An Integrative Conceptual Model of Vietnam as an Emerging Destination for Offshore Outsourcing of Software Development for Finnish Companies

Companies are constantly under pressure to develop software within tight budgets and more efficiently. Offshore outsourcing has been seen as one solution to the dilemma, and lucrative outsourcing businesses have evolved in many countries. Vietnam is now emerging within this global outsourcing sector. This study conducts an in-depth literature review and analyzes a number of important issues related to developing countries in general and Vietnam in particular, as an offshore outsourcing destination for Finnish companies for developing their software. From the analysis, an integrative conceptual model of software development through offshore outsourcing was developed. The study found challenges as well as potential in Vietnam’s software outsourcing industry. In addition, it provides valuable information for practitioners interested in outsourcing to Vietnam and for further research within the area

Experiencing mappings on a music controller: case Ableton Push

During the past two decades, computers have taken a major role in composition and production of modern music. Various different devices are used to control modern DAWs (digital audio workstations). This diversity of controllers gives users a wide range of options to interact with a computer during the composition and creation. A deeper integration blurs boundaries between a software and controller and creates more complex modes of interaction. This study focuses on a connection between a musical controller and computer through the concept of mapping. The aim of the study was to understand, how mappings of a contemporary software controller can be conceptualised and how they affect user experience. The material for this study was collected through an online-survey, user-sessions and semi-structured interviews for users of Ableton Live software and Push controller. Collected data show that users consider the mappings as an important part of the initial usability of the controller, but there is no clear correlation with the user experience. The results stress the importance of avoiding idiosyncrasies in the mappings and reveal the versatile approaches between users. Users with previous experience from the software tend to have established use patterns that might affect the deployment of a new controller. Mappings can be considered to have an essential role in these patterns

Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden avomuotoinen kuntoutus Päijät-Hämeen alueella

Retrospektiivisessä rekisteritutkimuksessa tarkastellaan vuonna 2013 Päijät-Hämeen keskussairaalaan tulleiden aivoverenkiertohäiriöpotilaiden (diagnoosit I60-64) avokuntoutustietoja sairastumisen jälkeisen vuoden ajalta. Tutkimuksessa verrattiin Päijät-Hämeen alueen neljän peruspalvelukeskuksen toimintaa: Aava, Oiva, Lahti ja Heinola. Tutkimukseen osallistuneista 512 henkilöstä 344 (67 %) kotiutui seurantavuoden aikana joko erikoissairaanhoidosta, neurologiselta kuntoutusosastolta tai terveyskeskusten vuodeosastoilta. Kerättäviä tietoja olivat mm. hoitoaika osastoilla, suositus avokuntoutukseen, kuntoutuksen muodot ja niiden toteutuminen sekä aika kotiutumisesta avokuntoutuksen alkamiseen. Kotiutumisen jälkeistä toimintakykyä arvioitiin ensimmäisellä vastaanottokäynnillä kirjattujen potilastietojen perusteella modified Rankin Scalen (mRS) avulla. Suosituksen avokuntoutukseen sai 34 % kotiutuneista potilaista, ja suosituksen saaneista 75 % aloitti kuntoutuksen. Sairastumista seuranneen vuoden aikana 38 % potilaista sai avokuntoutusta. Kuntoutuksen alkamisajankohdassa havaittiin alueittain selvää vaihtelua (mediaani 5–56 vrk). Avokuntoutusta saaneiden osuus vastasi melko hyvin Aivoliiton suositusta pitkäaikaisesta kuntoutuksesta. Kuntoutuksen aloittaneita oli enemmän kuin suosituksen saaneita, joten todennäköisesti suosituksia jää kirjaamatta. Osalla kuntoutus käynnistyy liian hitaasti. Palvelujen kehittäminen vaatii yhdenmukaisia hoito- ja kuntoutusketjuja. Tutkimus on osa suurempaa hanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa aivoverenkiertohäiriöiden hoitoketjua Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän alueella

Pinnallinen melanooma ja vartijaimusolmuketutkimus Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä

Melanooma on ihosyöpä, jonka ennuste on ihon syövistä huonoin. Melanooman paksuus on merkittävin ennustetekijä metastasoinnin suhteen. Pinnallisiin melanoomiin lasketaan kuuluvaksi paksuudeltaan enintään 1 mm paksut melanoomat. Pinnalliset melanoomat metastasoivat harvoin, mutta metastasoidessa potilaan ennuste huonontuu selkeästi. Melanooma metastasoi tavallisimmin imuteitä pitkin ensiksi paikallisiin imusolmukkeisiin. Mahdollista metastasointia pyritään selvittämäänvartijaimusolmuketutkimuksella. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää vuosina 2010-2013 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) todettujen pinnallisten melanoomapotilaiden selviytymistä ja vartijaimusolmuketutkimuksen tuloksia. 599 potilaalla todettiin pinnallinen melanooma. Näistä potilaista 192:lle (32,1%) tehtiin vartijaimusolmuketutkimus. Positiivisia löydöksiä oli 10 (5,2%). Positiivisen tuloksen saaneista neljällä (40,0%) tauti metastasoi seuranta-aikana, negatiivisen tuloksen saaneista kolmella (1,6%). Komplikaatioita vartijaimusolmuketutkimuksesta todettiin sairauskertomusmerkintöjen perusteella 39 potilaalla (20,3%). Systeemimetastasointi todettiin 11 potilaalla (1,8%). Imusolmukemetastasoinnin riskitekijöiksi nousivat Breslow-luokka > 0,8 mm sekä korkea Clark-luokitus (IV-V). Ohuissa pinnallisissa, <0.8mm paksuissa melanoomissa ulseraatio ja regressio vaikuttaisivat nostavan metastasointiriskiä. Pinnallinen melanooma metastasoi harvoin vartijaimusolmukkeeseen, mutta systeemimetastaasin todennäköisyys vaikuttaa kasvavan positiivisen vartijalöydöksen myötä huomattavasti. Aineiston pienen koon vuoksi tarkkoja päätelmiä vartijaimusolmuketutkimuksen kriteereistä ei ole mahdollista tehdä. Rajatapauksissa potilastapaukset on syytä käydä läpi moniammatillisen ryhmän toimesta. (166 sanaa

Neuropathogenic flaviviruses : isolation and characterization of Zika and tick-borne encephalitis viruses from human brains

Flavivirus is a genus that consists of small RNA viruses transmitted by arthropod vectors, mosquitos and ticks. Flaviviruses cause human diseases of global concern, such as dengue fever, Yellow fever, West Nile disease and Japanese encephalitis, with hundreds of millions of infections every year. Zika virus (ZIKV), a mosquito-borne flavivirus, recently caused a major epidemic with severe and unexpected consequences. Circulating in sylvatic cycles for decades and traditionally causing only mild self-limiting disease, ZIKV quickly spread through the Americas between 2015 and 2016, leading to an unforeseen epidemic that affected hundreds of thousands of people. Following this outbreak of acute ZIKV infections, the number of microcephaly cases reported in neonates accumulated; a causal relationship was suspected and the World Health Organization declared a Public Health Emergency of International Concern in February 2016. We were able to provide a key piece of evidence in proving the causal relationship between ZIKV infection and microcephaly. We described a case of prolonged maternal viremia from an expectant mother infected with ZIKV at the 11th week of gestation, which led to brain damage in the fetus. Subsequently, we isolated the virus FB-FWUH-2016 from the brain tissue of the fetus in human neuroblastoma cells. There is no specific anti-viral treatment for ZIKV infections nor is there a fully effective vaccine. Thus, we screened several anti-cancer compounds known to possess anti-viral activities to determine their anti-Zika virus effectivity. We found that gemcitabine, saliphenylhalamide and obatoclax, the latter of which is a novel compound, inhibited ZIKV replication and virus production in retinal pigment epithelial cells. Furthermore, we found that the compounds differentially affect the metabolism of infected cells. These data provide novel information for anti-virus drug development, as these compounds affect the functions of infected cells instead of the virus itself. We further characterized the new epidemic virus isolate and conducted a study on cell tropism. In this study, we compared four ZIKV isolates, three of which were from the epidemic Asian lineage and the other was a prototypic virus of the African lineage. We found differences in cell susceptibility that favored the new strain and a closely related French Polynesian strain, particularly in cell lines originating from the placenta, umbilical veins, kidney and brain. Tick-borne encephalitis virus (TBEV), another flavivirus that affects the central nervous system, is endemic in many parts of Europe and in the Northern parts of Asia. Three subtypes of the virus, namely, the European, Siberian and Far Eastern subtypes, can cause encephalitis with different degrees of severity. The European subtype is most prominent in most of Europe, but the Siberian subtype is also found in the Baltic countries and Finland. Fatalities are rare, which made the Kotka Archipelago in Finland a new focus after the report of two fatal TBE cases in 2015 from the same island in the archipelago along with two other infected individuals. We isolated the virus from the brain of one of the deceased patients in human neuroblastoma cells and obtained sequence data on both fatal cases. Surprisingly, the viruses were the Siberian and European subtypes. During this and previous studies, we also found both viruses in ticks from the archipelago, which shows that the subtypes coexist in the same focus.Flavivirukset (suku Flavivirus, heimo Flaviviridae) ovat zoonoottisia viruksia, joista suurin osa tarttuu niveljalkaisten, hyttysten ja puutiaisten, välityksellä. Maailmanlaajuisesti flavivirusten aiheuttamia lievempiä ihottuma- ja kuumetauteja, sekä vakavampia keskushermostoinfektioita todetaan vuosittain satoja miljoonia. Denguekuume, Japanin aivotulehdus eli enkefaliitti, Länsi-Niilin kuume ja keltakuume ovat esimerkkejä flavivirusinfektioista. Hyttysvälitteiset flavivirukset säilyvät luonnossa kädellisten ja hyttysten välillä. Ne voivat myös vaihtaa urbaaniin kiertokulkuun ihmisten ja hyttysten välille, luoden näin mahdollisuuden epidemioille. Viime vuosina Zikavirus (ZIKV) on aiheuttanut laajan epidemian Etelä- ja Väli-Amerikassa. Tätä epidemiaa karakterisoivat erityisesti sikiöillä ja vastasyntyneillä esiintyneet infektiot aiheuttaen eriasteisia keskushermoston kehityshäiriöitä, kuten mikrokefaliaa. Puutiaisten välittämistä flaviviruksista puutiaisaivokuumevirus (TBEV) on kotoperäinen useassa Euroopan maassa. Suomessa sitä esiintyy rannikolla ja itäisessä Suomessa, pohjoisessa aina Simoon asti. Viime vuosina tautitapausten määrä on ollut kasvussa, ja myös kuolemaan johtaneita tapauksia on raportoitu. Tässä väitöskirjatutkimuksessa keskitytään näiden kahden keskushermostoinfektioita aiheuttavien flavivirusten, ZIKV ja TBEV, karakterisointiin. Väitöskirjatyössä kuvailemme raskaana olevan naisen zikavirusinfektion ja sen aiheuttaman vakavan seurauksen sikiölle. Zikavirusinfektion todettiin aiheuttavan potilaalla poikkeuksellisen pitkittyneen viruserityksen. Eristimme zikaviruksen sikiön aivokudoksesta, ja osoitimme näin osaltaan zikaviruksen ja sikiön aivovaurion yhteyden. Uuden sukupolven sekvensointitekniikkaa hyödyntäen selvitimme viruksen perimän. Zikavirusinfektion hoitoon ei ole vielä tehokasta viruslääkettä. Testasimme valikoitujen, jo tunnettujen antiviraalisina yhdisteinä vaikuttavien lääkkeiden tehoa zikavirusinfektioon soluviljelymallissa eristetyn viruksen avulla. Löysimme kolme solun omiin toimintoihin vaikuttavaa lääkeainetta, obatoclax, SaliPhe ja gemsitabiini, jotka estivät tehokkaasti zikaviruksen aiheuttaman solukuoleman. Nämä yhdisteet vaikuttivat viruksen ja isäntäsolun vuorovaikutuksiin viruksen elinkierron eri vaiheissa. Tutkimuksen kohteena olevaa vakavan tautimuodon aiheuttamaa zikaviruskantaa verrattiin soluviljelymallissa muihin lievempiä epidemioita aiheuttaneisiin zikaviruskantoihin. Tutkimuksessa osoitettiin aivokudoksesta eristetyn viruksen lisääntyvän tehokkaasti kohdusta, napasuonista, munuaisista ja aivoista peräisin olevissa solulinjoissa. Kotkan saaristossa on viimeisen vuosikymmenen aikana todettu uusi puutiaisaivokuumefokus. Erityisen merkittävän siitä tekee siellä esiintyneet vakavat TBEV-infektiot. Vuonna 2015 Kuutsalon saaressa esiintyi useita puutiaisaivokuumetapauksia, joista kaksi johtivat kuolemaan. Eristimme viruksen toisen tapauksen aivokudoksesta soluviljelmässä, ja virus osoittautui TBE-viruksen siperialaiseksi alatyypiksi. Aiemmassa tutkimuksessa Kotkan saaristosta on löydetty saman alatyypin TBE-virusta puutiaisita. Toinen tapauksista osoittautui täten hieman yllättäen viruksen eurooppalaisen alatyypin aiheuttamaksi. Löysimme saaristosta myös tätä alatyyppiä puutiaisesta, mikä osoittaa, että kaksi viruksen alatyyppiä esiintyvät poikkeuksellisesti samassa fokuksessa

Matrix metalloproteinases as biomarkers in premalignant and malignant tumors of the human skin

The incidence of non-melanoma skin cancer is increasing worldwide. Basal cell carcinoma followed by squamous cell carcinoma and malignant melanoma are the most frequent skin tumors. Immunosuppressed patients have an increased risk of neoplasia, of which non-melanoma skin cancer is the most common. Matrix metalloproteinases (MMPs) are proteolytic enzymes that collectively are capable of degrading virtually all components of the extracellular matrix. MMPs can also process substrates distinct from extracellular matrix proteins and influence cell proliferation, differentiation, angiogenesis, and apoptosis. MMP activity is regulated by their natural inhibitors, tissue inhibitors of metallopro-teinases (TIMPs). In this study, the expression patterns of MMPs, TIMPs, and certain cancer-related molecules were investigated in premalignant and malignant lesions of the human skin. As methods were used immunohistochemisty, in situ hybridization, and reverse transcriptase polymerase chain reaction (RT-PCR) from the cell cultures. Our aim was to evaluate the expression pattern of MMPs in extramammary Paget's disease in order to find markers for more advanced tumors, as well as to shed light on the origin of this rare neoplasm. Novel MMPs -21, -26, and -28 were studied in melanoma cell culture, in primary cutaneous melanomas, and their sentinel nodes. The MMP expression profile in keratoacanthomas and well-differentiated squamous cell carcinomas was analyzed to find markers to differentiate benign keratinocyte hyperproliferation from malignantly transformed cells. Squamous cell carcinomas of immunosuppressed organ transplant recipients were compared to squamous cell carcinomas of matched immunocompetent controls to investigate the factors explaining their more aggressive nature. We found that MMP-7 and -19 proteins are abundant in extramammary Paget's disease and that their presence may predict an underlying adenocarcinoma in these patients. In melanomas, MMP-21 was upregulated in early phases of melanoma progression, but disappeared from the more aggressive tumors with lymph node metastases. The presence of MMP-13 in primary melanomas and lymph node metastases may relate to more aggressive disease. In keratoacanthomas, the expression of MMP-7 and -9 is rare and therefore should raise a suspicion of well-differentiated squamous cell carcinomas. Furthermore, MMP-19 and p16 were observed in benign keratinocyte hyperproliferation of keratoacanthomas, whereas they were generally lost from malignant keratinocytes of SCCs. MMP-26 staining was significantly stronger in squamous cell carcinomas and Bowen s disease samples of organ transplant recipients and it may contribute to the more aggressive nature of squamous cell carcinomas in immunosuppressed patients. In addition, the staining for MMP-9 was significantly stronger in macrophages surrounding the tumors of the immunocompetent group and in neutrophils of those patients on cyclosporin medication. In conclusion, based on our studies, MMP-7 and -19 might serve as biomarkers for more aggressive extramammary Paget's disease and MMP-21 for malignant transformation of melanocytes. MMP -7, -9, and -26, however, could play an important role in the pathobiology of keratinocyte derived malignancies.Ihosyöpien esiintyvyys kasvaa maailmanlaajuisesti. Basaliooma, okasolusyöpä ja melanooma ovat yleisimpiä ihosyöpiä. Erityisen paljon ihosyöpiä esiintyy immuunipuutteisilla elinsiirtopotilailla. Ne lähettävät myös helposti etäpesäkkeitä. Tällä hetkellä ihosyöville ei ole luotettavia kudos- tai veriseuloja kasvaimen kasvunopeuden tai etäpesäkkeiden lähettämistaipumuksen ennustamiseksi. Matriksin metalloproteinaasit (MMP) ovat 23 endopeptidaasin entsyymiperhe, jonka jäsenet kykenevät yhdessä hajottamaan kaikkia sidekudoksen komponentteja. Niillä on tärkeä rooli kaikissa syövän etenemisen vaiheissa. MMP:ien kohonneet pitoisuudet syöpäkudoksessa tai seerumissa voivat toimia ennusteellisina merkkeinä metastasoinnille tai uusiutumiselle. Niiden toiminta vaihtelee kudoksesta riippuen. MMP:ien toimintaa estävät niiden luonnolliset estäjät (TIMP:t). Väitöskirjatyöni tavoitteena oli tutkia, mitkä metalloproteinaasit ovat olennaisia eri ihosyöpätyyppien synnyssä, leviämisessä ja ennusteellisina tekijöinä. Erityisesti tavoitteena oli identifioida MMP:ien ja TIMP:n sijainti syöpätyypeissä ja niiden esiasteissa ja sitä kautta lisätä tietoa MMP:ien toiminnasta eri syöpäsoluissa ja tulehdussolukossa. Työssäni tutkittiin harvinaista rinnan ulkopuolista Pagetin tautia, melanoomaa ja sen vartijaimusolmukkeita, keratoakantoomaa, Bowenin tautia ja okasolusyöpää. Viimeisessä osatyössäni verrattiin ei-immuunipuutteisten potilaiden okasolusyöpiä immuunipuutteisten munuaissiirtopotilaiden okasolusyöpiin tavoitteena löytää tekijöitä, jotka selittäisivät immuunipuutteisten potilaiden ihosyöpien aggressiivisempaa luonnetta. Päätutkimusmenetelmänä käytössä oli immuno-histokemia. Tulokseni osoittavat, että MMP-7 ja -19 ilmentyivät moniin muihin MMP:n verrattuna rinnan ulkopuolisessa Pagetin taudissa runsaasti ja enemmän niissä tautimuodoissa, joissa oli taustalla adenokarsinooma. MMP-21:sta esiintyi runsaasti ei-levinneissä melanoomissa, mutta vähemmän levinneissä muodoissa häviten kokonaan mikrometastaaseista. Sen sijaan MMP-13 esiintyi runsaasti levinneissä melanoomissa ja niiden mikrometastaaseissa viitaten mahdollisesti aggressiivisempaan tautiin. Vaikka keratinosyyttien pahanlaatuiseksi muuttumiselle tyypillisiä metalloproteinaaseja (MMP-13 ja MMP-10) esiintyy runsaasti keratoakantoomissa, MMP-7 ja -9 esiintyminen niiden verinahkaa kohti työntyvässä vyöhykkeessä on harvinaista ja tulisi herättää epäilyn aggressiivisemmasta taudista. MMP-19 ja p16 ilmentyivät hyvänlaatuisissa keratinosyyteissä keratoakantoomissa, mutta vähenivät tai hävisivät okasolusyövistä. Immuunipuutteisten elinsiirtopotilaiden Bowenin taudissa ja okasolusyövissä esiintyi merkittävästi enemmän MMP-26:sta kuin verrokkipotilailla. Lisäksi verrokkipotilaiden okasolusyöpien verinahkan makrofageista löytyi selvästi enemmän MMP-9 kuin elinsiirtopotilailla. Näin ollen MMP-9 ja -26:lla saattaa olla merkittävä rooli immuunipuutteisten potilaiden ihosyöpien patobiologiassa

Joustavan perusopetuksen vaikuttavuus : entisten JOPO-oppilaiden kokemuksia joustavasta perusopetuksesta

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhtä suomalaisen perusopetuksen muotoa, joustavaa perusopetusta (JOPO), ja sen vaikuttavuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille joustavaan perusopetukseen osallistumisen yhteyttä oppilaiden koulussa suoriutumiseen ja elämään peruskoulun jälkeen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka sisältää piirteitä fenomenologisesta tutkimusotteesta. Tutkimuskohteena oli 16–22-vuotiaita entisiä JOPO-oppilaita. Aineisto on kerätty käyttäen aineis- tonkeruumenetelmänä teemahaastattelua ja aineisto on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneet nuoret kokivat ongelmiksi ennen JOPO-luokalle siirtymistä vai- keudet keskittyä, motivaation puutteen sekä runsaat poissaolot. Osa haastateltavista myös uskoi, ettei olisi välttämättä läpäissyt peruskoulua tai päässyt jatko-opintoihin ilman joustavan perusope- tuksen tarjoamaa tukea. Muun muassa JOPO-luokan pienempi ryhmäkoko, erilaiset opiskelumene- telmät, hyvä ryhmähenki ja läheiset suhteet JOPO-luokan aikuisiin auttoivat näihin ongelmiin. Nuo- ret kokivat lisäksi heidän opiskelutaitojen ja käyttäytymisen parantuneen JOPO-luokalla vietetyn vuoden aikana. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että joustavalla perusopetuksella oli positiivisia vaikutuksia siihen osallistuneiden nuorten tulevaisuuteen. Kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet nuoret kuva- sivat JOPO-luokan olleen positiivisesti yhteydessä heidän koulunkäyntiinsä ja elämään peruskoulun jälkeen. Tärkeimmät tutkimuksestamme esiin nousevat tulokset koskivat joustavan perusopetuksen yhteyttä oppilaiden kohentuneeseen itsevarmuuteen ja parantuneisiin elämänhallintataitoihin, oppi- laiden jatko-opintoja koskeviin päätöksiin sekä oppilaiden elämäntapahtumiin peruskoulusta val- mistumisen jälkeen. Tutkimukseen osallistuneet nuoret näkivät joustavan perusopetuksen hyvässä valossa ja kokivat sen kokonaisuutena onnistuneeksi hankkeeksi. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat kouluviihtyvyyden, itsevarmuuden ja motivaation olevan yhteydessä koulussa suoriutumiseen. Nämä seikat nousivat esille myös tässä tutkimuksessa ja ovat olennaisia joustavan perusopetuksen päätavoitteiden, koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäise- misen, kannalta. Joustava perusopetus kokonaisuutena ja hankkeena näyttäytyy aikaisempien selvi- tysten ja tämän tutkimuksen perusteella erittäin onnistuneelta. Sillä on selvästi positiivisia vaikutuk- sia siihen osallistuneiden oppilaiden elämään, joten on perusteltua kehittää ja laajentaa JOPO-toimintaa entisestään

Detection of SARS-CoV-2 nucleocapsid antigen from serum can aid in timing of COVID-19 infection

SARS-CoV-2 RNA can be detected in respiratory samples for weeks after onset of COVID-19 disease. Therefore, one of the diagnostic challenges of PCR positive cases is differentiating between acute COVID-19 disease and convalescent phase. The presence of SARS-CoV-2 nucleocapsid antigen in serum and plasma samples of COVID-19 patients has been demonstrated previously. Our study aimed to characterize the analytical specificity and sensitivity of an enzyme-linked immunosorbent assay (Salocor SARS-CoV-2 Antigen Quantitative Assay Kit (c) (Salofa Ltd, Salo, Finland)) for the detection of SARS-CoV-2 nucleocapsid antigen in serum, and to characterize the kinetics of antigenemia. The evaluation material included a negative serum panel of 155 samples, and 126 serum samples from patients with PCR-confirmed COVID-19. The specificity of the Salocor SARS-CoV-2 serum nucleocapsid antigen test was 98.0 %. In comparison with simultaneous positive PCR from upper respiratory tract (URT) specimens, the test sensitivity was 91.7 %. In a serum panel in which the earliest serum sample was collected two days before the collection of positive URT specimen, and the latest 48 days after (median 1 day post URT sample collection), the serum N antigen test sensitivity was 95.6 % within 14 days post onset of symptoms. The antigenemia resolved approximately two weeks after the onset of disease and diagnostic PCR. The combination of simultaneous SARS-CoV-2 antigen and antibody testing appeared to provide useful in-formation for timing of COVID-19. Our results suggest that SARS-CoV-2 N-antigenemia may be used as a diag-nostic marker in acute COVID-19.Peer reviewe