Peilissä oma kuva : Tutkielma Einojuhani Rautavaaran omaelämäkerrasta

Tutkielma käsittelee Einojuhani Rautavaaran omaelämäkertaa (Omakuva, 1989). Työssä on lähdetty liikkeelle Omakuvan lehdistövastaanotosta, jossa kyseenalaistettiin teoksen "totuudellisuus". Useat arvostelijat esimerkiksi pohtivat Omakuvan asemaa fakta-fiktio-akselilla ja viittasivat teoksen romaanimaisuuteen.Tutkielmassa on etsitty selityksiä sille, miksi lukija joutuu kyseenalaistamaan teoksen 'totuudellisuuden' sekä lisäksi sitä, millaisia merkityksiä teoksessa annetaan omalle menneisyydelle. Rautavaaran Omakuva on suhteutettu työssä autobiografian genren kanssa ja analyyttisen tarkastelun lähtökohtana on käytetty Philippe Lejeunen narratologista autobiografiateoriaa. Rautavaaran omaelämäkerta sisältää hyvin heterogeenista ainesta, mutta teos on mielestäni autobiografia eikä se kuulu esimerkisi muistelmien tai omakuvan lajiin. Omakuva kuitenkin horjuttaa lukijan kanssa tehtyä autobiografista ja referentiaalista sopimusta, joka on Lejeunen teorian lähtökohta, eikä siten sopeudu autobiografian lukemisen konventionaalisiin pelisääntöihin. Omakuvan teksti on lisäksi narsistisesti itsetietoista omasta kerronnallisesta identiteetistään, ja teksti pakottaa lukijan havaitsemaan, että tarina on vain tekijän retrospektiivisesti kirjoittama tulkinta elämästään. Rautavaara näkee peilissä paitsi oman kuvansa myös kuvan romanttisesta taiteilijasta. Romanttisen taiteilijamyytin representoituminen tekstissä on keskeinen teoksen 'totuudellisuutta' horjuttava piirre, koska se pakottaa lukijan kysymään, onko peilissä nähty omakuva aito ja todellinen vai onko se kenties tuotettu tietoisesti ja manipuloiden. Omakuvan Rautavaara on romanttinen taiteilija, joka tahtoisi vetäytyä norsunluutornin/erakkoluolan yksinäisyyteen ja pystyttää muurin taiteen ja elämän arvojen välille. Säveltäjän minä on myös konfliktissa häntä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja esimerkiksi kriitikot, muusikot ja kapellimestarit uhkaavat hänen olemassaoloaan. Omakuvan päähenkilö muistuttaakin hyvin paljon Maurice Beeben (1964) tutkimien taiteilijaromaanien päähenkilöitä ja erityisesti James Joycen romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta päähenkilöä Stephen Dedalusta. Omakuva lähestyy taiteilijaromaaneille tyypillisiä tapoja kuvata taiteilijaa. Teoksessa käsitellään elämää sekä autobiografisessa että taiteilijaromaanin genren tilassa. Omakuva onkin rajateksti, joka horjuttaa autobiografian lajikonventioita. Lisäksi teoksen minä piiloutuu arkkityyppisten kuvien ja myyttien taakse kieltäen jähmettymisen yhdeksi kuvaksi. Lukijalle tarjoutuukin tekstissä monta mahdollista kuvaa Rautavaarasta ja Omakuvasta tulee erilaisten subjektien näyttämö

Event Agencies or Collaborating Partners? Corporate Volunteering in six Finnish Social Welfare and Health Nonprofit Organisations

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa työajalla tehdyn vapaaehtoistyön hyödyistä kansalaisjärjestöille. Työssä tutkittiin lyhytkestoista vapaaehtoistyötä kuudessa suomalaisessa sosiaali- ja terveysjärjestössä. Tutkimuksessa haettiin vastausta kysymykseen, miten järjestöt olivat hyötyneet yritysvapaaehtoisuudesta. Alakysymyksinä selvitettiin, millaisia tavoitteita järjestöt olivat asettaneet yritysvapaaehtoistyölle, ja miten toiminnan konteksti oli vaikuttanut järjestöjen mahdollisuuksiin hyötyä yritysvapaaehtoisuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa kävi ilmi, että akateeminen keskustelu yritysvapaaehtoistyöstä oli ollut vähäistä ja sitä oli hallinnut liiketaloustieteellinen näkökulma. Hyötyjä oli perusteltu tutkimuksessa ns. win-win-paradigmalla, jonka mukaan vapaaehtoistyö hyödyttää paitsi yritystä ja työntekijää, myös järjestöjä ja viime kädessä koko yhteiskuntaa. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus oli pitkälti keskittynyt purkamaan tätä win-win-oletusta. Aiempi tutkimus osoitti, että yritysten tekemä vapaaehtoistyö voi parantaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä, mutta arvonmuodostus ei ole suoraviivaista. Tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet tarjoamaan riittävää kuvaa siitä, miten toiminnan konteksti vaikutti järjestöjen mahdollisuuksiin hyötyä yritysvapaaehtoisuudesta. Tässä työssä kehitettiin viitekehys, joka mallinsi yritysvapaaehtoistyön arvonmuodostuksen. Aineistona tässä monitapaustutkimuksessa olivat järjestöjen työntekijöiden puolistrukturoidut teemahaastattelut, joiden laadullisessa sisällönanalyysissä hyödynnettiin työssä kehitettyä analyyttistä viitekehystä. Viitekehyksen avulla eriteltiin, millaisia tavoitteita järjestöt olivat asettaneet yritysvapaaehtoistyölle; miten toimintaympäristö oli heijastunut yhteistyöhön; miten yhteistyösuhde yrityksen kanssa vaikutti toimintaan; millaisia resursseja järjestöt olivat saaneet käyttöönsä ja millaiset kyvykkyydet niillä oli ollut resurssien hyödyntämiseen. Järjestöt tyypiteltiin analyysin perusteella kolmeen ryhmään. Sopeutujat integroivat yritysvapaaehtoiset mukaan normaaliin vapaaehtoistoimintaansa ja muokkaajat olivat räätälöineet toimintaansa ja kehittäneet yrityskohtaisia ratkaisuja. Innovaattori oli kehittänyt kohderyhmälleen myös uusia palveluja ja konsepteja, jotka perustuivat työntekijöiden ammattiosaamiseen. Järjestöt olivat hyötyneet yritysvapaaehtoistyöstä saamalla yrityksiltä pääosin aineellisia resursseja, vapaaehtoistyövoimaa ja taloudellista tukea. Yritysvapaaehtoisuuden resurssihyöty kuitenkin vaihteli sen mukaan, millaisen lähestymistavan järjestö oli valinnut. Sopeutujat ja innovaattori olivat hyötyneet yritysvapaaehtoisuudesta enemmän kuin muokkaajat, koska toiminnan räätälöiminen vaati ylimääräistä organisointia ja heikensi toiminnan kustannus-hyötysuhdetta. Kun tutkimuksessa tarkasteltiin järjestöjen saamaa hyötyä niiden asettamien tavoitteiden kautta, yritysvapaaehtoisuuden arvo kuitenkin jakautui tasaisesti. Erityisesti silloin, kun järjestö halusi tarjota työntekijöille osallisuuden kokemuksen, yritysvapaaehtoistyölle syntyi vahva nonprofit case.This study focuses on corporate volunteering from the perspective of a nonprofit organization. The research explores short-term volunteer work in six Finnish social welfare and health nonproft organizations. The primary goal of the work is to identify the benefits of corporate volunteering for the case NPOs. As sub-questions, the work examines, what were the goals of the organizations and, how outer and inner contexts had affected the outputs of the collaboration. The literature review shows that academic discussion on corporate volunteering is still in its infancy, and there is little previous research on the topic. In the business studies, the benefits of corporate volunteering have been justified by the so-called win-win paradigm, referring to the value corporate volunteering generates not only for the company and the employee but for the NPO and for the society as a whole, too. On the contrary, research in the field of social sciences has taken an alternative approach and deconstructed the win-win paradigm. Since previous studies had provided an insufficient picture of the shared value of corporate volunteering, an analytical framework is constructed in the study. The framework models the value creation of corporate volunteering and approaches the phenomenon in a wider context. According to the framework, the benefits for NPOs depend on the goals set by the organization, the operational environment, the collaborative relationship between the NPO and the company, the resources shared and, the capabilities of the NPO. The research data covers semi-structured thematic interviews with the six case NPOs. The framework developed in this work is utilized in the qualitative content analysis. Organizations are categorized into three segments based on the interviews. The adapters had been integrating corporate volunteers into their normal volunteering activities, and the modifiers had been tailoring their activities and building company-specific programs. The innovator had developed new services for its beneficiaries, based on skills-based volunteering. The research demonstrates that NPOs were receiving mainly material resources, volunteer labor, and financial support. However, the resource benefits varied, depending on the strategic approach of the NPO. The adapters and the innovator had benefited more than the modifiers, as tailoring consumed resources and weakened the cost-benefit ratio. However, looking at the goals of the NPOs, corporate volunteering benefited them equally, since the organizations were seeking more than just resources. Clearly, this research indicates that, if NPOs are willing to provide inclusive experiences for employees, a strong nonprofit case for corporate volunteering emerges

"Se ei todellakaan ole mikään saippuasarja" : Kotikatu-tv-sarjan verkkokeskustelut fanien tulkintayhteisönä ja neuvottelujen areenana

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus käsittelee TV1:n Kotikatu-sarjan faniutta online-aikana. Tutkimuskohteena ovat fanien verkkokeskustelut osoitteessa www.yle.fi/kotikatu. Tutkimuksessa kysytään, millaisia tulkinnallisia neuvotteluja fanit käyvät keskusteluissa ihailemansa sarjan sisältämistä merkityksistä. Työn keskeinen teoreettinen viitekehys on kulttuurintutkimuksen parissa tehty tutkimus ja teoriointi fanikulttuureista. Tutkimus nojaa erityisesti amerikkalaisten kulttuurintutkijoiden Henry Jenkinsin ja Nancy Baymin teorioihin, joiden mukaan televisiofanien verkkokeskustelut voidaan ymmärtää fanien muodostamana tulkintayhteisönä. Tutkimus jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoreettisessa osuudessa tarkastellaan, miten televisiofanius eroaa muiden kulttuurituotteiden ympärille kiertyneestä faniudesta ja verrataan Kotikadun fanikäytäntöjä erityisesti amerikkalaisista saippuasarjoista laadittuihin teorioihin. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa Kotikadun verkkokeskusteluista kerättyä tutkimusaineistoa analysoidaan laadullisin menetelmin. Metodologisina työkaluina käytetään sisällönerittelyä ja laadullista sisällönanalyysia. Kotikatu-sarjan tulkinnoista neuvotellaan verkkokeskusteluissa kolmella eri tasolla – juonen, ohjelmagenren sekä kulttuuristen käsitysten tasolla. Juonesta käytävät neuvottelut keskittyvät sarjan tapahtumiin. Ohjelmagenrestä käytävissä neuvotteluissa ovat keskeisellä sijalla mm. neuvottelut siitä, millaisia asioita perhesarjassa voidaan käsitellä. Myös uhka Kotikadun muuttumisesta saippuasarjaksi puhuttaa. Neuvotteluihin kulttuurisista käsityksistä liittyy kysymyksiä kuten "Onko homoseksuaalisuus pervoutta?" tai "Voiko 50-vuotias perheenäiti olla biseksuaali?". Tulkinnoista neuvottelemisen lisäksi fanit käyttävät verkkokeskusteluja tiedonhankintakanavana, rakentavat verkkokeskustelujen kautta fani-identiteettiään ja esittelevät verkossa omaa fanituotantoaan. Faneja houkuttelee Internetin keskusteluryhmiin myös yhteisöltä saatu sosiaalinen tuki sekä mahdollisuus peilata keskustelujen kautta televisiosarjaan solmittuja affektiivisia siteitä. Fanit harjoittavat verkkosivujen kautta myös perinteisempää fanitoimintaa kuten erilaisen fanimateriaalin keräilyä ja kierrätystä. Televisioyhtiön ylläpitämä verkkokeskustelu tarjoaa lisäksi luontevan keskustelukanavan sarjan tekijöiden kanssa. Internetin verkkofaniyhteisön sisällä käydyt keskustelut palvelevat siis hyvin monenlaisia faniuteen liittyviä sosiaalisia, emotionaalisia ja informatiivisia tarpeita. Osallistuminen suosikkisarjasta käytyihin verkkokeskusteluihin kasvattaakin kokonaisvaltaisesti nautintoa, jota fani ammentaa sarjan kautta

Esiselvitys osana tietojärjestelmän hankintaa

Opinnäytetyön toimeksiantaja oli tyytymätön yhteistyöhön IT-järjestelmätoimittajansa kanssa: ulkoistuskumppanin projektiaikataulut olivat ylittyneet, toimitusten laatu oli heikkoa, sovellusten käytettävyydessä oli puutteita ja jatkuvien palveluiden palvelutasot eivät toteutuneet. Kehittämistyön tarkoituksena oli auttaa kohdeyritystä kartoittamaan tilanne ja päättämään, kannattiko sopimusta silloisen ulkoistuskumppanin kanssa jatkaa. Luonteeltaan opinnäytetyö oli kehittämistutkimus ja lähestymistavaltaan tapaustutkimus. Työssä perehdyttiin aihetta käsittelevään kirjallisuuteen ja analysoitiin teoreettista viitekehystä vasten, mikä oli johtanut kohdeyrityksessä epäonnistuneeseen ulkoistukseen. Tuloksena kävi ilmi, että toimeksiantajan kypsyystaso toimintojen ulkoistamisessa oli matala, sillä yritykseltä puuttui kyky kilpailuttaa hankintoja, asianmukainen palvelutasosopimus ja ulkoistuksen hallintamalli. Valitsemalla valmistuotteen toimeksiantaja oli lisäksi rajoittanut omaa itsenäisyysastettaan ratkaisun kehittämisessä. Myös ulkoistusmarkkina oli rajattu, koska ratkaisu perustui harvinaiseen kansainväliseen standardiin. Osana opinnäytetyötä toteutettiin esiselvitysprojekti, joka keskittyi tutkittavien palveluiden nykytilan analysointiin, järjestelmätoimittavertailuun, ulkoistamisen kohteen määrittelyyn ja hankinnan tavoitteiden asettamiseen. Lopputuloksena laadittiin luottamuksellinen selvitysraportti toimeksiantajan käyttöön. Esiselvitys ei tuottanut toivottua tietoa ulkoistamisen kannattavuudesta ja eri toimintamallien eduista ja heikkouksista, koska palveluille ei ollut määritetty haluttua laajuutta tai laatu-, teknologia- ja kustannustavoitteita. Lisäksi kun palveluiden sisäisiä järjestämiskustannuksia, esimerkiksi työajan jakautumista toiminnoittain, ei ollut seurattu, olisi eri toimintamallien kustannusten vertaileminen vaatinut oman selvityksensä. Esiselvitysprojektin edetessä kävi ilmi, ettei ulkoistuksen kohdetta voinut määritellä ja rajata, koska yrityksen strategia oli linjaamatta. Ilman strategiaa oli mahdotonta arvioida, täyttikö nykyinen toimintamalli palveluiden asiakastarpeet ja rahoituksen. Toimeksiantajalle tehty esiselvitys ei siten yltänyt tavoitteisiinsa vaan jäi katsauksenomaiseksi raportiksi. Välitöntä tarvetta palveluiden järjestelmätoimittajan vaihtamiseen ei selvityksen perusteella kuitenkaan nähty, ja etenemisenä esitettiin, että yritys veisi läpi strategiaprosessin ja jatkaisi esiselvityksen tekemistä sen jälkeen.The company that commissioned this thesis was unhappy with their IT solution provider; the outsourcing partner's project schedules had not been adhered to, the quality of deliveries was poor, and the service levels of continuous services were not realised. The purpose of this thesis was to help the commissioning company decide whether they should extend their contract with the current outsourcing partner. As such, this thesis took the form of a development study in which case study approach was utilised. The work involved reviewing literature on the subject in order to form a theoretical framework, based on which an analysis was conducted in order to determine what had led to the commissioning company's outsourcing efforts being unsuccessful. The results showed that the commissioning company's maturity level as regards the outsourcing of functions was low; the company did not have the ability to put procurements out to tender, an appropriate service level agreement or a model for outsourcing governance. By choosing a SaaS software, the commissioning company had also restricted their level of independence in regard to further development. The outsourcing market had also been limited because the solution was based on a rarely used international standard. The development task consisted of a prestudy project conducted at the commissioning organisation and a written review report based on the project. The work did not, however, produce the desired information about the feasibility of outsourcing and different operating models, as the desired scope or targets in regard to the quality, technology and cost of the services had not been determined. During the thesis project it was found that the company had not a clear strategic vision. Without a strategy it was impossible to determine whether the current operating model corresponded to customer needs and funding of the services. As such, the prestudy conducted for the commissioning company did not meet its objectives and served only as a review-type report. However, based on the review there was no immediate need to change the system supplier for the services, and as a way of moving forward it was proposed that the company follow through with their strategy process, after which the prestudy could be continued