Vaihtoehtoisia korvausmalleja hammashoidon sairausvakuutusjärjestelmän kehittämiseksi

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarjota vaihtoehtoja keskusteluun hammashoidon sairausvakuutuskorvausjärjestelmän uudistamiseksi. Vaihtoehtoisten korvausmallien, porrasmallin ja tilimallin, korvauksia verrattiin vuonna 2009 voimassa olleen taksamallin korvauksiin. Laskelmien avulla arvioitiin, ketkä korvausta saaneet hyötyisivät ja ketkä häviäisivät. Tutkimuksen aineistona oli otos henkilöistä, jotka saivat sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvausta yksityisen hammashoidon kustannuksista vuonna 2009. Otoksen koko oli 100 000 henkilöä, joilla oli yhteensä 503 093 toimenpidettä. Aineistossa oli tiedot henkilöille tehdyistä toimenpiteistä, toimenpiteistä maksetuista palkkioista ja saaduista korvauksista. Taustamuuttujia aineistossa olivat sukupuoli, ikä, kotikunta ja valtionveronalaiset vuositulot. Laskelmissa käytettiin kahta vaihtoehtoista korvausmallia: porrasmallia ja tilimallia. Porrasmallissa korvaus nousi, kun asiakkaan kustannukset nousivat. Tilimallissa kaikilla oli käytössään vuosittain samansuuruinen korvaussumma. Tutkimusaineiston todellisille toimenpiteille laskettiin vaihtoehtoisten mallien mukaiset korvaukset. Laskelmissa oletettiin, että henkilöiden toimenpiteet ja toimenpiteiden palkkiot säilyvät ennallaan. Korvausmallit pidettiin kustannusneutraaleina, joten niiden korvaussumma oli korkeintaan vuoden 2009 tasolla. Laskelmat osoittivat, että tilimallista hyötyisi kolme neljästä korvauksen saajasta. Korvausprosentti oli taksamallia korkeampi, kun vuosikustannus eivät ylittäneet 500 euroa. Porrasmallin käyttöönotosta hyötyisi yksi kymmenestä korvauksen saajasta. Korvausprosentti kasvoi, jos vuosikustannus ylitti 800 euroa. Sitä pienemmällä vuosikustannuksella korvausprosentti pieneni taksamalliin verrattuna. Jos sairausvakuutuksen korvausjärjestelmää halutaan uudistaa kustannusneutraalisti ja samalla parantaa edellytyksiä käyttää yksityisiä hammashoitopalveluja, tulisi soveltaa tilimallia porrasmallin asemesta

Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö

Tiivistelmä Tutkimuksessa kartoitettiin alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden nykytilaa ja laajuutta eri näkökulmista ja erilaisten aluetyyppien kautta. Erityisesti tarkasteltiin työhön liittyvää sekä yksilöiden, työpaikkojen ja alueiden ominaisuuksia, jotka vaikuttavat liikkuvuuteen ja liikkuvuusmuotovalintoihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin jo käytössä olevia sekä mahdollisia keinoja edistää työvoiman ja työn liikkuvuutta työmarkkinoiden kohtaannon parantamiseksi. Tulosten perusteella muuttoliike on vilkasta ja keskittävää ja suurin osa muuttoliikkeestä liittyy työvoiman alueelliseen liikkuvuuteen. Muuttoliike on kuitenkin vain osa työvoiman alueellisesta liikkuvuudesta, sillä työpaikan alueen vaihtuminen eli työn alueellinen liikkuvuus on selvästi yleisempää kuin työllisten muuttaminen. Pendelöinnissä ja sen suuntautumisessa havaittiin selvä muutos. Vaikka pendelöinti suuntautuu edelleen yleisemmin keskuksia kohti, ovat vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat kasvaneet keskuksiin suuntautuvia työmatkoja nopeammin 2010-luvulla. Tutkimus ei paljastanut työvoiman alueellisessa liikkuvuudessa ilmiselviä pullonkauloja, joita voitaisiin hoitaa yleisillä liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävillä toimilla. Alueellisten työmarkkinoiden viimeaikainen kehitys viittaa siihen, että alueellinen kohtaanto ei olisi ensisijainen ongelma Suomen työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden kohtaanto on heikentynyt eniten alueilla, joille työvoiman liikkuvuus suuntautuu. Työttömien liikkuvuutta edistävien toimenpiteiden vaikuttavuutta tulisi kuitenkin tutkia koeasetelmien avulla, sillä niistä tiedetään vähän. Monipaikkaisuuden analysointi antaa tarkemman kuvan väestön ja taloudellisen toiminnan sijoittumisesta kuin yhteen viralliseen asuinpaikkaan perustuvat tilastot. Monipaikkaisuus on ilmiönä hyvin moniulotteinen, eikä sitä voida seurata nykyisillä tilastoilla. Monipaikkaisuudesta tarvitaankin täydentävää tiedonkeruuta säännöllisillä kyselyillä ja tilastointia kehittämällä. Tässä voidaan hyödyntää soveltuvin osin jo toteutettuja barometrejä. Entistä tarkempi kuva sekä ihmisten työmatkoista että todellisesta monipaikkaisuudesta saataisiin yhdistämällä eri viranomaisten tuottamia paikkatietopohjaisia rekisteritietoja mobiilipaikannusdataan. Alueiden kehittämisen näkökulmasta monipaikkaisuus on vähän hyödynnetty resurssi. Yhteen kotikuntaan pohjautuvat palvelumallit ovat tehottomia muuttuvan alue- ja yhdyskuntarakenteen näkökulmasta, koska palvelujen suunnittelua ja tuotantoa eivät tällöin ohjaa alueiden todelliset käyttäjämäärät. Monipaikkaisuuden hyödyntämistä alueiden kehittämisessä tulee edistää eri hallinnonalojen yhteistyönä.Referat Forskningen kartlade nuläget och bredden hos den regionala rörligheten och multilokaliteten ur olika synvinklar och med hänsyn till olika regiontyper. Temat granskades särskilt med hänsyn till arbetsrelaterade egenskaper samt individernas, arbetsplatsernas och regionernas egenskaper som påverkar rörlighet och val gällande former för rörlighet. Dessutom utredde forskningsprojektet nuvarande och möjliga framtida sätt att främja rörlighet hos arbete och arbetskraft för att förbättra matchningen på arbetsmarknaden. Resultaten tyder på att flyttningsrörelsen är livlig och leder till koncentration, och att den oftast är kopplad till arbetskraftens regionala rörlighet. Flyttningsrörelsen innefattar dock bara en del av arbetskraftens regionala rörlighet, eftersom det är betydligt vanligare att arbetsplatsen flyttar till en annan region (dvs. arbetets regionala rörlighet) än att de arbetande flyttar. En tydlig förändring i pendlandet och dess inriktning urskildes. Även om pendlandet fortfarande oftast generellt riktar sig mot centra har arbetsresorna i den motsatta riktningen vuxit snabbare än arbetsresorna till centralorter under 2010-talet. Forskningen avslöjade inga uppenbara flaskhalsar beträffande regional rörlighet för arbetskraften, vilka man kunde lösa genom allmänna åtgärder för att främja rörlighet. Den senaste utvecklingen på de regionala arbetsmarknaderna tyder på att regional matchning inte är ett huvudsakligt problem på Finlands arbetsmarknad. Matchningen på arbetsmarknaden har försvagats mest inom de regioner dit arbetskraftens strömmar riktas. Genom att analysera multilokalitet får man en noggrannare bild av befolkningens och den ekonomiska aktivitetens lokalisering jämfört med den bild som ges av statistik baserad på en officiell bosättningsort. Multilokalitet är ett mångfacetterat fenomen som inte kan följas upp genom nuvarande statistik. Därför krävs det kompletterande datainsamling om multilokalitet genom regelbundna enkäter och genom att utveckla statistikföring. En ännu noggrannare bild av både arbetsfärder och faktisk multilokalitet skulle kunna skapas genom att kombinera geoinformationsbaserade registerdata producerade av olika myndigheter med mobilpositioneringsdata. Multilokalitet är en föga använd resurs för regional utveckling. Servicemodeller baserade på monolokalitet är ineffektiva ur de föränderliga regionala och samhälleliga strukturernas perspektiv, eftersom planeringen och produktionen av tjänster då inte styrs av regionernas egentliga användarantal.Abstract The study examined the current status and extent of regional mobility and multilocality, with special attention on work-related qualities of individuals, jobs and regions that have a bearing on mobility and the choice of mobility options. The study also examined existing and potential future ways of promoting the mobility of both labour and work to improve mismatch problems in the labour market. The results suggest that migration is lively and conducive to regional centralisation, and that most of it stems from regional mobility of the workforce. Migration is only one aspect of the regional mobility of the workforce, however, because changes in job location are clearly more common than migration of the working population. A clear change was observed in commuting and its directions. Although commuting still tends to cluster around centres, commuting away from the centre have grown more rapidly than commuting in the opposite direction in the 2010s. The study did not reveal any obvious bottlenecks in the regional mobility of labour that might be solved by means aiming at a general increase in mobility. Recent developments of regional labour markets imply that regional mismatch between supply and demand is not the primary problem of the Finnish labour market. The mismatch has increased most in areas where the workforce is migrating. The effectiveness of measures to promote mobility of the unemployed should nevertheless be studied with experimental setups, because there is little information about them at the moment. An analysis of multilocality yields a clearer picture of the sitedness of the population and of economic activity than statistics based on official residences. Multilocality is a complex phenomenon that does not lend itself to analysis using existing statistics. Information about multilocality needs to be complemented with regular surveys and by developing statistics. An even clearer picture of commuting and actual multilocality could be produced by combining official geographical information registers with mobile positioning data. From the perspective of regional development, multilocality is an underused resource. Monolocal service models (based on the notion of a single official place of residence) are ineffective in a situation of evolving social and regional structures, because the planning and provision of services is not governed by actual number of users in specific regions

Additive Engineering:A Route Towards Flexible and Robust Perovskite Solar Cells

The record performance reached by metal halide perovskite in solar cells in a very short time calls for a real word application, however, several major intrinsic limitations need to be solved before the technological maturation can be reached. The intrinsic instability, the poor control of perovskite materials' properties deposited via wet processing, and the intrinsic mechanical fragility of the polycrystalline films are the among the most relevant issue. Herein, the use of polymeric additive has been investigated as a mean to gaining a control over the processing and improving the perovskite material stability to the environmental factors, eventually to developing perovskite inks compatible with large area solar cells manufacturing. Several polymers were evaluated based on their solubility and compatibility with perovskite precursors solutions. Among all, starch polysaccharide has been selected since it can induce a convenient viscosity modulation that make perovskite precursors' inks with different printing techniques. Importantly, starch can also enhance perovskite materials mechanical strength and tolerance to thermal stress.</p

Frameshift mutations in dentin phosphoprotein and dependence of dentin disease phenotype on mutation location

We describe results from a mutational analysis of the region of the dentin sialophosphoprotein (DSPP) gene encoding dentin phosphoprotein (DPP) in 12 families with dominantly inherited dentin diseases. In eight families (five mutations in the N-terminal third of DPP), the clinical and radiologic features were uniform and compatible with dentin dysplasia type II (DD-II) with major clinical signs in the deciduous dentition. In the other families (four mutations in the more C-terminal part), the permanent teeth also were affected, and the diseases could be classified as variants of dentinogenesis imperfecta. Attrition was not prominent, but periapical infections were common. Discoloring with varying intensity was evident, and pulps and root canals were obliterated in the permanent dentition. All mutations caused a frameshift that replaced the Ser-Ser-Asx repeat by a code for a hydrophobic downstream sequence of approximately original length. We conclude that frameshift mutations in DSPP explain a significant part of dentin diseases. Furthermore, we propose that the location of the mutation is reflected in the phenotypic features as a gradient from DD-II to more severe disease that does not conform to the classic definitions of DI-II. © 2011 American Society for Bone and Mineral Research

Frameshift mutations in dentin phosphoprotein and dependence of dentin disease phenotype on mutation location

We describe results from a mutational analysis of the region of the dentin sialophosphoprotein (DSPP) gene encoding dentin phosphoprotein (DPP) in 12 families with dominantly inherited dentin diseases. In eight families (five mutations in the N-terminal third of DPP), the clinical and radiologic features were uniform and compatible with dentin dysplasia type II (DD-II) with major clinical signs in the deciduous dentition. In the other families (four mutations in the more C-terminal part), the permanent teeth also were affected, and the diseases could be classified as variants of dentinogenesis imperfecta. Attrition was not prominent, but periapical infections were common. Discoloring with varying intensity was evident, and pulps and root canals were obliterated in the permanent dentition. All mutations caused a frameshift that replaced the Ser-Ser-Asx repeat by a code for a hydrophobic downstream sequence of approximately original length. We conclude that frameshift mutations in DSPP explain a significant part of dentin diseases. Furthermore, we propose that the location of the mutation is reflected in the phenotypic features as a gradient from DD-II to more severe disease that does not conform to the classic definitions of DI-II. Copyright © 2011 American Society for Bone and Mineral Research