Varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia oman persoonallisuuden vaikuttamisesta työhön

Tiivistelmä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia oman persoonallisuutensa vaikuttavuudesta varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Tutkielma toteutettiin vuosina 2021–2023. Tutkielman tutkimuskysymys oli: Miten varhaiskasvatuksen opettajat kertovat persoonallisuuden vaikuttavan työhön? Tutkielman aihetta lähestyttiin persoonallisuuden ja varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten persoonallisuus vaikuttaa varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Kokivatko haastatteluun osallistuneet varhaiskasvatuksen opettajat persoonallisuutensa vaikuttavan siihen, kuinka he tekevät työtänsä ja tulkitsevat esimerkiksi varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteita ja varhaiskasvatuslakia? Lisäksi tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksista, kuinka he kuvailivat itseänsä varhaiskasvatuksen opettajana ja mitä he ajattelivat siitä, saako persoonallisuus näkyä heidän työssään. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa keväällä 2022. Laadullinen narratiivinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella löydettiin, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat persoonallisuutensa vaikuttavan vääjäämättä jollain tapaa siihen, miten he toteuttivat työtään. Persoonallisuuden koettiin vaikuttavan esimerkiksi varhaiskasvatusta ohjaavien lakien ja asiakirjojen muodossa, joiden tulkitsemiseen vaikuttivat omat persoonalliset lähtökohdat, ajatukset ja vahvuudet. Persoonallisuudesta koettiin olevan hyötyä varhaiskasvatuksen opettajan työssä ja työnteko koettiin melko vaikeaksi, jos omaa persoonallisuuttaan ei saisi näyttää. Ajatus persoonallisuuden liiallisesta piilottamisesta nähtiin työhyvinvointikysymyksenä. Kertomuksista selviää kunnioitus varhaiskasvatusta ohjaavia lakeja ja asiakirjoja kohtaan. Kunnioitus näyttäytyi esimerkiksi sillä, että mitään varhaiskasvatuksen osa-aluetta ei kerrottu jätetyn täysin pois varhaiskasvatuksen opettajien suunnittelemasta ja toteuttamasta toiminnasta. Katsomuskasvatus koettiin kertomusten perusteella yhteisesti haastavaksi toteuttaa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman luotettavuutta edistettiin kuvaamalla läpinäkyvästi tutkielman eri vaiheita

Musiikki autismikirjon lapsen tukena varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin mediassa saattaa kohdata autismikirjon henkilöitä, joille musiikki on yksi ilmaisun keino tai suuri mielenkiinnon kohde. Kandidaatintutkielmamme käsittelee autismikirjon lasta ja musiikin tukikeinoja varhaiskasvatuksessa. Tutkielman avulla tuomme esille autismikirjon lapsen vahvuuksia sekä haasteita käyttäytymisen, vuorovaikutuksen ja kommunikaation näkökulmista. Näiden samojen osa-alueiden valossa kartoitamme musiikillisia tukikeinoja varhaiskasvatuksen piirissä. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa oppimisen alueisiin kuuluva musiikki on osa monipuolista pedagogista toimintaa, johon jokaisella lapsella on oikeus. Autismikirjo on neurobiologinen kehityshäiriö ja se vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen älylliseen, sosiaaliseen sekä toiminnalliseen kehitykseen. Autismikirjo toimii yläkäsitteenä monille oireyhtymille. Tuella pyritään helpottamaan autismikirjon henkilön kehityspolkua. Tärkeää on nähdä jokainen henkilö omana yksilönä vahvuuksineen ja haasteineen. Tutkielmassamme näemme tärkeänä opettajan roolin tuen tarjoajana. Tutkimusmenetelmämme on kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus, joka mahdollistaa lähdekirjallisuuden monipuolisen tarkastelun. Olemme käyttäneet tutkielmassamme kotimaista sekä kansainvälistä lähdekirjallisuutta. Kirjallisuuden ja tutkimusten perusteella merkittävinä tekijöinä nähdään varhaiskasvatuksen opettajan mahdollistamat musiikilliset elämykset sekä vuorovaikutukselliset tilanteet autismikirjon lapsille. Erilaisilla musiikillisilla keinoilla voidaan tukea vuorovaikutustaitoja ja kommunikointikykyä

Longitudinal Metabolome-Wide Signals Prior to the Appearance of a First Islet Autoantibody in Children Participating in the TEDDY Study

Children at increased genetic risk for type 1 diabetes (T1D) after environmental exposures may develop pancreatic islet autoantibodies (IA) at a very young age. Metabolic profile changes over time may imply responses to exposures and signal development of the first IA. Our present research in The Environmental Determinants of Diabetes in the Young (TEDDY) study aimed to identify metabolome-wide signals preceding the first IA against GAD (GADA-first) or against insulin (IAA-first). We profiled metabolomes by mass spectrometry from children's plasma at 3-month intervals after birth until appearance of the first IA. A trajectory analysis discovered each first IA preceded by reduced amino acid proline and branched-chain amino acids (BCAAs), respectively. With independent time point analysis following birth, we discovered dehydroascorbic acid (DHAA) contributing to the risk of each first IA, and γ-aminobutyric acid (GABAs) associated with the first autoantibody against insulin (IAA-first). Methionine and alanine, compounds produced in BCAA metabolism and fatty acids, also preceded IA at different time points. Unsaturated triglycerides and phosphatidylethanolamines decreased in abundance before appearance of either autoantibody. Our findings suggest that IAA-first and GADA-first are heralded by different patterns of DHAA, GABA, multiple amino acids, and fatty acids, which may be important to primary prevention of T1D

Early probiotic supplementation and the risk of celiac disease in children at genetic risk

Abstract Probiotics are linked to positive regulatory effects on the immune system. The aim of the study was to examine the association between the exposure of probiotics via dietary supplements or via infant formula by the age of 1 year and the development of celiac disease autoimmunity (CDA) and celiac disease among a cohort of 6520 genetically susceptible children. Use of probiotics during the first year of life was reported by 1460 children. Time-to-event analysis was used to examine the associations. Overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with either CDA (n = 1212) (HR 1.15; 95%CI 0.99, 1.35; p = 0.07) or celiac disease (n = 455) (HR 1.11; 95%CI 0.86, 1.43; p = 0.43) when adjusting for known risk factors. Intake of probiotic dietary supplements, however, was associated with a slightly increased risk of CDA (HR 1.18; 95%CI 1.00, 1.40; p = 0.043) compared to children who did not get probiotics. It was concluded that the overall exposure of probiotics during the first year of life was not associated with CDA or celiac disease in children at genetic risk