Alkyylinitriilien reaktiot

Tutkielmassa käsiteltiin alkyylinitriilien reaktioita, mutta ei monimutkaisilla organometallikatalyyteillä tehtyjä reaktioita. Alkyylinitriilit voidaan mm. pelkistää aldehydeiksi tai amiineiksi, hydrolysoida amideiksi tai karboksyylihapoiksi, alkyloida ja esteröidä. Reaktioissa syanoryhmän typpi voi toimia nukleofiilinä, tai syanoryhmän hiili elektrofiilina. Esimerkiksi N-alkylaatiossa syanoryhmän nukleofiilinen typpi reagoi karbokationin kanssa. Deprotonoimalla α-protoni voimakkailla emäksillä saadaan nitriilianioneja, jotka toimivat reaktioissa nukleofiilinä. Näin nitriilien α-hiileen on saatu mm. alkyyli, aryyli-, heteroaryyli-, olefiini- tai esteriryhmiä. Nitriilianionit reagoivat myös karbonyyliyhdisteiden kanssa. Nitriileistä on myös valmistettu ketoneja, amidiineja, tioamideja ja heterosyklisiä yhdisteitä. Usein nitriilit, joilla on elektroneja puoleensa vetäviä substituentteja ovat reaktiivisempia, mutta tutkielmassa keskityttiin substituoimattomien nitriilien reaktioihin. Lewis-hapot katalysoivat usein reaktioita koordinoitumalla syanoryhmän typpeen tehden hiilestä elektrofiilisemman

Seurantadokumenttia tavoittelemassa : Omalla naamalla -dokumenttielokuvan genre-määrittely

Opinnäytetyömme mediaosuus on noin puolen tunnin mittainen dokumenttielokuva Omalla naamalla. Elokuva kertoo kolmesta videobloggaajasta ja selvittää syitä harrastuksen takana sekä tekee sitä tunnetuksi suurelle yleisölle. Dokumenttielokuva kuvattiin loppuvuonna 2011 ja se valmistui keväällä 2012. Produktio toteutettiin kokonaisuudessaan kahden opiskelijan, Jenny Huttusen ja Tommi Kilpiön voimin. Esituotannon ja tuotannon aikana tähtäsimme seurantadokumentin kaltaiseen lopputuotokseen. Jälkituotannossa huomasimme, että kuvaamastamme materiaalista ei pysty rakentamaan täysin seurantadokumentin määreitä täyttävää lopputulosta. Opinnäytetyömme kirjallisessa osassa tutkimme Omalla naamalla -dokumentin mahdollisia tyylilajeja. Selvitimme, mikä kullekin tyylilajille on ominaista. Tutustuimme alan kirjallisuuteen ja lopulta huomasimme, ettei dokumenttielokuvaamme voi määrittää vain yhden tyylilajin edustajaksi. Opimme, ettei genre-määrittelyitä tai moodeja kannata pitää rajoitteina, vaan niihin tulee suhtautua inspiraation lähteinä ja toistensa kanssa lomittautuvina työkaluina sekä eräänlaisina strategioina dokumenttituotannoissa.This thesis deals with the approximately 30-minute long documentary film named Omalla naamalla. The film is about three video bloggers and its aim is to find out the reason for their hobby and also to make video blogging more familiar to the public. This documentary film was filmed in the end of 2011 and the post-production of the film came to an end in the spring of 2012. The film was completely produced by two students, Jenny Huttunen and Tommi Kilpiö. During the pre-production and production phase we wanted our documentary film to be a follow-up documentary. During the post-production we realized that the material that we had filmed was not cut out to be a proper follow-up documentary. In the theoretical part of our thesis we researched the possible genres and modes for our documentary film, Omalla naamalla. We studied which qualities characterized different genres and modes of documentary films. We explored the literature of documentary filmmaking and came to a conclusion that our documentary film cannot be defined just within one genre or mode. We learned that genres and modes should not be seen as limitations in documentary filmmaking. They should rather be taken as an inspiration and as a set of merged tools and also as a strategy in documentary film productions.Opinnäytetyöhön kuuluva mediaosuus on Omalla naamalla -dokumenttielokuva (2012

Kapsinoidien tuotanto Capsicum chinense -lajin kasvisoluviljelmillä

Kasvisolujen viljelyä voidaan käyttää arvokkaiden sekundaaristen metaboliittien tuotantoon. Aiempien kapsaisinoidien tuotantoon keskittyvien tutkimusten innoittamana tämän tutkielman tavoitteena oli muodostaa Capsicum chinense -lajin soluviljelmiä kapsinoidien tuotantoon. Kapsinoidit ovat poltteettomia kapsaisinoidianalogeja, joilla voi olla terveyshyötyjä. Toinen tavoite oli määrittää Capsicum -suvun kasvien ja soluviljelmien α-solaniinipitoisuus, jotta varmistutaan, ettei toksisia määriä muodostu soluviljelmissä. Poltteettomien Capsicum chinense -lajikkeiden, Trinidad Pimento ja Aji Dulce strain 2, soluviljelmiä muodostettiin, ja näihin viljelmiin syötettiin intermediaatteja, vanilliinia ja vanillyylialkoholia, tehostamaan tuotantoa. Lisäksi muodostettiin äärimmäisen tulisen Trinidad Scorpion -lajikkeen soluviljelmiä, joihin syötettiin vanillyylialkoholia, jotta voitiin selvittää, muodostuuko tuotteena kapsinoideja kapsaisinoidien sijaan. Menetelmä, joka perustui korkean erotuskyvyn nestekromatografiaan (HPLC) UV-detektorilla, validoitiin, jotta voitiin määrittää soluviljelmien ja hedelmien kapsiaattipitoisuudet verrattavaksi keskenään. Jotta voitiin määrittää α-solaniinipitoisuus soluviljelmistä sekä kolmeen eri Capsicum -lajiin kuuluvien lajikkeiden lehdistä ja kukista, validoitiin HPLC-UV -menetelmä myös tätä tarkoitusta varten. Vaikka herkkä ja spesifinen menetelmä saatiin validoitua kapsiaattianalyysia varten, kapsiaattia ei havaittu missään soluviljelmässä. Tulisten lajikkeiden soluviljelmät eivät myöskään tuottaneet havaittavia määriä kapsaisinoideja. Hedelmänäytteiden mittaustulokset olivat yhdenmukaisia aiempien tutkimustulosten kanssa, ja Aji Dulcen hedelmissä oli suurempi kapsiaattipitoisuus verrattuna Trinidad Pimentoon, vaikkakin tulosten luotettavuutta rajoittaa, että Aji Dulcesta saatiin tutkittavaksi vain yksi sisällä kasvatettu hedelmä. Analyyttisessä menetelmässä α-solaniinipitoisuuden määrittämiseksi oli ongelmia sisäisen standardin ja spesifisyyden kanssa. Menetelmää voitiin käyttää arvioimaan karkeasti mahdollisia α-solaniinipitoisuuksia. Vaarallisia määriä ei havaittu yhdessäkään soluviljelmänäytteessä. Vain yhdessä Aji Dulcen nuorista lehdistä koostuneessa näytteessä saattoi olla kaupallisille perunoille asetetun raja-arvon ylittävä määrä α-solaniinia. Rocoto San Pedro Orangen (C. pubescens) ja Aji Omnicolorin (C. baccatum) kukkanäytteiden tuloksista ei voitu tehdä johtopäätöksiä, eikä voida sulkea pois, että niissä voisi olla suuriakin pitoisuuksia α-solaniinia. Tutkielmassa ei selvinnyt, miksi kapsinoideja tai edes kapsaisinoideja ei havaittu soluviljelynäytteissä, mutta voitiin arvella, että kapsinoidit saattavat hajota soluviljelmien ympäristössä tai että lajikkeen tai solulinjan valinta on erittäin tärkeää. Tutkielmasta saatiin lisänäyttöä aiemmille oletuksille, että chilin lehdet ovat turvallisia eikä niissä pitäisi olla huomattavia määriä α-solaniinia.Plant cell culture can be used for the production of valuable secondary metabolites. Inspired by the previous studies focusing on capsaicinoid production, this study aimed for establishing plant cell cultures of Capsicum chinense to produce capsinoids. Capsinoids are non-pungent capsaicinoid analogues with potential health benefits. Another aim of this study was to determine the α-solanine content in Capsicum plants and cell cultures to ensure that no toxic amounts are formed during the cell culture. Cell cultures of non-pungent Capsicum chinense cultivars, Trinidad Pimento and Aji Dulce strain 2, were established, and the cultures were fed with intermediates, vanillin and vanillyl alcohol, to enhance the production. In addition, cell cultures of extremely pungent Trinidad Scorpion cultivar were established and they were fed with vanillyl alcohol to study if this would result in formation of capsinoids instead of capsaicinoids. A high-performance liquid chromatography (HPLC) method with UV detection was validated for determining the capsiate contents of the cell culture samples and fruit samples for comparison. To analyze the α-solanine content of the cell culture samples and leaves and flowers of three cultivars belonging to three different Capsicum species, an HPLC-UV method was validated for this purpose as well. Despite validating a sensitive and specific method for capsiate analysis, no detectable amounts of capsiate were detected in any of the cell culture samples. Cell cultures of pungent cultivars did not produce detectable amounts of capsaicinoids either. Results from analyzing the real fruit samples were in accordance with previous literature reports, and Aji Dulce fruits were found to contain higher amounts of capsiate compared to Trinidad Pimento, although having only one indoor grown Aji Dulce fruit analyzed limits the reliability. The analytical method for determining α-solanine content had problems with internal standard and specificity. This method could be used for making rough estimates about the possible α-solanine content. No hazardous amounts were detected in any of the cell culture samples. Only one sample consisting of Aji Dulce young leaves could contain α-solanine slightly above the limits set for commercial potatoes. Results with flowers of Rocoto San Pedro Orange (C. pubescens) and Aji Omnicolor (C. baccatum) were inconclusive and it couldn’t be ruled out that they might contain large amounts of α-solanine. The reason why capsinoids, or even capsaicinoids, were not detected in the cell culture samples remains unsolved, but it could be speculated that capsinoids might degrade in the cell culture environment or that selection of cultivar or cell line is critical. This study gave further proof to the previous assumptions that chili leaves are safe and should not contain notable amounts of α-solanine