Postglacial climate changes and vegetation responses in northern Europe

Postglacial climate changes and vegetation responses were studied using a combination of biological and physical indicators preserved in lake sediments. Low-frequency trends, high-frequency events and rapid shifts in temperature and moisture balance were probed using pollen-based quantitative temperature reconstructions and oxygen-isotopes from authigenic carbonate and aquatic cellulose, respectively. Pollen and plant macrofossils were employed to shed light on the presence and response rates of plant populations in response to climate changes, particularly focusing on common boreal and temperate tree species. Additional geochemical and isotopic tracers facilitated the interpretation of pollen- and oxygen-isotope data. The results show that the common boreal trees were present in the Baltic region (~55°N) during the Lateglacial, which contrasts with the traditional view of species refuge locations in the south-European peninsulas during the glacial/interglacial cycles. The findings of this work are in agreement with recent paleoecological and genetic evidence suggesting that scattered populations of tree species persisted at higher latitudes, and that these taxa were likely limited to boreal trees. Moreover, the results demonstrate that stepwise changes in plant communities took place in concert with major climate fluctuations of the glacial/interglacial transition. Postglacial climate trends in northern Europe were characterized by rise, maxima and fall in temperatures and related changes in moisture balance. Following the deglaciation of the Northern Hemisphere and the early Holocene reorganization of the ice-ocean-atmosphere system, the long-term temperature trends followed gradually decreasing summer insolation. The early Holocene (~11,700-8000 cal yr BP) was overall cool, moist and oceanic, although the earliest Holocene effective humidity may have been low particularly in the eastern part of northern Europe. The gradual warming trend was interrupted by a cold event ~8200 cal yr BP. The maximum temperatures, ~1.5-3.0°C above modern values, were attained ~8000-4000 cal yr BP. This mid-Holocene peak warmth was coupled with low lake levels, low effective humidity and summertime drought. The late Holocene (~4000 cal yr BP-present) was characterized by gradually decreasing temperatures, higher lake levels and higher effective humidity. Moreover, the gradual trends of the late Holocene were probably superimposed by higher-frequency variability. The spatial variability of the Holocene temperature and moisture balance patterns were tentatively attributed to the differing heat capacities of continents and oceans, changes in atmospheric circulation modes and position of sites and subregions with respect to large water bodies and topographic barriers. The combination of physical and biological proxy archives is a pivotal aspect of this work, because non-climatic factors, such as postglacial migration, disturbances and competitive interactions, can influence reshuffling of vegetation and hence, pollen-based climate reconstructions. The oxygen-isotope records and other physical proxies presented in this work manifest that postglacial climate changes were the main driver of the establishment and expansion of temperate and boreal tree populations, and hence, large-scale and long-term vegetation patterns were in dynamic equilibrium with climate. A notable exception to this pattern may be the postglacial invasion of Norway spruce and the related suppression of mid-Holocene temperate forest. This salient step in north-European vegetation history, the development of the modern boreal ecosystem, cannot be unambiguously explained by current evidence of postglacial climate changes. The results of this work highlight that plant populations, including long-lived trees, may be able to respond strikingly rapidly to changes in climate. Moreover, interannual and seasonal variation and extreme events can exert an important influence on vegetation reshuffling. Importantly, the studies imply that the presence of diffuse refuge populations or local stands among the prevailing vegetation may have provided the means for extraordinarily rapid vegetation responses. Hence, if scattered populations are not provided and tree populations are to migrate long distances, their capacity to keep up with predicted rates of future climate change may be lower than previously thought.Ilmaston ja ekosysteemien välisen suhteen mittakaavojen ymmärtäminen on olennaista tutkittaessa ilmastonmuutosten vaikutusta lajien leviämiseen ja ekosysteemien uudelleenjärjestäytymiseen. Instrumentaalisten ilmastomittausten osoittamien muutosten asettaminen pitkän aikavälin perspektiiviin on paleoklimatologian, menneiden ilmastojen tutkimuksen, keskeinen tehtävä, kun taas paleoekologia selvittää pitkäaikaisia elollisen ympäristön muutoksia. Koska satojen ja tuhansien vuosien mittakaavoissa tapahtuvista ilmaston ja ekosysteemien muutoksista ei ole mitattuja tilastoja, paleoklimatologia ja –ekologia hyödyntävät luonnonarkistoissa säilyviä biologisia, fysikaalisia ja kemiallisia indikaattoreita. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin ilmastonvaihteluja sekä kasvillisuuden ja ilmastonmuutosten suhdetta jääkauden jälkeisen ajan Pohjois-Euroopassa. Tutkimuksissa käytettiin järvien pohjakerrostumissa (sedimentissä) säilyneitä jäänteitä, erityisesti fossiilista siitepölyä ja stabiileja isotooppeja. Fysikaalisten ja biologisten indikaattorien rinnakkainen käyttö oli tässä väitöstutkimuksessa merkittävää, sillä biologisiin organismeihin voivat vaikuttaa myös ilmastosta riippumattomat tekijät. Lämpötilan trendejä ja äkillisiä muutoksia holoseenikaudella (noin viimeiset 11,000 vuotta) selvitettiin siitepölyn ja lämpötilan suhdetta nyky-ympäristössä hyödyntäviä matemaattisia menetelmiä käyttäen, kun taas lämpötilan, kosteusolojen ja ilmakehän kiertoliikkeiden vaihteluja tarkasteltiin sedimentin selluloosan ja karbonaatin happi-isotooppikoostumuksen muutosten avulla. Fossiilisen siitepölyn ja sedimentissä säilyneiden kasvien jäänteiden avulla selvitettiin myös myöhäisglasiaalin (noin 15,000-11,000 vuotta sitten) ja holoseenikauden (noin viimeiset 11,000 vuotta) kasvipopulaatioiden sijaintia, liikkeitä ja uudelleenjärjestäytymistä. Myös muita geokemiallisia muuttujia ja isotooppeja käytettiin selkeyttämään tulosten tulkintaa. Tulokset osoittavat, että boreaalisen metsän yleiset puulajit (koivu, mänty, kuusi) kasvoivat Baltian alueella jo myöhäisglasiaalikaudella. Tämä tulos poikkeaa yleisestä käsityksestä, jossa puulajien levinneisyysalueiden on katsottu sijainneen Etelä-Euroopan niemimailla glasiaalikausien aikana. Tulos on kuitenkin yhtenevä joidenkin viimeaikaisten paleoekologisten ja geneettisten tutkimusten kanssa, joiden mukaan hajanaisia puupopulaatioita, erityisesti boreaalisia lajeja, esiintyi jääkauden aikana myös pohjoisemmilla leveysasteilla. Tulokset myös osoittavat, että myöhäisglasiaalin ja holoseenin taitekohtaan liittyvät äärimmäiset ilmastonvaihtelut olivat kasvillisuuden koostumuksessa havaittujen nopeiden muutosten tärkein syy. Holoseenikauden ilmastoa luonnehti varhaisholoseenin lämpötilan nousu, keskiholoseenin lämpömaksimi ja myöhäisholoseenin viileneminen, sekä pääasiassa lämpötilan trendejä seuraavat kosteustasapainon muutokset. Viileiden kausien aikana oli yleensä kosteaa, kun taas lämpimille kausille tyypillistä oli kuivuus. Varhaisholoseenin ilmasto oli viileä, kostea ja mereinen, joskin välittömästi myöhäisglasiaalin jälkeen epätyypillinen viileä mutta kuiva ilmasto vallitsi mahdollisesti ainakin itäisessä osassa Pohjois-Eurooppaa. Eräs ajanjakson huomionarvoisimmista piirteistä on äkillinen, muutaman sadan vuoden pituinen lämpötilan lasku noin 8200 vuotta sitten, joka näyttäisi olleen voimakkain eteläisemmässä Pohjois-Euroopassa. Varhaisholoseenin ilmastonvaihteluihin vaikuttivat huomattavasti sulavat mannerjäätiköt, ja niiden merivirtoihin ja ilmakehän kiertoliikkeisiin aiheuttamat muutokset, jotka pitivät lämpötilat alhaisina varhaisholoseenin auringon säteilymaksimista huolimatta. Holoseenikauden lämpömaksimi, keskimäärin 1.5-3.0 °C nykyistä korkeammat lämpötilat, saavutettiin Pohjois-Euroopassa noin 8000-4000 vuotta sitten, kun mannerjäätiköt olivat sulaneet ja niiden sulavesien vaikutus Pohjois-Atlantin merivirtoihin oli heikentynyt. Lämpömaksimin aikana varsinkin kesät olivat Pohjois-Euroopassa kuivia ja järvien vedenpinnat olivat matalalla. Myöhäisholoseenin aikana auringon säteilymäärän laskiessa tasaisesti myös lämpötilat laskivat ja vastaavasti suhteellinen kosteus lisääntyi, joskin myöhäisholoseenissa myös lyhyempiaikaiset vaihtelut saattoivat olla tyypillisempiä kuin aiemmin. Kasvillisuuden, ja siten sedimentin siitepölykoostumuksen, muutoksiin voivat vaikuttaa lämpötilan lisäksi muutkin huomattavat tekijät, kuten jääkauden jälkeinen mahdollisesti hidas kasvien leviäminen, lajienvälinen kilpailu ja metsäpalot. Tämän vuoksi järvisedimentin happi-isotooppikoostumuksen osoittamat, siitepölyihin pohjautuvia holoseenikauden lämpötilan muutosten arvioita tukevat vaihtelut olivat väitöskirjatyössä ratkaisevia. Yhtenevien tulosten perusteella voidaan sanoa, että jääkauden jälkeiset laaja-alaiset ja pitkäaikaiset kasvillisuuden muutokset olivat tasapainossa ilmastonmuutosten kanssa. Merkittävä poikkeus saattaa olla kuusen leviäminen idästä, ja siihen liittyvä boreaalisen metsäekosysteemin synty, jota ei voida täysin selittää tämänhetkisillä tiedoilla jääkauden jälkeisistä ilmastonvaihteluista. Tämä väitöskirjatyö osoittaa, että kasvi- ja puupopulaatiot saattavat reagoida varsin nopeasti ilmastonmuutoksiin. Pitkäaikaisten muutosten lisäksi vuodenaikaiset ja vuosittaiset vaihtelut ja äärimmäiset ilmastotapahtumat voivat vaikuttaa ratkaisevasti kasvillisuuden järjestäytymiseen. On tärkeää huomata, että tässä työssä havaitut puulajien levinneisyysalueiden nopeat, ilmastonvaihtelujen kanssa yhtäaikaiset muutokset olivat mahdollisia myöhäisglasiaalin ja holoseenin aikana, koska hajanaisia, paikallisia populaatioita esiintyi vallitsevan kasvillisuuden joukossa. Nämä suojapaikkapopulaatiot toimivat keskuksina, joista puulajit pääsivät leviämään poikkeuksellisen nopeasti suotuisan ilmastovaiheen alkaessa. Mikäli tällaisia paikallisia leviämiskeskuksia ei ole tarjolla, tulevaisuuden puupopulaatioiden ja metsäekosysteemien muutokset tuskin pysyvät ilmastonmuutosten vauhdissa

Poikimaväli pitenee - kärsiikö tulos?

Lehmien hedelmällisyyshäiriöt koetaan monella maitotilalla ongelmaksi. Huono tiinehtyminen näkyy muun muassa poikimavälin pidentymisenä. Vuonna 1988 tarkkailukarjojen keskimääräinen poikimaväli oli 385 päivää ja vuonna 1998 jo 391 päivää, vaikka yleisesti tavoitellaan noin vuoden pituisia välejä. Mikä vaikutus poikimavälin pituudella on maidontuotannon taloudelliseen tulokseen?vo

Farm Level Capital: Capital positions, structures, the dynamics of farm level investments, capital accumulation and leverage positions

This paper aims to describe and highlight the key issues of farm capital structures, the dynamics of investments and accumulation of farm capital, and the financial leverage and borrowing rates on farms in selected European countries. Data collected from the Farm Account Data Network (FADN) suggest that the European farming sector uses quite different farm business strategies, capabilities to generate capital revenues, and segmented agricultural loan market regimes. Such diverse business strategies have substantial, and perhaps more substantial than expected, implications for the financial leverage and performance of farms. As an illustration, the financial risks clearly increased in the Danish agricultural sector with loan rates following an upward sloping trend in 2006; the first sign of the forthcoming financial crisis that may also severely hit highly leveraged agricultural firms. By using standard measures for farm assets and lending rates, we reveal that countries adopt different approaches to evaluating agricultural assets, or the agricultural asset markets simply differ substantially depending on the country in question. This has implications for most of the financial indicators. In those countries that have seen rapidly increasing asset prices at the margin, which were revised accordingly in the accounting systems for the whole stock of assets, firm values increased significantly, even though the firms had been disinvesting. If there is an asset price bubble and it bursts, there may be serious knock-on effects for some countries. The large variation in leverage positions and their substantial decrease over time raises new issues to be addressed in more analytical studies.

The Penetration of Financial Instability in Agricultural Credit and Leveraging

This paper describes the aggregate rural capital markets of the EU and the main differences between the markets of its member countries. The results of our study suggest that the agricultural credit markets are still quite segmented and the segments are country- rather than currency- or region-specific. Financial instability in Europe is also penetrating the agricultural sector and the variation of interest rates for agricultural credit is increasing across countries. Perhaps the most dramatic signal of growing financial instability is that the financial leverage (gearing rate) of European farms rose in 2008 by almost 4 percentage points, from 14 to 18%. The 4 percentage-point annual rise was twice the 2 percentage-point rise observed during the economic recession in the late 1980s and early 1990s. The distribution of the financial leverage of agriculture across countries does not, however, reflect the distribution of country-specific risk premiums in the manner that they are observed in government bond yields. Therefore, in those countries that have the weakest financial situation in the public sector and in which the bond markets are encumbered with high country-specific risk premiums, the agricultural sector is not directly exposed to a very large risk of increasing interest rates, since it is not so highly leveraged. For example in Greek and Spanish agriculture, the financial leverage (gearing) rate is only 0.6% and 2.2% respectively, while the highest gearing rates are found elsewhere (in Denmark), reaching 50%.

Markkinamarginaalit

LADATTAVAT TIEDOSTOT: Maidontuotannon markkinamarginaali (pdf), 2019 Kananmunatuotannon markkinamarginaali (pdf), 2019 Broilerituotannon markkinamarginaali (pdf), 2019 Sianlihantuotannon markkinamarginaali (pdf), 2019 Porsastuotannon markkinamarginaali (pdf), 2019Naudanlihantuotannon markkinamarginaali (pdf), 2022201

The impact of parcel structure on the efficiency of Finnish dairy farms

201

Tekstitysten laatu av-kääntäjien keskusteluissa ja blogeissa

Pro gradu-tutkielmani aihe on av-käännösten laatu kääntäjien näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on peräisin erilaisilta av-kääntäjien keskustelufoorumeilta sekä av-kääntäjien itse ylläpitämistä blogeista. Aihe on käännöstieteellisen tutkimuksen kannalta relevantti, koska kääntämisen laatu käsitteenä ei ole yksiselitteinen eikä sitä ole käännöstieteen tutkimuksessa onnistuttu muotoilemaan kaikkia tyydyttävällä tavalla. Lisäksi jo av-käännösten luonne aiheuttaa sen, että maallikot arvostelevat niitä voimakkaammin kuin muita käännöksiä. Taustan tutkimukselleni muodostavat mm. Kristiina Abdallahin ajatukset kääntämisen tuotantoverkostoista sekä kääntämisen etiikka. Pohdin analyysiosiossa sitä, minkälaisena av-kääntäjät näkevät oman roolinsa laadukkaan käännöksen tuottamisessa, sekä sitä, minkälainen käännös ammattilaisten mielestä on laadukas tai laadultaan riittämätön. Aineiston muodostavat keskustelupalstoista suomalainen av-kääntäjät.fi, amerikkalainen Proz.com sekä saksalainen XING Übersetzer Lounge. Blogeista tutkin suomalaista av-kääntäjät.fi-blogia sekä saksalaisen av-kääntäjän ylläpitämää blogia. Tutkimusmetodina olen käyttänyt diskurssianalyysia. Tavoitteenani on tutkia, minkälaisia puhumisen tapoja ja käsityksiä laadusta keskusteluissa ja blogeissa on. Haluan myös selvittää, mitkä seikat kääntäjien mielestä vaikuttavat käännöksen laatuun. Kääntäjillä oman alansa asiantuntijoina on arvokasta tietoa siitä, miten työolot ja käännösprosessi vaikuttavat laatuun. Analyysissä tulee selväksi, että av-kääntäjät havainnollistavat laatua ja sen ehtoja varsin erilaisilla tavoilla. Av-käännösala ja sillä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet näihin käsityksiin. Esimerkiksi alalla vallitseva palkkiotaso ja toimeksiantajien vaatimukset työtahdin kiristämisestä ovat monien kääntäjien mielestä selvästi laatua heikentäviä seikkoja. Kääntäjät tiedostavat kuitenkin myös oman vastuunsa laadun tuottamisessa, ja av-kääntäjät harjoittavatkin monisyistä reflektointia oman toimintansa perusteista. Laatu on kääntäjille varsin monitahoinen käsite. Yleisesti ottaen av-kääntäjät arvostavat luovuutta, kielellistä rikkautta ja oikeakielisyyttä. Av-käännöksen tulee olla katsojaystävällinen ja ottaa huomioon katselutilanne. Av-kääntäminen on ammatti, mutta kääntäjillä on työhönsä myös muita motiiveja kuin toimeentulon saaminen. Ideologiset tekijät ja omien näkökantojen edistäminen voivat olla työn motiiveina. Av-kääntämisen tutkimuksen haasteena onkin selvittää tulevaisuudessa, miten kääntäjien omat laatukäsitykset saataisiin yhdistettyä toimeksiantajien ja muiden käännösprosessin osapuolten laatukäsityksiin. Nykyinen kehitys alalla tulee todennäköisesti jatkumaan, joten käännöstieteen tulisi kiinnittää huomiota laadun turvaamiseen tuotantoverkostoissa