Minustako pelikehittäjä?:haasteista kohti mahdollisuuksia

Tiivistelmä. Peliteollisuuden rajattomat mahdollisuudet tuovat alalle jatkuvasti uusia tekijöitä ja yhä useampi valitsee pelialan. Valinta voi johtaa esimerkiksi joko osaksi pelialan yritystä tai sitten itsenäiseksi pelikehittäjäksi. Tämä tutkielma on tehty, jotta ketä tahansa pelialasta kiinnostunutta voidaan auttaa välttämään yleisimmät sudenkuopat ja parantamaan mahdollisuuksia onnistua murtautumaan pelialalle. Tässä tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen ja haastattelututkimuksen keinoilla itsenäisen pelikehittäjän haasteita ja mahdollisuuksia hänen työskennellessään joko yksin tai yrityksessä. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että itsenäisesti toimivan pelikehittäjän suurimpia haasteita ovat resurssiongelmat kuten budjetin ja ajan puute. Suurimpia mahdollisuuksia olivat Indie-pelien vapaus olla millaisia tahansa, itsensä ilmaisu ja halvat teknologiat. Yrityksessä toimiva pelikehittäjä kokee haasteita muun muassa motivaation kanssa, sillä suuremmissa peliyrityksissä yksittäinen pelikehittäjä voi kokea työnsä olevan merkityksetöntä. Lisäksi haasteina on peliyrityksissä tapahtuva ”crunch”, jolloin kehittäjät ovat kestämättömän ylityöllistettyjä. Muita haasteita ovat kommunikaatio, aikataulu ja hallinnolliset ongelmat, jotka johtuvat muun muassa huonosta ajankäytön arvioinnista ja tekniset ongelmat kuten ohjelmointivirheet. Mahdollisuuksia pelikehittäjälle yrityksessä ilmeni muun muassa vakaat tulot, mahdollisuus edetä uralla ja virtuaaliorganisaatioissa mahdollisuus työskennellä missä ja milloin vain. Haastattelujen perusteella selvisi, että informanttien kokemat haasteet ja mahdollisuudet olivat suurimmalta osin samankaltaisia kuin mitä ilmeni kirjallisuuskatsauksessa. Myös haastatteluissa suuriksi haasteiksi osoittautuivat resurssit, kuten aika ja budjetti, mutta myös oman osaamisen mahdollinen puute. Informantit näkivät tulevaisuuden yksittäisen pelikehittäjän näkökulmasta skeptisesti pääosin kilpailun vuoksi. Tämän lisäksi haasteina nähtiin tulevaisuudessa alati kasvava pelien monimutkaisuus ja esimerkiksi uusien laitteiden ja ohjelmistoversioiden perässä pysyminen. Mahdollisuuksina informantit näkivät Indie-pelikehityksen vapauden, artistisen näkemyksen toteuttamisen ja itsensä kehittämisen. Tämän lisäksi yhteisiä mahdollisuuksia löytyi kirjallisuuskatsauksen kanssa muun muassa elannon ansaitsemisen kautta ja yhteisiä haasteita esimerkiksi kommunikaatio-ongelmat vertaistuen, työn hitauden ja identiteetin epävarmuuden suhteen. Informantit nostivat esiin myös haasteita ja mahdollisuuksia, joita ei noussut esille kirjallisuuskatsauksessa, kuten mahdolliset epähuomiot, mitä pelikehityksessä voi tulla. Väärän pelimoottorin valinta voi olla ratkaiseva pelin rahoituksen mahdollistamisen suhteen, jos tarkoitus on saada rahoitus mainoksilla ja mainokset on erittäin vaikeaa lisätä peliin. Lisäksi esille nousi sovelluskauppojen säännöt, jotka saattavat estää tietynlaisten pelien julkaisun alustalla, kuten covid-19 teemaisen pelin toisen informatin tapauksessa

Pelikehittäjän haasteet ja mahdollisuudet yksin ja yrityksessä

Tiivistelmä. Pelikehitys on noussut merkittäväksi osaksi ohjelmistokehityksen maailmaa ja yhä useampi valitsee urakseen pelikehityksen. Tämä uravalinta voi johtaa siihen, että pelikehittäjä on osa isompaa peliyritystä tai sitten hän valitsee olla niin sanottu indie-pelikehittäjä ja toimii siten yksin. Tässä tutkielmassa selvitetään kirjallisuuskatsauksen keinoin, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita itsenäinen ja yrityksessä toimiva pelikehittäjä kohtaa urallaan. Suurimmat löydökset olivat, että yksin toimiva pelikehittäjä kokee suurimmat haasteensa näkyvyyden hankkimisessa, riittävän markkinoinnin parissa ja pelin laajuuden ja toimintojen hallinnoimisessa. Yksin toimiva pelikehittäjä saa kuitenkin mahdollisuutena suuren vapauden toteuttaa minkä pelin hän ikinä haluaakin ja pääsee toteuttamaan täysin artistista näkemystään. Tähän verrattuna pelikehittäjä yrityksessä kokee haasteita mahdollisesti eniten niin sanotun crunchin kanssa. Crunch on yleensä suurien peliyhtiöiden ilmiö, missä työntekijät useasti syyllistetään tekemään paikasta riippuen jopa kaksinkertaista työvuoroa pitkiä aikoja ennen isoa julkaisua. Ymmärrettävästi tämä polttaa työntekijöitä loppuun ja pelikehittäjät kokevatkin crunchin aikana terveyshaittoja. Mahdollisuuksia pelikehittäjällä yrityksessä on potentiaalisesti päästä käyttämään peliteollisuuden uusimpia ja parhaimpia työkaluja, joihin yksin toimivalla pelikehittäjällä ei välttämättä koskaan ole pääsyä tai mahdollisuutta. Pelikehittäjä yrityksessä voi myös kokea turhautumista ollessaan vain pieni osa koneistoa, mutta osa isompaa projektiryhmää tuo ystävyyssuhteita ja muita yhteyksiä ihmisiin. Osana virtuaalista organisaatiota pelikehittäjä kokee haasteita eristäytymisen ja vähäisen kanssakäymisen tunteita muiden projektiryhmän jäsenten kesken, luottamus projektiryhmäläisiin ja kommunikaatio-ongelmien kanssa. Muita mahdollisia ongelmia pelikehittäjällä ovat mahdolliset aikavyöhykkeiden eroavaisuudet ja kielimuuri. Kuitenkin mahdollisuuksia tuovat työskentely missä vain ja milloin vain kuten myös ajan ja rahan säästö työmatkojen suhteen. Muita mahdollisuuksia ovat avun ja tuen saaminen missä vain, kun mahdollisia ongelmia tulee. Ratkaisuna ongelmiin voi olla muun muassa projektitapaamisten pito kasvokkain välillä

Effect of remdesivir post hospitalization for COVID-19 infection from the randomized SOLIDARITY Finland trial

We report the first long-term follow-up of a randomized trial (NCT04978259) addressing the effects of remdesivir on recovery (primary outcome) and other patient-important outcomes one year after hospitalization resulting from COVID-19. Of the 208 patients recruited from 11 Finnish hospitals, 198 survived, of whom 181 (92%) completed follow-up. At one year, self-reported recovery occurred in 85% in remdesivir and 86% in standard of care (SoC) (RR 0.94, 95% CI 0.47-1.90). We infer no convincing difference between remdesivir and SoC in quality of life or symptom outcomes (p > 0.05). Of the 21 potential long-COVID symptoms, patients reported moderate/major bother from fatigue (26%), joint pain (22%), and problems with memory (19%) and attention/concentration (18%). In conclusion, after a one-year follow-up of hospitalized patients, one in six reported they had not recovered well from COVID-19. Our results provide no convincing evidence of remdesivir benefit, but wide confidence intervals included possible benefit and harm.Peer reviewe

FinnGen provides genetic insights from a well-phenotyped isolated population

Population isolates such as those in Finland benefit genetic research because deleterious alleles are often concentrated on a small number of low-frequency variants (0.1% ≤ minor allele frequency < 5%). These variants survived the founding bottleneck rather than being distributed over a large number of ultrarare variants. Although this effect is well established in Mendelian genetics, its value in common disease genetics is less explored1,2. FinnGen aims to study the genome and national health register data of 500,000 Finnish individuals. Given the relatively high median age of participants (63 years) and the substantial fraction of hospital-based recruitment, FinnGen is enriched for disease end points. Here we analyse data from 224,737 participants from FinnGen and study 15 diseases that have previously been investigated in large genome-wide association studies (GWASs). We also include meta-analyses of biobank data from Estonia and the United Kingdom. We identified 30 new associations, primarily low-frequency variants, enriched in the Finnish population. A GWAS of 1,932 diseases also identified 2,733 genome-wide significant associations (893 phenome-wide significant (PWS), P < 2.6 × 10–11) at 2,496 (771 PWS) independent loci with 807 (247 PWS) end points. Among these, fine-mapping implicated 148 (73 PWS) coding variants associated with 83 (42 PWS) end points. Moreover, 91 (47 PWS) had an allele frequency of <5% in non-Finnish European individuals, of which 62 (32 PWS) were enriched by more than twofold in Finland. These findings demonstrate the power of bottlenecked populations to find entry points into the biology of common diseases through low-frequency, high impact variants.Peer reviewe

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele

FinnGen provides genetic insights from a well-phenotyped isolated population.

Population isolates such as those in Finland benefit genetic research because deleterious alleles are often concentrated on a small number of low-frequency variants (0.1% ≤ minor allele frequency < 5%). These variants survived the founding bottleneck rather than being distributed over a large number of ultrarare variants. Although this effect is well established in Mendelian genetics, its value in common disease genetics is less explored1,2. FinnGen aims to study the genome and national health register data of 500,000 Finnish individuals. Given the relatively high median age of participants (63 years) and the substantial fraction of hospital-based recruitment, FinnGen is enriched for disease end points. Here we analyse data from 224,737 participants from FinnGen and study 15 diseases that have previously been investigated in large genome-wide association studies (GWASs). We also include meta-analyses of biobank data from Estonia and the United Kingdom. We identified 30 new associations, primarily low-frequency variants, enriched in the Finnish population. A GWAS of 1,932 diseases also identified 2,733 genome-wide significant associations (893 phenome-wide significant (PWS), P < 2.6 × 10-11) at 2,496 (771 PWS) independent loci with 807 (247 PWS) end points. Among these, fine-mapping implicated 148 (73 PWS) coding variants associated with 83 (42 PWS) end points. Moreover, 91 (47 PWS) had an allele frequency of <5% in non-Finnish European individuals, of which 62 (32 PWS) were enriched by more than twofold in Finland. These findings demonstrate the power of bottlenecked populations to find entry points into the biology of common diseases through low-frequency, high impact variants

New insights into the genetic etiology of Alzheimer’s disease and related dementias

Characterization of the genetic landscape of Alzheimer’s disease (AD) and related dementias (ADD) provides a unique opportunity for a better understanding of the associated pathophysiological processes. We performed a two-stage genome-wide association study totaling 111,326 clinically diagnosed/‘proxy’ AD cases and 677,663 controls. We found 75 risk loci, of which 42 were new at the time of analysis. Pathway enrichment analyses confirmed the involvement of amyloid/tau pathways and highlighted microglia implication. Gene prioritization in the new loci identified 31 genes that were suggestive of new genetically associated processes, including the tumor necrosis factor alpha pathway through the linear ubiquitin chain assembly complex. We also built a new genetic risk score associated with the risk of future AD/dementia or progression from mild cognitive impairment to AD/dementia. The improvement in prediction led to a 1.6- to 1.9-fold increase in AD risk from the lowest to the highest decile, in addition to effects of age and the APOE ε4 allele