Opettajien kokemuksia yhteistyöstä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa

Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää opettajien kokemuksia yhteistyöstä lastensuojelun sosiaalityöntekijän kanssa. Lisäksi selvitettiin vaikuttaako opettajan ammattinimike tai työkokemus yhteistyötyytyväisyyteen. Tutkimukseen osallistui 83 opettajaa ympäri Suomen. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi 21 Likert-asteikollista väittämää sekä viisi avokysymystä. Likert-asteikollisista väittämistä luotiin viisi summamuuttujaa, joita analysoitiin Pearssonin korrelaatiokertoimen sekä yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Avovastaukset käsiteltiin teema-analyysiä hyödyntäen. Teema-analyysi tehtiin jokaiselle avokysymykselle erikseen. Kysymykset käsittelivät eri asioita. Opettajien kokemukset yhteistyöstä olivat vaihtelevia. Osa opettajista oli tyytyväisiä sosiaalityöntekijän kanssa tehtyyn yhteistyöhön, mutta osa oli erittäin tyytymättömiä. Varianssianalyysi osoitti, että opettajan ammattinimikkeellä ei ollut vaikutusta koettuun tyytyväisyyteen eikä yhteenkään muuhun mitattuun muuttujaan. Vasta työnsä aloittaneet opettajat arvioivat omat lastensuojeluun liittyvät taitonsa muita opettajia heikommiksi. Työkokemus ei vaikuttanut muihin muuttujiin. Avovastausten perusteella tyytymättömyyttä aiheuttivat erityisesti sosiaalityöntekijöiden niukat resurssit ja siitä johtuva kiire sekä opettajien heikot tiedot asioista, jotka kuuluvat sosiaalityöntekijän vaitiolovelvollisuuden piiriin. Korrelaatioanalyysistä saadut tulokset tukevat tätä havaintoa, sillä ne opettajat, jotka hallitsivat paremmin tiedon jakamiseen liittyvän lainsäädännön, kokivat myös yhteistyön onnistuneen paremmin. Tutkimus osoittaa, että opettajat odottavat saavansa sosiaalityöntekijältä enemmän tietoa kuin tämä voi heille antaa. Tämä vaikuttaa negatiivisesti opettajien kokemuksiin yhteistyöstä. Opettajat kokevat myös sosiaalityöntekijöiden puutteellisten resurssien vaikeuttavat yhteistyötä. Vasta-aloittaneet opettajat kokevat oman lastensuojelu osaamisensa muita opettajia heikommaksi

Suomalaisten huostaanotettavien nuorten kasvuympäristöt

Tiivistelmä. Turvallisessa kasvuympäristössä kasvava nuori saa vanhemmiltaan hellyyttä ja turvaa tarvittaessa. Vanhemmat asettavat hänelle rajat, joiden sisällä nuoren tulisi toimia. Vanhemmat ovat kuitenkin valmiita tarvittaessa joustamaan rajoista nuoren kasvaessa ja vaatiessa lisää vapautta. Lapselle ja nuorelle rutiinit ja pysyvyys ovat tärkeitä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on vertailla nuorten erilaisia kasvuympäristöjä. Ensimmäinen tutkimuskysymys on: millaisia piirteitä on nuorelle turvallisella kasvuympäristöllä. Toinen tutkimuskysymys vastaa kysymykseen: Millaisesta kasvuympäristöstä 13–17-vuoden ikäinen nuori otetaan Suomessa huostaan. Huostaanotettavien nuorten kasvuympäristöissä on useita asioita, jotka eivät kuulu turvalliseen kasvuympäristöön. Huostaanotettavien lasten vanhemmilla on yleisesti ottaen laajoja vaikeuksia vanhemmuudessa. Monet lapset jäävät ilman tarvitsemaansa hoivaa ja tukea kasvussaan. Syyt voivat olla jaksamattomuudessa, osaamattomuudessa, päihteiden käytössä tai mielenterveysongelmissa. Myös huostaanotetuilla nuorilla itsellään on suhteellisen usein mielenterveysongelmia. Tutkimuksessa havaittiin myös erilaisia yhteyksiä kiintymyssuhdemallin ja tulevan käytöksen kanssa. Osaa ongelmakäyttäytymisestä voidaan joskus selittää heikon ja puutteellisen kiintymyssuhteen kautta. Huostaanotettujen lasten kasvuympäristöjä yhdistävät esimerkiksi köyhyys ja vanhempien työttömyysjaksot. Huostaanotetuilla lapsilla on keskimäärin enemmän sisaruksia, ja useissa tilanteissa myös heidän perherakenteensa tai asuinpaikkansa on muuttunut tavanomaista useammin. Nämä eivät koske kuitenkaan kaikkia huostaanotettuja. Teini-iässä huostaanotettujen lasten vanhemmilla on yleensä parempi sosioekonominen asema kuin nuorempana huostaanotetuilla lapsilla. Alkoholi, huumeet ja väkivalta ovat usein osa huostaanotettavan nuoren kasvuympäristöä. Kyseessä voi olla nuoren oma päihteiden käyttö tai vanhempien päihdeongelmat. Väkivaltaa esiintyy niin nuorilla itsellään ja perheväkivaltana. Nuoren rikollinen käyttäytyminen voi myös johtaa lastensuojelulain mukaan huostaanottoon. Huostaanotettavien nuorten perhesuhteet vaikuttavat riitaisille. Joko perheessä vanhemmat riitelevät keskenään tai nuori vanhempien kanssa. Uusioperhe asetelma on yleinen ja huoltajuuskiistoja esiintyy suhteellisen usein. Huostaanotetuilla nuorilla koulusuoriutuminen on heikkoa ja he hakeutuvat jatkokoulutukseen muita nuoria selkeästi harvemmin

Upregulated integrin α11 in the stroma of cutaneous squamous cell carcinoma promotes skin carcinogenesis

Abstract Integrin α11β1 is a collagen-binding integrin that is needed to induce and maintain the myofibroblast phenotype in fibrotic tissues and during wound healing. The expression of the α11 is upregulated in cancer-associated fibroblasts (CAFs) in various human neoplasms. We investigated α11 expression in human cutaneous squamous cell carcinoma (cSCC) and in benign and premalignant human skin lesions and monitored its effects on cSCC development by subjecting α11-knockout (Itga11−/−) mice to the DMBA/TPA skin carcinogenesis protocol. α11-deficient mice showed significantly decreased tumor cell proliferation, leading to delayed tumor development and reduced tumor burden. Integrin α11 expression was significantly upregulated in the desmoplastic tumor stroma of human and mouse cSCCs, and the highest α11 expression was detected in high-grade tumors. Our results point to a reduced ability of α11-deficient stromal cells to differentiate into matrix-producing and tumor-promoting CAFs and suggest that this is one causative mechanism underlying the observed decreased tumor growth. An unexpected finding in our study was that, despite reduced CAF activation, the α11-deficient skin tumors were characterized by the presence of thick and regularly aligned collagen bundles. This finding was attributed to a higher expression of TGFβ1 and collagen crosslinking lysyl oxidases in the Itga11−/− tumor stroma. In summary, our data suggest that α11β1 operates in a complex interactive tumor environment to regulate ECM synthesis and collagen organization and thus foster cSCC growth. Further studies with advanced experimental models are still needed to define the exact roles and molecular mechanisms of stromal α11β1 in skin tumorigenesis