Äidin rajat – Mediateknologinen toimijuus työelämän tietokoneistumisesta sosiaalisen median aikakaudelle

Kulttuurihistorian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tutkitaan äitien mediateknologisen toimijuuden muotoutumista Suomessa 1980-luvulta 2010- luvulle työelämän, (perhe)arjen ja kulttuuristen määritysten konteksteissa. Aineistona toimii äitien kirjoittamat teknologiakertomukset. Kontekstoivana aineistona toimii mediajulkisuuden kuvasto teknologiaa käyttävistä äideistä. Kulttuurihistoriallisen analyysin avulla tehdään näkyväksi sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia rajoja, joiden varassa äitien mediateknologinen toimijuus muotoutui sekä sitä, miten äidit itse tuottivat toimijuuttaan suhteessa niihin. Työelämäkontekstissa äitien toimijuus määrittyi 1980-1990-luvuilla äitiyslomien ja kotiäitivuosien aiheuttamien katkosten kautta. Ne määrittivät äitien mahdollisuuksia pysyä mukana teknologisoituvassa työelämässä aikana, jolloin kotien tietokoneistuminen ei ollut laajaa. Teknologian kehittyessä katkosten merkitys muuttui ja syntyi uusia työn ja perhe-elämän yhdistämisen tapoja. Arjessa äitien toimijuus laajeni internetin myötä, kun arkiset käytänteet helpottuivat ja vertaistuen ja -tiedon merkitys kasvoi. Se mursi asiantuntijatiedon ja sukupolvien välisen tiedon asemaa. Kehityksen myötä äitien arkea alkoi rajata oman mediateknologian käytön monitorointi ja uudet kasvatukselliset kysymykset. Arkea alkoi myös kuormittaa digitaalinen metatyö. Mediateknologisen toimijuuden kulttuurisia määrityksiä tuotetaan mediajulkisuuden humoristisissa nettiäitikuvastoissa ja vanhemmuuden asiantuntijoiden lausunnoissa, joissa kysymys äitien mediateknologian käytöstä on muodostunut ennen kaikkea moraaliseksi. Äidit itse kertoivat mediateknologi-an käytöstään hyvän äitiyden ja hyvän mediateknologian käyttäjän kulttuurisia puhetapoja mukailemalla. Tutkimus osoittaa, että samalla kun äitien toimijuus mediateknologioiden ansiosta on laajentunut, ovat toimijuuden moraaliset rajat entisestään tiukentuneet. Tähän sisältyy äititoimijuuden kohdalla mediateknologisen kehityksen paradoksi: laajan näkyvyyden ja osallisuuden vuoksi äidit ovat myös laajemman arvioinnin ja arvostelun kohteita. Boundaries of Motherhood – Media Technological Agency from the Computerization of Working Life for the Era of Social Media This dissertation examines how the media technological agency of mothers has formed in Finland from 1980s to early 2010s in contexts of working life, everyday (family) life and cultural definitions. The main source material consists of autobiographical technology stories written by mothers. Contextual material utilizes an imagery of media publicity about mothers and media technology. Through cultural-historical analysis, the research reveals the social, cultural and societal boundaries of mothers' media technology agency, as well as how mothers themselves produce their agency in relation to these boundaries. In the context of working life, the boundaries were caused by maternity leaves and housewife years in the 1980s and early 1990s. In the late 2000s social media began to enable new forms of work for mothers. From the 1990s the internet offered opportunities in everyday (family) life making everyday practices easier. The importance of peer support and peer information increased. The transition broke the power of expert knowledge and intergenerational transmission of information. At the same time, developments brought new demands to mothers' daily lives: monitoring their own media technologies’ usage amounts and new forms of parenting. While technology made everyday life easier, it also created new practices of digital meta-work. Cultural definitions of mothers’ media technology agency were produced in imagery of media publicity: the humorous stereotype of online mothering and in parenting experts’ opinions about mothers’ use of media technology. In these definitions the use of mothers’ media technology became above all moral. The mothers themselves told about their use of media technology by conforming to these cultural expectations of being a good mother and a good media technology user. This research shows that while mothers’ agency has expanded with media technologies, the moral boundaries of agency have further tightened. In the case of maternity there is a paradox caused by media technology development: due to their wide visibility and inclusion, mothers are also subject to wider evaluation and criticism

Tulevaisuuden toivot – Digitaalisten medioiden käyttö nuorten osallisuuden ja osaamisen lähteenä

  Digitaalisten teknologioiden ja erilaisten medioiden varaan rakentuvilla osallisuuden kulttuureilla on keskeinen merkitys nuorten yleiselle hyvinvoinnille, osallisuuden kokemuksille sekä tulevaisuuden kansalaistaitojen, työelämävalmiuksien ja digitaalisen osallistumisen taitojen kehittymiselle. Digitaalisten teknologioiden erilaisilla käyttötavoilla on merkitystä; nuoret eivät ole digitaalisten medioiden käyttäjinä samankaltaisia ja nuorten erilaiset käyttötottumukset tuottavat erilaista ja erilaatuista osallistumista ja osaamista. Artikkelissa selvitämme millaisia ovat nuorten käyttäjäprofiilit, miten sukupuoli ja kouluaste vaikuttavat nuorten jakautumiseen erilaisiin käyttäjäprofiileihin ja miten ne yhdistyvät nuorten digitaaliseen osaamiseen. Klusterianalyysin perusteella aineistosta (N = 8 661) erottuu neljä toisistaan merkitsevästi eroavaa käyttäjäryhmää: normikäyttäjät, poikavoittoiset monipuoliset aktiivit ja tyttövoittoiset sosiaaliset aktiivit sekä yksipuoliset käyttäjät. Toiselle asteelle siirtymisen todetaan lisäävän nuorten digitaalista osallisuutta. Yleisesti nuorten digikäytössä korostuvat henkilökohtainen viihtyminen ja sosiaalisuus näyttäytyvät tuloksissa nimenomaan oppimisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin lähteinä

Tulevaisuuden toivot – Digitaalisten medioiden käyttö nuorten osallisuuden ja osaamisen lähteenä

Digitaalisten teknologioiden ja erilaisten medioiden varaan rakentuvilla osallisuuden kulttuureilla on keskeinen merkitys nuorten yleiselle hyvinvoinnille, osallisuuden kokemuksille sekä tulevaisuuden kansalaistaitojen, työelämävalmiuksien ja digitaalisen osallistumisen taitojen kehittymiselle. Digitaalisten teknologioiden erilaisilla käyttötavoilla on merkitystä; nuoret eivät ole digitaalisten medioiden käyttäjinä samankaltaisia ja nuorten erilaiset käyttötottumukset tuottavat erilaista ja erilaatuista osallistumista ja osaamista. Artikkelissa selvitämme millaisia ovat nuorten käyttäjäprofiilit, miten sukupuoli ja kouluaste vaikuttavat nuorten jakautumiseen erilaisiin käyttäjäprofiileihin ja miten ne yhdistyvät nuorten digitaaliseen osaamiseen. Klusterianalyysin perusteella aineistosta (N = 8 661) erottuu neljä toisistaan merkitsevästi eroavaa käyttäjäryhmää: normikäyttäjät, poikavoittoiset monipuoliset aktiivit ja tyttövoittoiset sosiaaliset aktiivit sekä yksipuoliset käyttäjät. Toiselle asteelle siirtymisen todetaan lisäävän nuorten digitaalista osallisuutta. Yleisesti nuorten digikäytössä korostuvat henkilökohtainen viihtyminen ja sosiaalisuus näyttäytyvät tuloksissa nimenomaan oppimisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin lähteinä. </p

Epäonnistunut sodanjulistus ja pullantuoksuiset äidit. Hyvä äitiys Äitien Sota -tv-sarjassa

This article explores the concept of a good mother in a reality tv-show called ”The war of the mothers”. It examines how this concept is constructed in the speech of the participants and how the program format guides these definitions. The article also discusses how the definitions relate to the theory of cruel optimism by Lauren Berlant (2011). This article is data based media analysis and the data consists of all ten episodes of the tv-show. In the programme good motherhood is defined through three intertwined virtues. They are genuine presence of the mother, family dinners and clean, child friendly home. Interestingly, the participants’ definitions carry a clear ambivalence. In each definition there can be found a contradiction and in these contradictions the cruel optimism becomes visible. Still, despite of the programme’s militant title, women are demanding mostly towards themselves. To each other, they appear friendly and understanding.Informaatioteknologian kehitys ja etenkin sosiaalisen median suosio on 2000-luvulta lähtien mahdollistanut äitien osallisuuden äitiyspuheeseen aiempaa laajemmin. Äitiys puhuttaa myös sosiaalisen median ulkopuolella. Tämä artikkeli pureutuu Liv-kanavan Äitien sota tosi-tv-ohjelmaan ja siinä tuotettuihin hyvän äitiyden määritelmiin. Pohdimme myös, miten Lauren Berlantin julman optimismin ajatus suhteutuu äitien tuottamiin hyvän äitiyden määrityksiin

Differences between the genders in ICT skills for Finnish upper comprehensive school students: Does gender matter?

This study examined the ICT skills of Finnish upper comprehensive school students. The data has been collected from 65 municipalities around Finland for 5455 ninth graders (mean age 15.24). ICT skills were measured using a digital, performance-based ICT skill test. The test was based on the revised Finnish national core curriculum for basic education. Based on the results, there was a small, but statistically, significant difference between the genders in the total scores on the ICT skill test. More consequential differences between the genders were found in the item level analysis. As explicit item level analysis indicated, boys tended to get better scores from more technical-oriented items, while girls got better scores from school work-oriented and social interactionrelated items. The results emphasize that gender differences in ICT skills are more item specific than general. More importantly, the variation between individuals in ICT skill items was extensive and in all likelihood more influential than the gender difference as such.</p

Lähisuhdeväkivaltaa ja muita kertomuksia – Äitien älylaitteiden käyttö mediajulkisuudessa

Artikkelissa analysoimme, miten vanhempien älylaitteiden käyttöä on käsitelty asiantuntijalausuntoihin tukeutuvassa mediajulkisuudessa vuosina 2013–2018. Tarkastelemme aineistossa esiintyviä puhetapoja äitien toimijuutta säätelevänä hallinnan tai jopa kontrollin muotona. Analysoimme aineistoa historiallistavalla ja kriittisellä media-analyysilla. Esille nousee kolme teemaa, joihin ongelmalähtöisyys tyypillisimmin kiinnittyy: riskipuhe, kiintymyssuhteen häiriintyminen ja älylaitteiden käytön määritteleminen riippuvuudeksi. Äitien älylaitteiden käytön riskit esiintyvät asiantuntijapuheessa moraalin muotona, jolla pyritään luomaan käyttäytymismalleja tietynlaisen ihannevanhemmuuden saavuttamiseksi. Osoitamme, että jo aiemmin äitiyttä käsittelevissä tutkimuksissa havaittu huolipuhe ja ongelmalähtöisyys ovat aivan erityisellä tavalla läsnä silloin kun puhutaan äitien teknologiasuhteista.</p

SEEKING ADEQUATE COMPENCIES FOR THE FUTURE: The Digital Skills of Finnish Upper Secondary School Students

Digital skills are a prerequisite today for working, studying, civic participation, and maintaining social relationships in our digitalised technical world. These skills are also important both as a general goal and an instrument for learning. This study briefly presents the aims that are related to digital skills of the Finnish curricula, and explores, using a large sample (N = 3,206) of Finnish upper secondary school students, these young people's digital skills and their distribution. The study provides new insights into the state of these skills and differences found in them and focuses on the relationship between these results and the students' present educational choices and future study/employment intentions. The actual variability of digital skills among upper secondary students is one of the main findings of the study. On the same educational level, it was found that digital skills vary enormously, particularly for students' current educational choices and their future intentions. Digital skills are also distinctly associated with age for 15 to 22-year-olds. At the same time, gender alone appears to have no prominent effect on the level or adeptness of upper secondary school students' digital skills.</div

Digiajan peruskoulu II

Selvitys on jatkoa Digiajan peruskoulu -hankkeelle 2016–2018. Sen tavoitteena oli luoda perustaa opetusalan ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntämiselle valtionhallinnon päätöksenteossa, tiedolla johtamisessa ja toimintakäytännöissä. Tässä jatkohankkeessa selvitettiin, miten koulun digitalisaatio on edennyt koulun kehittämisen ja arjen toimintojen eri osa-alueilla. Koska kyseessä on koko opetussektoria ja sen kaikkia toimijoita koskeva laadullinen prosessi, täydensimme kvantitatiivista aineistoamme myös kvalitatiivisella haastatteluaineistolla. Tulokset osoittavat digitalisaation edenneen kouluissa eri tahtiin. Toimintakäytännöissä ja niiden strategisessa edistämisessä on seurantavuosien aikana tapahtunut positiivista kehitystä. Opettajien tieto- viestintätekniikan osaamistason kehitys on ollut maltillista. Tutortoiminta hyvin järjestetyn täydennyskoulutuksen lisäksi on parantanut opettajien luottamusta omiin digitaitoihin. Oppilaiden jo alkujaan heikossa osaamistasossa ei nähty merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Koulujen mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia on hyvin erilaiset. Tämä yhdessä erilaisten toimintakulttuurien ja asenneympäristön kanssa asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa, jatko-opinnoissa ja työelämässä tarvittavien digitaitojen ja niiden soveltamisen oppimiseen koulussa.</p

Digiajan peruskoulu II

Selvitys on jatkoa Digiajan peruskoulu -hankkeelle 2016–2018. Sen tavoitteena oli luoda perustaa opetusalan ajantasaisen tutkimustiedon hyödyntämiselle valtionhallinnon päätöksenteossa, tiedolla johtamisessa ja toimintakäytännöissä. Tässä jatkohankkeessa selvitettiin, miten koulun digitalisaatio on edennyt koulun kehittämisen ja arjen toimintojen eri osa-alueilla. Koska kyseessä on koko opetussektoria ja sen kaikkia toimijoita koskeva laadullinen prosessi, täydensimme kvantitatiivista aineistoamme myös kvalitatiivisella haastatteluaineistolla. Tulokset osoittavat digitalisaation edenneen kouluissa eri tahtiin. Toimintakäytännöissä ja niiden strategisessa edistämisessä on seurantavuosien aikana tapahtunut positiivista kehitystä. Opettajien tieto- viestintätekniikan osaamistason kehitys on ollut maltillista. Tutortoiminta hyvin järjestetyn täydennyskoulutuksen lisäksi on parantanut opettajien luottamusta omiin digitaitoihin. Oppilaiden jo alkujaan heikossa osaamistasossa ei nähty merkittäviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Koulujen mahdollisuudet hyödyntää digitaalisia opetus- ja oppimismahdollisuuksia on hyvin erilaiset. Tämä yhdessä erilaisten toimintakulttuurien ja asenneympäristön kanssa asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa, jatko-opinnoissa ja työelämässä tarvittavien digitaitojen ja niiden soveltamisen oppimiseen koulussa

Tulevaisuuden osaajia varttumassa? Peruskoulun päättävien ja toisen asteen opiskelijoiden ohjelmointitaidot

Teknologinen kehitys muovaa tämän päivän opiskelijoiden vuorovaikutus- ja oppimisympäristöäsekä tulevaa työelämää. Tulevaisuuden osaamisvaatimukset näkyvät uudistuneissa perus- jatoisen asteen opetussuunnitelmissa, joiden tavoitteina on kasvattaa tulevaisuuden kansalaisia jatarjota valmiuksia tulevan työelämän osaajille. Tässä tutkimuksessa selvitetään peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten ja toisen asteen opiskelijoiden ohjelmointitaitoja. Aineisto koostuuopiskelijoiden (N = 8 661) ohjelmointiosaamista mittaavien tehtävien pisteistä sekä samojenopiskelijoiden kyselyvastauksista. Tutkittujen opiskelijoiden ohjelmoinnin valmiudet todetaanheikoksi koulumuodosta riippumatta, ja osaaminen jää harvojen nuorten varaan. Poikienohjelmoinnin osaaminen todetaan tyttöjä merkitsevästi paremmaksi. Ikä tai kouluaste sen sijaaneivät vaikuta opiskelijoiden ohjelmointiosaamisen tasoon. Ohjelmointitaitoihin todetaanyhdistyvän vapaa-ajan ahkera digitaalisten pelien pelaaminen sekä digitaalisten sisältöjentuottamiseen liittyvä osaaminen ja digitaalisten ympäristöjen toimintaperiaatteiden tuntemus.Koska tutkimuksessa hyödynnetyn testin tehtävissä ei edellytetä varsinaista ohjelmointiosaamistavaan pikemminkin päättelytaitoja, opiskelijoiden vähäisten ohjelmointivalmiuksien syytselittynevät osaltaan nykyteknologian helppokäyttöisyydellä, jonka vuoksi nuoret ovattottumattomia kaavojen ja koodin lukemiseen.</p