European bat lyssavirus type 2 in Finland : Surveillance, evolutionary analysis, and prevention with vaccination

European bat lyssavirus type 2 (EBLV-2) was first isolated in Finland from a Daubenton’s bat (Myotis daubentonii) in 2009. Rabies in bats was already suspected in 1985, when a Swiss biologist died in Finland of lyssavirus infection, later identified as EBLV-2 infection. However, the origin of the infection could not be confirmed at that time. In 2010–2011, during active surveillance study, samples from 774 bats were analyzed for EBLV viral RNA. In addition, sera from 423 bats were analyzed for the presence of lyssavirus antibodies. Antibodies were detected in 2010 and 2011 from two locations and from one location, respectively. All seropositive bats were Daubenton’s bats. No EBLV viral RNA was detected in any of these bats. In 2016, EBLV-2 was detected from a diseased Daubenton’s bat for the second time. These data provide proof that EBLV-2 is endemic in the Finnish Daubenton’s bat population. In phylogenetic analysis, the Finnish EBLV-2 strains formed a monophyletic group separate from other bat-type lyssaviruses with significant support. EBLV-2 shared the most recent common ancestry with Bokeloh bat lyssavirus (BBLV) and Khujand virus (KHUV). EBLV-2 showed limited diversity compared to rabies virus (RABV) and appears to be well adapted to its host bat species. The slow tempo of viral evolution was evident in the estimations of divergence times for EBLV-2: the current diversity was estimated to have built up during the last 2000 years. The Finnish EBLV-2 strains and a Swiss strain (1993) were estimated to have diverged from other EBLV-2 strains during the last 1000 years, and the Finnish strains (1985 and 2009) appear to have evolved from a common ancestor during the last 200 years. Rabies vaccine is used to protect against rabies virus before or after potential exposure. Since all the currently available vaccines are based on RABV, the vaccines are also used to protect against other lyssaviruses, and additionally against EBLV-2 infection based on cross-protection. We assessed the level of protection afforded by two commercial rabies vaccines, one for humans and one for animals, against intracerebral challenge in mice with EBLV-2 isolated from a bat in 2009. We compared this with protection using the same mouse model against challenge with RABV isolated from a Finnish raccoon dog in 1989. When challenged with RABV, all the vaccinated mice survived. When challenged with EBLV-2, 75% to 80% of the vaccinated mice survived. All vaccinated mice developed sufficient to high virus-neutralizing antibody (VNA) titers against RABV, ranging from 0.5 to 128 IU/ml. RABV-based vaccines also appear to offer good cross-protection against EBLV-2 circulating in the Finnish bat population. To investigate the factors influencing the response to rabies vaccination, we assessed the success of vaccination measured from the antibody response in dogs (n = 10 071) and cats (n = 722) sampled during 2009–2013. We examined the factors influencing the response to vaccination when animals failed to reach a rabies antibody titer of ≥0.5 IU/ml.Eurooppalainen lepakkolyssavirus-2 (EBLV-2) eristettiin ensimmäisen kerran Suomessa vesisiipasta (Myotis daubentonii) vuonna 2009. Lepakkorabiesta epäiltiin jo vuonna 1985, kun sveitsiläinen biologi kuoli Suomessa lyssavirusinfektioon, joka myöhemmin varmistui EBLV-2-infektioksi. Infektion alkuperää ei kuitenkaan pystytty tuolloin vahvistamaan. Vuosina 2010–2011 tehdyssä toisessa aktiivisessa seurantatutkimuksessa etsittiin EBLV:n virus-RNA:ta analysoimalla 774 lepakosta kerätyt näytteet. Lisäksi analysoitiin 423 lepakosta kerätyt seeruminäytteet lyssaviruksen vasta-aineiden varalta. Vasta-aineita löydettiin vuonna 2010 kahdelta ja vuonna 2011 yhdeltä paikkakunnalta. Kaikki seropositiiviset lepakot olivat vesisiippoja. Yhdestäkään näissä lepakoista ei löydetty EBLV:n virus-RNA:ta. EBLV-2 todettiin seuraavan kerran vuonna 2016 sairaasta vesisiipasta. Tämä aineisto osoittaa, että EBLV-2 on kotoperäinen Suomen vesisiippapopulaatiossa. Fylogeneettisessä analyysissä suomalaiset EBLV-2-kannat muodostivat muista lepakkotyypin lyssaviruksista selvästi erillisen monofyleettisen ryhmän. EBLV-2 jakoi tuoreimman yhteisen alkuperän Bokeloh-lepakkolyssaviruksen (BBLV) ja Khujand-viruksen (KHUV) kanssa. EBLV-2:n monimuotoisuus todettiin RABV-virukseen verrattuna rajalliseksi, ja virus näyttää olevan hyvin sopeutunut isäntälepakkolajiinsa. Suomalaisten EBLV-2-kantojen ja sveitsiläisen kannan (1993) arvioitiin eriytyneen muista EBLV-2-kannoista viimeisen 1000 vuoden aikana, ja suomalaiset kannat (1985 ja 2009) näyttävät kehittyneen yhteisestä alkuperästä viimeisen 200 vuoden aikana. Rabiesrokotetta käytetään rabiesvirukselta suojautumiseen ennen mahdollista altistumista. Koska kaikki nykyisin saatavilla olevat rokotteet pohjautuvat RABV-virukseen, rokotteita käytetään myös muilta lyssaviruksilta suojautumiseen, myös EBLV-2-infektiota vastaan, ristikkäissuojaan perustuen. Arvioimme kahden kaupallisesti saatavilla olevan rabiesrokotteen, toisen ihmisille ja toisen eläimille tarkoitetun, tehoa hiirten aivojensisäisessä altistuksessa suomalaisesta lepakosta vuonna 2009 eristetyllä eurooppalaisella lepakkolyssavirus-2:lla (EBLV-2). Vertasimme samaa hiirimallia käyttäen tätä tehoon suomalaisesta supikoirasta vuonna 1989 eristettyä perinteistä rabiesvirusta (RABV) vastaan. RABV-virukselle altistettaessa kaikki rokotetut hiiret selvisivät hengissä. EBLV-2-virukselle altistettaessa 75–80 % rokotetuista hiiristä selvisi hengissä. RABV-pohjaiset rokotteet näyttävät myös tarjoavan hyvän ristikkäissuojan suomalaisessa lepakkopopulaatiossa kiertävää EBLV-2-virusta vastaan. Rabiesrokotevasteeseen vaikuttavien tekijöiden analysoimiseksi arvioimme rokotuksen tehoa mittaamalla vasta-ainevasteen koirilla (n = 10 071) ja kissoilla (n = 722), joista otettiin näytteet vuosina 2009–2013. Tutkimme rokotevasteeseen vaikuttavia tekijöitä tapauksissa, joissa eläimet eivät saavuttaneet rabiesvasta-ainetitteriä ≥ 0,5 IU/ml. Rokotteen vasta-ainetitteri oli 10,7 %:ssa koiranäytteistä (95 %:n luottamusväli CI 10,1–11,3) ja 3,5 %:ssa kissanäytteistä (95 %:n CI 2,3–5,0) < 0,5 IU/ml

Evolutionary trends of European bat lyssavirus type 2 including genetic characterization of Finnish strains of human and bat origin 24 years apart

Erratum to: Evolutionary trends of European bat lyssavirus type 2 including genetic characterization of Finnish strains of human and bat origin 24 years apart Archives of Virology July 2015, Vol. 160, Issue 7, p 1875, 2015 10.1007/s00705-015-2475-2Among other Lyssaviruses, Daubenton's and pond-bat-related European bat lyssavirus type 2 (EBLV-2) can cause human rabies. To investigate the diversity and evolutionary trends of EBLV-2, complete genome sequences of two Finnish isolates were analysed. One originated from a human case in 1985, and the other originated from a bat in 2009. The overall nucleotide and deduced amino acid sequence identity of the two Finnish isolates were high, as well as the similarity to fully sequenced EBLV-2 strains originating from the UK and the Netherlands. In phylogenetic analysis, the EBLV-2 strains formed a monophyletic group that was separate from other bat-type lyssaviruses, with significant support. EBLV-2 shared the most recent common ancestry with Bokeloh bat lyssavirus (BBLV) and Khujan virus (KHUV). EBLV-2 showed limited diversity compared to RABV and appears to be well adapted to its host bat species. The slow tempo of viral evolution was evident in the estimations of divergence times for EBLV-2: the current diversity was estimated to have built up during the last 2000 years, and EBLV-2 diverged from KHUV about 8000 years ago. In a phylogenetic tree of partial N gene sequences, the Finnish EBLV-2 strains clustered with strains from Central Europe, supporting the hypothesis that EBLV-2 circulating in Finland might have a Central European origin. The Finnish EBLV-2 strains and a Swiss strain were estimated to have diverged from other EBLV-2 strains during the last 1000 years, and the two Finnish strains appear to have evolved from a common ancestor during the last 200 years.Peer reviewe

Etiology of acute respiratory disease in fattening pigs in Finland

Background: The objective of our study was to clinically and etiologically investigate acute outbreaks of respiratory disease in Finland. Our study also aimed to evaluate the clinical use of various methods in diagnosing respiratory infections under field conditions and to describe the antimicrobial resistance profile of the main bacterial pathogen(s) found during the study. Methods: A total of 20 case herds having finishing pigs showing acute respiratory symptoms and eight control herds showing no clinical signs suggesting of respiratory problems were enrolled in the study. Researchers visited each herd twice, examining and bleeding 20 pigs per herd. In addition, nasal swab samples were taken from 20 pigs and three pigs per case herd were necropsied during the first visit. Serology was used to detect Actinobacillus pleuropneumoniae (APP), swine influenza virus (SIV), porcine reproductive and respiratory syndrome virus (PRRSV), porcine respiratory coronavirus (PRCV) and Mycoplasma hyopneumoniae antibodies. Polymerase chain reaction (PCR) was used to investigate the presence of porcine circovirus type 2 (PCV2) in serumand SIV in the nasal and lung samples. Pathology and bacteriology, including antimicrobial resistance determination, were performed on lung samples obtained from the field necropsies. Results: According to the pathology and bacteriology of the lung samples, APP and Ascaris suum were the main causes of respiratory outbreaks in 14 and three herds respectively, while the clinical signs in three other herds had a miscellaneous etiology. SIV, APP and PCV2 caused concurrent infections in certain herds but they were detected serologically or with PCR also in control herds, suggesting possible subclinical infections. APP was isolated from 16 (80%) case herds. Marked resistance was observed against tetracycline for APP, some resistance was detected against trimethoprim/sulfamethoxazole, ampicillin and penicillin, and no resistance against florfenicol, enrofloxacin, tulathromycin or tiamulin was found. Serology, even from paired serum samples, gave inconclusive results for acute APP infection diagnosis. Conclusions: APP was the most common cause for acute respiratory outbreaks in our study. SIV, A. suum, PCV2 and certain opportunistic bacteria were also detected during the outbreaks; however, viral pathogens appeared less important than bacteria. Necropsies supplemented with microbiology were the most efficient diagnostic methods in characterizing the studied outbreaks.Peer reviewe

Suomalaissikojen PRRS-vapautta kannattaa vaalia

PRRS on maailmanlaajuisesti esiintyvä sikojen virustauti, joka aiheuttaa emakoilla lisääntymishäiriöitä sekä porsailla ja lihasioilla hengitystiesairauden. Se on lakisääteisesti vastustettava, välittömästi Eviralle ilmoitettava valvottava eläintauti. Suomessa tautia ei ole todettu.vo

The survival of E.coli 0157 in fermented grass silage and in surface water

Enterohemorraginen Escherichia coli (EHEC) on nimi niille E.coli serotyypeille, jotka aiheuttavat ihmisillä verisen ripulin, hemolyyttisureemisen syndrooman ja tromboottisen trombosytopenisen purppuran. Ensimmäisen kerran EHEC epidemia raportoitiin 1982. Sen jälkeen epidemioita ja sporadisia sairastumisia on raportoitu ympäri maailman. Suomessa tavattiin vain yksittäisiä EHEC infektioita, kunnes vuonna 1997 59 ihmistä sairastui EHEC:iin. Yleisin sairautta aiheuttava serotyyppi on E.coli O157:H7. Tartunnanlähteeksi on useimmiten paljastunut huonosti kypsennetty naudanliha, mutta myös muista elintarvikkeista, juoma- ja uimavedestä, sekä suora zoonoottinen tai ihmisestä toiseen tartunta on mahdollinen. Infektiivinen annos on hyvin pieni. Nautakarjaa pidetään E.coli O157:H7:n reservuaarina. EHEC tuottaa Shiga-like toksiineja (stx1 ja stx2), aiheuttaa attaching-effacing (AE) leesion, tuottaa hemolysiinejä sekä sietää erittäin alhaista pH:ta, mikä edistää sen selviytymistä mahalaukussa. Alhaisen pH:n sietoon vaikuttavat sekä solujen kasvuvaihe että mahdollinen aikaisempi kasvu alhaisessa pH:ssa. Maatiloilla tartunta tapahtuu horisontaalisesti eläimestä toiseen ilmeisesti ainakin juomaveden välityksellä, mutta EHEC:n tarkkaa epidemiologiaa tiloilla ei tunneta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin E.coli O157:H7 säilymistä säilörehussa. 20 g säilörehua, pH 4,0 tai 4,6, inokuloitiin E.coli O157, vakuumoitiin Stomacher-pussiin ja inkuboitiin joko 5 °C tai 20 °C. Ensimmäinen näyte otettiin seuraavana päivänä ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin. E.coli O157 säilyminen todettiin käyttäen immunomagnettista separaatiota (Dynabeads anti- E.coli O157, Dynal), viljeltiin CT-SMAC-agarille (Difco) ja sorbitolinegatiiviset pesäkkeet varmistettiin agglutinaatiotestillä (E.coli O157 Test Kit, Oxoid). Varsinkin huonolaatuisessa, korkean pH:n säilörehussa E.coli O157:H7 säilyi koko tutkitun ajan, kolme viikkoa. Eläimille syötettävä säilörehu voi sisältää infektoimiskykyisiä bakteereja eli se voi toimia infektion levittäjänä. Tässä tutkimuksessa tutkittiin myös E.coli O157:n säilymistä käsittelemättömässä järvivedessä ja solujen kasvuvaiheen sekä inkubointilämpötilan vaikutusta säilymiseen. 100 ml järvivettä inokuloitiin E.coli O157, joko logaritmisen tai stationäärikasvuvaiheen aikana. Vettä inkuboitiin joko 5 °C, 15 °C tai 25 °C. Ensimmäinen näyte otettiin seuraavana päivänä ja viimeinen kolme viikkoa myöhemmin. Pesäkkeitä muodostavat yksiköt laskettiin EMB-agarilta (Oxoid). Stationäärikasvuvaiheen solut selviytyivät paremmin kaikissa inkubointilämpötiloissa kuin logaritmisen kasvuvaiheen solut, mutta tässä tutkimuksessa ei havaittu, että solut olisivat säilyneet paremmin alhaisessa lämpötilassa, kuten muissa tutkimuksissa on havaittu