YKTT2018: Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018: Artikkelit

Tiivistelmä Tutkimuksessamme tarkastelemme yrittäjyyskäsityksiä ja yliopistokeskuksen brändiä monialaisessa suomalaisessa yliopistokeskuksessa. Tarkoituksenamme on tutkia, millainen yliopistokeskuksen brändi on ja millaisia yrittäjyyden elementtejä siitä voidaan löytää. Lähtökohtanamme on ajatus, että yrittäjyyden vahvempi läsnäolo tekisi yliopistokeskuksen brändistä tunnistettavamman ja houkuttelevamman. Yliopistokeskuksen brändiä rakentavat siellä toimivat ihmiset puheellaan ja teoillaan yhdessä yliopistokeskuksen sidosryhmien kanssa. Brändiä ovat siis rakentamassa yliopistokeskuksen johto ja hallinto, siellä toimivien yliopistojen paikallinen henkilöstö mukaan lukien opettajat, yliopistokeskuksen opiskelijat sekä yliopistokeskukseen linkittyvä elinkeinoelämä ja julkiset organisaatiot. Näiden tahojen voidaan ajatella muodostavan käytännön yhteisön, joka toiminnallaan rakentaa käsitystä yliopistokeskuksesta, mutta myös yrittäjyydestä. Yrittäjämäiseen käyttäytymiseen oppiminen ja yrittäjyyteen kehittyminen tapahtuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Rae, 2004; Pittaway & Cope, 2007). Osallistuessaan yhteisöön yksilö vähitellen omaksuu sen ajattelu- ja toimintakäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja, ja samalla luo uudestaan omaa yrittäjäidentiteettiään (Hägg, 2011). Tähän yrittäjyyteen kasvamiseen ja yrittäjämäiseen tapaan toimia on alettu tutkimuksissa kiinnittää huomiota vasta 2000-luvulla. Tutkimuksessamme lähtökohtana on, että yliopistokeskus ja sen sidosryhmät muodostavat käytännön yhteisön, joka luo käsitystä yrittäjyydestä, ja johon osallistumalla opiskelija luo omaa ymmärrystään yrittäjyydestä samalla, kun hän luo omaa identiteettiään. Tutkimuksemme teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä käytännön yhteisö (community of practice); yrittäjyyden houkuttelevuus (desirability); ja brändipääoma (customer-based brand equity). Käytännön yhteisöä lähestymme käsitysten, asenteiden ja normien tuottajana; yhteisön tuottama kuva yrittäjyydestä vaikuttaa yrittäjyyden houkuttelevuuteen, kun taas yhteisön tuottama käsitys yliopistokeskuksesta rakentaa yliopistokeskuksen brändiä. Yliopistokeskuksen brändin analysoinnissa hyödynnämme brändipääoman dimensioita. Tässä paperissa raportoimme tuloksia tutkimuksemme ensimmäisestä vaiheesta, jossa aineistona ovat opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen johdon haastattelut.Aineistossamme tuli esiin, että opiskelijoiden näkemyksen mukaan yliopisto-opintojen kartuttama osaaminen on usein abstraktia eikä sen nähty antavan riittäviä valmiuksia yrityksen perustamiseen. Opiskelijoiden näkemys yrittäjyydestä ei aineistomme perusteella ole kovinkaan myönteinen, vaan se nähdään ”aina läsnä olevana”, valintana, johon sitoudutaan loppuelämäksi. Yrittäjyys liitettiin yrittäjyyden kursseihin, eivätkä opiskelijat mieltäneet eri oppiaineissa tehtäviä yhteistyöprojekteja yritysten kanssa yrittäjyytenä. Opiskelijat eivät hakuvaiheessa tunteneet yliopistokeskusta ja he selvästi identifioituvat omaan yliopistoyksikköönsä. Yliopistokeskuksen johto mieltää yliopistokeskuksen rennoksi ja lämminhenkiseksi opiskelupaikaksi, joka tuo opiskelijoita yhteen. Näkemykset yrittäjyydestä ja mielleyhtymät Porin yliopistokeskuksesta olivat osittain yhteneviä ja ne voidaan ryhmitellä neljäksi teemaksi: asenne, yksilöllisyys, innostus ja yhteisöllisyys. Tutkimustulokset auttavat kehittämään Porin kampuksella yrittäjämäistä toimintaympäristöä, johon yhä useampi opiskelija voi löytää tarttumapintaa ja tuntea omaavansa yrittäjävalmiuksia ja myös saada kokemuksia yrittäjämäisestä toiminnasta sekä nähdä yrittäjyys yhtenä uravaihtoehtona. Tutkimus myös tuo esiin mahdollisuuden positioida Porin yliopistokeskuksen tarjontaa alati kiristyvässä yliopistojen välisessä kilpailussa. Avainsanat:  opiskelijayrittäjyys, yrittäjyyden houkuttelevuus, yhteisö, brändi</p

YKTT2018: Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018 : Abstraktikirja

Paperissamme tarkastelemme yrittäjyyskäsityksiä monialaisessa suomalaisessa yliopistokeskuksessa.Yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen käyttäytymiseen oppimista ja yrittäjämäistä tapaa toimia on alettupohtia enemmän yrittäjyyden tutkimuksessa vasta 2000-luvulla. Tutkimuksen mukaan oppiminen jayrittäjyyteen kehittyminen tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Rae, 2004; Pittaway & Cope,2007; Hägg, 2011). Yhteisöön osallistuminen nähdään kasvamisen prosessina, jonka aikana yksilövähitellen omaksuu yhteisön ajattelu- ja toimintakäytäntöjä, uskomuksia ja arvoja ja samalla luouudestaan omaa yrittäjän identiteettiään (Hägg 2011). Yrittäjyysvalmennus ja -opetus ovatperinteisesti keskittyneet yritystoiminnan kehittämiseen, jossa yksilö on jäänyt vähemmälle huomiolle. Yrittäjyysvalmennuksen tutkimuksessa painotetaan lähestymistapaa, joka auttaa valmennettavaa löytämään omat voimavaransa ja vahvistamaan hänen itseluottamustaan. Yrittäjyyden käsite opetuksessa on laajentunut yrityksen perustamista kattavammaksi ja on syntynyt tarve pohtia yrittäjyyden luonnetta ja lähestymistapoja yrittäjyyden opettamiseen. Tutkimuksemme tarkoitus on kartoittaa monialaisen yliopistokeskuksen opiskelijoiden ja henkilökunnan mielikuvia yrittäjyydestä ja yrittäjyysopetuksesta sekä yliopistokeskuksesta opiskeluyhteisönä, sekä miten näkemys yrittäjyydestä ja yliopistokeskuksen brändi voivat tukea toisiaan. Teoreettinen viitekehys koostuu käsitteistä yrittäjyyden houkuttelevuus; yhteisö; ja brändipääoma. Tutkimuksemme aineistona ovat opiskelijoiden ja yliopistokeskuksen johdon haastattelut. Yliopisto-opintojen kartuttama osaaminen on abstraktia eikä suoraan anna osaamista yrityksen perustamiseen. Opiskelijoiden näkemys yrittäjyydestä ei ole kovinkaan myönteinen, se nähdään aina läsnä olevana, valintana, johon pitää sitoutua loppuelämäksi. Yliopistokoulutuksen ei anna riittäviä valmiuksia yrittäjyyteen. Yliopistokeskusta ei tunneta; koettiin lämminhenkisenä ja rentona, kokoaa yhteen. Avainsanat: opiskelijayrittäjyys, yrittäjyyden houkuttelevuus, yhteisö, brändi</p

Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja? 11. Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Oulussa: Abstraktikirja

Ammatillisen toisen asteen yrittäjyysopetuksen ja ylipäätään koulun toimintakulttuurin ja oppimisympäristön oletetaan kehittävän nuoren aktiivisuutta, yhteistyökykyä, kokeilemista, innovatiivisuutta ja riskinottokykyä(Järvi 2013). Yrittäjä oppii tekemällä ja reflektoimalla kokemuksiaan (Cope 2005; Cope ja Watts 2000; Rae ja Carswell 2001). Tärkeä oppimisen muoto yrittäjillä on vertaisilta oppiminen (Cope 2005). Yhtä mieltä ollaan siitä, että oppilaitoksissa yrittäjyyden oppimisella tulee olla kosketuspinta todelliseen yrittäjyyteen, jotta opiskelijat voivat kokeilla ja ymmärtää asioita käytännössä (Järvi 2013; Rae 2004). Työssäoppimisjaksoilla oppimisympäristö ulottuu jo oppilaitoksen ulkopuolelle. Ammatillisen koulutuksen suuri uudistus kuitenkin edellyttää, että työpaikoilla tapahtuvaa oppimista lisätään merkittävästi, mikä tarkoittaa entistä enemmän ja tiiviimpää yhteistyötä yrityselämän kanssa. Suuri osa ammatillisen toisen asteen opiskelijoista ryhtyy yrittäjäksi, joten ammatillisten opintojen lisäksi koulutuksessa tarvitaan yrittäjyysopintoja. Ehkä vielä enemmän tarvitaan yrittäjämäisten taitojen ja asenteiden opettamista yhteistyössä työelämän kanssa (Gibb 2011). Case-paperissamme kuvataan monialaisen ammatillisen oppilaitoksen liiketalouden perustutkintoa suorittavien toisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia yhteistyöprojektista Porin kävelykadun Kävis”-tapahtumatuottajan kanssa. Uuteen mopoautotapahtumaan haluttiin ideoita tapahtuman kohderyhmältä, nuorilta itseltään. Yhteisprojekti toteutettiin Visuaalinen myyntityö/ Esillepano ja kampanjat -opintojakson kanssa, ja siihen osallistui kaksikymmentä opiskelijaa. Projektin ideointivaiheessa myös kokeiltiin uutta työkalua Ideadrill-innovaatiokilpailua. Ideadrillissä muutaman opiskelijan joukkueet kilpailevat tuottamalla ratkaisuja toimeksiantajan antamaan ongelmaan. Kilpailussa keskeistä on ongelmalähtöisen idean jalostaminen konseptiksi, joka voidaan esitellä muille. Tärkeimmät ”menetelmät” liittyvät ideointiin ja hissipuheen rakentamiseen. (Kandelin ja Lundell, 2015). Tässä toteutuksessa kantavana ideana oli yhdistää innovaatiokilpailu osaksi normaalin opintojakson toteutusta. Opintojakson alussa toimeksiantaja esitteli ongelman mopoautotapahtuman, johon ratkaisua lähdettiin hakemaan. Päivän aikana joukkueet ideoivat ratkaisua ja sen toteutusta, miettivät tapahtumalle nimeä ja valmistautuivat pitchaamaan omat ideansa. Työskentelyvaiheessa molemmat opettajat (yrittäjyys ja myyntityö) ja toimeksiantaja sparrasivat joukkueita ja vastailivat opiskelijoiden kysymyksiin. Lopuksi kukin joukkue pitchasi ideansa tuomaristolle, johon kuului kaksi toimeksiantajan edustajaa ja opettaja. Paras idea palkittiin. Voittajaksi valikoitui idea, joka parhaiten täytti ideakilpailun kriteerit: idean uutuus,kekseliäisyys, sopivuus ongelman ratkaisuun ja perustelut idealle. Opintojakso etenee nyt voittajaidean pohjalta ja kaikki opiskelijat osallistuvat tapahtuman työstämiseen. Opiskelijat ovat kontaktoineet sponsoreita ja yhteistyökumppaneita, suunnitelleet mopokilpailun toteutusta ja tehneet markkinointimateriaalia toimeksiantajan kanssa. Opiskelijoita on myös toteuttamassa mopoautotapahtumaa ”Torimiitti” toukokuussa 2017 Porin torilla. Opiskelijat oppivat projektissa monipuolisesti yrittäjämäisiä toimintatapoja: ideointia, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksien havaitsemista. He pääsivät ratkaisemaan aitoa, käytännön ongelmaa ja luomaan kokonaan uuden tapahtuman sisältöä. Opiskelijat myös pystyivät hyvin soveltamaan teoriaa käytäntöön, koska tehtävänä oli ideoida tapahtuma juuri heidän edustamalleen kohderyhmälle. Ideointi tapahtui pienryhmissä, joten siinä korostuivat taito suunnitella, neuvotella ja tehdä päätöksiä. Yrittäjyyden taidoista opittiin tuomaristolle esitettävän pitchin myötä myös vakuuttavuutta. Yrittäjämäiseen oppimiseen liittyy myös verkostojen hyödyntäminen. Tässä toteutuksessa opiskelijat toimivat koko projektin ajan kiinteässä yhteydessä tapahtuman verkostojen kanssa; toimeksiantajaan, viranomaisiin (poliisi ja lupaviranomaiset) ja tapahtuman yhteistyötahoihin, esim. paikallinen motoristiyhdistys, mopomiittejä järjestävä taho ja sponsorit. Opiskelijoilta kerätty palaute tapahtumapäivän järjestelyistä oli hyvää. Poimintoja yhteisprojektin kirjallisesta opiskelijapalautteesta: Oli hyvä, että opiskelijoilta kysyttiin mielipiteitä ja vinkkejä tapahtumaan. Pidin koska pääsi käyttämään omaa mielikuvitustaan. Oli kiva, kun sai käyttää luovuutta. Mukava ja erilainen, koulussa harvoin on mitään kilpailuja. Jotkut opiskelijoista kokivat, ettei mopoautoilu liittynyt omaan elämään mitenkään ja siksi sitä oli hieman vaikea ideoida. Tavallinen luokkahuone ei ehkä ideointiympäristönä ole innostava, ja taustamusiikki ja pikkupurtavat ideoinnin lomassa olisivat suositeltavia. Tunnelman luomiseen kannattaa käyttää aikaa,mukana olevien opettajien on oltava sitoutuneita ja innostuneita asiasta ja tartuttaa into opiskelijoihin. On myös tärkeätä, että toimeksiantaja puhuu nuorten kieltä ja on helposti lähestyttävä, luonteva henkilö. Keywords: ammatillinen koulutus, työelämäyhteistyö, yrittäjyysopetus, yrittäjämäinen oppimisympäristö,</p

A gentler structure to life: co-creation in branding a cultural route

The study explores how a cultural route supports the identity of a place. The study applies co-creative and identity-based place-branding theory and advances research on the significant role of culture when various actors identify with the brand of a place. Moreover, cultural sustainability is seen as a form of meta-narrative that frames the symbiosis of a place brand and its cultural values. Contributing to the previous research on branding a cultural route, this study discusses the value of a person (an architect) to the branding of a cultural route. The study also contributes to place-branding theory by linking the discourse on architectural heritage and branding an emerging cultural route. We used a single and critical case approach focusing on one of the sites representing a group of cities involved in the branding of the Alvar Aalto cultural route. Various qualitative research methods including interviews and publicly available material were utilized. The study presents empirical findings on branding an emergent cultural route. As a key theoretical contribution, the study shows how the culture and image of an individual site are expressed in the cohesive brand identity of that cultural route. Communication and co-creation are revealed to be prerequisites of efficient collaboration

Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen

Case-kuvauksessamme esittelemme monialaisessa toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa Sataedun Kankaanpään toimipisteessä pilotoitavan yrittäjyyden oppimisympäristön ”Inspa”. Inspa on valmennusohjelma ja valmentamo, jossa oppilaitoksen tiloissa opitaan yrittäjyyttä, jonka avulla eri opintoalat sitoutuvat uudenlaiseen tapaan oppia ja yrittäjyyden ottamiseen osaksi normaalia opetusta ja oppimisprosessia. Valmennusohjelman suunnittelussa yrittäjyys nähdään sen laajan määritelmän mukaisesti yrittäjämäisenä toimintatapana (Hytti et al. 2011) ja siinä pyritään ottamaan huomioon yrittäjämäisen oppimisen ja pedagogiikan periaatteita. Varsinkin ammatillisessa koulutuksessa on tärkeätä, että yrittäjyysopetus on sidoksissa sekä omaan ammattialaan että alueen elinkeinoelämään ja että oppiminen tapahtuu mahdollisimman aidossa ympäristössä ja toiminnallisesti (Järvi, 2013; Rae, 2004). Sataedussa toimii jo opiskelijoille tarkoitettu osuuskunta Satapro, jossa opintoihin voi sisällyttää työssäoppimista omassa yrityksessä ja kehittää omaa yritystoimintaa. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä koulutus tulee kohtaamaan monenlaisia muutoksia. Huolta on herättänyt erityisesti se, miten yrittäjiä saadaan mukaan kehittämään tulevien ammattilaisten ammattitaitoa. Inspa tuo tähän toimivan ratkaisun tarjoamalla joustavan oppimisympäristön oppilaitoksen sisäpuolella, jolloin opiskelijoiden kouluttaminen ei jää yksistään yritysten vastuulle. Inspa onkin nähtävä oppilaitoksen uudenlaisena brändäyksenä reformin suuntaan. Inspassa opiskelija työskentelee ohjatusti työssä oppijana, oppisopimusopiskelijana ja/tai osuuskuntayrittäjänä oppilaitoksen tuotantotiloissa aikoina, jolloin ei ole opetusta tai se on hyvin vähäistä. Opiskelijaa ohjaavat opettaja, työpaikkaohjaaja, yrittäjyysmentori ja mahdollisesti myös osuuskuntayrittäjä. Opintoalojen tuotantotilat toimivat Inspan toimitiloina, joissa opiskelija-yrittäjät voivat tarjota palvelujaan tai myydä tuotteitaan osuuskuntayrittäjinä joko työssäoppimisjaksolla tai opintojen ohessa sekä loma- ja ilta-aikoina, myös oppisopimus ja laajennettu työssäoppiminen on mahdollista. Esimerkkejä Inspan palveluista ovat autonhuolto, hierontaklinikka, jalkahoitola, kahvila, kauneushoitola, parturi-kampaamo, kiinteistöpalvelut, seniorikerhot, lasten iltikset, herkkusoppi- ja tuotemyymälä, joissa olisi tarjolla catering-, metalli- ja rakennusalojen tuotteita sekä Ny-yritysten tuotteita ym. Opintoalat määrittelevät, kuinka monta opiskelijaa, työpaikkaohjaajaa tai osuuskuntayrittäjää työskentelee Inspassa ja milloin he voivat käyttää koulun tiloja normaaleina koulupäivinä, kun tilat on varattu opetukselle, ja iltaisin, viikonloppuisin tai loma-aikoina. Inspan Respa on jokaisessa toimipaikassa keskeisellä paikalla, johon asiakas löytää ja josta hänet ohjataan eteenpäin. Inspan Respaan on opiskelijankin helppo poiketa tapaamaan mentoria ja/tai tarvittaessa ohjauskäynnille. Inspan Respan kautta esimerkiksi osuuskunta SataPron kautta voi vuokrata työvoimaa (opiskelijoista) lyhytkestoiseen tarpeeseen esim. sairausloman sijaisuudet, sesongit ja kesätyöt. Myös opettajien asiantuntijuutta voidaan tarjota Inspan Respan kautta. Inspan Respan palveluille kehitetään sähköinen ajanvarausjärjestelmä ja tehdään kuvastot, hinnastot, kassa, lahjakortit ym. Markkinointi suunnitellaan yhdessä oppilaitoksen viestinnän kanssa. Inspalla uskotaan lisättävän sekä opettajien että opiskelijoiden yrittäjämäistä toimintatapaa sekä ylläpitää lisätä innostusta ja positiivista yrittäjyyshenkeä ja yrittäjämäistä asennetta opinnoissa. Inspa mahdollistaa oppilaitoksen toimialojen yhteistoiminnan konkreettisella tavalla ja näin vahvistaa koulun yhtenäistä toimintakulttuuria. Inspa myös tekee oppilaitoksen uudella tavalla näkyväksi kaupungissa ja maakunnassa. Inspa pilotoidaan Sataedun Kankaanpään toimipisteessä; suunnittelu syksyn 2017 aikana ja toteutus keväällä 2018</p

Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja?

Yritteliäisyys asenteena, toimintana ja ammatillisina käytänteinä ovat läsnä sosiaali-, kasvatus- ja terveysaloilla. Yhteiskunnallisen, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti vastuullisen, yrittäjyyden tarvetta on korostettu viimeaikaisessa yrittäjyyskasvatuksen tutkimuksessa (esim. Heinonen, Hytti, Tiikkala 2011). Arvostettu eurooppalainen yrittäjyyskasvatuksen tutkija David Rae (2012) puhuu uuden ajan yrittäjyydestä ja sen vaatimasta uudenlaisesta oppimisympäristöstä, joka on osallistuva ja vastaanottavainen, yhteisöllinen ja individualistinen sekä feminiinisiä että maskuliinisia työskentelytapoja arvostava, eettinen ja kestävä. Tämän uuden ajan yrittäjyyden myötä siirrytään yrittäjyyden muotoihin, jotka ovat yhteiskunnallisesti vastuullisia ja heijastavat eettisen ja kestävän kehityksen arvoja ja näkökulmia (Rae, 2012). Näin yrittäjyyden käsite laajenee yrityksen perustamista kattavammaksi. Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toimintaympäristössä tapahtuvat radikaalit muutokset luovat mahdollisuuksia ja innostusta yrittäjyyteen, mutta myös tarpeen sopivien tuki- ja ohjauspalveluiden järjestämiseksi yrittäjyyden eri muodoille korkeakouluympäristöissä. Käsitys yrittäjyyden muuttuvasta luonteesta on sekä haaste että mahdollisuus korkeakouluille. Miten tällaista eettistä ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä opetetaan ja millaisin yrittäjämäisen oppimisen menetelmin voidaan tukeayhteiskunnallisesti kestävää yrittäjyyttä? Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) on yli 3 000 sosiaali-, terveys-, kirkon ja tulkkauksen alojen opiskelijaa, joiden yrittäjyyden intentioita ei tunneta eikä heidän yrittäjyyteen liittyviä tuen tarpeita ole systemaattisesti tunnistettu. Diakin toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Oulussa, Pieksämäellä, Porissa ja Turussa. Satakunnan opiskelijoiden yhteinen yrityskiihdyttämö ALL IN- projektiin liittyvän tutkimuksemme tavoitteena on 1) tunnistaa Diakoniaammattikorkeakoulun opiskelijoiden yrittäjyysintentioita pilotoimalla kysely Porin toimipisteessä ja 2) tulosten perusteelta esittää systemaattinen yrittäjyyden intentioiden tunnistamisen malli Diakonia-ammattikorkeakoululle sekä 3) muotoilla opiskelijoiden yrittäjyyden intentioita tukeva ja Diakin erityispiirteisiin soveltuvat palveluekosysteemit. Tutkimuksen aineisto kerätään toukokuussa 2017 Diakoniaammattikorkeakoulun Porin toimipisteen kaikille noin 300 opiskelijalle suunnatulla strukturoidulla sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyssä painotetaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden ulottuvuuksia: motivaatioita ja kykyä lähteä liiketoiminnan keinoin ratkaisemaan yhteiskunnan ilkeimpiä haasteita. Kyselyssä vastaajat arvioivat avokysymyksiin vastaamalla muun muassa käsityksiään ja mielikuvia yrittäjänä toimimisesta, omia yrittäjäominaisuuksiaan, mahdollisuuksia yrittäjänä toimimisesta, motivaatioita mahdollisen yrityksen perustamiseksi ja tekevät näkyviksi tuen tarpeitaan. </p

Proceedings of the Heritage, Tourism and Hospitality International Conference HTHIC 2017

The purpose of this study is to analyze, what are the risks and benefits involved in co-creating a cultural brand ecosystem by adopting the perspective of one stakeholder. The longitudinal empirical study follows an owner-manager of a small VillaSpa located in a historic area of summer villas. Interviewing the owner / managergave us an in-depth understanding of the phenomenon as we gathered data on how that single actorconstructing a brand ecosystem viewed value co-creation. We explored the data by reference to priorliterature on value co-creation and brand ecosystems. The results contribute to the research on brandecosystems by discussing a case that is novel in researching the building of a brand ecosystem in the contextof heritage and tourism. The results demonstrate the importance of involving all relevant stakeholders in cocreating a brand ecosystem. The findings should encourage future research on the joint narratives of allrelevant stakeholders. The research also illustrates a perspective on failing in the course of building a brandecosystem.</p

Unintentional teaching of entrepreneurial competences

Research on entrepreneurship education (EE) emphasizes the role of learning environments, contexts and pedagogical choices in developing students’ entrepreneurial competences. EE has assumed that it solely carries the task of improving entrepreneurial competences. Yet, the objectives, content and methods of teaching vary, and hence non-entrepreneurship teachers’ classrooms can also provide a learning environment for entrepreneurial competences. However, whether or not this kind of unintentional teaching of entrepreneurial competences takes place has not been widely addressed. In this study, the authors investigate how business school non-entrepreneurship teachers’ teaching methods unintentionally match the known framework of entrepreneurial competences. The findings indicate that non-entrepreneurship teachers do unintentionally expose their students to entrepreneurial competences such as creativity, learning from experience and financial literacy. However, competences such as opportunity recognition, perseverance and mobilizing resources do not receive similar attention. The findings indicate that some entrepreneurial competences are not solely owned by EE, but can be embedded in non-entrepreneurship education. Accordingly, the study extends the current understanding of EE and which “niche” competences should be emphasized in it, but also demonstrates how non-entrepreneurship teachers can expose students to entrepreneurial competences while teaching in their own subject areas.</p

YKTT2018: Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018: Artikkelit

Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) pilotoitiin keväällä 2018 uusi opintojakso Ajattelu ja itsetuntemus, joka on noin sadan ajattelun työkalun kokonaisuus. Opintojakso toteutetaan kymmenen elämyksellisen luennon kokonaisuutena. Tämä artikkeli tarkastelee näkemyksiä tämän opintojakson sisältöjen hyödyntämisessä yrittäjyyskasvatuksessa. Tarkastelun pääkehyksenä on Albert Banduran (1977) minäpystyvyyden käsite. Albert Bandura kehitti teorian, jossa minäpystyvyyden käsite on mielenkiintoinen yrittäjyyden teeman näkökulmasta. Yrittäjän toiminnassa korostuu käsitys omasta kyvykkyydestä. Usko itseensä oman yrittäjyyden toteuttajana on merkittävä tekijä motivaation ja sitä kautta yritystoiminnan onnistumisen kannalta. Tässä casessa kehitetty opintojakso käsittää yli sata ajattelun työkalua, joista osa on yleispäteviä sovellettavaksi mihin tahansa tilanteeseen ja osa on kohdistettu nimenomaan itsetuntemuksen kehittämiseen. Kehitetyn opintojakson päätavoite on nimenomaan ajattelun soveltaminen – sellaisten yksinkertaisten ajattelun työkalujen esittely, joiden kautta kuka vain voi hahmottaa elämässään tapahtuvien asioiden merkityksiä ja kehittää omaa itsetuntemustaan.Ajattelu vaatii aina jonkin kohteen. Esitellyllä opintojaksolla valittu kohde on oman arkemme tilanteiden tarkastelu ja erityisesti uusien kuvakulmien löytäminen arjen tilanteisiin. Arvioimme näiden ajattelun työkalujen joukossa olevan sellaisia, jotka soveltuvat myös yrittäjyyskasvatukseen ja yrittäjyyden minäpystyvyyden kehittämiseen. </p