Hidasta ja nopeeta : tutkielma narkomaanien arjesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielman tutkimuskohteena on amfetamiinia ja heroiinia suonensisäisesti käyttävät henkilöt. Tutkimuskohteina olleet henkilöt käyttivät muitakin aineita kuten alkoholia ja Subutexia. Haastatellut henkilöt ovat 28-41-vuotiaita ja ovat käyttäneet kertomansa mukaan amfetamiinia sekä heroiinia suonensisäisesti 2-20 vuotta. Haastateltuja oli seitsemän henkilöä. Haastatelluista yksi oli nainen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää narkomaaneiksi ja sekakäyttäjiksi luokiteltujen henkilöiden päivittäistä elämää: selvittää käyttäjien toimintatapoja amfetamiinin ja heroiinin hankinnassa. Miten narkomaani kokee sosiaalisen ympäristönsä sekä muun yhteiskunnan omasta elämäntilanteestaan nähtynä? Millaiseksi he kokevat oman henkilökohtaisen käyttönsä, miksi amfetamiinia ja heroiinia käytetään vaihdellen, erikseen tai yhdessä, hallitseeko narkomaani näin omaa käyttöään? Tutkimusmenetelminä tutkielmassa oli etnografiset menetelmät: osallistuva ja osallistumaton havainnointi, kenttätyömenetelmät, avoimet haastattelut ja keskustelut. Varsinaisesti tutkielman tulokset olivat erittäin samanlaisia kuin aikaisemmissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa. Tutkielma toi kuitenkin tuloksina esille suomalaisten kovien huumeiden käyttäjien kokemuksia huumeiden käytön opettelemisesta sekä huumeiden eri käyttötavoista, huumeiden (lähinnä amfetamiinin ja heroiinin) sekä lääkekorvikkeiden vaikutuksista. Kvalitatiivisten haastattelujen luotettavuuden tarkastamiseksi haastateltujen kertomuksia huumeiden vaikutuksista verrattiin lääketieteelliseen kirjallisuuteen. Kovien huumeiden käyttämisen eri vaiheista, käytön lopettamisesta tai sen yrittämisestä sekä mahdollisesta käytön uudelleen aloittamisesta tulee aineiston valossa jotakin esille. Esille tuloksina tuli miten huumeita hankitaan, hintatietoja sekä miten kovien huumausaineiden käyttöä rahoitetaan. Tutkielmasta käy ilmi millä keinoin huumeita hoidetaan, esimerkiksi autojen ja puhelimien avulla. Tutkielmassa on narkomaanien näkemyksiä yhteiskunnan eri instituutioista: esille tulee käyttäjien kokemuksia niin hoito- kuin poliisiviranomaisista sekä anonyymipalvelusta. Tutkielmassa tulee lisäksi esille käyttäjien kokemuksia omasta kulttuuristaan, siihen liittymisestä sekä näkemyksiä sen eri puolista. Tutkielma sisältää sanaston havainnoitujen ja haastateltujen puheessa esiintyneistä sanoista. Käytetyimmät kirjallisuuslähteet tässä tutkielmassa ovat Agar, Michael (1973): Ripping and running. Seminar press, New York; Hakkarainen, Pekka (1987): Huumausainekulttuuri ja käyttötavat Suomessa. Sosiologian lisensiaattitutkielma, Turun yliopisto; Heinonen, Markku (1989): Käyttäjä kohtaa kontrollin. Sosiaalihallituksen julkaisuja, 7/1989; Kinnunen, Aarne (1996): Isännät, rengit ja pokat - huumemarkkinat ja oheisrikollisuus Helsingissä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Preble, E & Casey, J (1969): Taking care of business- The Heroin User's life on the street, The International Journal of addictions, 4(1), pp. 1-24, March 1969 sekä Svensson, Bengt (1996): Pundare, jonkare och andra. Carlssons, Stockholm

Environmental Radiation Monitoring in Finland : Annual report 2020

This report is a national summary of the results of environmental radiation monitoring in Finland in 2020. In addition to the Radiation and Nuclear Safety Authority, results to the report has been provided by the Finnish Meteorological Institute regarding the total beta emission activity of outdoor air. The environmental radiological monitoring programme includes the continuous and automatic monitoring of the external dose rate, monitoring of radioactive substances and total beta activity in outdoor air as well as the regular radioactivity analysis of radioactive fallout, surface and domestic water, waste, milk and foodstuffs. The programme also includes the monitoring of radioactive substances within the human body and monitoring of the radon in indoor air. This report also includes summaries of the results of the Baltic Sea radioactivity monitoring and topical investigations of the sub-programmes part of environmental radiation monitoring. The 2020 results demonstrate that the artificial radioactive substances in the environment mostly originate from the Chernobyl disaster in 1986 and nuclear tests conducted in the atmosphere in the 1950s and 1960s, and the amount of these substances is decreasing in the living environment. During 2020, artificial radioactive substances were detected in outdoor air, especially in samples collected in Kotka. However, detections were also made at all other collection stations. In early March, several fission and activation products were detected in samples collected in Kotka and Imatra. At the end of April, the iodine isotope 131I was detected in a sample collected in Kotka. In mid-June, several activation and fission products were again detected in samples collected in Kotka and Helsinki. In July, the cobalt isotope 60Co was detected in a sample collected in Kotka. In early August, an isomer of the silver isotope 110mAg was detected, and in late August the caesium isotope 134Cs, both from samples collected in Kotka. 60Co and 131I were again detected in a sample collected in Kotka between September and October. In early December, 131I was widely detected, and was found in all samples except Helsinki. The origin of the August silver discovery was determined to be the Loviisa nuclear power plant. The origins of the other observations could not be established with certainty. The amounts of all the artificial radioactive substances observed during the year in outdoor air were extremely small and they do not have any impact on human health. The external radiation monitoring network worked well. Of the measuring station results, the external radiation monitoring data management system USVA collected more than 97% of the measurements produced at all measuring stations. Missing data was caused by equipment malfunctions or telecommunication problems. In 2020, the GM sensors of the monitoring network issued nine alarms. Three of the alarms were caused by radiographic testing. Three alarms occurred on the same day caused by exceptionally heavy rainfall in September in Western Finland. Two alarms were caused by measurement activity training with radiation sources, and the cause of the other one was unknown. No alarms came through the spectrometer network. The tritium contents in fallout and household water samples were small, in total 1 – 2 Bq/l. No 137Cs activity concentrations exceeding 600 Bq/kg were found in food samples. This concentration should not be exceeded when putting wild game, berries, mushroom and lake fish on the market. 137Cs from the Chernobyl disaster, natural radioactive substances and radioactive substances used at hospitals were observed in waste. Secretions from patients in the cancer clinics and isotope wards of hospitals using radionuclides migrate to wastewater treatment plants and are thus evident in waste. The radiation exposure caused by artificial radioactive substances in the environment in 2020 was under 0,02 mSv, which is low compared to Finns’ overall average dose of 5,9 mSv. The 2020 results demonstrate that there were no releases of radioactive substances into the environment during the year that would have any detrimental impact on human health or the environment in Finland. The primary source of radon (222Rn) in indoor air is the rock material containing uranium in the soil. High radon concentrations occur in buildings whose foundations are not sufficiently well sealed to prevent the entry of radon-carrying soil air. Radon is most effectively prevented by measures taken at the construction stage, i.e. by building the base floor structures to be leak-tight and installing radon piping under the floor slab. According to STUK’s measurements, radon concentrations in the indoor air of dwellings are lower than before. In 2020, the median for radon concentration in residential measurements was 95 Bq/m3 (2019 109 Bq/m3) and the average 188 Bq/m3 (2019 222 Bq/m3), and 17% (2019 21%) of measurements were greater than the reference value of 300 Bq/m3. The concentration values from the national radon database, which stores STUK’s radon measurement results from dwellings, overestimate the radon concentration values, because more measurements are carried out in the known areas of high radon concentration than in areas of low radon concentrationThe radon dose assessment method in indoor air changed in late 2018. Applying the new assessment method, the radon dose value in homes is 4 mSv per year while the previous method estimated the dose at 1,6 mSv annually. The determination of the average annual radiation dose to Finns is discussed in STUK publication STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018 (The average effective dose received by Finns 2018)

Analyysi maatalouden ympäristötukijärjestelmästä 2000-2006

Hankkeessa pyrittiin tuottamaan arvio Suomessa v. 2000 - 2006 käytössä olleen ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuudesta ympäristöön. Työssä arvioitiin yksittäisiä toimenpiteitä sekä järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmän toimivuutta peilattiin sille asetettuja tavoitteita vastaan ja etsittiin parannusmahdollisuuksia. Toimenpiteiden vesiensuojelullisen kustannustehokkuuden lisäksi tarkasteltiin monimuotoisuuskustannustehokkuutta ja kehitettiin siihen liittyvää arviointimenetelmää. Hankkeessa myös kehitettiin menetelmää toimenpiteiden ympäristövaikutusten yhdennettyyn arviointiin. Vesiensuojelullisen tehon lisäämiseksi lannoitukseen ja kasvipeitteisyyteen liittyviä toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja kohdentaa. Varsinkin lannan käyttöä tulee tehostaa. Väkilannoitteiden pintalannoituksesta tulisi pystyä luopumaan ja lannan levityksessä nopea multaus on tärkeää. Kasvipeitteisyyden lisääminen maan etelä- ja länsiosissa ja varsinkin jyrkillä rantapelloilla on eroosion torjunnan kannalta tärkeää. Korkeita maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuksia on alennettava. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta olisi oleellista kehittää perustukeen kuuluva laajasti toteutettava ja vaikuttava toimenpide. Pientareet ja suojakaistat –toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden edistämisessä paranisi, jos se sisältäisi vesistöjen reunojen lisäksi myös muita reuna-alueita. Taantuneen ja uhanalaisen maatalousalueiden lajiston säilyttämiseksi perinnebiotooppien erityistuki on periaatteiltaan hyvin toimiva tukimuoto. Hoidettavien perinnebiotooppien määrää tulee edelleen lisätä koko maassa

Monialainen opiskeluhuolto ja sen johtaminen

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki laajentaa opiskeluhuollon painopistettä yksilöistä ympäristöön ja koko yhteisöön. Lain toimeenpano ja opiskelijoiden tarpeisiin vastaaminen tasapuolisesti edellyttää siten myös uutta lähestymistapaa opiskeluhuollon johtamiseen. Opas auttaa vastaamaan paikallisesti siihen, miten opiskeluhuoltoa johdetaan ja suunnitellaan monialaisesti miten opiskeluhuollon suunnittelu kytketään osaksi lasten, nuorten ja koko kunnan palvelujen strategista suunnittelua miten opiskeluhuoltoa toteutetaan yhteisöllisenä toimintana miten varmistetaan, että tuki ja apu ovat oikea-aikaista, riittävää ja tasalaatuista. Oppaasta hyötyvät opiskeluhuollosta vastaavat johtajat ja muut päätöksentekijät, opiskeluhuollossa toimivat ammattilaiset ja heidän yhteistyökumppaninsa mukaan lukien opiskelijat sekä heidän huoltajansa

Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa : Vuosiraportti 2020

Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2020. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta. Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen monitoroinnin, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden monitoroinnin sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä. Vuoden 2020 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista ja aineiden määrä vähenee elinympäristössä. Vuoden 2020 aikana ulkoilmassa havaittiin keinotekoisia radioaktiivisia aineita erityisesti Kotkassa kerätyistä näytteistä. Havaintoja tehtiin kuitenkin myös kaikilla muilla keräysasemilta Maaliskuun alussa havaittiin useita fissio- ja aktivaatiotuotteita Kotkassa ja Imatralla kerätyistä näytteistä. Huhtikuun lopulla Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin jodin isotooppia 131I. Kesäkuun puolessa välissä havaittiin jälleen useita aktivaatio- ja fissiotuotteita Kotkassa ja Helsingissä kerätyistä näytteistä. Heinäkuussa Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin koboltin isotooppi 60Co. Elokuun alussa havaittiin hopean isotoopin isomeeri 110mAg ja elokuun lopulla cesiumin isotooppi 134Cs, kumpikin Kotkassa kerätyistä näytteistä. Syyskuun ja lokakuun vaihteessa Kotkassa kerätystä näytteestä havaittiin jälleen 60Co ja 131I. Joulukuun alussa havaittiin laajalti 131I, joka havaittiin kaikista muista paitsi Helsingissä kerätyistä näytteistä. Elokuun hopeahavainnon alkuperäksi määritettiin Loviisan voimalaitos. Muiden havaintojen alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Kaikkien vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen. Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mittauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista. Vuoden 2020 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät yhdeksän kertaa. Kolme hälytyksistä aiheutui radiografisista kuvauksista. Kolme hälytystä tuli saman päivän aikana poikkeuksellisen rankoista sateista syyskuussa Länsi-Suomessa. Kaksi hälytystä aiheutui mittaustoiminnan harjoittelusta säteilylähteillä ja yhden syy jäi tuntemattomaksi. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä. Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat pieniä, yleensä 1 – 2 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei tulisi ylittää, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä. Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2020 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2020 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. Asuntojen sisäilman radonpitoisuudet ovat STUKin mittauksissa aikaisempaa pienempiä. Vuonna 2020 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 95 Bq/m3 (v. 2019 109 Bq/m3) ja keskiarvo 188 Bq/m3 (v. 2019 222 Bq/m3 ) ja 17% (v. 2019 21%) mittauksista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3. Kansallisesta radontietokannasta, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuudet yliarvioivat radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella. Sisäilman radonista aiheutuvan annoksen arviointitapa muuttui vuoden 2018 lopussa. Uudella arviointitavalla saadaan radonin kodeissa aiheuttaman annoksen arvioksi 4 mSv vuodessa, kun aiemmin käytössä olleella tavalla annokseksi arvioitiin 1,6 mSv vuodessa. Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018