The Effect of COVID-19 Restrictions on Routine Activities and Online Crime

OBJECTIVES: Routine activity theory suggests that levels of crime are affected by peoples’ activity patterns. Here, we examine if, through their impact on people’s on- and off-line activities, COVID-19 restriction affected fraud committed on- and off-line during the pandemic. Our expectation was that levels of online offending would closely follow changes to mobility and online activity—with crime increasing as restrictions were imposed (and online activity increased) and declining as they were relaxed. For doorstep fraud, which has a different opportunity structure, our expectation was that the reverse would be true. METHOD: COVID-19 restrictions systematically disrupted people’s activity patterns, creating quasi-experimental conditions well-suited to testing the effects of “interventions” on crime. We exploit those conditions using ARIMA time series models and UK data for online shopping fraud, hacking, doorstep fraud, online sales, and mobility to test hypotheses. Doorstep fraud is modelled as a non-equivalent dependent variable, allowing us to test whether findings were selective and in line with theoretical expectations. RESULTS: After controlling for other factors, levels of crime committed online were positively associated with monthly variation in online activities and negatively associated with monthly variation in mobility. In contrast, and as expected, monthly variation in doorstep fraud was positively associated with changes in mobility. CONCLUSIONS: We find evidence consistent with routine activity theory, suggesting that disruptions to people’s daily activity patterns affect levels of crime committed both on- and off-line. The theoretical implications of the findings, and the need to develop a better evidence base about what works to reduce online crime, are discussed

The Internet as a creator of a criminal mind and child vulnerabilities in the cyber grooming of children

Cyber grooming of children is a form of online child sexual abuse and a cybercriminal phenomenon on the rise. The previous literature explains this phenomenon by applying theories developed for the physical world, continuum models of offender and victim behavior, or process models of the act. This literature is silent on empirically addressing the role of cyber-specific behavioral variables in the cyber-grooming process, as expressed by both the offender and victim. This dissertation maintains that until we gain an empirical understanding of how cyber-specific behavioral characteristics are being used by the offender and victim in the cyber-grooming process, we cannot offer a detailed explanation of online child sexual abuse. For this purpose, this research conceptualizes cyber affordances as cyber-specific variables to be measured within chat-interactive cybercriminal incidents. The conceptual model is applied to empirical data of real-life cases of cyber grooming of children. The study unveils the most critical incidents occurring in the chats, the offender’s and victim’s dynamic fluctuation in the cyber-grooming process, and the use of cyber affordances in relation to the cyber-grooming process. The study provides directions for future research and practical implications for preventing cyber grooming and cybercrime. Keywords: cyber grooming; cyber affordances; content analysis: cybercrime; preventionVerkossa tapahtuva grooming (engl. cyber grooming) eli seksuaalinen nettihoukuttelu on kasvava ilmiö. Sillä tarkoitetaan internetin välityksellä tapahtuvaa lapsen tai nuoren houkuttelua, jonka seurauksena hyväksikäyttäjä voi onnistua johdattamaan lapsen tai nuoren seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan. Aiempi tutkimus on soveltanut ilmiöön sellaisia rikosta, tekijöitä tai uhreja koskevia teorioita, jotka on alun perin kehitetty nettiä varhaisemman rikollisuuden selittämiseksi. Tämän väitöstutkimuksen havaintojen mukaan seksuaalisen nettihoukuttelun vaiheita ja syitä ei kuitenkaan kyetä kuvaamaan tarpeeksi syvällisesti ennen kuin meillä on lisää empiirisiä löydöksiä, jotka auttavat meitä valottamaan ilmiötä ja sen syntyä tarkemmin. Tässä tutkimuksessa verkko- eli kybermaailman käyttömahdollisuudet käsitteellistetään tarkemmiksi kyberspesifeiksi muuttujiksi, joita voidaan tarkemmin kvantitatiivisesti määrittää interaktiivisissa verkkorikostapahtumissa. Tätä mallia sovelletaan todelliseen lapsiin kohdistuvista seksuaalisista nettihoukuttelurikoksista koostuvaan aineistoon. Tutkimuksessa selvitetään keskeisimmät chatin eli verkkokeskustelun vaiheet, verkon erityispiirteet, jotka mahdollistavat verkkorikollisuuden kuten hyväksikäytön, sekä hyväksikäyttäjän ja uhrin vuorovaikutuksen sekvenssien rakentumiset hyväksikäyttöprosessin aikana. Tutkimuksen pohjalta esitetään sekä suuntaa jatkotutkimukselle että käytännön toimenpiteitä verkkorikollisuuden ja lasten seksuaalisen nettihoukuttelun vähentämiseksi ja muutenkin verkkorikollisuuden tutkimusmetodologian lisäämiseksi. Avainsanat: kybergrooming, kyberhoukuttelu, seksuaalinen nettihoukuttelu, sisältöanalyysi, kyberrikos, nettirikos, rikosten ehkäisy, seksuaalinen hyväksikäytt