Evaluating students' agency and development of ownership in a collaborative playmaking project

Oppilaiden toimijuuden ja omistajuuden kehittyminen ryhmälähtöisessä esitysprojektissaPeer reviewe

Muisteluryhmien merkitys ikääntyvien terveyden edistämisessä : Muisteluryhmät palvelutalo Suopursussa

Päättötyön tarkoitus on tarkastella ja pohtia muisteluryhmien vaikutusta ikääntyvien jokapäiväiseen elämään, itsenäiseen selviytymiseen sekä mielen virkeyteen ja elämän laadun paranemiseen. Muisteluryhmät toteutetaan palvelutalo Suopursussa Vantaalla. Muisteluryhmien tavoitteena on antaa vanhuksille mahdollisuus keskusteluun ja muisteluun, yhdessä olemiseen ja kädentaitojen harjaantumiseen. Tavoitteena on ylläpitää sen hetkistä muistitoimintaa, niin pitkä- kuin lyhytkestoista, sopivilla aiheilla ja toiminnoilla. Tärkeää on keskittyä ikääntyvien sosiaalisiin suhteisiin ja keskinäiseen kanssakäymiseen, koska iän myötä monet vanhukset eristäytyvät enemmän kuin aikaisemmin ja sosiaalinen verkosto pienenee. Yksinäisyys ja masennus vanhusten keskuudessa on lisääntynyt, jonka takia päättötyö käsittelee aiheita vielä tarkemmin. Muisteluryhmien avulla kannustetaan ikääntyviä aktiivisuuteen sekä osallistumaan erilaisiin muihinkin palvelutalon toimintoihin. Muisteluryhmissä ikääntyvillä on mahdollisuus ilmaista itseään ja tulla kuulluksi ja kokea olevansa tärkeä vielä tässäkin vaiheessa elämää. Päättötyö on toiminnallinen, mutta aihe käsittää myös teoreettisen osuuden. Teoriaosuudessa tutkitaan muun muassa yleisimmät muistisairaudet sekä perehdytään tarkemmin ihmisen toimintakyvyn eri osa-alueisiin. Toimintakyvyn säilyminen on yksi suurimmista tavoitteista vanhuudessa. Toimintakyky luo edellytykset täysipainoiselle elämälle ja se mahdollistaa jaksamisen ja itsenäisyyden arkielämässä. Toimintakyky koostuu ihmisen psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta kapasiteetista. Psyykkinen toimintakyky sisältää ihmisen tunne-elämän ja älyllisen puolen, fyysinen toimintakyky on liikuntakykyisyyttä ja arkiaskareista selviytymistä ja sosiaalinen toimintakyky on muun muassa kykyä ylläpitää ja solmia sosiaalisia kontakteja ja toimiminen erilaisissa sosiaalisissa rooleissa. Toimintakyvyn heiketessä kaikkien osa-alueiden yhteisvaikutus korostuu, koska ne muodostavat keskenään tiiviin kokonaisuuden. Toimintakyvyn heikkeneminen vanhuudessa ei ole pelkästään seurausta vanhenemisesta, vaan osa vanhuuden muutoksista aiheutuu toimintojen käytön puutteesta, joista monet toiminnat ovat palautettavissa erilaisilla harjoituksilla (Karvinen 1994, 11.). Muisti on erottamaton osa ihmisen toimintaa. Siihen kiinnitetään huomiota vasta silloin, kun jokin menee vikaan. Usein on kyse niin sanotuista normaaleista muistin käytöshäiriöistä. Ihminen pystyy tietoisesti kehittämään erilaisia oppimisen ja muistista haun strategioita, joita käytetään luonnostaan. Neurologinen muistihäiriö voi kuitenkin sekoittaa toiminnan tavalla, johon ei ole varauduttu. Ikääntymiseen liittyvä hyvänlaatuinen tiedonkäsittelyn hidastuminen on esimerkki siitä kuinka vähitellen tapahtuviin muistin muutoksiin ehtii mukautua. Vanhukset tarvitsevat enemmän aikaa varsinkin sellaisissa tilanteissa, joihin he eivät ole aikaisemmin harjaantuneet. Ikääntyneillä asioiden mieleen palautumista helpottavat ympäristön antamat vihjeet silloin, kun ponnisteleva muistista haku ei onnistu.The Role of Reminiscence Groups in Elderly Health Promotion : Reminiscence Groups in Service Home Suopursu The objective of this thesis was to study the effects of reminscence groups on everyday life, independence, mental vitality and life quality improvement for elderly. Reminiscence groups are arranged in Service Home Suopursu in Vantaa. The aim of reminiscence groups is to give elderly people a chance to discussion and reminiscence, getting together and improving practical skills. The idea of reminiscence groups is to maintain current memory function level, both long- and short-term, with appropriate topics and activities. It was also important to focus on social relations and interactions within groups, because when aging, elderly people at an increased risk to get isolated and social network can diminish. Loneliness and depression of elderly people has increased, and therefore this thesis deals with these topics more closely. With reminiscence groups elderly are encouraged to be active and participate also in other service home activities. In reminiscence groups elderly people have the possibility to express themselves, be heard and feel themselves important even in this stage of life. This is a functional thesis, but it also includes a theory section which deals with the most common memory disorders and more closely with different areas of functional capacity. Maintaining functional capacity is one of the most important goals in aging. It provides pre-conditions for full life and enables coping and independence in everyday life. Functional capacity consists of mental, physical and social capacity. Mental capacity includes emotional life and intellectual aspects. Physical capacity imblies the ability to move and exercise as well as cope with everyday routines. Social capacity signifies the ability to maintain and create social contacts and function in different social roles. When functional capacity deteriorates, the combined effect of all parts become more significant, because they make a compact entirety. The deterioration of functional capacity of elderly people is not only a consequence of aging, but some changes can be caused by the lack of use of activities. Therefore, many activities can be recalled with different exercises (Karvinen 1994). Memory is inseparable part of human´s functionality and it is not noticed until something goes wrong. Usually it is all about so called normal memory disorders. A person can consciously develop different kinds of strategies of learning and memory searches, which are used inherently. Although, neurological memory disorders can disorient function in a way that one is not prepared to. A normal aging related retardation of information processing is an example of how person can adapt to gradual memory changes. Elderly people need more time especially in situations they have not been trained for earlier. For elderly, remembering things can be helped by clues from the surroundings when information cannot otherwise be recalled

Encounters with climate change and its psychosocial aspects through performance making among young people

In this article we argue that drama can provide complementary knowing for climate change education and shed light on the complexity of related psychosocial issues. We bring together an interdisciplinary understanding of eco-anxiety, psychosocial responses to climate change, and drama education. We draw on performance narratives created with young people in Finland and explore the psychosocial dynamics of climate change education. Three key themes are discussed in more detail in relation to education: 1) psychosocial dynamics; 2) alienation; 3) tragedy. The performance workshops provided a safe and creative space for exploring young people's thoughts and images related to climate anxiety. Many relevant but often silenced issues became visible and were lived through in the process of performance making. This seemed to be fruitful both to the performers, teachers, and researchers, and suggests future, longer-term work would prove beneficial for engaging with these issues.Peer reviewe

Naudan munasarjarakkulan hoidot ja tiinehtyminen hoitojen jälkeen

Munasarjarakkula on yksi naudan tavallisimmista hedelmällisyyshäiriöistä, ja se aiheuttaa tiinehtymättömyyden ja pidentyneiden poikimavälien kautta taloudellisia tappioita karjanomistajille. Rakkulan hoidossa käytetään monia erilaisia hormonikäsittelyjä. Kliinisessä käytössä olevista hoidoista on vähän tietoa siitä, kuinka nopeasti eläimet keskimäärin kunkin hoidon jälkeen tiinehtyvät. Työn tavoitteena on selvittää rakkulan hoitoon käytettävien hormonihoitojen tehoa ja eläinten tiinehtymistä hoitojen jälkeen. Rakkula on follikkelimainen, halkaisijaltaan vähintään 2,5 cm rakenne, joka ei ovuloidu, vaan säilyy munasarjassa vähintään kymmenen päivää. Samanaikaisesti munasarjoissa ei ole toimivaa keltarauhasta. Rakkulat jaetaan follikulaari- ja luteaalirakkuloihin, jotka eroavat toisistaan rakenteensa ja erittämänsä progesteronin määrän perusteella. Rakkuloiden kehittyminen on voitu yhdistää ikään, runsaaseen maidontuotantoon sekä poikimisen jälkeisiin sairauksiin. Patogeneesi on edelleen epäselvä. Nykyisin hyväksyttävänä teoriana pidetään hypotalamus–aivolisäke-akselin endokriinistä epätasapainoa. Diagnoosiin päästään tavallisesti munasarjojen rehtaalipalpaatiolla. Ultraäänitutkimuksen yhdistäminen plasman progesteronipitoisuuden määrittämiseen antaa varmimman tuloksen rakkulatyyppien erottamiseksi toisistaan. Rakkulan hoidossa käytetään gonadotropin releasing -hormonia (GnRH) agonisteineen, prostaglandiini F2α:aa (PGF2α), progesteronia tai näiden erilaisia yhdistelmähoitoja. Myös ovulaation synkronointi -ohjelmaa (Ovsynch-ohjelma) voidaan käyttää rakkulan hoidossa. GnRH:ta käytetään, koska se saa aikaan LH:n vapautumisen aivolisäkkeestä. PGF2α:n on havaittu tehoavan hyvin luteaalirakkuloihin, mutta follikulaarirakkuloihin tehoa ei ole. GnRH-PGF2α-yhdistelmähoidolla on saatu hyviä tuloksia, koska se nopeuttaa kiimaantuloa pelkkään GnRH-hoitoon verrattuna. Progesteronikierukkahoidot on todettu tehokkaaksi rakkulan hoitovaihtoehdoksi. Progesteroni palauttaa LH:n eritystä säätelevän estradiolin feedback-systeemin ennalleen ja aiheuttaa uuden follikkeliaallon kasvuunlähdön. Tutkimusosiossa käytettiin 15 tilan hedelmällisyyskontrollikäyntien materiaalia vuosilta 2000–2008. Aineisto sisälsi 273 rakkulatapausta. Lehmien tiedot saatiin Maatalouden laskentakeskuksesta. Hoidetuista lehmistä tiinehtyi 78 prosenttia. Lehmät siemennettiin keskimäärin 30 ± 20 vrk ja tiinehtyivät 65±60 vrk hoidosta. GnRH:lla hoidetut tiinehtyivät paremmin kuin progesteronikierukalla hoidetut (84 vs. 55 %), mutta progesteronihoidon saaneet lehmät siemennettiin aikaisemmin (12 ± 2 vs. 35 ± 23 vrk) ja tiinehtyivät nopeammin (60 ± 50 vs. 67 ± 63 vrk) kuin GnRH:lla hoidetut. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää valittaessa soveltuvinta rakkulahoitoa kussakin tapauksessa ja annettaessa hoitojen jatko-ohjeistusta

RNA-helikaasien rooli Yersinia pseudotuberculosis IP32953-kannan stressinsiedossa

Yersinia pseudotuberculosis voi aiheuttaa ihmiselle suolistoinfektion, yersinioosin. Se tarttuu kontaminoituneiden elintarvikkeiden välityksellä, ja Suomessa on todettu useita epidemioita viimeisen 20 vuoden aikana. Yersinia-suku kuuluu Enterobacteriaceae-heimoon, ja siihen kuuluu tällä hetkellä 18 lajia. Y. pseudotuberculosis-lajin lisäksi sukuun kuuluu kaksi ihmispatogeenia, Yersinia enterocolitica ja Yersinia pestis. Y. enterocolitica on myös elintarvikevälitteinen patogeeni, Y. pestis puolestaan tunnetaan ruton aiheuttajana. Y. pseudotuberculosis kasvaa hyvin jääkaappilämpötiloissa, jolloin nykyaikaiseen elintarvikehygieniaan oleellisena osana kuuluva kylmäsäilytys ei estä sen lisääntymistä elintarvikkeissa. Sen vuoksi onkin tärkeä tutkia tekijöitä, joilla on merkitystä Y. pseudotuberculosis-bakteerin kylmänsiedossa ja muissa stressiolosuhteissa. RNA-helikaasit ovat proteiineja, jotka avaavat kaksijuosteista RNA:ta. Niihin kuuluu useita proteiiniperheitä, mutta suurin niistä on DEAD-box-helikaasiperhe. DEAD-box-helikaaseja löytyy kaikista eliöryhmistä, ja ne osallistuvat kaikkiin RNA-metabolian vaiheisiin. Ne ovat ATP-riippuvaisia helikaaseja ja ne kykenevät avaamaan vain lyhyitä kaksijuosteisia alueita. Y. pseudotuberculosis IP32953- genomi sisältää viisi DEAD-box-helikaasia koodaavaa geeniä, csdA, dbpA, rhlB, rhlE ja srmB. RhlB osallistuu mRNA-molekyylien hajottamiseen osana RNA-degradosomia. Muut proteiinit osallistuvat pääasiassa ribosomin rakentumiseen. Escherichia coli -bakteerilla aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella tiedetään, että CsdA:n ja SrmB:n puuttuminen soluista saa aikaan kylmäherkän fenotyypin. CsdA:n roolia on tutkittu myös Y. pseudotuberculosis-lajilla, jossa toimimaton CsdA heikentää kasvua kylmässä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia RNA-helikaasien vaikutusta Y. pseudotuberculosis IP32953-kannan kasvuun erilaisissa stressiolosuhteissa. RhlE-, DbpA- ja SrmB-deleetiomutanttikantoja kasvatettiin optimilämpötilan (28 °C) lisäksi kylmässä (3 °C), korkeassa suolapitoisuudessa sekä alhaisessa ja korkeassa pH:ssa. Kasvun aikana mitattiin bakteerien kasvua OD600nm-mittausten avulla, ja aineiston perusteella kannoille piirrettiin kasvukäyrät kaikissa olosuhteissa. Lisäksi aineistosta laskettiin käyrän alle jäävä pinta-ala, jonka perusteella tutkittiin kasvuerojen tilastollista merkitsevyyttä Studentin t-testillä. Kannoille määritettiin myös kasvunopeudet eri olosuhteissa. Deleetiomutanttien kasvussa huomattiin eroa alhaisessa lämpötilassa, jossa kaikki deleetiomutanttikannat tilastollisesti merkitsevästi kasvoivat villityypin kantaa huonommin. Lisäksi ΔsrmB -kanta kasvoi tilastollisesti merkitsevästi heikommin optimilämpötilassa ja korkeassa pH:ssa. Näyttääkin siis siltä, että DEAD-box-helikaasit ovat Y. pseudotuberculosis-bakteerilla suuremmassa roolissa kuin E. coli-bakteerilla, ja niitä tarvitaan erityisesti alhaisissa lämpötiloissa

Multi-level responses of Macoma balthica to recurring hypoxic disturbance

The frequency of seasonal and short-term hypoxia is increasing in coastal seas. How such repeated disturbances affect key species that have important roles for ecosystem processes and functions remains, however, unknown. By performing a field experiment we explored if the bivalve Macoma balthica can cope with short-term, recurring hypoxic stress, and investigated how hypoxia affects the condition of surviving bivalves. By combining data on different levels of biological organization, i.e., on physiology (biomarker response), behaviour and demography, we identified stress responses before the population declined. One pulse of hypoxic disturbance (3 days) resulted in behavioural alterations, as adult M. balthica extended their siphons, emerged towards the sediment surface and expressed decreased reburial rates. However, the demographic structure of the population remained unaltered. Several pulses of recurring hypoxic stress resulted in physiological response with changes in glutathione reductase and acetylcholinesterase enzyme activities. The recurring hypoxic disturbance was observed to affect juvenile bivalves before adults, while pro-longed hypoxia reduced the entire bivalve population. Our results clearly show that hypoxic stress changes the behaviour and physiology of M. balthica before demographic changes occur, which is likely to have severe implications for the contribution of this key species to ecosystem functioning. That a combination of measures at different levels of organization can detect disturbances at an early stage suggests that such an approach would be useful for assessing the effects of disturbances on marine ecosystems that are increasingly affected by anthropogenic change.peerReviewe

Predictive value of psychological assessment at five years of age in the long-term follow-up of very preterm children

The aims of this study were to 1) assess the predictive value of psychological assessment at five years of age on the need for educational support in very preterm children, and 2) report the neuropsychological profile of very preterm children at eleven years of age and risk factors for poorer neuropsychological functions. A cohort of 167 very preterm children was included (birth weight???1500?g and/or gestational age <32?weeks). At five years of age, intellectual functioning was assessed with Wechsler Preschool and Primary Scale of Intelligence-Revised and neuropsychological performance with NEPSY II. At eleven years of age, neuropsychological functions were assessed using NEPSY II and data on educational support services collected using a questionnaire. Lower full-scale intelligence quotient and poorer performance in subtests inhibition, comprehension of instructions, memory for designs, visuomotor precision and design copying at five years of age were associated with a need for educational support. Neuropsychological performance at eleven years of age was overall within the average range but below the mean, with the poorest performance in tasks assessing visual memory and visuospatial functions. The results offer a novel perspective to timing and measures of follow-up of very preterm children, since they show that need for long-term educational support can be identified at five years of age. The findings also highlight the clinical value of psychological assessments including evaluation of both intellectual functioning and neuropsychological performance, covering detailed information about non-verbal functions, in the follow-up of very preterm children up to eleven years of age.Peer reviewe