Cores Symposium on Radiation in the Environment : Scientific Achievements and Challenges for the Society

Abstract The Finnish Consortium for Radiation Safety Research (Cores) organized a symposium “Radiation in the environment – scientific achievements and challenges for the society” in Helsinki on April 16–17, 2018. This report provides a compilation of the abstracts of the presentations, oral as well as posters, given in the symposium. The local organisers were University of Helsinki and STUK – Radiation and Nuclear Safety Authority. The objective of the symposium was to bring together scientists working in the broad field of environmental radioactivity, in particular among the Cores consortium, as well as stakeholders and end-users of the research. The symposium also honored the long and esteemed career of Prof. Jukka Lehto in radiochemistry upon his retirement from the position of professor of radiochemistry at the University of Helsinki. Altogether 109 participants registered in the symposium. The topics for the symposium covered analytical radiochemistry and various aspects of environmental radiation and radioecological research, ranging from radioactive fallout and deposition of nuclear waste to naturally occurring radioactive materials (NORM) and radon, modelling of transfer of radioactive substances in the environment as well as the effects of environmental radiation exposure on man and the biota. A summary of the presentations in the oral sessions is given in the introduction to the report.Tiivistelmä Kansallinen Säteilyturvallisuustutkimuksen yhteenliittymä (Cores) järjesti symposiumin ”Radiation in the environment – scientific achievements and challenges for the society” Helsingissä 16.–17. huhtikuuta 2018. Tähän raporttiin on koottuna symposiumin suullisten esitelmien ja postereiden englanninkieliset tiivistelmät. Järjestäjinä toimivat Helsingin yliopisto ja Säteilyturvakeskus. Symposiumin tavoitteena oli saattaa yhteen ympäristön radioaktiivisuuden parissa työskentelevät tutkijat, erityisesti Cores konsortion piirissä, sekä sidosryhmät ja tutkimustiedon loppukäyttäjät. Symposiumilla haluttiin myös kunnioittaa Helsingin yliopiston radiokemian professorin tehtävästä eläkkeelle siirtyvän prof. Jukka Lehdon pitkää ja ansiokasta uraa. Kaikkiaan symposiumiin ilmoittautui 109 osanottajaa. Symposiumin aihepiiri kattoi analyyttisen radiokemian lisäksi useita ympäristön radioaktiivisuuteen ja radioekologiseen tutkimukseen liittyviä teemoja aina radioaktiivisesta laskeumasta ja ydinjätteen loppusijoituksesta luonnon radioaktiivisiin materiaaleihin (NORM) ja radoniin, sekä radioaktiivisten aineiden kulkeutumisen mallintamiseen ja ympäristön säteilyaltistuksen vaikutuksiin ihmiseen ja eliökuntaan. Raportin johdannossa esitetään järjestäjien yhteenveto symposiumin tieteellisestä annista

Ulkoilman SO2-, NO- ja O3-mittausten kansallinen vertailumittaus sekä ilmanlaatumittausten laatujärjestelmä- ja kenttäauditointi 2017

Neljäs kaasumaisten yhdisteiden vertailumittauskampanja sekä mittausasemien kenttä- ja laatujärjestelmä-auditointi suoritettiin Suomen ilmanlaadun mittausverkoille vuoden 2017 aikana. Vertailumittauksessa kaasu-komponentit olivat rikkidioksidi (SO2), typpimonoksidi (NO) ja otsoni (O3). Vertailupitoisuudet eri komponenteille koostuivat kahdesta eri pitoisuudesta, joista toinen edusti alhaista pitoisuutta ja toinen korkeahkoa pitoisuutta. Lisäksi kullekin komponentille suoritettiin nollatason mittaus. Mittaustulosten raportointi vertailuun osallistuneilta tahoilta edellytti korjatut tulokset jokaisesta vertailumittauksesta sekä arvion mittaustulosten epävarmuudesta. Vertailu-mittauksiin osallistui 21 mittausverkkoa 31:stä ilmanlaadun seurantaa suorittavasta mittausverkosta. Näissä vertailu-mittauksia suoritettiin yhteensä 80 mittausta 28:lla eri mittausasemalla. Pitoisuusvertailujen ohessa suoritetussa kenttä- ja laatujärjestelmäauditoinnissa pyrittiin selvittämään mittausverkon laatujärjestelmän laajuus ja toimivuus. Pääpaino oli erityisesti mittausmenetelmää kuvaavien standardien vaatimusten toteutuminen kentällä tehtävissä laadunvarmennus-toimissa. Auditoinnissa tarkasteltiin kaasumaisten komponenttien mittausten lisäksi ulkoilman hiukkasmittauksia. Tässä raportissa esitetään vertailumittausten sekä kenttä- ja laatujärjestelmäauditoinnin tulokset sekä johtopäätökset. Raportoiduista SO2-tuloksista 22 tulosta 24:stä oli hyväksyttäviä. NO:n osalta 38 tulosta 40:stä oli hyväksyttäviä. O3:n osalta 14 tulosta 16:sta oli hyväksyttäviä. SO2:n, NO:n ja O3:n osalta yhteensä 92,5 % tuloksista oli hyväksyttäviä, mutta korjaavien toimenpiteiden jälkeen kaikki mittausverkot tuottivat hyväksyttävän vertailutuloksen. Mittausepävarmuusarvion oli laatinut noin 86% osallistuneista mittausverkoista. Laatujärjestelmä- ja kenttäauditointien tulokset olivat ylipäätään hyviä. Mittausverkot ovat laatineet menetelmäohjeita mittausaseman sijoittamisesta, mittausmenetelmistä, laadunvarmennustoimista, tulosten käsittelystä ja raportoinnista. Laatujärjestelmiä on kehitetty viime auditoinnin jälkeen. Mittausverkkojen ylläpitämistä laatu-järjestelmistä 16 oli kattavia, neljä oli rakenteilla ja kahdella mittausverkolla laatujärjestelmä oli pääasiallisesti dokumentoitu, mutta se ei ollut aktiivikäytössä. Kaikissa verkoissa oli toimivat tietojen keruu- ja käsittelyohjelmistot. Ilmanlaatumittausten tulokset oli jäljitetty kansalliseen vertailulaboratorioon joko suoraan mittausverkkojen ylläpitämillä tai välillisillä kalibroinneilla, joskin kalibrointivälit eivät aina täyttäneet EN-menetelmästandardeja (EN 14211, EN 14212, EN 14625). Välillisistä kalibroinneista suurin osa oli ulkoistettu yhdelle konsultille, jonka jäljitettävyys kansalliseen vertailulaboratorioon oli ylläpidetty säännöllisillä kalibroinneilla. Kaasumittausten laadunvarmennustoimet olivat pääasiallisesti em. EN-menetelmästandardien mukaisia, joskin poikkeuksiakin oli. Hiukkasmittausten osalta laadunvarmennustoimissa tavattiin eniten vaihtelevuutta eri verkkojen välillä ja tätä on syytä kehittää

Ilmanlaadun mittausohje 2017

Suomen ilmanlaadun seurantaa säätelevät suurelta osin EU:n ilmanlaatua koskevat direktiivit. Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia säädellään sitovien raja-arvojen ja tavoitearvojen avulla. Myös kansalliset ohjearvot ovat edelleen voimassa ja niitä käytetään suunnittelun tukena, mutta niiden merkitys on vähenemässä. Raja-arvoja valvoviksi asemiksi kutsutaan niitä ilmanlaadun mittausasemia, jotka täyttävät ilmanlaatudirektiivien kriteerit ja joiden pitoisuustiedot toimitetaan EU:lle. Raja-arvopitoisuuksia valvovien mittausasemien lisäksi ilmanlaatua seurataan mittausverkoissa laajalti erilaisista paikallisista tarpeista, mikä on ollut aikanaan lähtökohta useimpien ilmanlaatumittausten aloittamiselle. Ilmanlaatua seurataan ensisijaisesti hyvän ilmanlaadun turvaamiseksi paikallisille asukkaille ja ympäristölle. Ilmanlaatua mitataan lisäksi muun muassa yksittäisten päästölähteiden vaikutusten arvioimiseksi, asukkaiden valitusten vuoksi, ympäristölupaehtojen täyttämiseksi sekä jatkuvan ilmanlaadun seurannan tarvetta arvioitaessa. Tämä ohje koskee ilmanlaadun mittaamista osana ilmanlaadun seurantaa. Ohjeessa käsitellään ilmanlaatulainsäädäntöä, mittaustarpeen arviointia, mittausten suunnittelua, tekemistä ja laadunvarmennustoimenpiteitä, laatujärjestelmän sisältöä, raportointia sekä tiedottamista. Ohjeen tarkoituksena on kehittää mittausten laatua, luotettavuutta, edustavuutta ja vertailtavuutta sekä luoda edellytyksiä ilmanlaadun mittaustulosten monipuoliselle hyödyntämiselle. Ilmatieteen laitos päivitti ilmanlaadun mittausohjetta edellisen kerran vuonna 2004 ja nyt mittausohjetta on edelleen laajennettu ja päivitetty ajan tasalle