Typen hyväksikäyttöä maidontuotantoon voidaan tehostaa

Maidontuotannon aiheuttamaa typpikuormitusta voidaan vähentää tarkentamalla lannan käsittelyä ja levitystä, sillä jopa yli puolet lietelannan liukoisesta typestä saattaa haihtua ammoniakkina ilmaan lannan käsittelyn ja levityksen aikana. Voitaisiinko myös lannan typpipitoisuutta vähentää? Tällöin lehmän pitäisi pystyä käyttämään rehujen typpi paremmin hyväkseen.vo

Targeting Apoptosis Pathways With BCL2 and MDM2 Inhibitors in Adult B-cell Acute Lymphoblastic Leukemia : s

In adult patients, the treatment outcome of acute lymphoblastic leukemia (ALL) remains suboptimal. Here, we used an ex vivo drug testing platform and comprehensive molecular profiling to discover new drug candidates for B-ALL. We analyzed sensitivity of 18 primary B-ALL adult patient samples to 64 drugs in a physiological concentration range. Whole-transcriptome sequencing and publicly available expression data were used to examine gene expression biomarkers for observed drug responses. Apoptotic modulators targeting BCL2 and MDM2 were highly effective. Philadelphia chromosome-negative (Ph-) samples were sensitive to both BCL2/BCL-W/BCL-XL-targeting agent navitoclax and BCL2-selective venetoclax, whereas Ph-positive (Ph+) samples were more sensitive to navitoclax. Expression of BCL2 was downregulated and BCL-W and BCL-XL upregulated in Ph+ ALL compared with Ph- samples, providing elucidation for the observed difference in drug responses. A majority of the samples were sensitive to MDM2 inhibitor idasanutlin. The regulatory protein MDM2 suppresses the function of tumor suppressor p53, leading to impaired apoptosis. In B-ALL, the expression of MDM2 was increased compared with other hematological malignancies. In B-ALL cell lines, a combination of BCL2 and MDM2 inhibitor was synergistic. In summary, antiapoptotic proteins including BCL2 and MDM2 comprise promising targets for future drug studies in B-ALL.Peer reviewe

Mutation accumulation in cancer genes relates to nonoptimal outcome in chronic myeloid leukemia

Chronic myeloid leukemia (CML) is a myeloproliferative neoplasm accounting for similar to 15% of all leukemia. Progress of the disease from an indolent chronic phase to the more aggressive accelerated phase or blast phase (BP) occurs in a minority of cases and is associated with an accumulation of somatic mutations. We performed genetic profiling of 85 samples and transcriptome profiling of 12 samples from 59 CML patients. We identified recurrent somatic mutations in ABL1 (37%), ASXL1 (26%), RUNX1 (16%), and BCOR (16%) in the BP and observed that mutation signatures in the BP resembled those of acute myeloid leukemia (AML). We found that mutation load differed between the indolent and aggressive phases and that nonoptimal responders had more nonsilent mutations than did optimal responders at the time of diagnosis, as well as in follow-up. Using RNA sequencing, we identified other than BCR-ABL1 cancer-associated hybrid genes in 6 of the 7 BP samples. Uncovered expression alterations were in turn associated with mechanisms and pathways that could be targeted in CML management and by which somatic alterations may emerge in CML. Last, we showed the value of genetic data in CML management in a personalized medicine setting.Peer reviewe

Machine Learning of Bone Marrow Histopathology Identifies Genetic and Clinical Determinants in Patients with MDS

Publisher Copyright: ©2021 American Association for Cancer Research.In myelodysplastic syndrome (MDS) and myeloproliferative neoplasm (MPN), bone marrow (BM) histopathology is assessed to identify dysplastic cellular morphology, cellularity, and blast excess. Yet, other morphologic findings may elude the human eye. We used convolutional neural networks to extract morphologic features from 236 MDS, 87 MDS/MPN, and 11 control BM biopsies. These features predicted genetic and cytogenetic aberrations, prognosis, age, and gender in multivariate regression models. Highest prediction accuracy was found for TET2 [area under the receiver operating curve (AUROC) = 0.94] and spliceosome mutations (0.89) and chromosome 7 monosomy (0.89). Mutation prediction probability correlated with variant allele frequency and number of affected genes per pathway, demonstrating the algorithms' ability to identify relevant morphologic patterns. By converting regression models to texture and cellular composition, we reproduced the classical del(5q) MDS morphology consisting of hypolobulated megakaryocytes. In summary, this study highlights the potential of linking deep BM histopathology with genetics and clinical variables. SIGNIFICANCE: Histopathology is elementary in the diagnostics of patients with MDS, but its high-dimensional data are underused. By elucidating the association of morphologic features with clinical variables and molecular genetics, this study highlights the vast potential of convolutional neural networks in understanding MDS pathology and how genetics is reflected in BM morphology.See related commentary by Elemento, p. 195.Peer reviewe

Korkeatuottoisten emakoiden kuitupitoinen ruokinta

Tilaseurannassa selvitettiin imetysrehun korkeamman kuitupitoisuuden vaikutuksia emakoiden kuntoon, rehunkulutukseen, kiimaan tuloon, imevien porsaiden kasvuun sekä vieroitettavien porsaiden määrään ja laatuun ohravalkuaisrehu-pohjaisella liemiruokinnalla. Tutkimuksessa seurattiin yhteensä 80 emakkoa ja niiden porsaita porsitustilalla. Imetysrehuista kontrollirehu sisälsi ohraa, vehnää, kauraa, ohravalkuaisrehua, kasviöljyä sekä täydennysrehua, johon ei ollut lisätty erillisiä kuidun lähteitä. Kontrollirehussa oli noin 4% raakakuitua kuiva-aineessa ja noin 15% NDF-kuitua kuiva-aineessa. Koerehussa kauran osuutta lisättiin ja täydennysrehu sisälsi erillisiä kuidunlähteitä, kuten ohrakuiturehua ja sokerijuurikasleikettä. Koerehussa oli noin 7% raakakuitua kuiva-aineessa ja noin 18% NDF-kuitua kuiva-aineessa. Rehujen energiaväkevyys oli sama (11.2 ja 11.3 MJ kg-1 ka). Emakot ruokittiin neljä kertaa päivässä ohjeellisen ruokintakäyrän mukaisesti, ja rehunkulutusta seurattiin ruokintalaitteelta venttiileittäin. Emakot punnittiin ja niiden selkäsilava mitattiin porsitusosastolle tullessa ja vieroitettaessa. Porsaat punnittiin emakkokohtaisesti pahnueen tasauksen jälkeen sekä vieroitettaessa. Emakoiden ulostamista, ummetusta ja ulosteiden laatua tarkkailtiin porsitusosastolla kolme päivää ennen ja viisi päivää jälkeen porsimisen. Porsaiden ripulin esiintymistä tarkkailtiin hoitotoimien yhteydessä. Emakoiden painoissa ei ollut merkitseviä eroja ruokintaryhmien välillä. Niiden painon menetys oli keskimäärin 31 kg ja silava oheni 3.7 mm siirtopäivästä vieroitukseen. Emakoiden tiinehtymisessä ei havaittu eroja ryhmien välillä, ja suurin osa (75%) emakoista tiinehtyi viikon sisällä vieroituksesta. Porsaiden kokonaislukumäärissä, elävänä syntyneiden tai vieroitettujen porsaiden määrissä ja porsaiden kasvuissa ei havaittu eroja ruokintaryhmien välillä. Kokonaisrehunkulutus kokeen aikana emakkoa kohti oli 1995 MJ NE eikä ryhmien välillä havaittu merkitsevää eroa rehunkulutuksessa. Porsaiden lisäruokintatiedot eivät viitanneet eroihin emakon maidontuotannossa. Ainoa merkitsevä ero ryhmien välillä oli silavan ohentumisessa imetysaikana viidettä kertaa porsineilla emakoilla. Ero oli pieni ja viidettä kertaa porsineiden emakoiden määrä pieni (4 kpl per ryhmä), mutta sillä on mahdollisesti merkitystä emakon kunnostuksessa eli rehunkulutuksessa ja palautumisessa seuraavan alkutiineyden aikana. Tuotostasoissa ei ollut eroja käsittelyiden välillä, joten katetuoton ratkaisee rehun hinta. Tutkimuksessa todettiin, että tuotantosikalan olosuhteissa voidaan tehdä luotettavaa rehututkimusta. Tilastollisten analyysien perusteella havaintojen määrä oli pieni ja/tai hajonnan määrä oli suuri, joten tutkimuksen suunnitteluun, havaintojen määrään ja tiedonkeruun yksityiskohtiin täytyy kiinnittää erityistä huomiota tulosten varmistamiseksi

Kotimaista valkuaisomavaraisuutta ja ympäristöä tukeva välikasvatusporsaiden ruokinta

Tilaseurannassa selvitettiin valkuaislähteiden soveltuvuutta välikasvatusporsaiden liemiruokintaan, niiden vaikutuksia porsaiden tuotanto-ominaisuuksiin (päiväkasvu, rehun syönti ja rehuhyötysuhde) ja hyvinvointiin (hännänpurenta ja kuolleisuus). Tutkitut kotimaiset valkuaisrehukomponentit olivat ohravalkuaisrehu (OVR) ja härkäpapu. Seurannassa oli yhteensä 560 Duroc-kolmiroturisteytysporsasta, joiden alkupaino oli keskimäärin 9.1 kg. Porsaat jaettiin kontrolli- ja koeryhmään. Havaintoyksikkönä kokeessa oli venttiili. Jokaisella venttiilillä oli 40 porsasta. Kontrollirehu sisälsi ohraa, vehnää, kauraa, kasviöljyä, soijapohjaista täydennysrehua ja ohravalkuaisrehua. Koerehussa soijan sijaan käytettiin härkäpapua sekä härkäpapuruokinnan koostumusta täydentävää rehua. Porsailla oli kolmivaiheinen vapaa liemiruokinta ja rehunkulutusta seurattiin tilan ruokintalaitteella. Porsaat punnittiin kokeen alussa, ruokintajaksojen vaihtuessa ja kokeen lopussa. Porsaat kasvoivat keskimäärin 480 g päivässä eikä päiväkasvussa ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Rehunkulutus koko kokeen aikana eläintä kohti oli 342 MJ NEk ja 30.4 kg ka, eikä ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja. Myöskään rehuhyötysuhteissa ei ryhmien välillä tullut merkitseviä eroja. Välikasvattamossa olennaista on, että porsaat kasvavat nopeasti, tasaisesti ja rehutehokkaasti välityspainoonsa. Molemmissa ruokintaryhmissä yli 75% porsaista myytiin eteenpäin 49 vuorokauden sisällä vieroituksesta. Kontrolliryhmästä suurin osa porsaista myytiin 46‒47 päivän kuluttua (54%) ja koeryhmästä 39‒40 päivän kuluttua vieroituksesta (47%). Koeryhmän porsaita jäi kuitenkin koeseurannan puitteissa merkittävästi enemmän jäljelle (21 vs 12%) suhteessa myytyjen porsaiden määrään. Tilaseurannan tulokset viittaavat siihen, että härkäpavulla ja siihen sopivilla täydennyksillä voitaisiin korvata rehun soija vilja-OVR‒pohjaisella ruokinnalla. Kontrolli- ja koeryhmän porsaiden välillä ei ollut merkittävää eroa tuotantotuloksissa. Tutkimustietoon perustuvien johtopäätösten saamiseksi vaaditaan kuitenkin jatkotutkimuksia suuremmalla havaintomäärällä tai tarkentamalla koeasetelmaa esimerkiksi porsaskohtaisin lisäpunnituksin. &nbsp

Pärjäisikö lypsylehmä vähemmällä fosforilla

vo

Säilörehun kasvuasteen ja väkirehutäydennyksen vaikutus lypsylehmien syöntikäyttäytymiseen

vokER

Säilörehun jakokerrat eivät lisänneet syöntiä

vokEJ

Säilörehun jakokertojen vaikutus lypsylehmien syöntikäyttäytymiseen

vokEJ