Eron jälkeinen vanhemmuus etä-isän näkökulmasta

Nykyään isyys on muutostilassa ja on monenlaisia isiä, kuten etä-isiä, yksinhuoltajaisiä ja ydinperheenisiä. Vanhempien erot ovat lisääntyneet ja isät elävät usein erossa lapsistaan, mutta silti etä-isyyttä on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän. Tämän pro gradu- työn tarkoituksena oli selvittää isien kokemuksia etä-isyydestä ja miten suhteet lapsiin muuttuivat eron jälkeen sekä etä-isyyteen liittyviä tunteita. Tutkimuskysymyksenä oli siis ensinnäkin selvittää millaista isyys oli eron jälkeen ja miten se on muuttunut. Toisena tutkimuskysymyksenä oli se, kokivatko isät suhteen lapsiinsa muuttuneen eron jälkeen ja jos kokivat, niin miten. Kolmantena tutkimuskysymyksenä oli selvittää millaisia tunteita isillä oli etä-isyyteen liittyen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa etä-isää. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun avulla helmi-huhtikuussa 2009. Tutkimuksen analysointi tehtiin laadullisesti teemoittelun, tyypittelyn ja osittain diskurssianalyysin avulla. Isät kokivat isyyden jatkuvan eron jälkeenkin. Vaikeinta erossa oli lasten menettäminen. Isyyden koettiin muuttuvan eron jälkeen positiiviseen suuntaan, koska vaikea perhetilanne päättyi ja eron jälkeen isyydestä tuli tietoisempaa ja isyyttä alettiin arvostaa enemmän. Etä-isyyden haasteina koettiin muun muassa arjen ja ajan puute lasten kanssa, välimatka, tiedon puute lasten asioista, katkenneet sukulaissuhteet sekä yksinäisyys. Positiivisena asiana koettiin vapaus arjen rasitteista, oma aika sekä lähentyminen lasten kanssa. Isät tekivät lastensa kanssa samoja asioita kuin ennen eroakin. Tekeminen liittyi arkisiin asioihin ja harrastuksiin. Isät halusivat, että yhteinen lyhyt aika on mukavaa yhdessäoloa, eivätkä he halunneet tapaamisiin kireää tunnelmaa. Suhde lapsiin oli kaikilla isillä pysynyt läheisenä. Puolet isistä koki, että suhde on muuttunut läheisemmäksi, koska perhetilanne on rauhoittunut ja nyt isillä on enemmän läsnäoloa lasten kanssa kuin aiemmin. Suurin osa isistä oli puhunut erosta lastensa kanssa. Isien mukaan ero oli lapsille hyvin rankka kokemus. Ennen eroa isyyteen ei liittynyt niin voimakkaita tunteita kuin eron jälkeen. Eron jälkeen tunteet lasta kohtaan ovat voimistuneet ja negatiiviset tunteet ovat rauhoittuneet. Isien tunnepuheesta muodostui kolmenlaisia diskursseja: negatiivisten ja ristiriitaisten tunteiden diskurssi sekä tunteista puhumattomuuden diskurssi. Negatiivisten tunteiden diskurssiin liittyi muun muassa surua, katkeruutta, kateutta ja pelkoa, koska lapset asuvat äidin luona. Syyllisyyttä isät tunsivat siitä, mitä ero aiheuttaa lapsille. Ristiriitaisten tunteiden diskurssi pohjautui siihen, että isät kokivat eron oikeaksi ratkaisuksi, mutta toisaalta yksinäisyys ja arjen puute lasten kanssa tuntui ikävältä. Tunteista puhumattomuuden diskurssi viittasi siihen, että muutama isä ei juuri osannut pukea tunteitaan sanoiksi ja tunteiden sijaan he puhuivat jostakin muusta