Kirjallisuuskatsaus diffuusisti infiltroivien astrosytoomien molekyylipatologisista ennustetekijöistä

Glioomat ovat yleisimpiä keskushermostossa esiintyviä kasvaimia ja niistä voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen diffuusisti infiltroivat astrosytoomat, eli astrosytaarista solukkoa sisältävät WHO gradus II-IV kasvaimet. Niihin sairastuu Suomessa vuosittain n. 150-200 ihmistä ja niiden ennuste on huono hoidosta riippumatta. Erityisen heikko ennuste on yleisimmässä astrosytoomassa, gradus IV glioblastoomassa, jossa yli puolet potilaista kuolee ensimmäisen vuoden aikana diagnoosista. Diffuusisti infiltroivien astrosytoomien diagnostiikassa on käytössä perinteisten histologisten kriteerien (tuma-atypia, mitoosikuviot, mikrovaskulaarinen proliferaatio ja nekroosi) lisäksi molekyylipatologisia merkkiaineita, joilla voidaan osoittaa tiettyjä muutoksia kasvainsoluista. Näillä molekyylipatologisilla merkkiaineilla on diagnostiikan lisäksi prognostista arvoa eli ne ennustavat kasvaimen käyttäytymistä ja potilaan ennustetta. IDH1-mutaatio on onkogeneesissä aikaisen vaiheen tapahtuma ja sen jälkeiset tapahtumat määrittävät kasvaimen kehittymisen joko astrosyyttiseen tai oligodendrogliaaliseen suuntaan. IDH1-mutaatio pystytään osoittamaan histologisella värjäyksellä ja sen esiintyminen liittyy kasvaimen parempaan ennusteeseen. IDH1-mutaatioita ei lähes koskaan esiinny primaareissa glioblastoomissa. EGFR:n eli epidermaalisen kasvutekijäreseptorin signaalipolun lisääntyminen on yleistä erityisesti primaareissa glioblastoomissa. Tämä voi johtua EGFR-geenin monistumisesta, mutta mukana on usein myös tietty geenin mutaatio. EGFR-monistumat on mahdollista havaita histologisella värjäyksellä ja siitä on apua astrosytoomien diagnostiikassa. EGFR-kohdistettuja täsmälääkkeitä on yritetty kehittää, mutta toistaiseksi tehokasta lääkettä ei ole löytynyt. Prognostisesti EGFR saattaa liittyä aggressiivisempaan kasvaimen käyttäytymiseen. p53 on tärkeä solunjakautumista ja apoptoosia säätelevä proteiini. Sitä koodaavan p53-geenin mutaatiot ovat yleisiä diffuusisti infiltroivissa astrosytoomissa ja erityisesti sekundaarisissa glioblastoomissa. p53-mutaatiot ja yliekspressio on mahdollista havaita immunohistokemiallisin menetelmin. p53-mutaatiot liittyvät erityisesti matala-asteisiin astrosytoomiin sekundaarisiin glioblastoomiin. Ki-67 on nukleaarinen proteiini, jonka ekspressoituminen liittyy lisääntyneeseen soluproliferaatioon. Ki-67-antigeeni on mahdollista värjätä MIB-1 vasta-aineella ja laskea ns. MIB-1-proliferaatioindeksi, joka kertoo värjäytymisen prosentteina kaikkien tumien pinta-alasta tai tumien määrästä. MIB-1-proliferaatioindeksi korreloi kasvaimen histologiseen gradukseen siten, että pahanlaatuisimmissa kasvaimissa indeksi on korkeampi. Prognostisesti korkea proliferaatioindeksi merkitsee huonompaa ennustetta ja kasvaimen herkempää taipumusta uusiutua. Tulevaisuudessa astrosytoomien tehokkaan hoidon osana tulee yhä enemmän olemaan yksittäisen kasvaimen geneettisen profiilin selvittäminen, jolloin kasvaimen käyttäytymistä voidaan ennustaa ja lääkehoitoa kohdistaa tiettyyn kasvaimen molekyylipatologiseen muutokseen

Glioomien diagnoosi ja ennuste - molekyylidiagnostiikan mahdollisuudet

Glioomat ovat aivojen tukisolukasvaimia ja primaarisista aivokasvaimista yleisimpiä. Diffuusien glioomien hoito perustuu kasvaimen kirurgiseen poistoon sekä säde- ja solunsalpaajahoitoon. Diagnoosi tehdään kasvaimen histopatologisesta tutkimuksesta, jota voidaan nykyisin täydentää molekyylidiagnostisilla tutkimuksilla. Esitämme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1983-2009 hoidettujen glioomapotilaiden ennustetta kuvaavia uusia menetelmiä, joista tärkeimpiä ovat IDH-mutaation ja 1p/19q-kodeleetion osoitukset. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista räätälöidä hoitoa potilaskohtaisesti glioomien profiloinnin perusteella

Kirjallisuuskatsaus diffuusisti infiltroivien astrosytoomien molekyylipatologisista ennustetekijöistä

Glioomat ovat yleisimpiä keskushermostossa esiintyviä kasvaimia ja niistä voidaan erottaa omaksi ryhmäkseen diffuusisti infiltroivat astrosytoomat, eli astrosytaarista solukkoa sisältävät WHO gradus II-IV kasvaimet. Niihin sairastuu Suomessa vuosittain n. 150-200 ihmistä ja niiden ennuste on huono hoidosta riippumatta. Erityisen heikko ennuste on yleisimmässä astrosytoomassa, gradus IV glioblastoomassa, jossa yli puolet potilaista kuolee ensimmäisen vuoden aikana diagnoosista. Diffuusisti infiltroivien astrosytoomien diagnostiikassa on käytössä perinteisten histologisten kriteerien (tuma-atypia, mitoosikuviot, mikrovaskulaarinen proliferaatio ja nekroosi) lisäksi molekyylipatologisia merkkiaineita, joilla voidaan osoittaa tiettyjä muutoksia kasvainsoluista. Näillä molekyylipatologisilla merkkiaineilla on diagnostiikan lisäksi prognostista arvoa eli ne ennustavat kasvaimen käyttäytymistä ja potilaan ennustetta. IDH1-mutaatio on onkogeneesissä aikaisen vaiheen tapahtuma ja sen jälkeiset tapahtumat määrittävät kasvaimen kehittymisen joko astrosyyttiseen tai oligodendrogliaaliseen suuntaan. IDH1-mutaatio pystytään osoittamaan histologisella värjäyksellä ja sen esiintyminen liittyy kasvaimen parempaan ennusteeseen. IDH1-mutaatioita ei lähes koskaan esiinny primaareissa glioblastoomissa. EGFR:n eli epidermaalisen kasvutekijäreseptorin signaalipolun lisääntyminen on yleistä erityisesti primaareissa glioblastoomissa. Tämä voi johtua EGFR-geenin monistumisesta, mutta mukana on usein myös tietty geenin mutaatio. EGFR-monistumat on mahdollista havaita histologisella värjäyksellä ja siitä on apua astrosytoomien diagnostiikassa. EGFR-kohdistettuja täsmälääkkeitä on yritetty kehittää, mutta toistaiseksi tehokasta lääkettä ei ole löytynyt. Prognostisesti EGFR saattaa liittyä aggressiivisempaan kasvaimen käyttäytymiseen. p53 on tärkeä solunjakautumista ja apoptoosia säätelevä proteiini. Sitä koodaavan p53-geenin mutaatiot ovat yleisiä diffuusisti infiltroivissa astrosytoomissa ja erityisesti sekundaarisissa glioblastoomissa. p53-mutaatiot ja yliekspressio on mahdollista havaita immunohistokemiallisin menetelmin. p53-mutaatiot liittyvät erityisesti matala-asteisiin astrosytoomiin sekundaarisiin glioblastoomiin. Ki-67 on nukleaarinen proteiini, jonka ekspressoituminen liittyy lisääntyneeseen soluproliferaatioon. Ki-67-antigeeni on mahdollista värjätä MIB-1 vasta-aineella ja laskea ns. MIB-1-proliferaatioindeksi, joka kertoo värjäytymisen prosentteina kaikkien tumien pinta-alasta tai tumien määrästä. MIB-1-proliferaatioindeksi korreloi kasvaimen histologiseen gradukseen siten, että pahanlaatuisimmissa kasvaimissa indeksi on korkeampi. Prognostisesti korkea proliferaatioindeksi merkitsee huonompaa ennustetta ja kasvaimen herkempää taipumusta uusiutua. Tulevaisuudessa astrosytoomien tehokkaan hoidon osana tulee yhä enemmän olemaan yksittäisen kasvaimen geneettisen profiilin selvittäminen, jolloin kasvaimen käyttäytymistä voidaan ennustaa ja lääkehoitoa kohdistaa tiettyyn kasvaimen molekyylipatologiseen muutokseen

Glioomien diagnoosi ja ennuste - molekyylidiagnostiikan mahdollisuudet

Glioomat ovat aivojen tukisolukasvaimia ja primaarisista aivokasvaimista yleisimpiä. Diffuusien glioomien hoito perustuu kasvaimen kirurgiseen poistoon sekä säde- ja solunsalpaajahoitoon. Diagnoosi tehdään kasvaimen histopatologisesta tutkimuksesta, jota voidaan nykyisin täydentää molekyylidiagnostisilla tutkimuksilla. Esitämme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1983-2009 hoidettujen glioomapotilaiden ennustetta kuvaavia uusia menetelmiä, joista tärkeimpiä ovat IDH-mutaation ja 1p/19q-kodeleetion osoitukset. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista räätälöidä hoitoa potilaskohtaisesti glioomien profiloinnin perusteella