Fennoskandian kasvillisuusvyöhykkeet eri interglasiaaleilla:vertailussa Eem ja Holoseeni

Tiivistelmä. Tutkielmassa selvitetään Fennoskandian kasvillisuusvyöhykkeiden maantieteellisiä eroja eem- ja holoseeni-interglasiaalien välillä. Eem-interglasiaali vallitsi 130 000–116 000 vuotta sitten ja tutkielmassa keskitytään tämän aikakauden lämpömaksimiin, joka vallitsi 125 000 vuotta sitten. Holoseeni taas on nykyään vallitseva ajanjakso, joka alkoi Veiksel-kauden loputtua 11 500 vuotta sitten, jolloin ilmasto alkoi lämpenemään ja mannerjäätiköt vetäytymään. Tutkielmassa keskitytään siis nykyhetkeen. Fennoskandiassa esiintyivät molempina aikakausina kasvillisuusvyöhykkeistä boreaalinen vyöhyke, lehtimetsävyöhyke ja arktisia vyöhykkeitä. Boreaalinen vyöhyke jaetaan hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen ja yhdistävänä tekijänä näillä on havumetsien esiintyvyys ilmaston ja maaperän karuuden takia. Vyöhykkeellä esiintyy myös lehtipuita, hemiboreaalisella eniten ja pohjoisboreaalisella vähiten. Fennoskandian boreaaliselle vyöhykkeelle myös tyypillinen tekijä on sammalkasvillisuuden määrä. Lehtimetsävyöhykkeelle tyypillisiä piirteitä ovat jalot lehtipuut ja pitkät kasvukaudet. Arktiset vyöhykkeet ovat taas karuja kasvillisuusvyöhykkeitä, joissa puiden kasvu on vähäistä. Eemin ja holoseenin ero kasvillisuusvyöhykkeiden esiintymisen kannalta on se, että eemin lämpimämpi ja kosteampi ilmasto on siirtänyt pääasiassa vyöhykkeitä pohjoisemmaksi, mitä nykyään holoseenissa. Lehtimetsävyöhykettä esiintyi tällöin myös Suomessa ja eteläboreaalinen vyöhyke sijaitsi Suomen ja Ruotsin lapissa. Nykyään lehtimetsävyöhykettä esiintyy Fennoskandiassa vain Ruotsin eteläisimmissä osissa ja eteläboreaalista Suomen eteläosassa ja vastaavilla leveyspiireillä Ruotsissa ja Norjan rannikolla. Luonnollisesti näiden vyöhykkeiden välissä sijaitsee hemiboreaalinen vyöhyke, joka on voinut mahdollistaa esimerkiksi tammen kasvun Oulun leveyspiireillä eemin lämpömaksimin aikana, kun nykyään tämän leveyspiiri sijaitsee pitkälti Helsingin korkeudella. Kokonaisuudessaan suotuisampi ilmasto on vaikuttanut Fennoskandian kasvillisuusvyöhykkeiden pohjoisempaan sijaintiin huomattavasti

Dronekartoituksen hyödyntäminen ennallistettujen soiden hydrologian seurannassa

Tiivistelmä. Luonnontilaisten soiden määrä on vähentynyt merkittävästi Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana. Syynä tähän on ihmistoiminta ja maankäytön muutokset. Erityisesti metsätalouden ojituksilla on suuri rooli Suomen soiden tilan heikentymisessä. Viime aikoina tähän on alettu kiinnittämään yhä enemmän huomiota, mikä on vastaavasti johtanut metsäojitettujen soiden ennallistamisen ja siihen liittyvän tutkimuksen lisääntymiseen. Perinteisten ennallistamismenetelmien, eli esimerkiksi ojien tukkimisen, rinnalle on otettu käyttöön vesienpalautus, jossa kuivuneelle suolle ohjataan vettä reunaojituksesta kaivetuilla syöttöojilla. Menetelmä on uusi ja tutkimustietoa siitä ei juuri ole. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin dronekartoituspohjaisten seurantamenetelmien toimivuutta soiden hydrologisessa seurannassa. Samalla pyrittiin tarkastelemaan vesienpalautuksen vaikutusta seurantakohteille. Kohteille tehtiin dronekuvaukset yhteensä neljä kertaa; alku- ja loppukesinä 2021 ja 2022. Vesienpalautus kohteille suoritettiin loppusyksyllä 2021. Droneaineiston avulla tarkasteltiin kohteiden maanpinnan korkeuksissa tapahtuvia muutoksia, SAGA-märkyysindeksejä, normalisoitua vesi-indeksejä ja ortokuvatulkintaa. Tutkielmassa tarkasteltiin myös objektiperustaisen kuva-analyysin käyttömahdollisuuksia seurannan kannalta. Käytettyjä menetelmiä verrattiin perinteisen maastossa tapahtuvan vedenpinnan tason seurannan tuloksiin samoilta kohteilta. Vuosien välisten maastomallien muutokset olivat pääsääntöisesti linjassa maastossa mitatun vedenpinnan tason kanssa. Myös normalisoitu vesi-indeksi oli joltain osin toimiva menetelmä ja sillä oli tilastollisesti merkitsevä lineaarinen yhteys vedenpinnan tason kanssa alkukesien kuvissa (R2 = 0,4038). Ortokuvatulkinnan avulla pystyttiin seuraamaan rimpipintojen muutosta hyvin kasvukauden alussa. SAGA-märkyysindeksien mallintaminen ei ollut täysin onnistunutta mahdollisesti liian pienien kuvausalueiden takia. Loppukesän tuloksia normalisoidun vesi-indeksin ja ortokuvatulkinnan osalta häiritsi lisääntynyt kasvillisuus. Tutkielmassa ei onnistuttu kunnolla tarkastelemaan vesienpalautusten vaikutusta. Syynä tähän oli kuvausalueen liian pieni koko, mahdollisesti epäonnistuneet tarkasteltavat vesienpalautusojat ja suuri ero seurantavuosien sulamisvesien määrässä. Vaikutti kuitenkin siltä, että vesienpalautusojat onnistuivat ylläpitämään märkyyttä vähäsateisen kauden ajan ja samalla nostamaan kohteiden vedenpinnan tasoa. Tulosten perusteella dronekartoituksella on potentiaalia ennallistamisen seurannassa

Multi-sensor satellite imagery reveals spatiotemporal changes in peatland water table after restoration

Remote sensing (RS) has been suggested as a tool to spatially monitor the status of peatland ecosystem functioning after restoration. However, there have been only a few studies in which post-restoration hydrological changes have been quantified with RS-based modelling. To address this gap, we developed an approach to assess post-restoration spatiotemporal changes in the peatland water table (WT) with optical (Sentinel-2 and Landsat 7–9) and radar (Sentinel-1) imagery. We tested the approach in eleven northern boreal peatlands (six restored, and five control sites) impacted by forestry drainage in northern Finland using Google Earth Engine cloud computing capabilities. We constructed a random forest regression model with spatiotemporal field-measured WT data as a dependent variable and satellite imagery features as independent variables. To assess the spatiotemporal changes, we constructed representative maps for situations before and after restoration, separately for early summer high-water and midsummer low-water conditions. To further quantify temporal changes during 2015–2023 and to test their statistical significance, we conducted a bootstrap hypothesis test for the areas near the restoration measures and similar areas in the control sites. The regression model had a relatively good fit and explanatory capacity (overall R2 = 0.71, RMSE = 6.01 cm), while there were notable site-specific variations. The WT maps showed that the post-restoration changes were not uniform and concentrated near the restoration measures. The bootstrap test showed that the WT increased more in the restored areas (4.7–8.8 cm) than in the control areas (0.1–5.2 cm). Our results indicate that restoration impact on surface hydrology can be quantified with multi-sensor satellite imagery and a machine learning approach in treeless peatlands

Spatial water table level modelling with multi-sensor unmanned aerial vehicle data in boreal aapa mires

Peatlands have been degrading globally, which is increasing pressure on restoration measures and monitoring. New monitoring methods are needed because traditional methods are time-consuming, typically lack a spatial aspect, and are sometimes even impossible to execute in practice. Remote sensing has been implemented to monitor hydrological patterns and restoration impacts, but there is a lack of studies that combine multi-sensor ultra-high-resolution data to assess the spatial patterns of hydrology in peatlands. We combine optical, thermal, and topographic unmanned aerial vehicle data to spatially model the water table level (WTL) in unditched open peatlands in northern Finland suffering from adjacent drainage. We predict the WTL with a linear regression model with a moderate fit and accuracy (R2 = 0.69, RMSE = 3.85 cm) and construct maps to assess the spatial success of restoration. We demonstrate that thermal-optical trapezoid-based wetness models and optical bands are strongly correlated with the WTL, but topography-based wetness indices do not. We suggest that the developed method could be used for quantitative restoration assessment, but before-after restoration imagery is required to verify our findings

Multi-resolution remote sensing for flark area detection in boreal aapa mires

Peatlands have suffered significant degradation globally due to human impacts, which has increased the need to monitor the condition and changes in peatland ecosystems. With remote sensing, point-based in-situ observations can be upscaled to larger areas but there is a need to develop scalable monitoring methods. We predicted wet flark area extent, a key ecological indicator for patterned flark fens, in five sites in central Finland. Our primary aim was to test how the spatial and spectral resolution of different optical satellite image products (Landsat 8–9, Sentinel-2, PlanetScope) affect flark area coverage prediction. We also tested if there were seasonal or site-specific differences in prediction accuracy. Lastly, we upscaled the flark area coverage to entire mire areas. We used unmanned aerial vehicle (UAV)-derived flark area classification as a ground reference data to compare satellite sensors’ prediction accuracies. We predicted flark area coverage using spectral bands and indices as predictor variables using random forest regression. All sensors provided accurate results with some differences between Landsat (pseudo-R2 32−84%, root-mean squared error (RMSE) 10 − 18%), Sentinel-2 (R2 61−92%, RMSE 6−14%), and PlanetScope (R2 46 − 92%, RMSE 6 − 17%). The shortwave infrared bands of Landsat and Sentinel-2 did not increase the prediction accuracy. There were notable site-specific variations in prediction accuracy despite all the sites having typical open aapa mire wet flark – dry string patterns. With single-site models, the prediction accuracies were similar for early and late summer data, but when transferring the models to the other sites, performance significantly decreased, especially with the models using the late-summer imagery. Finally, we successfully upscaled the flark area coverage across entire mire areas. Our results demonstrate that the combination of UAV and satellite imagery can be used successfully to monitor peatland conditions and changes in them

Ennallistettujen soiden tilan seuranta : Kokemuksia vesienpalautuksen seurannasta ja kaukokartoitusmenetelmistä

Soiden ennallistamistoimenpiteiden vaikutusten todentaminen edellyttää seurantaa. Tässä raportissa esittelemme Ennallistettujen soiden tilan seurannan kehittäminen -hankkeen keskeisimpiä tuloksia. Selvitimme hankkeessa, (1) minkälaiset hydrologiset, ekologiset ja kaukokartoitusseurantamenetelmät ovat toimivia vesienpalautuskohteiden seurannassa ja (2) voidaanko kaukokartoitusaineistojen avulla seurata perinteisen ennallistamisen (ojien täyttäminen ja patoaminen) onnistumista. Pilotoimme vesienpalautuskohteiden seurantaa kahdeksalla suolla Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa vuosien 2021–2023 aikana. Vesienpalautuksen seurantamenetelmien kehityksestä keskustelimme myös yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa työpajoissa. Lisäksi testasimme satelliittikuvamenetelmien soveltuvuutta märkyyden ja kasvillisuuden seurantaan perinteisen ennallistamisen kohteilla. Vesienpalautusseurannan osalta saimme hyviä tuloksia optisten satelliittikuvien sekä multispektri- ja lämpökameradronekuvien hyödyntämisestä soiden märkyyden maantieteellisen ja ajallisen vaihtelun mallintamisessa. Sen sijaan perinteisillä maastomenetelmillä, eli vedenpinnan tason mittauksilla ja kasvillisuusruutuinventoinneilla, saadut tulokset olivat epävarmempia. Maastomenetelmien osin epäonnistunut pilotointi toi kuitenkin arvokasta tietoa seurantakoealojen sijoittelun haasteellisuudesta, seurantoihin soveltuvien kohteiden vähäisyydestä ja esimerkiksi vedenpinnan tasoa mittaavien loggereiden laitteisto-ongelmista. Jatkossa vesienpalautuksen vaikutusten todentamiseen tarvittaisiin rimpinevoille suunnattu systemaattinen seurantaverkosto. Perinteisen ennallistamisen kohteilla saimme hyviä tuloksia satelliittikuvien käytöstä soiden vedenpinnan tason muutosten analysoinnissa. Sen sijaan emme saaneet kehitettyä toimivia menetelmiä kasvillisuusmuutosten tulkintaan. Tulostemme perusteella etenkin satelliittikuvat voivat tuoda uusia mahdollisuuksia soiden märkyyden muutosten ja ennallistamistoimien vaikutusalueen mallintamiseen. Satelliittikuvia voi hyödyntää esimerkiksi kohteiden hoitoseurannassa ja soiden ennallistamisen vaikutusalueen mallintamisessa. Kaukokartoitusmenetelmät eivät kuitenkaan voi korvata maastossa tapahtuvaa seurantaa mutta voivat toimia niiden tukena ja pistemäisten maastohavaintojen ennustamisessa laajemmille alueille

Asuntosuunnittelun hormivaihtoehdot

Tämän opinnäytetyön aiheena ovat asuntosuunnittelun hormivaihtoehdot. Hormilla tarkoitetaan taloteknisten järjestelmien pystyreittiä rakennuksen rungon sisällä. Työn tarkoituksena on esitellä uudisrakentamisen eri hormivaihtoehdot ja niiden suunnittelua koskevia asioita. Nykyisin käytetään paljon valmiita hormielementtejä niiden vaatiman pienemmän tilantarpeen ja työmaan aikataulutusten kireyden takia. Työn lähdeaineistona käytettiin haastatteluja puhelimitse tai sähköpostilla, tuote-esittelyjä ja verkkodokumentteja. Omakohtainen toteutettujen kohteiden suunnittelukokemus mahdollisti melko kattavan esitystavan ja antoi varmuutta yksityiskohtiin. Lisäksi tuotevalmistajat tutustuivat raporttiin ja kommentoivat tuotteidensa osuuksia, mikä osaltaan tukee asiasisällön paikkansa pitävyyttä. Työssä havaittiin, ettei kaikkia eri hormivaihtoehtojen suunnittelua koskevia asioita ole löydettävissä suoraan tiedonhaulla. Tarvittiin puhelin- ja sähköpostikeskusteluja suunnittelussa huomioitavien asioiden selvittämiseksi. Työssä selvitettiin asuntojen hormisuunnittelun kulku ja suunnitteluun vaikuttavat ympäristöministeriön asetukset. Työssä selvitettiin myös hormien ja LVI-tekniikan sijoitus sekä käytiin läpi hormien rakenteita ja ääni- ja palo-osastointia. Käytiin läpi myös yhteensovitus sähkösuunnittelun kanssa ja rakenteiden vaikutus hormien sijoitukseen. Opinnäytetyöstä on tarkoitus jatkossa jalostaa ohje Sitowise Oy:n kaikkien talotekniikkayksiköiden käyttöön, erityisesti on ajateltu uusien suunnittelijoiden työn helpottamista ja osaamisen lisäämistä. Työtä jo tällaisenaan voidaan hyödyntää erityisesti nuorien suunnittelijoiden tietouden parantamiseksi asuntosuunnittelun hormivaihtoehdoista

Hammaspyörätehtaan hankintastrategia

Kansainvälisesti kilpaileville yrityksille ei riitä, että oma tekeminen osataan hyvin, vaan kilpailuetua tulee hakea koko toimitusketjun läpi. Tämän vuoksi myös hankintafunktion merkitys on kasvanut valtavasti. Hankinnassa ei voida enää hakea vain halvimpia ostohintoja, vaan hankintoja tulee johtaa ja ohjata sekä itse yritykselle että sen hankinnoille kuuluvilla tavoilla. Pienille ja keskisuurille yrityksille on kovin yleistä, että hankinta nähdään operatiivisen toiminnan mahdollistavana funktiona, eikä sen nähdä kasvattavan yrityksen kilpailukykyä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Tamperelaisen konepajateollisuuden yrityksen Tasowheel Gears Oy:n hankintaa, siihen liittyvää johtamismallia sekä koko hankinnan kulttuuria yrityksessä. Työn tarkoituksena on selvittää kohdeyrityksen hankinnan nykytila ja antaa kehitysehdotuksia hankinnan johtamis- sekä organisointimalliin. Merkittävä osa tutkimusta on soveltaa hankinnan kirjallisuudessa esitettyä teoriaa pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön. Tutkimuksen rakenne noudattaa yksittäistä tapaustutkimusta, jossa hyödynnettiin kvalitatiivisia sekä kvantitatiivisia tiedonkeruumenetelmiä. Kvalitatiivinen tieto kerättiin henkilökunnan haastattelujen sekä kohdeyrityksessä tehdyn havainnoinnin avulla. Kvantitatiivista tietoa saatiin toiminnanohjausjärjestelmästä sekä toiminnanohjausjärjestelmän datan visualisointiin käytettävästä PowerBi-järjestelmästä. Kirjallisuudesta tärkeimmät tiedonlähteet olivat hankinnan kehitysasteeseen, hankinnan hierarkkiseen strategiamalliin, hankinnan organisointiin sekä hankinnan kategoriajohtamisen malliin liittyvä kirjallisuus. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeyrityksessä hankinta nähdään myös muille pienille ja keskisuurille yrityksille tyypillisesti operatiivisen toiminnan mahdollistavana pakollisena funktiona. Nykytila-analyysissä huomattiinkin, että kohdeyrityksen hankinnan kehitysaste (maturiteetti) on matala. Tutkimuksessa todettiin, että hankinnalle tulee ottaa käyttöön kirjallisuudessa esitetty kategoriajohtamisen malli, jonka päällimmäisenä tarkoituksena on johtaa kaikkia tuote- ja palveluhankintoja juuri niiden vaatimalla tavalla. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että hankinnan kirjallisuus keskittyy pitkälti suuriin organisaatioihin ja tämän vuoksi teoriaa jouduttiinkin soveltamaan ja kirjallisuuden ehdotuksia jouduttiin muokkaamaan juuri kohdeyritykselle soveltuvaksi. Tutkimuksessa löydettiin sopivat kehitysehdotukset hankinnan johtamismallista sekä hankintaorganisaation luomiseksi. Malli on niin kutsuttu hybridimalli, jossa hankinnan strateginen puoli on keskitetty, mutta operatiivinen toiminta on enemmän hajautettua. Tämä tapahtui kuitenkin siten, että myös hajautettua operatiivista toimintaa tullaan nykytilanteeseen verrattuna keskittämään ja hankinnassa toimiville henkilöille tullaan asettamaan vastuut sekä oikeudet. Näillä järjestelyillä ja kehitysehdotuksilla luodaan ketterä sekä tehokas hankintafunktio ja –organisaatio, jota on helppo ohjata, joka luo kohdeyritykselle kilpailuetua ja näin ollen tukee yrityksen kasvu- ja kannattavuustavoitteita

Hammaspyörätehtaan hankintastrategia

Kansainvälisesti kilpaileville yrityksille ei riitä, että oma tekeminen osataan hyvin, vaan kilpailuetua tulee hakea koko toimitusketjun läpi. Tämän vuoksi myös hankintafunktion merkitys on kasvanut valtavasti. Hankinnassa ei voida enää hakea vain halvimpia ostohintoja, vaan hankintoja tulee johtaa ja ohjata sekä itse yritykselle että sen hankinnoille kuuluvilla tavoilla. Pienille ja keskisuurille yrityksille on kovin yleistä, että hankinta nähdään operatiivisen toiminnan mahdollistavana funktiona, eikä sen nähdä kasvattavan yrityksen kilpailukykyä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Tamperelaisen konepajateollisuuden yrityksen Tasowheel Gears Oy:n hankintaa, siihen liittyvää johtamismallia sekä koko hankinnan kulttuuria yrityksessä. Työn tarkoituksena on selvittää kohdeyrityksen hankinnan nykytila ja antaa kehitysehdotuksia hankinnan johtamis- sekä organisointimalliin. Merkittävä osa tutkimusta on soveltaa hankinnan kirjallisuudessa esitettyä teoriaa pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön. Tutkimuksen rakenne noudattaa yksittäistä tapaustutkimusta, jossa hyödynnettiin kvalitatiivisia sekä kvantitatiivisia tiedonkeruumenetelmiä. Kvalitatiivinen tieto kerättiin henkilökunnan haastattelujen sekä kohdeyrityksessä tehdyn havainnoinnin avulla. Kvantitatiivista tietoa saatiin toiminnanohjausjärjestelmästä sekä toiminnanohjausjärjestelmän datan visualisointiin käytettävästä PowerBi-järjestelmästä. Kirjallisuudesta tärkeimmät tiedonlähteet olivat hankinnan kehitysasteeseen, hankinnan hierarkkiseen strategiamalliin, hankinnan organisointiin sekä hankinnan kategoriajohtamisen malliin liittyvä kirjallisuus. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeyrityksessä hankinta nähdään myös muille pienille ja keskisuurille yrityksille tyypillisesti operatiivisen toiminnan mahdollistavana pakollisena funktiona. Nykytila-analyysissä huomattiinkin, että kohdeyrityksen hankinnan kehitysaste (maturiteetti) on matala. Tutkimuksessa todettiin, että hankinnalle tulee ottaa käyttöön kirjallisuudessa esitetty kategoriajohtamisen malli, jonka päällimmäisenä tarkoituksena on johtaa kaikkia tuote- ja palveluhankintoja juuri niiden vaatimalla tavalla. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että hankinnan kirjallisuus keskittyy pitkälti suuriin organisaatioihin ja tämän vuoksi teoriaa jouduttiinkin soveltamaan ja kirjallisuuden ehdotuksia jouduttiin muokkaamaan juuri kohdeyritykselle soveltuvaksi. Tutkimuksessa löydettiin sopivat kehitysehdotukset hankinnan johtamismallista sekä hankintaorganisaation luomiseksi. Malli on niin kutsuttu hybridimalli, jossa hankinnan strateginen puoli on keskitetty, mutta operatiivinen toiminta on enemmän hajautettua. Tämä tapahtui kuitenkin siten, että myös hajautettua operatiivista toimintaa tullaan nykytilanteeseen verrattuna keskittämään ja hankinnassa toimiville henkilöille tullaan asettamaan vastuut sekä oikeudet. Näillä järjestelyillä ja kehitysehdotuksilla luodaan ketterä sekä tehokas hankintafunktio ja –organisaatio, jota on helppo ohjata, joka luo kohdeyritykselle kilpailuetua ja näin ollen tukee yrityksen kasvu- ja kannattavuustavoitteita

Lähijohtajien mielipiteitä HaiPro-ohjelman hyödynnettävyydestä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa HaiPron käytöstä Kanta-Hämeen alueella. Tavoitteena oli saada tietoa lähijohtajien mielipiteistä liittyen HaiPro-ilmoituksiin ja niiden käsittelyyn. Opinnäytetyön yhteistyökumppanit olivat Kanta-Hämeen keskussairaala ja Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä. Tutkimus oli kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselyssä oli myös yksi avoin kysymys edustaen kvalitatiivista menetelmää. Kyselyn tulokset tilastoitiin ja niistä esitettiin moodi, aritmeettinen keskiarvo, frekvenssit, ja osa vastauksista ristiintaulukoitiin. Tuloksia verrattiin myös teoriaosuuden esittämiin tietoihin aiheesta. Vastauksia kertyi yhteensä 42 kappaletta. Opinnäytetyön tuloksien mukaan Kanta-Hämeessä on päästy monilta osin HaiPron kehittäjien asettamiin tavoitteisiin. Ilmoituksien käsittelyä kuvataan pääosin avoimeksi (74 %) ja syyllistämättömäksi (55 %). Lähijohtajat kuvaavat omaa rooliaan ilmoituksien käsittelyssä muun muassa siten, että he kokevat saatujen tietojen jakamisen tärkeänä (74 %) ja kokevat potilasturvallisuuden vastuuhenkilöiden verkostoitumisen tarpeellisena (79 %). Heidän mielestään HaiPro-ohjelman käytännöllisyydessä on osin vielä parannettavaa (38 %), mutta se koettiin hyödyllisenä välineenä potilasturvallisuuden (86 %) ja työturvallisuuden kehittämisessä (81 %). Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää HaiPro-ohjelman hyödynnettävyyttä Kanta-Hämeen alueella vaihtamalla näkökulmaa tai tutkimusmenetelmää. Vastaavan opinnäytetyön voisi tehdä esimerkiksi hoitohenkilökunnan näkökulmasta tai laadullisella menetelmällä yhden osaston HaiPro-ilmoituksista.The purpose of this Bachelor’s thesis was to acquire information on the application of the HaiPro program in Kanta-Häme district. The aim of the thesis was to find out charge nurses’s and junior charge nurses’ opinions on HaiPro notifications and their processing. The thesis was executed in cooperation with Kanta-Häme Central Hospital and FSHKY. The study was quantitative. The source material was gathered with a form with structured questions. The form also contained one open question, which can be considered as qualitative. The results of the questionnaire were tabulated, and the mode, arithmetic mean, frequencies were presented. Some of the answers were cross-tabulated. The results were compared to the facts in the first part of the thesis. The source material consisted of 42 individual answers. According to the results of the thesis, the objectives set by the developers of the HaiPro program have been achieved in many parts in Kanta-Häme district. The atmosphere while processing HaiPro notifications was described mainly as open (74 %) and non-judgemental (55 %). The respondents described their role by telling that the distribution of the attained information is important (74 %) and the networking of the persons in charge of the patient safety is useful (79 %). There is room for improvement in the functionality of the HaiPro program (38 %), but the program was described as a valuable tool in the development of safety of both patients (86 %) and staff (81 %). In further studies it could be interesting to examine the appropriability of the HaiPro program from a different viewpoint or by another study method. A corresponding thesis could be executed from the perspective of the nursing staff or by using a qualitative method and analyzing the HaiPro notifications of one hospital unit