Yhteistoiminnallinen menetelmä ja oikeudenmukaisuus : Kuntatyöntekijöiden kokemuksia työkonferenssimenetelmästä

Opinnäytetyössä tarkastellaan pienen kuntaliitoskunnan työntekijöiden asennoitumista työkonferenssiin. Työkonferenssi on keskustelutilaisuus, jonka keskeisiä periaatteita ovat demokraattisuus ja edustuksellisuus. Menetelmä on kehitetty erityisesti hierarkkisten raja-aitojen purkamiseen työyhteisöissä, ja sitä voidaan luonnehtia myös työyhteisöön kohdistuvaksi interventioksi. Työkonferenssimenetelmä on ideaalinen konstruktio, jonka periaatteet edustavat oikeudenmukaisuuden objektiivista ihannetta. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten työkonferenssia arvotetaan työskentelymenetelmänä ja etenkin, miten oikeudenmukaisuus konstruoituu työkonferenssia arvotettaessa. Oikeudenmukaisuutta tarkastellaan sosiaaliselle toiminnalle osoitettuna hyväksyntänä tai paheksuntana. Oikeudenmukaisuudesta puhuminen on puolestaan argumentatiivinen teko, jossa keskeistä on vastuun osoittaminen koetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kategorioinnin näkökulma oikeudenmukaisuuteen (Ambrose & Kulik, 2001), moraalisen vastuun näkökulma (Folger, 2001) ja yleinen oikeudenmukaisuusteoria (Folger & Cropanzano, 1998) ja tutkimusnäkökulmana retorinen asenneteoria (Billig, 1987/1996). Asennoitumista tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä (Vesala & Rantanen, 2007) tuotetun ja analysoidun aineistonäytteen kautta, joka koostuu kahdeksan kuntatyöntekijän yksilöhaastatteluin tuotetusta argumentatiivisesta puheaineistosta. Haastatellut osallistuivat syksyllä 2008 työkonferenssiin, jonka tarkoituksena oli määritellä pienen kuntaliitoskunnan hyvät palvelut – mitä ja miten. Haastattelut tehtiin syksyllä 2008. Aineiston analyysin perusteella työkonferenssia arvotetaan sekä tasavertaisuuden että hyödyn näkökulmasta. Pääosin haastatellut suhtautuvat työkonferenssiin myönteisesti. Myönteinen suhtautuminen liittyy erityisesti työkonferenssimenetelmän eettis-moraalisiin periaatteisiin ja koettuun ryhmätoimintaan. Hieman kielteisempi suhtautuminen liittyy työkonferenssin mahdollisuuteen toimia tehokkaasti yksityiskohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimuksen tulokset antavat olettaa, että työkonferenssinmenetelmän mahdollisuus toimia työyhteisöön kohdistuvana interventiona paranisi sen periaatteellisemmalla käytöllä ja vuorovaikutuksellisia näkökulmia korostavilla tavoitteilla. Keskeisimmät lähdeteokset: työkonferenssista Lehtosen (2004) Työkonferenssi Suomessa; oikeudenmukaisuudesta Ambrosen ja Kulikin (2001) artikkeli How do I know that’s fair?, Folgerin (2001) artikkeli Fairness as deonance, Folgerin ja Cropanzanon (1998) Organizational justice and human resource management; retorisesta asenneteoriasta Billigin (1987/1996) Arguing and thinking; laadullisesta asennetutkimuksesta Vesalan ja Rantasen (2007) Argumentaatio ja tulkinta

Factors associated with delayed venous ulcer healing after endovenous intervention for superficial venous insufficiency

Abstract Objective: This retrospective trial analyzed the effect of predetermined variables on venous ulcer healing after endovenous ablation of insufficient veins. Methods: A total of 259 patients presenting 273 venous leg ulcers (VLUs) at Oulu University Hospital vascular outpatient clinic between January 2010 and December 2020 were included in the study. In addition to compression therapy, all patients received endovenous ablation (endothermal ablation and/or foam sclerotherapy) to promote venous healing. The hazard ratio (HR) for an ulcer to heal was analyzed in univariate analysis of predetermined factors, including age, sex, recurrent venous ulcer, presence of great saphenous vein or small saphenous vein reflux, persistent superficial vein reflux after ablation, recanalization in treated segments, ulcer age, body mass index >35 kg/m², history of deep vein thrombosis, history of erysipelas, ability to move, smoking, hypertension, atrial fibrillation, coronary artery disease, diabetes mellitus, and cardiac insufficiency. Logistic regression was used in a multivariate analysis to identify independent risk factors for ulcer healing. Results: In the univariate analysis, healing was negatively associated with persistent superficial vein reflux after ablation (HR, 0.117; 95% confidence interval [CI], 0.088–0.354), recanalization in treated segments (HR, 0.161; 95% CI, 0.060–0.433), nonambulatory patient (HR, 0.322; 95% CI, 0.130–0.800), history of deep vein thrombosis (HR, 0.518; 95% CI, 0.294–0.910), and presence of small saphenous vein reflux (HR, 0.565; 95% CI, 0.384–0.830). Independent risk factors included persistent superficial vein reflux after ablation (HR, 0.123; 95% CI, 0.0051–0.295). All the patients in the persistent superficial vein reflux group had their VLUs eventually healed after further endovenous treatment. Conclusions: When treating patients with VLUs, persistent superficial vein reflux after ablation was negatively associated with ulcer healing. After additional endovenous ablative treatment, ulcers with persistent reflux eventually healed