Kaupallisen sisällön tunnistettavuus mediatalojen verkkosivuilla : Journalististen artikkeleiden ja verkkoadvertoriaalien visuaaliset erot ja yhteneväisyydet

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia visuaalisia keinoja suomalaiset mediatalot käyttävät erottaakseen verkkoadvertoriaalin journalistisesta artikkelista. Verkkoadvertoriaali on natiivimainonnan yksi muoto, joka muistuttaa sekä rakenteeltaan että ulkoasultaan journalistisista artikkelia. Se on kohdannut kritiikkiä sekoittumisestaan toimitukselliseen sisältöön, koska sen kaltaiset mainossisällöt horjuttavat median uskottavuutta tiedonvälittäjänä. Suomen laki ja säädökset määrittelevät, että mainoksen on erotuttava toimituksellisesta sisällöstä ja kuluttajan on tunnistettava se markkinointissisällöksi, koska toimituksellisella ja kaupallisella sisällöllä on erilaiset motiivit. Kuitenkaan selkeitä ohjeita siitä, mikä on tarpeeksi erottuvaa, ei ole. Keinot verkkoadvertoriaalien erottamiseksi journalistisista artikkeleista ovatkin pitkälti kiinni mediataloista itsestään. Aineistona tutkimuksessa on käytetty kolmen suurimman suomalaisen sanomalehden ja aikakauslehden verkkosivustoilta poimittuja journalistisia artikkeleita ja verkkoadvertoriaaleja sekä verkkosivustojen etusivuja. Aineisto on kerätty sekä desktopettä mobiilikäyttäjän näkökulmasta. Sitä on analysoitu Charles Kostelnickin luoman viestinnän visuaalisen kielen sanastoa ja havaintomatriisia apuna käyttäen. Sitä on muokattu verkkosivustojen analysointiin sopivaksi. Tuloksista käy ilmi, että journalististen artikkeleiden ja verkkoadvertoriaalien samankaltaisiin visuaalisiin ratkaisuihin on kolme pääsyytä; artikkeleiden rakenne, verkkosivuston tekniset ratkaisut ja käytettävyys. Journalistinen artikkeli ja verkkoadvertoriaali eivät ole visuaalisilta elementeiltään täysin identtisiä, vaikka visuaaliset elementit ovatkin hyvin samankaltaisia. Etusivulla olevat linkit journalistisiin artikkeleihin ja verkkoadvertoriaaleihin sen sijaan poikkeavat toisistaan paljon. Mobiilikäytössä ei tunnistettavuuteen vaikuttavia eroja visuaalisten elementtien käytössä löytynyt

Cytosolic phosphoenolpyruvate carboxykinase deficiency : Expanding the clinical phenotype and novel laboratory findings

Cytosolic phosphoenolpyruvate carboxykinase (PEPCK-C) deficiency due to the homozygous PCK1 variant has recently been associated with childhood-onset hypoglycemia with a recognizable pattern of abnormal urine organic acids. In this study, 21 children and 3 adult patients with genetically confirmed PEPCK-C deficiency were diagnosed during the years 2016 to 2019 and the available biochemical and clinical data were collected. All patients were ethnic Finns. Most patients (22 out of 24) had a previously published homozygous PCK1 variant c.925G>A. Two patients had a novel compound heterozygous PCK1 variant c.925G>A and c.716C>T. The laboratory results showed abnormal urine organic acid profile with increased tricarboxylic acid cycle intermediates and inadequate ketone body production during hypoglycemia. The hypoglycemic episodes manifested predominantly in the morning. Infections, fasting or poor food intake, heavy exercise, alcohol consumption, and breastfeeding were identified as triggering factors. Five patients presented with neonatal hypoglycemia. Hypoglycemic seizures occurred in half of the patients (12 out of 24). The first hypoglycemic episode often occurred at the age of 1-2 years, but it sometimes presented at a later age, and could re-occur during school age or adulthood. This study adds to the laboratory data on PEPCK-C deficiency, confirming the recognizable urine organic acid pattern and identifying deficient ketogenesis as a novel laboratory finding. The phenotype is expanded suggesting that the risk of hypoglycemia may continue into adulthood if predisposing factors are present.Peer reviewe

Lean 5S-menetelmän toteuttaminen case tiloilla

Opinnäytetyön aiheena oli auttaa toteuttamaan ja valmentaa tilallisia alkuun Lean- johtamisen 5S-menetelmän kanssa, joka keskittyy järjestykseen, sekä hukan pois-tamiseen. Suomalaisessa maatilaympäristössä Lean on vielä uusi menetelmä, jonka tuominen tilalle voi olla haastavaa kiireisen vuosikierron sekä menetelmän uutuuden vuoksi. Yhteistyössä kolmen hanketilan kanssa toteutimme 5S-menetel-mää, kunkin tilan valitsemaan kohteeseen. Tavoitteena oli auttaa tilat alkuun 5S-menetelmän kanssa ja saada aikaan pysyviä muutoksia, joita olisi helppo ylläpitää tulevaisuudessa. Työ toteutettiin enimmäkseen tilakäyntien muodossa. Käyntien aikana tilat saivat ohjeita, apua ja kannustusta muutoksen läpiviemiseen. Tapaamisista pidettiin päi-väkirjaa ja samalla otettiin kuvia edistymisestä. Lisäksi keskusteltiin miten ja mitä tulisi tehdä, jotta lopulliset tavoitteet saavutetaan ja niissä pysytään. Työn tulokset olivat tilakohtaisesti erittäin vaihtelevia, mutta kokonaisuudessaan hyödyllisiä. 5S-menetelmää hyödyntämällä tilalliset kokivat säästävänsä enemmän aikaa, sillä sitä ei enää kulunut tavaroiden etsimiseen tai jälkien siivoamiseen, vaan oikeaan työhön. Yhteistyö ja ideoiden jakaminen nopeuttivat menetelmän käyttöön-ottoa. Motivaatio nousi tärkeäksi vaikuttajaksi ja muutoksen todellinen tarve huo-mattiin pian projektin alettua. Muutoksen eteen tehtiin paljon töitä, joka näkyi loppu-tuloksessa. Menetelmä koettiin erittäin hyödylliseksi

Challenges and opportunities of middle school sustainable food production teaching: from the point of view of biology teachers

Ruoantuotanto ja sen kestävyys ovat yhä useammin esillä arkipäivän keskusteluissa, sekä politiikassa ja mediassa. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten tieto siitä mistä ruoka tulee, on vuosien mittaan huonontunut, sillä kaupungistuvassa yhteiskunnassa maatalous ei ole enää osa nykynuoren arkipäivää. Vuonna 2014 tuli kestävän ruoantuotannon opetuksesta ensimmäistä kertaa osa yläkoulun biologian opetussuunnitelmaa; aihetta tulisi näin ollen koulussa opettaa opetussuunnitelman mukaisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yläkoulun biologian opettajat kokevat kestävän ruoantuotannon opetuksen ja mitä haasteita se heille tuottaa. Opettajat saivat myös antaa ehdotuksia opetuksen kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena vuonna 2022 yläkoulun 7–9 luokkien biologian opettajille Suomessa. Kyselyyn vastasi 46 opettajaa. Kestävyys ruoantuotannossa miellettiin keskimäärin ensisijaisesti ekologiseksi kysymykseksi, vaikka kestävyyden määritelmä on paljon laajempi. Kyselyyn vastanneiden opettajien mukaan perehdytys aiheeseen omissa opinnoissa oli olematonta tai sitä ei ollut lainkaan. Kestävä ruoantuotanto koetaan kuitenkin tärkeäksi aiheeksi, jota tulisi opettaa peruskoulussa. Kysymys siitä, kuuluuko opintokokonaisuus osaksi biologian opintoja, jakoi mielipiteitä. Opettajat olivat avoimia ja kiinnostuneita maatila- ja asiantuntijavierailujen järjestämisestä paikan päällä tai etänä, sekä kokivat sen hyväksi tavaksi oppia uutta ruoantuotannosta. Kuitenkin niin opetuksessa kuin vierailuissa haasteeksi osoittautuivat vahvasti aikarajoitteet, kustannukset ja aiheen opetuksen hankaluus. Haastavina opetuksen aiheina esille nousivat kotieläintuotanto, kasvintuotanto ja eläinten hyvinvointi. Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat opetuksen tueksi monenlaista materiaalia. Valmiit oppimiskokonaisuudet antaisivat mahdollisuuden käyttää aikaa opetukseen viisaasti ja myös saatavilla oleva tieto olisi ajankohtaisen tutkitun tiedon mukaista. Hankepohjaista toimintaa kaivataan, jotta hyväksi havaittuja toimintatapoja voitaisiin hyödyntää ympäri Suomen. Oppiainerajat ylittävä yhteistyö kestävän ruoantuotannon ympärillä voisi auttaa nuoria löytämään urapolkuja ruoan ja sen tuotannon parista. Saadaksemme kestävästä ruoantuotannosta kiinnostavan, sekä pysyvämmän osan biologian opintokokonaisuutta, tulee opettajia tukea opetuksessa, sekä luoda heille käyttöön kiinnostavaa materiaalia ja kokonaisuuksia, joista innostuvat niin oppilas kuin opettaja. Näin voimme vaikuttaa tulevaisuuden kuluttajien tietoisuuteen ruoasta ja sen tuotannosta, sekä kannustaa kestäviin valintoihin omassa arjessamme

Cytosolic phosphoenolpyruvate carboxykinase deficiency:expanding the clinical phenotype and novel laboratory findings

Abstract Cytosolic phosphoenolpyruvate carboxykinase (PEPCK-C) deficiency due to the homozygous PCK1 variant has recently been associated with childhood-onset hypoglycemia with a recognizable pattern of abnormal urine organic acids. In this study, 21 children and 3 adult patients with genetically confirmed PEPCK-C deficiency were diagnosed during the years 2016 to 2019 and the available biochemical and clinical data were collected. All patients were ethnic Finns. Most patients (22 out of 24) had a previously published homozygous PCK1 variant c.925G>A. Two patients had a novel compound heterozygous PCK1 variant c.925G>A and c.716C>T. The laboratory results showed abnormal urine organic acid profile with increased tricarboxylic acid cycle intermediates and inadequate ketone body production during hypoglycemia. The hypoglycemic episodes manifested predominantly in the morning. Infections, fasting or poor food intake, heavy exercise, alcohol consumption, and breastfeeding were identified as triggering factors. Five patients presented with neonatal hypoglycemia. Hypoglycemic seizures occurred in half of the patients (12 out of 24). The first hypoglycemic episode often occurred at the age of 1–2 years, but it sometimes presented at a later age, and could re-occur during school age or adulthood. This study adds to the laboratory data on PEPCK-C deficiency, confirming the recognizable urine organic acid pattern and identifying deficient ketogenesis as a novel laboratory finding. The phenotype is expanded suggesting that the risk of hypoglycemia may continue into adulthood if predisposing factors are present