Dosimetric effect of rotational setup errors in volumetric modulated arc therapy and field-in-field treatment of left-sided breast cancer

Setup errors are an important factor in the dosimetric accuracy of radiotherapy delivery. In this study, we investigated how rotational setup errors influence the dose distribution in volumetric modulated arc therapy (VMAT) and tangential field-in-field (FiF) treatment of left-sided breast cancer with supraclavicular lymph node involvement in deep inspiration breath hold. Treatment planning computed tomography images and radiotherapy plans of 20 patients were collected retrospectively for the study. Rotational setup errors up to 3° were simulated by rotating the planning images, and the resulting dosimetric changes were calculated. With rotational setup errors up to 3°, the median decrease of V95% to clinical target volume was less than 0.8 percentage point in both VMAT and FiF plans. The dose distribution of the heart and left anterior descending artery was more stable with respect to rotations in VMAT plans compared to FiF plans. Correction of 1° setup errors is recommended due to increased doses to the heart and left anterior descending artery after 1° setup errors.Peer reviewe

Italo Calvinon valkeat sivut. Ellipsin materiaalisuus, minän häivyttäminen ja kuvallisuus apofaattisen poetiikan keinoina Italo Calvinon tuotannossa.

Tutkielmassa käsitellään apofaattisen kielenkäytön keinojen ilmentymiä ja niihin liittyviä teemoja Italo Calvinon tuotannossa. Calvinon tuotannosta tulkittavaa erityistä tapaa hyödyntää edellisiä nimitän apofaattiseksi poetiikaksi, jonka erityispiirteinä tarkastelen ellipsiin liittyvää tekstipinnan materiaalisuuden korostamista, kertovan ja kerrotun minän häivyttämisen taktiikoita ja kuvallisuuden yhteyttä sanomattomaan. Vaikka tarkastelussa vedetään luonnostavia viivoja koko kirjailijan tuotantoon, ensisijaisiksi tutkimuskohteiksi on rajattu tekijän myöhäistuotantoon kuluvat teokset Le città invisibili, Il castello dei destini incrociati ja Tutte le cosmicomiche. Tutkielman keskeisin kysymys on, millä tavalla Calvinon teokset esittävät transsendentin ja suhtautuvat ajatukseen transsendentista kielellistämisyrityksiä vastustavana ei-minään. Apofaattisen poetiikan esiin nostamia tulkintaongelmia heijastetaan ensi kädessä lacanilaisen psykoanalyysin teoreettista taustaa vasten, minkä tarkoituksena on samalla sekä selittää ongelmia että antaa niille filosofinen konteksti.Tutkielman toisessa luvussa tutkitaan elliptisyyden ja tekstipinnan materiaalisuuden yhteyksiä Il castello dei destini incrociati -teoksessa esitetyn tarokkisommitelman aukkojen johdattamana. Tarkastelen kohdetekstejä suhteessa määrittelemääni materiaalisen ellipsin käsitteeseen, jonka tarkoituksena on laajentaa klassisen retorisen poisjätön figuuria niin, että se ottaisi huomioon tekstipinnan materiaalisuuden mykkyyden. Koska Calvinon käyttämien ellipsien pitäminen materiaa korostavana vaatii kuitenkin tukea muilta teosten apofaattisilta piirteiltä, tutkielman kolmannessa luvussa paneudutaan Tutte le cosmicomiche -teoksessa esiintyvän minäkertojan, Qfwfq:n, analyysiin esimerkkinä Calvinolla meontologiseen tematiikkaan kytkeytyvästä minän häivyttämisen pyrkimyksestä. Kyseistä pyrkimystä erittelen toisaalta kiinnittämällä Qfwfq:n lacanilaisen psykoanalyysin tyhjän subjektille keskeisiin piirteisiin, yhteismitattomuuteen lausumisen ja lauseen subjektin välillä sekä halun kohteiden korvautumiseen. Syvennän käsittelyä avaamalla hahmon nimen kautta tulkittavia materiaalisuuteen verrattavia kytköksiä yhteyttä hajaantumisen liikkeeseen.  Minän häivyttämisen prosessin tarkastelu paljastaa kuvittelun ja kuvan olennaisena ei-mihinkään liittyvänä teemana Calvinon teoksissa. Näin ollen neljännessä luvussa kuvittelu ja kuva nousevat tarkastelun kohteeksi. Le città invisibili -teoksen tarkastelun avulla koetan todistaa, kuinka kuvallisuus kytkeytyy lacanilaiseen fantasmaan reaalista peittävänä rakenteena ja toisaalta kuinka Calvino toistaa fantasiaan omaa poissaolonsa näkevästä katseesta. Luvussa käsitellään myös Calvinon teoksissa toistuvaa polarisoitumista kaikkeen ja ei mihinkään,  joista ensimmäinen napa on yhteydessä apofaattisuuteen ja jälkimmäinen taas näennäisesti vastakkaiseen moneutta ja kuvallisuutta vaalivaan katafaattisuuteen. Tutkielman viides luku palaa Il castello dei destini incrociati -teoksen tarokkisommitelman nostamien tulkintaongelmien äärelle kooten ja pohtien aiempia käsittelyluvuissa nousseita havaintoja. Luvussa koetellaan apofaattisen poetiikan rajoja ja luodataan sen filosofisia kytköksiä tuomalla käsittelyyn mukaan transsendentaalisen merkitsijän, reaalisen virtuaalisuuden ja clinamenin käsitteet. Lopuksi kuudennessa luvussa hahmottelen päättävästi erilaisia vastausyrityksiä kysymykseen transsendentin saamasta asemasta Calvinon teoksissa ja luonnostelen apofaattisen poetiikan käsitettä jatkotutkimusta varten. Asiasanat:Italo Calvino, Il castello dei destini incrociati, Le città invisibili, Tutte le cosmicomiche, apofaattisuus, ei-mikään, transsendentti, ellipsi, materiaalisuus, Qfwfq, minä, subjekti, psykoanalyysi, Lacan, reaalinen, kieli, tyhjyys, kuvallisuus, tarot, aukko, virtuaalisuus, cliname

Italo Calvinon valkeat sivut. Ellipsin materiaalisuus, minän häivyttäminen ja kuvallisuus apofaattisen poetiikan keinoina Italo Calvinon tuotannossa.

Tutkielmassa käsitellään apofaattisen kielenkäytön keinojen ilmentymiä ja niihin liittyviä teemoja Italo Calvinon tuotannossa. Calvinon tuotannosta tulkittavaa erityistä tapaa hyödyntää edellisiä nimitän apofaattiseksi poetiikaksi, jonka erityispiirteinä tarkastelen ellipsiin liittyvää tekstipinnan materiaalisuuden korostamista, kertovan ja kerrotun minän häivyttämisen taktiikoita ja kuvallisuuden yhteyttä sanomattomaan. Vaikka tarkastelussa vedetään luonnostavia viivoja koko kirjailijan tuotantoon, ensisijaisiksi tutkimuskohteiksi on rajattu tekijän myöhäistuotantoon kuluvat teokset Le città invisibili, Il castello dei destini incrociati ja Tutte le cosmicomiche. Tutkielman keskeisin kysymys on, millä tavalla Calvinon teokset esittävät transsendentin ja suhtautuvat ajatukseen transsendentista kielellistämisyrityksiä vastustavana ei-minään. Apofaattisen poetiikan esiin nostamia tulkintaongelmia heijastetaan ensi kädessä lacanilaisen psykoanalyysin teoreettista taustaa vasten, minkä tarkoituksena on samalla sekä selittää ongelmia että antaa niille filosofinen konteksti.Tutkielman toisessa luvussa tutkitaan elliptisyyden ja tekstipinnan materiaalisuuden yhteyksiä Il castello dei destini incrociati -teoksessa esitetyn tarokkisommitelman aukkojen johdattamana. Tarkastelen kohdetekstejä suhteessa määrittelemääni materiaalisen ellipsin käsitteeseen, jonka tarkoituksena on laajentaa klassisen retorisen poisjätön figuuria niin, että se ottaisi huomioon tekstipinnan materiaalisuuden mykkyyden. Koska Calvinon käyttämien ellipsien pitäminen materiaa korostavana vaatii kuitenkin tukea muilta teosten apofaattisilta piirteiltä, tutkielman kolmannessa luvussa paneudutaan Tutte le cosmicomiche -teoksessa esiintyvän minäkertojan, Qfwfq:n, analyysiin esimerkkinä Calvinolla meontologiseen tematiikkaan kytkeytyvästä minän häivyttämisen pyrkimyksestä. Kyseistä pyrkimystä erittelen toisaalta kiinnittämällä Qfwfq:n lacanilaisen psykoanalyysin tyhjän subjektille keskeisiin piirteisiin, yhteismitattomuuteen lausumisen ja lauseen subjektin välillä sekä halun kohteiden korvautumiseen. Syvennän käsittelyä avaamalla hahmon nimen kautta tulkittavia materiaalisuuteen verrattavia kytköksiä yhteyttä hajaantumisen liikkeeseen.  Minän häivyttämisen prosessin tarkastelu paljastaa kuvittelun ja kuvan olennaisena ei-mihinkään liittyvänä teemana Calvinon teoksissa. Näin ollen neljännessä luvussa kuvittelu ja kuva nousevat tarkastelun kohteeksi. Le città invisibili -teoksen tarkastelun avulla koetan todistaa, kuinka kuvallisuus kytkeytyy lacanilaiseen fantasmaan reaalista peittävänä rakenteena ja toisaalta kuinka Calvino toistaa fantasiaan omaa poissaolonsa näkevästä katseesta. Luvussa käsitellään myös Calvinon teoksissa toistuvaa polarisoitumista kaikkeen ja ei mihinkään,  joista ensimmäinen napa on yhteydessä apofaattisuuteen ja jälkimmäinen taas näennäisesti vastakkaiseen moneutta ja kuvallisuutta vaalivaan katafaattisuuteen. Tutkielman viides luku palaa Il castello dei destini incrociati -teoksen tarokkisommitelman nostamien tulkintaongelmien äärelle kooten ja pohtien aiempia käsittelyluvuissa nousseita havaintoja. Luvussa koetellaan apofaattisen poetiikan rajoja ja luodataan sen filosofisia kytköksiä tuomalla käsittelyyn mukaan transsendentaalisen merkitsijän, reaalisen virtuaalisuuden ja clinamenin käsitteet. Lopuksi kuudennessa luvussa hahmottelen päättävästi erilaisia vastausyrityksiä kysymykseen transsendentin saamasta asemasta Calvinon teoksissa ja luonnostelen apofaattisen poetiikan käsitettä jatkotutkimusta varten. Asiasanat:Italo Calvino, Il castello dei destini incrociati, Le città invisibili, Tutte le cosmicomiche, apofaattisuus, ei-mikään, transsendentti, ellipsi, materiaalisuus, Qfwfq, minä, subjekti, psykoanalyysi, Lacan, reaalinen, kieli, tyhjyys, kuvallisuus, tarot, aukko, virtuaalisuus, cliname

Säteilyannoksen määrittäminen Geant4-työkalun Monte Carlo -simulaatiolla läpivalaisutoimenpidehuoneen ulkopuolella

Arvioin säteilyannoksen suuruutta toimenpidehuoneen ulkopuolella Monte Carlo -menetelmiin perustuvalla Geant4-simulaatiolla ja vertasin simuloitua tulosta säteilymittarilla mitattuun tulokseen. Sain simuloimalla arvioksi säteilyannokselle vesifantomissa (16 ± 2) nGy, joka oli noin nelinkertainen mitattuun tulokseen (4 ± 1) nGy verrattuna. Tulosten välinen ero johtuu ensisijaisesti simuloidun geometrian ja röntgenspektrin yksinkertaistuksista. Totesin Geant4:n soveltuvan hyvin säteilyannoksen arviointiin monimutkaisten geometrioiden tapauksissa, mikäli lähtötiedot ovat saatavilla yksityiskohtaisesti. Toteuttamani simulaation kaltaista pelkistettyä lähestymistapaa voisi mahdollisesti soveltaa säteilyannoksen ylärajan arvioimiseen säteilyn käyttötiloissa.I estimated the radiation dose outside the treatment room using Geant4 Monte Carlo simulation tool and compared the result to a measured value. The simulated dose in a water phantom (16 ± 2) nGy was approximately fourfold compared to the measured value (4 ± 1) nGy. The difference is mainly due to the simplified models of room geometry and x-ray spectrum. I found Geant4 a valid tool for situations with complicated geometry, given the information for simulation building process is available at detailed level. An approach similar to my reduced simulation structure might be applicable to approximation of radiation dose upper limits in the radiation facility

Palliatiivisen hoitolinjauksen saaneen potilaan toivo ja siihen vaikuttavat tekijät

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda esiin palliatiivisen hoitolinjauksen saaneiden potilaiden kokemuksia toivosta ja toivoon vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymyksinä olivat: millaisia kokemuksia palliatiivisessa hoidossa olevalla potilaalla on toivosta, ja millaiset tekijät vaikuttavat potilaan kokemaan toiveikkuuteen. Työn tavoitteena oli kerätä ajankohtaista tutkimustietoa näistä kokemuksista ja tekijöistä sairaanhoitajan ammattitaidon parantamiseksi, potilaiden kokemusten ymmärtämiseksi ja palliatiivisen hoidon kehittämiseksi. Opinnäytteen menetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka toteutettiin suurimmista sähköisistä tietokannoista tehdyllä tiedonhaulla ja sisällyttämällä mukaan 24 alkuperäistutkimusta. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla, jonka tuloksena muodostui 12 yläluokkaa vastauksena tutkimuskysymyksiin. Tulokset kokemuksista kuvastavat toiveikkuuden yksilöllisenä, monipuolisena ja muuttuvana ilmiönä. Yleisimmät toivon kohteet liittyivät paranemisen, lähisuhteisiin, kivuttomuuteen ja hengellisiin sisältöihin. Toivon kokemus oli riippuvainen potilaan tilasta ja toivon kohteet kuvattiin usein muuttuvina kuolemaan johtavan sairauden edetessä. Potilaiden kokemukset kuvattiin usein yhteydessä potilaan läheisiin, terveydenhuollon henkilökuntaan, hengellisyyteen - mutta myös epätoivoon. Monille potilaille toivo toimi sopeutumiskeinona ja he pystyivät tilanteensa hyväksymiseen sekä loivat itse oman toivonsa. Toivoon vaikuttavista tekijöistä tutkimuksissa korostuivat lähisuhteiden, hengellisyyden, positiivisen asenteen ja hoitohenkilökunnan toiminnan suotuisa vaikutus, mutta monilla näistä saattoi olla myös toivoa heikentäviä vaikutuksia. Sairauden oireilla, masennuksella, ahdistuksella, todenperäisellä tiedolla ja uskomuksilla sattuman hallinnasta nähtiin toiveikkuutta heikentävä vaikutus. Hoitotyön näkökulmasta työssä korostuivat toiveikkuuden kokemuksen monipuolisuus ja muovautuvuus: toivoa on mahdollista tukea sallimalla kokemuksen yksilöllisyys. Hoitohenkilökunnan ei tulisi siis aktiivisesti pyrkiä korjaamaan tai muokkaamaan potilaan näennäisen järjenvastaisia ajatuksia esimerkiksi ihmeparantumisesta, vaan fokuksen tulisi ylläpitämisessä. Käyttämällä työssä käsiteltyjä vaikuttavia tekijöitä sairaanhoitaja voi vaikuttaa potilaan toiveikkuuteen suotuisasti, mutta tärkeää on ottaa huomioon, että monet tekijät voivat toisilla potilailla myös luoda vääristyneen kuvan potilaan tilasta tai vähentää toiveikkuutta.The purpose of this study was to examine the experiences of hope and its associated factors in patients receiving palliative care. By describing patients' experiences and factors associated with hope this thesis sought to gain insight into the nature of hope experienced by palliative patients. The aim of this study was thus to gather knowledge for better understanding of patients’ needs, and for the improvement of nurses’ skill working in situations where palliative care is required. The thesis adopted a descriptive literature review as its method. Extensive search was conducted in central health databases and 34 articles were selected. Inductive content analysis was then utilized to scrutinize the data against preconceived categories. From this data 12 generic categories related strictly to the purpose of this thesis were formed. In addition to a set of associated factors the findings illustrated how crucial and diverse the experience of hope is for palliative patients in every stage of their passage from diagnostic disclosure to hospice. The experience of hope is deeply individual, multidimensional and changing as the disease progresses. Maintaining hope helps patients cope with the challenges of living with a serious illness regardless of the absence of a possibility of recovery. The results also indicated that if hope is not provided externally, patients are capable of creating hope on their own. Hope was found to be associated with spiritual or religious experiences, loved ones, medical staff and optimism, although these associations were not unambiguously positive. Depression, anxiety, governance by chance, awareness of one’s condition was shown to decrease patients’ level of hopefulness. From a nursing perspective, the results highlighted the importance of hope in itself as a flexible coping mechanism. Thus, the argument exists for allowing patients to feel hope in a manner that aligns with their own perception, even if it contradicts medical predictions. Nursing staff should avoid blatant attempts to correct patients’ “irrational” hope (e.g. for a miracle cure). Rather the focus should be on allowing disparate experiences and creatively supporting realistic but hope conserving changes in patients’ end-of-life goals

Dosimetric effect of respiratory motion on planned dose in whole-breast volumetric modulated arc therapy using moderate and ultra-hypofractionation

Background and purpose: The interplay efect of respiratory motion on the planned dose in free-breathing rightsided whole-breast irradiation (WBI) were studied by simulating hypofractionated VMAT treatment courses. Materials and methods: Ten patients with phase-triggered 4D-CT images were included in the study. VMAT plans targeting the right breast were created retrospectively with moderately hypofractionated (40.05 Gy in 15 fractions of 2.67 Gy) and ultra-hypofractionated (26 Gy 5 fractions of 5.2 Gy) schemes. 3D-CRT plans were generated as a reference. All plans were divided into respiratory phase-specifc plans and calculated in the corresponding phase images. Fraction-specifc dose was formed by deforming and summing the phase-specifc doses in the planning image for each fraction. The fraction-specifc dose distributions were deformed and superimposed onto the planning image, forming the course-specifc respiratory motion perturbed dose distribution. Planned and respiratory motion perturbed doses were compared and changes due to respiratory motion and choice of fractionation were evaluated. Results: The respiratory motion perturbed PTV coverage (V95%) decreased by 1.7% and the homogeneity index increased by 0.02 for VMAT techniques, compared to the planned values. Highest decrease in CTV coverage was 0.7%. The largest dose diferences were located in the areas of steep dose gradients parallel to respiratory motion. The largest diference in DVH parameters between fractionation schemes was 0.4% of the prescribed dose. Clinically relevant changes to the doses of organs at risk were not observed. One patient was excluded from the analysis due to large respiratory amplitude. Conclusion: Respiratory motion of less than 5 mm in magnitude did not result in clinically signifcant changes in the planned free-breathing WBI dose. The 5 mm margins were sufcient to account for the respiratory motion in terms of CTV dose homogeneity and coverage for VMAT techniques. Steep dose gradients near the PTV edges might decrease the CTV coverage. No clinical signifcance was found due to the choice of fractionation.peerReviewe