Uusien asukkaiden odotukset Ruusulankadun asumispalveluyksiköstä

TIIVISTELMÄ Honkakoski, Sanna & Marjanen, Anna. Uusien asukkaiden odotukset Ruusulankadun asumispalveluyksiköstä. Helsinki, kevät 2013, 73 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) – diakoni. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata Sininauha-asuntojen uuteen tukiasumisyksikköön muuttavien asiakkaiden odotuksia, toiveita ja tarpeita heidän tulevasta asuinpaikastaan. Työn tavoite on saada uusien asukkaiden ääni kuuluviin uuden asumispalveluyksikön kehittämisessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa Ruusulankadun asumispalveluyksikköön muuttavaa asiakasta. Asumispalveluyksikkö sijaitsee Helsingissä ja ensimmäiset asukkaat muuttivat sinne 1.10.2012. Opinnäytetyössä on käytetty laadullista tutkimusmenetelmää. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Teemahaastattelurungon kysymykset käsittelevät asiakkaiden asunnottomuuden syitä, hengellisiä tarpeita, heidän odotuksiaan, tavoitteitaan ja tuen tarvettaan uudessa asuinpaikassa, sekä sitä miten he näkevät tukiasumisen tukevan päihteettömyyttä. Haastattelut tallennettiin nauhoittamalla ja litteroimalla. Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että haastateltavilla henkilöillä oli pääosin positiivinen käsitys Ruusulankadun asumispalveluyksiköstä. Häiriökäyttäytyminen ja siihen ajoissa puuttuminen on monelle haastateltavalle tärkeä asia oman asumisrauhan turvaamiseksi. Haastateltavat eivät koe tarvitsevansa paljoakaan tukea arjessaan. Sitä pidetään kuitenkin erityisen tärkeänä, että työntekijät ovat tavoitettavissa ympäri vuorokauden ja ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan mahdollisissa ongelmissa. Muut asiat, joissa haastateltavat tutkimuksen mukaan tarvitsevat tukea ovat virastoasioiden hoito sekä vertaistuki päihteiden käytön lopettamisessa tai vähentämisessä. Asiasanat: asumispalvelut, seurakunnat, diakonia, asunnottomat, odotukset, tuettu asuminenABSTRACT Honkakoski, Sanna and Marjanen, Anna. The expectations of new residents for recently build sheltered home. 73 p, 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services. The goal of the thesis is to describe the expectations, wishes and needs of the people moving into the new sheltered home of the foundation Sininauha-asunnot. The aim of the research is to make new residents heard in the development of the new housing service. The data of the research was collected by interviewing eight persons moving into the sheltered home of Ruusulankatu. The housing service is situated in Helsinki and the first residents moved in the 1st of October in 2012. The qualitative research method was used in this thesis. Interviews were carried out as half-structured theme interviews. The questions for the theme interview concerned the reasons of residents’ homelessness, their spiritual needs, expectations, goals, the need for support while living in Ruusulankatu, and how they perceive the sheltered housing to support those who wish to stop intoxicant abuse. The interviews were tape-recorded and transcribed. The results of the thesis showed that the residents had a positive impression on the sheltered home. Many of the interviewees consider it important that the members of Ruusulankatu staff will intervene when there is disturbing behaviour. The residents wish to have a peaceful environment while living in Ruusulankatu. The interviewees do not find that they require much support in their everyday routines. However, they consider it important that members of the staff are available round-the-clock and are ready to listen and help the residents in need of assistance. Other issues where interviewees desire support according to the research are office matters and peer support, which further the intoxicant abuse reduction and sobriety

Taiteen ja sosiaalisen työn rajalla : kohtauspaikkana draama

Taiteen ja sosiaalisen työn rajalle sijoittuvan tutkimuksen temaattisen kontekstin muodostaa refleksiivisyystendenssin sävyttämä jälkitraditionaalinen aika. Yhteiskunnan rakenteet ja institutionaaliset käytännöt muovautuvat uudelleen, mikä heijastuu yksilötasolla elämän ennustettavuuden ja hallittavuuden vaikeutumisena. Muutos lisää yksilöön kohdistuvia refleksiivisyyden, valintakompetenssin ja elämän suunnittelun vaatimuksia. Aikalaiskeskusteluissa refleksiivisyys on ymmärretty ensisijaisesti kognitiivisena, yksilön tietoiseen ajatteluun perustuvana kykynä määrittää paikkaansa muuttuvassa maailmassa. Refleksiivisyyden kognitiivista painotusta on kritisoitu. Taiteelle ominaisen esteettisen refleksiivisyyden on arvioitu tarjoavan paremmin tässä ajassa tarvittavia konkreettisia refleksiivisyyden malleja. Kaksitasoisessa tutkimustehtävässä pyrin ymmärtämään, millainen sosiaalisen todellisuuden kokemisen ja ymmärtämisen tapa draama taidemuotona on. Sen pohjalta reflektoin, mitä mahdollisuuksia draaman olemus avaa sosiaaliselle työlle ja siihen sisältyvän sosiaalisen ymmärtämiselle. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat sosionomiopiskelijoiden kirjalliset itsearvioinnit kokemuksista, joita heille syntyi William Goldingin Kärpästen herra -teoksen pohjalta transformoidusta draamatyöskentelystä taidelähtöisten yhteisötyön menetelmien opinnoissa. Kiinnitän tutkimuksen fenomenologiseen tieteenfilosofiaan ja taiteenfilosofiaan. Juuri fenomenologeja on kiinnostanut taide alkuperäisimmän kokemuksen tavoittamisessa. Edmund Husserlin tietoisuuden intentionaalisuus ja kokemuksen merkitysrakenteet sekä Martin Heideggerin taideteoksen ontologia ja olemisen sosiaalisuus muodostavat perustan taiteen, draaman ja sosiaalisen työn yhteyden tutkimiselle. Draaman ymmärrän tutkimuksessa osallistuvana taidemuotona, joka soveltaa teatteritaiteen konventioita ja työtapoja. Taidetta lähestyn kulttuurisesti rakentuneena kokemisen ja ymmärtämisen tapana, jossa mimeettinen kyky on keskeinen. Se avaa ihmiselle mahdollisuuden taiteen kieleen kuvitteluna, ilmaisuna, kokemuksena ja tulkintana. Sosiaalisella työllä tarkoitan ammatillista toimintaa, jonka tavoitteena on ihmisen voimavarojen, toimintamahdollisuuksien ja autonomian vahvistaminen ja sosiaalisen tuen kohdistaminen vaikeiden elämäntilanteiden voittamiseen. Tutkimustehtävä sijoittuu taiteentutkimuksen ja sosiaalitutkimuksen rajapinnalle. Tämä vaikuttaa metodologisiin ja metodisiin ratkaisuihin. Sovellan husserlilaisen fenomenologian deskriptiivistä metodia draamakokemusten empiirisessä analyysissä ja Derek Layderin sosiaalitutkimuksen metodologista lähestymistapaa empiiristen tulosten ja teorian dialogeissa. Teoreettisten reflektioiden konteksteina käytän draaman, fenomenologisen taiteenfilosofian sekä inhimillisen ja sosiaalisen toiminnan teoreettisia keskusteluja sosiaaliseen työhön suhteutettuna. Draamaa ja sen sosiaaliselle työlle avaamia mahdollisuuksia koskeva teoreettinen ymmärrys rakentuu dialogeissa vaiheittain muistuttaen Layderin mukautetun teorian, Adaptive Theory, kehittymistä. Tutkimuksen tuloksista ensimmäinen on deskriptio draamakokemusten yleisestä merkitysrakenteesta, joka on empiirisesti ilmenevän draaman olemus. Toinen tulos on synteesi empiirisesti ilmenevän ja teoreettisesti reflektoidun draaman olemuksesta sosiaalisen todellisuuden kokemisen ja ymmärtämisen tapana. Draaman olemus taidelähtöisenä toimintana on sen tapahtumaluonteisuudessa ja toimintaluonteisuudessa. Ihmisen todellisuussuhteella ja toiminnalla on keskeinen merkitys draamassa. Todellisuussuhde ymmärretään merkityssuhteena ja mahdollisuussuhteena, mikä luo perustan ihmisen toisin toimimiselle. Fiktiivisen todellisuuden ja reaalisen todellisuuden samanaikaisessa läsnäolossa toteutuu draaman toimintaluonteinen olemus osallistujien sosiaalisena, taidelähtöisenä toimintatapana ja siihen sisään rakentuneena inhimillisen toiminnan tutkimisen metodina. Perusolemukseltaan inhimillinen toiminta vaikuttaa universaalilta, tarkastellaanpa sitä draaman tai toiminnan teorian toisistaan poikkeavilla metodeilla. Kolmas tulos on synteesi draaman olemuksen avaamista mahdollisuuksista sosiaaliselle työlle ja sosiaalisen reflektiiviselle ymmärtämiselle. Tutkimuksen johtopäätös on, että draama taidemuotona tarjoaa sosiaaliselle työlle sen itseymmärrystä rakentavia sisällöllisiä ja menetelmällisiä mahdollisuuksia. Mahdollisuudet avautuvat draaman todellisuuskäsityksen, ihmisen toiminnan sekä sosiaalisen ontologian ja monitasoisuuden ymmärtämisen kautta. Draaman ydinajatus, ihmisen mahdollisuus toimia toisin, on myös sosiaalisen työn metodologinen ja praktinen lähtökohta. Ontologisen perustan ajattelulle luovat ihmisen todellisuussuhteen ymmärtäminen merkityssuhteena ja mahdollisuussuhteena sekä ihmisen toimintaan vaikuttavien subjektiivisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden ymmärtäminen ei-deterministisenä. Toisin toimimista tavoittelevan sosiaalisen työn tehtävänä on asiakkaan intentionaalisen toiminnan tukeminen, jotta asiakas saa voimavaransa, mahdollisuutensa ja toimintakykynsä täysimääräisesti käyttöönsä. Kyse on yksilö- ja yhteiskuntatasolla tapahtuvasta sosiaalisesta muutostyöstä, joka kohdistuu sekä yksilön toimintaan ja sen yhteiskunnallisiin ehtoihin. Draaman metodinen erityisyys on sen osallistavassa ja kokeilevassa toimintatavassa, joka voi vahvistaa ihmisen refleksiokykyä ja avata vaihtoehtoja toisin toimimiseen.This research focuses on the interface between art and social welfare work. Its thematic context relates to the post-traditional period characterized by a tendency for reflexivity. Societal structures and institutional practices are changing, which makes it more difficult for the individual to predict and control life. The change increases the number of requirements imposed on the individual in terms of reflexivity, selection competence, and life planning. In coeval discussions reflexivity has primarily been understood as a cognitive ability to define one’s place in the changing world. The cognitive bias has been criticized, whereas the intrinsic aesthetic reflexivity of art has instead been assessed to be a better source for concrete reflexivity models that are needed today. Through the two-level research question I strive to examine drama as a form of art providing a means to experience and comprehend social reality. Based on this, I reflect on the possibilities that the essence of drama provides for social welfare work and for its constituent, social understanding. The empirical data consists of self-evaluations written by social welfare students regarding their experiences of drama work carried out as part of their studies of art-based community work methods. The drama work was based on William Golding’s book Lord of the Flies. The research is anchored in phenomenological philosophy of science and philosophy of art. Phenomenologists have paid attention to the role of art in pursuing the most original experience. Edmund Husserl’s intentionality of consciousness and meaning structures of experience as well as Martin Heidegger’s ontology of an artwork and social nature of being form a basis for this research on the connection between art, drama, and social welfare work. I regard drama as a participatory art form that applies the conventions and practices of theatre. As for art, I approach it as a culturally constructed way of experiencing and understanding, where mimetic skills are essential. This enables a person to engage in the language of art through imagination, expression, experience, and interpretation. By social welfare work I refer to occupational activity aimed at strengthening a person’s resources, possibilities for action, and autonomy and at targeting social support to tackle difficult life situations. The research question relates to the interface between art research and social research. This affects the methodological and methodical solutions. I apply the descriptive method of Husserlian phenomenology in the empirical analysis of the drama experiences and Derek Layder’s methodological approach to social research in the dialogues on the empirical results and theory. The contexts of the theoretical reflections consist of theory-based discussions on drama, phenomenological philosophy of art, and human and social activity in relation to social welfare work. A theoretical understanding of drama and its potential in social welfare work is constructed phase-by-phase through dialogue along the lines of the development of Layder’s adaptive theory. The first research result is a description of the general meaning structure of drama experiences, which is the essence of empirically manifested drama. The second result is a synthesis of the essence of empirically manifested and theoretically reflected drama as a way to experience and understand social reality. The essence of drama as art-based activity lies in its event and activity orientation. The meaning of a person’s action and relation to reality is crucial in drama. A person’s relation to reality is considered as a meaning relation and a possibility relation, creating the basis for acting differently. The action-oriented essence of drama is realised in the coexistence of fictive reality and reality as the participants’ social, art-based way of action and as a study method of human action built into it. The essence of human action appears universal – whether examined through the methods of drama theory or through the methods of action theory. The third result is a synthesis of the possibilities offered by the essence of drama for social welfare work and for socially reflective understanding. As a conclusion, drama as a form of art provides social welfare work with contextual and methodological possibilities that help construct self-understanding. The possibilities become available through the perception of reality, through human action, and through the understanding of social ontology and multilayeredness. The core concept of drama, an opportunity to act differently, is also the methodological and practical foundation of social welfare work. The ontological basis for thinking stems from viewing a person’s reality relation as a meaning relation and as a possibility relation, and from understanding the subjective and societal factors that affect a person’s action as non-deterministic. The task of social welfare work that pursues acting differently is to support intentional action in order to enable clients to fully exploit their resources, possibilities, and agency. It means work which is carried out on the individual and societal levels to effect societal change and which is targeted at individual action and its societal conditions. The methodic uniqueness of drama lies in its participatory and experiential way of action that may strengthen a person’s reflection skills and provide ways to act differently

Reformaation kehittyminen Ruotsissa Västeråsin valtiopäivien välisenä aikana 1527–1544

Kirkkohistoriallinen tutkielmani käsittelee Västeråsin valtiopäivien kirkkopoliittisia päätöksiä vuonna 1527 sekä Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan ja hänen läheisten avainhenkilöidensä roolia päätösten valmistelussa ja niiden jälkeistä toimintaa Västeråsin toisiin valtiopäiviin vuoteen 1544 asti. Tarkastelen myös, miten valtiohallinnon päätökset vaikuttivat kirkon päätöksiin ja hallinnollisiin toimiin, jotka johtivat kirkkopoliittisiin ja uskonnollisiin uudistuksiin sekä katolisen kirkon aseman heikkenemiseen Västeråsin valtiopäivien 1527 ja 1544 välisenä aikana. Lähestymistapani aiheeseen on kvalitatiivinen. Tarkastelen valikoidusti Ruotsin valtionhallinnon ja Kustaa Vaasan rekisterissä olevia jäljelle jääneitä valtiopäivien sekä kirkolliskokousten päätöksiä ja tapahtumia sekä niiden vaikutusta uudistuvaan kirkkopolitiikkaan. Tutkin myös Ruotsin valtakunnassa pidettyjen niin sanottujen herrainpäivien toimia, mikäli niissä käsitellyt asiat liittyvät läheisesti kirkon hallintoon. Tarkastelen yleisessä historiankirjoituksessa merkittäviksi katsottujen henkilöiden toimia kuninkaan vallan ylläpitäjinä ja toimeenpanijoina kirkollisesta näkökulmasta. Pääpaino tutkimuksessani on Västeråsin valtiopäivien päätöksissä, koska niistä tuli lopulta ratkaiseva vaihe niissä Kustaa Vaasan ja Ruotsin hallinnon toimenpiteissä, joista luterilaisuus monien vaiheiden jälkeen alkoi vähitellen kasvaa. Se johti sitten lähes sata vuotta kestäneeseen tapahtumasarjaan, jota on myöhemmin alettu kutsua uskonnolliseksi reformaatioksi. Tutkielmassani esittelen Kustaa Vaasan sekä hänen läheiset avainhenkilönsä mahdollisimman tarkasti ja kerron heidän vaikutuksestaan ja toimistaan kuninkaan rinnalla hänen tavoitteidensa tukijoina. Kustaa Vaasan alkuperäisenä tavoitteena oli valtion rapautuneen talouden saattaminen kuntoon järjestelemällä kirkon valtava omaisuus hallintaansa. Hänen läheisinä avustajinaan toimivat Saksassa opiskelleet luterilaisen opin saaneet papit Laurentius Andreae, Olaus Petri ja hänen veljensä Laurentius Petri, joiden toimesta talouden parantamisen ohella myös kirkkopolitiikka sai uuden käänteen. Kuninkaan palvelukseen tulivat myöhemmin1530-luvulla kovalla kädellä kuninkaan politiikkaa ja uudenlaista lainkäyttöä ajaneet kanslerit, joiden ansiosta luterilaisuuden vaikutus vahvistui entisestään

Carboxylesterase Activities and Protein Expression in Rabbit and Pig Ocular Tissues

Hydrolytic reactions constitute an important pathway of drug metabolism and a significant route of prodrug activation. Many ophthalmic drugs and prodrugs contain ester groups that greatly enhance their permeation across several hydrophobic barriers in the eye before the drugs are either metabolized or released, respectively, via hydrolysis. Thus, the development of ophthalmic drug therapy requires the thorough profiling of substrate specificities, activities, and expression levels of ocular esterases. However, such information is scant in the literature, especially for preclinical species often used in ophthalmology such as rabbits and pigs. Therefore, our aim was to generate systematic information on the activity and expression of carboxylesterases (CESs) and arylacetamide deacetylase (AADAC) in seven ocular tissue homogenates from these two species. The hydrolytic activities were measured using a generic esterase substrate (4-nitrophenyl acetate) and, in the absence of validated substrates for rabbit and pig enzymes, with selective substrates established for human CES1, CES2, and AADAC (D-luciferin methyl ester, fluorescein diacetate, procaine, and phenacetin). Kinetics and inhibition studies were conducted using these substrates and, again due to a lack of validated rabbit and pig CES inhibitors, with known inhibitors for the human enzymes. Protein expression levels were measured using quantitative targeted proteomics. Rabbit ocular tissues showed significant variability in the expression of CES1 (higher in cornea, lower in conjunctiva) and CES2 (higher in conjunctiva, lower in cornea) and a poor correlation of CES expression with hydrolytic activities. In contrast, pig tissues appear to express only CES1, and CES3 and AADAC seem to be either low or absent, respectively, in both species. The current study revealed remarkable species and tissue differences in ocular hydrolytic enzymes that can be taken into account in the design of esterase-dependent prodrugs and drug conjugates, the evaluation of ocular effects of systemic drugs, and in translational and toxicity studies.Peer reviewe

Ocular metabolism and distribution of drugs in the rabbit eye : Quantitative assessment after intracameral and intravitreal administrations

Quantitation of ocular drug metabolism is important, but only sparse data is currently available. Herein, the pharmacokinetics of four drugs, substrates of metabolizing enzymes, was investigated in albino rabbit eyes after intracameral and intravitreal administrations. Acetaminophen, brimonidine, cefuroxime axetil, and sunitinib and their corresponding metabolites were quantitated in the cornea, iris-ciliary body, aqueous humor, lens, vitreous humor, and neural retina with LC-MS/MS analytics. Non-compartmental analysis was employed to estimate the pharmacokinetic parameters of the parent drugs and metabolites. The area under the curve (AUC) values of metabolites were 12-70 times lower than the AUC values of the parent drugs in the tissues with the highest enzymatic activity. The ester prodrug cefuroxime axetil was an exception because it was efficiently and quantitatively converted to cefuroxime in the ocular tissues. In contrast to the liver, sulfotransferases, aldehyde oxidase, and cytochrome P450 3A activities were low in the eye and they had negligible impact on ocular drug clearance. With the exception of esterase substrates, metabolism seems to be a minor player in ocular pharmacokinetics. However, metabolites might contribute to ocular toxicity, and drug metabolism in various eye tissues should be investigated and understood thoroughly.Peer reviewe

Expression levels and activation of a PXR variant are directly related to drug resistance in osteosarcoma cell lines

BACKGROUND. Approximately 30% to 40% of all patients with osteosarcomas ultimately experience recurrence. The study investigated the hypothesis that the resistance of osteosarcoma to chemotherapy may be related to the expression of a pregnane xenobiotic receptor (PXR) variant protein and its role as the major inducer of P450 3A4 in these tumors. METHODS. Polymerase chain reaction (PCR) and Western blot analysis were used to determine PXR mRNA and protein expression, respectively. Real-time PCR and CYP3A catalytic activity using 7-benzyl-trifluoromethyl coumarin (BFC) as the probe substrate were used to measure the induction of P450 3A4 or MDR1. siRNA transfections were performed for PXR and cytotoxicity determined by a colorimetric based assay or Annexin v-Fitc staining. RESULTS. Differences were observed in the molecular size of the PXR protein expressed in sarcoma cell lines when compared with the wildtype PXR expressed in normal liver, kidney, or small intestine. A polyclonal PXR antibody raised against the N-terminus of the wildtype PXR did not detect PXR expressed in these sarcoma cell lines. In the osteosarcoma cell lines, etoposide and doxorubicin were better inducers of P450 3A4 and MDR1 than rifampin. siRNA against PXR down-regulated P450 3A4 expression only in the osteosarcoma cell line. Cytotoxicity assays showed that the resistance of the osteosarcoma cell lines to etoposide correlated with PXR protein expression levels and activation of P450 3A4 and could be prevented by ketoconazole. CONCLUSION. The results suggest that PXR plays a critical role in the regulation of P450 3A4 expression in osteosarcoma and that its expression and activation in these tumors may influence the effect of chemotherapeutic agents on the induction of target genes implicated in drug resistance. Cancer 2007. © 2007 American Cancer Society.Peer Reviewedhttp://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/55931/1/22479_ftp.pd

DHCR24 exerts neuroprotection upon inflammation-induced neuronal death

Abstract Background DHCR24, involved in the de novo synthesis of cholesterol and protection of neuronal cells against different stress conditions, has been shown to be selectively downregulated in neurons of the affected brain areas in Alzheimer’s disease. Methods Here, we investigated whether the overexpression of DHCR24 protects neurons against inflammation-induced neuronal death using co-cultures of mouse embryonic primary cortical neurons and BV2 microglial cells upon acute neuroinflammation. Moreover, the effects of DHCR24 overexpression on dendritic spine density and morphology in cultured mature mouse hippocampal neurons and on the outcome measures of ischemia-induced brain damage in vivo in mice were assessed. Results Overexpression of DHCR24 reduced the loss of neurons under inflammation elicited by LPS and IFN-γ treatment in co-cultures of mouse neurons and BV2 microglial cells but did not affect the production of neuroinflammatory mediators, total cellular cholesterol levels, or the activity of proteins linked with neuroprotective signaling. Conversely, the levels of post-synaptic cell adhesion protein neuroligin-1 were significantly increased upon the overexpression of DHCR24 in basal growth conditions. Augmentation of DHCR24 also increased the total number of dendritic spines and the proportion of mushroom spines in mature mouse hippocampal neurons. In vivo, overexpression of DHCR24 in striatum reduced the lesion size measured by MRI in a mouse model of transient focal ischemia. Conclusions These results suggest that the augmentation of DHCR24 levels provides neuroprotection in acute stress conditions, which lead to neuronal loss in vitro and in vivo