Managing financial crises in emerging market economies - experience with the involvement of private sector creditors

Ensuring the involvement of private sector creditors in the resolution of sovereign debt crises is crucial to ensure an effective management and orderly resolution of those crises. A review of experience gained in past financial crises suggests that crisis management practices have been largely following a case-by-case approach. This has led to some uncertainty about how the official sector addresses different types of crises, which in turn might partially account for the very mixed results achieved so far. From a global welfare perspective, the resolution of international financial crises is too costly and takes too long. Efforts to improve predictability of crisis resolution processes – through guiding debtor, creditor and official sector behaviour – could lower overall costs of such crises and bring about a better distribution of these costs. Past experience with such private sector involvement shows that, in certain cases, existing instruments have successfully contributed to minimising the economic disruptions caused by crises. However, the effective use of these instruments requires predictable and strong commitment of all parties involved. Key variables in that regard are the country’s economic fundamentals and its track record prior to the crisis, underscoring the importance of effective surveillance and crisis prevention. Success also hinges on the country’s resolve to implement necessary domestic adjustment measures. A transparent process providing for early dialogue between a debtor and its creditors also facilitates private sector involvement. Finally, the IMF plays a key role in crisis situations, as accurate and timely diagnosis by the IMF helps identify at an early stage the need for private sector involvement.Sovereign default, bond restructuring, emerging markets, financial crises, moral hazard, international financial architecture.

Managing financial crises in emerging market economies - experience with the involvement of private sector creditors

Ensuring the involvement of private sector creditors in the resolution of sovereign debt crises is crucial to ensure an effective management and orderly resolution of those crises. A review of experience gained in past financial crises suggests that crisis management practices have been largely following a case-by-case approach. This has led to some uncertainty about how the official sector addresses different types of crises, which in turn might partially account for the very mixed results achieved so far. From a global welfare perspective, the resolution of international financial crises is too costly and takes too long. Efforts to improve predictability of crisis resolution processes – through guiding debtor, creditor and official sector behaviour – could lower overall costs of such crises and bring about a better distribution of these costs. Past experience with such private sector involvement shows that, in certain cases, existing instruments have successfully contributed to minimising the economic disruptions caused by crises. However, the effective use of these instruments requires predictable and strong commitment of all parties involved. Key variables in that regard are the country’s economic fundamentals and its track record prior to the crisis, underscoring the importance of effective surveillance and crisis prevention. Success also hinges on the country’s resolve to implement necessary domestic adjustment measures. A transparent process providing for early dialogue between a debtor and its creditors also facilitates private sector involvement. Finally, the IMF plays a key role in crisis situations, as accurate and timely diagnosis by the IMF helps identify at an early stage the need for private sector involvement

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi – toimenpideohjelma 2017–2021 : Loppuraportti

Ministeriö julkaisi toukokuussa 2017 hallinnonalalleen toimenpideohjelman "Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021". Ohjelmaa ovat toteuttaneet ministeriön lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto, Väylävirasto ja Ilmatieteen laitos. Toimenpideohjelma oli suunnattu pääasiassa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle, mutta se toimi ohjenuorana ja mallina myös muille tahoille. Ohjelman avulla lisättiin liikenteen ja viestinnän palvelujen käytettävyyttä, ja parannettiin tietoisuutta esteettömyyden merkityksestä. Toimenpideohjelma jakautui viiteen tarkempaan osakokonaisuuteen sisältäen yhteensä 20 erilaista toimenpidettä. Yhtenä keskeisenä toimenpiteenä oli lainsäädännön selkeyttäminen ja ohjeistuksien päivittäminen. Esteettömyystietojen määrittelyä, saatavuutta ja liikkumispalvelujen tuottajien tietoisuutta parannettiin. Liikenteen ja viestinnän hallinnonalan virastojen tulee lisäksi jatkossa tarjota tietoa vaihtoehtoisista palveluista niille, jotka eivät pysty käyttämään sähköisiä palveluja ja ovat näin vaarassa syrjäytyä. Toimenpideohjelman aikana virastot ovat panostaneet tietoisuuden lisäämiseen esteettömyydestä sekä digitaalisten palvelujen tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Traficomin julkaisemissa tutkimuksissa on selvitetty keinoja, joilla esimerkiksi automaattisten ajoneuvojen ja älykkäiden liikennepalveluiden avulla voidaan parantaa iäkkäiden ja toimintarajoitteisten henkilöiden edellytyksiä käyttää digitaalisia liikenteen palveluja. Toimenpideohjelmasta tehtiin vuonna 2020 väliraportti, joka sisälsi katsauksen siihen, miten toimenpideohjelman toteuttaminen oli edennyt vuosien 2017 ja 2019 välillä. Lisäksi väliraportissa arvioitiin, mitä mahdollisia haasteita tai muutostarpeita ohjelmassa ja sen tavoitteissa oli ilmennyt