineistotriangulaatiota, jossa yhdistetään tutkimusaineistona toi-mivien lastensuojelun johtotason teemahaastattelujen (n=8), fokusryhmäkeskustelujen (n=4) sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöille suunnatun kyselylomakkeen kuntatasoon liittyviä vastauksia. Metodologisesti tutkimuksessa nojataan laadulliseen tutkimusperinteeseen. Aineiston analyysissä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimusaineiston kautta etsitään vastauksia siihen, mikä rooli ja minkälaisia yhteyksiä kuntatason tekijöillä on lastensuojelun toteuttamiseen kunnissa ja miten näitä yhteyksiä voidaan tarkastella systeemisestä näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan kuntatason tekijät kytkeytyvät moniulotteisesti lastensuojelun toteuttamiseen tutkimuskunnissa. Erityisesti työntekijöiden vaihtuvuus, talouden luomat reuna-ehdot, ostopalvelu- ja kilpailutuskäytännöt sekä henkilöstön riittämätön resursointi haastavat lastensuojelutyön toteuttamista tutkimuskunnissa. Analyysin perusteella yhteenvetoluvussa muodostetaan systeeminen malli kuvaamaan kompleksista kuntatekijöiden kenttää lastensuojelun toimintaympäristön eri tasoilla. Systeemisen mallin kautta kuvataan, miten poliittisen ja strategisen ohjauksen ja johtamisen, talouden ja toiminnan resursoinnin sekä toimintakulttuurin ulottuvuudet ovat yhteydessä lastensuojelutyön toteuttamiseen tutkimuskunnissa

Omille siiville : nuorten kokemuksia asumisharjoittelusta ja itsenäistymisestä lastenkodista

Opinnäytetyössämme tarkastelemme Toivolan oppilaskodin asumisharjoittelua ja sen tukea nuoren itsenäistymisessä. Asumisharjoittelu koostuu asumiskurssista ja asumisharjoittelujaksoista Toivolan oppilaskodin itsenäistymisasunnoissa. Opinnäytetyömme tarkoituksena on kartoittaa asumisharjoittelun läpikäyneiden nuorten kokemuksia. Nuorten kokemusten perusteella pyrimme löytämään asumisharjoittelukokonaisuuden toimivia ja kehitettäviä puolia sekä luomaan kehitysehdotuksia. Käsittelemme opinnäytetyössämme asumisharjoittelua ja itsenäistymistä lastenkodista elämänhallinnan, sosiaalipedagogiikan ja syrjäytymisen näkökulmasta. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen. Keräsimme aineiston haastattelemalla viittä Toivolan oppilaskodista vuosina 2006 2009 poismuuttanutta nuorta, jotka olivat osallistuneet asumisharjoitteluun. Haastattelumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jossa teemoina olivat asuminen, rahankäyttö, ruoanlaitto ja yleinen siisteys, vastuu ja velvollisuudet, viralliset kontaktit, yksinäisyyden kokeminen sekä omahoitajan rooli. Aineiston analyysissä käytimme teemoittelua. Tuloksista selvisi, että nuoret kokivat asumisharjoittelun tarpeelliseksi osaksi itsenäistymistä. Nuorten mielestä asumisharjoittelu oli kokonaisuudessaan hyvä ja opettavainen kokemus. Nuoret toivat esiin hyviä eri teemoihin liittyviä kehitysehdotuksia, joiden avulla asumisharjoittelu tukisi paremmin itsenäistymistä ja valmistautumista poismuuttoon. Tuloksissa korostui yksilöllisten tarpeiden ja lähtökohtien huomioimisen tärkeys asumisharjoittelussa. Tulosten perusteella asumisharjoittelusta on tärkeä luoda jokaiselle nuorelle yksilöllinen kokonaisuus, jossa huomioidaan hänen jo osaamansa taidot sekä harjoittelua vaativat alueet. Toivolan oppilaskodin tulisi kehittää asumisharjoitteluun liittyviä käytäntöjä yhtenäisemmiksi ja yksilön elämänhallintaa tukevammiksi. Tärkeässä roolissa nuoren itsenäistymisessä on hänen omahoitajansa ja tämän antama tuki, johon tulisi kiinnittää erityisesti huomiota asumisharjoittelun aikana.This study analyzed a practice period in independent living in Toivola children´s home. The practice period consists of a living course and living in a practice apartment. The purpose of this study was to analyze experiences of the young people who participated in the practice period and find structures that were good and those that needed development and create development suggestions. Our perspective in this study was life management, social pedagogy and exclusion. The study was qualitative. The data was gathered with theme interviews. Five young people that took part in the practice period were interviewed. The analysis was carried out by classifying data into various themes. The themes were living, spending money, cooking and cleaning, responsibilities, official contacts, loneliness and the role of a key worker. The results showed that these young people considered the practice period useful and an important part of independency. They considered the practice period a positive and educational experience as a whole. The young people brought forth good development suggestions in different themes which could contribute to young people´s independence and preparations for moving away from the children´s home. The results emphasized the importance of the participants’ personal needs and basic situations in the practice period in independent living. The results seem to indicate that the practice period should be tailored to each young person's needs. This way a young person´s skills and areas that need support are taken into account. The children´s home should make the practice period policy more solid and supportive in the young person´s life management. The role and support of a key worker is important in young people’s independency. This should be taken into account to a greater extent when young people live in a practice apartment