Benefits realisation in post-implementation development of ERP systems

Abstract. Complex applications, like Enterprise Resource Planning (ERP) systems, that significantly influence organisational performance and business strategies, are the most challenging in terms of identifying and managing expected benefits. ERP systems can generate benefits from variety of underlying factors, but systems do not provide benefits on their own. In this, formal benefits realisation practices can be highly effective. The existing ERP research has largely focused on ERP implementations leaving the post-implementation phase to lesser attention. Nevertheless, the work does not end there, but continues with post-implementation activities which aim to ensure also the future benefits from the ERP systems. Motivated by the insufficient research regarding benefits realisation in post-implementation development of ERP system, this study aimed to identify how organisations manage benefits realisation in post-implementation phase of ERP systems, what challenges they might face and how the benefits realisation is ensured. It was also the purpose to find out what tools or methods organisation use in this. This study was a revelatory embedded single-case study with positivist approach. Qualitative data was collected from interviews and documents supported by data from the ERP system. This study is revelatory, because access was gained to the Case organisation’s data to study phenomenon inaccessible previously. The data was analysed inductively allowing patterns and concepts to arise and the findings were evaluated through theoretical lenses. The aim of all the chosen methods was to get rich, in depth understanding of the phenomenon. It is argued that this study has created in-depth understanding of circumstances and challenges of benefits realisation in post-implementation development of ERP system providing window to phenomenon largely unstudied before. It was identified that old and evolved business processes, which are further complicated by workarounds, can be unfamiliar to Information Technology (IT) and business managers responsible of ERP development making it largely difficult to identify all benefits. Moreover, when subsidiaries are unable to identify new benefits on their own and the benefits further vary from one subsidiary to another, the complexity increases further. These unique characteristics, that surround ERP post-implementation development, require modified approach to benefits realisation practices. This is the main contribution of this study

Lasten ja nuorten koulutusohjelmassa opiskelevien lähihoitajaopiskelijoiden kiinnittyminen opintoihin

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lähihoitajaopiskelijan opintoihin kiinnittymistä ja ammatillisen identiteetin rakentumista. Aineistoni avulla kartoitan lähihoitajien osalta sitä, millaiset kokemukset ovat saaneet opiskelijan hakeutumaan lähihoitajan ammattiin. Pyrin myös tarkastelemaan, miten lähihoitajaksi kouluttautumisen ja työelämässä vietetyn ajan kokemukset ovat motivoineet opiskelijoita. Lähihoitajaopiskelijat kiinnittyvät opintoihinsa ja kehittävät rakentuvaa ammatillisuuttaan hyvin erilaisin tavoin: monipuolisesti ja yksilöllisesti. Tutkimusaineiston mukaan kiinnittymistapoja oli lähestulkoon yhtä monta kuin oli tutkimukseen osallistuneita opiskelijoitakin. Opintoihin kiinnittymiseen vaikuttaa koulutuksessa saatava tuki ja palaute, mielenkiinto alaa kohtaan, harjoittelukokemukset, onnistuminen kokemukset sekä opiskeluaiheiden etenemistahdin sopivuus itselle. Nämä tiedot ovat osa Pro gradu -tutkielmani tutkimustuloksia, jossa tutkin lapsiin ja nuoriin erikoistuvien lähihoitajaopiskelijoiden opiskeluihin kiinnittymistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä opiskeluprosessin aikana ja näin ollen myös sitä, miten opiskelijoiden ammatti-identiteetti lähtee opiskelun aikana rakentumaan. Haastattelin kahta lähihoitajaopiskelijaa ja teetin 31:lle lapsiin ja nuoriin suuntautuvalle opiskelijalle avoimen kyselylomakkeen. Haastattelujen ja kyselylomakkeen pohjalta löysin opiskelijoiden motivaatioon liittyviä tekijöitä ja myös sen, että opintoja haittaavina tekijöinä tutkimuksessa olivat pääasiallisesti eri opintojen järjestelyihin, organisointiin ja ohjaukseen liittyvät tekijät. Myös opetushenkilöstön opetustaidoissa koettiin olevan parantamisen varaa. Opiskelijat rakentavat identiteettiään yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Ryhmä ja yhteisö tukee merkittävästi näiden opiskelijoiden kehittymistä. Toisten kokemukset ovat tärkeitä oman identiteetin kehittymisen ja oman ammatillisuuden arvioimisessa. Myös opiskeluihin kiinnittymisessä opiskelijat korostavat muiden opiskelijoiden, opettajien ja saamansa palautteen merkitystä. Muihin vertaisopiskelijoiden ryhmäytyminen koettiin tehostavan itsenäistä opiskelua ja muilta opiskelijoilta saatu henkinen ja tiedollinen tuki saattoi olla ratkaisevaa niissä kohdissa, joissa opettajan tuki oli saavuttamattomissa. Tutkimukseen osallistui myös toki opiskelijoita, joille kiinnittyminen opintoihin tuntuu epämotivoivalta, ammatillisuuden rakentuminen tuntuu työläältä ja kipinä varhaiskasvatuksen kentälle häilyvältä. Nämä opiskelijat olivat ajautuneet opiskelemaan lähihoitajiksi hyvin yksilöllisesti ja satunnaisista syistä, muun muassa siksi, etteivät olleet päässeet opiskelemaan minnekään muualle ja heillä on aikeissa hakea heti seuraavana keväänä opiskelemaan muualle. Yhtenä tutkimustuloksena onkin muiden opiskelijoiden turhautuminen opiskelupaikkojen hukkakäyttöön ja he toivoivatkin, että jatkossa opiskelijoiden sisäiseen motivaatioon ja kiinnostuksen kartoittamiseen kiinnitettäisiin tarkemmin huomiota jo valintamenettelyissä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lähihoitajakoulutuksessa, kun halutaan ymmärtää ja tukea nuorten ammatillisuuden kehittymistä. Empiirisen tutkimuksen metodologinen perusta on hermeneuttis-fenomenologisessa tieteenfilosofiassa. Kiinnostavaa on sekä kokemus että merkitykset ja myös opiskelijoiden tunteet ovat olennaisia opintoihin kiinnittymisen ja ammatillisuuden kehittymisen kannalta

Lasten ja nuorten koulutusohjelmassa opiskelevien lähihoitajaopiskelijoiden kiinnittyminen opintoihin

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lähihoitajaopiskelijan opintoihin kiinnittymistä ja ammatillisen identiteetin rakentumista. Aineistoni avulla kartoitan lähihoitajien osalta sitä, millaiset kokemukset ovat saaneet opiskelijan hakeutumaan lähihoitajan ammattiin. Pyrin myös tarkastelemaan, miten lähihoitajaksi kouluttautumisen ja työelämässä vietetyn ajan kokemukset ovat motivoineet opiskelijoita. Lähihoitajaopiskelijat kiinnittyvät opintoihinsa ja kehittävät rakentuvaa ammatillisuuttaan hyvin erilaisin tavoin: monipuolisesti ja yksilöllisesti. Tutkimusaineiston mukaan kiinnittymistapoja oli lähestulkoon yhtä monta kuin oli tutkimukseen osallistuneita opiskelijoitakin. Opintoihin kiinnittymiseen vaikuttaa koulutuksessa saatava tuki ja palaute, mielenkiinto alaa kohtaan, harjoittelukokemukset, onnistuminen kokemukset sekä opiskeluaiheiden etenemistahdin sopivuus itselle. Nämä tiedot ovat osa Pro gradu -tutkielmani tutkimustuloksia, jossa tutkin lapsiin ja nuoriin erikoistuvien lähihoitajaopiskelijoiden opiskeluihin kiinnittymistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä opiskeluprosessin aikana ja näin ollen myös sitä, miten opiskelijoiden ammatti-identiteetti lähtee opiskelun aikana rakentumaan. Haastattelin kahta lähihoitajaopiskelijaa ja teetin 31:lle lapsiin ja nuoriin suuntautuvalle opiskelijalle avoimen kyselylomakkeen. Haastattelujen ja kyselylomakkeen pohjalta löysin opiskelijoiden motivaatioon liittyviä tekijöitä ja myös sen, että opintoja haittaavina tekijöinä tutkimuksessa olivat pääasiallisesti eri opintojen järjestelyihin, organisointiin ja ohjaukseen liittyvät tekijät. Myös opetushenkilöstön opetustaidoissa koettiin olevan parantamisen varaa. Opiskelijat rakentavat identiteettiään yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Ryhmä ja yhteisö tukee merkittävästi näiden opiskelijoiden kehittymistä. Toisten kokemukset ovat tärkeitä oman identiteetin kehittymisen ja oman ammatillisuuden arvioimisessa. Myös opiskeluihin kiinnittymisessä opiskelijat korostavat muiden opiskelijoiden, opettajien ja saamansa palautteen merkitystä. Muihin vertaisopiskelijoiden ryhmäytyminen koettiin tehostavan itsenäistä opiskelua ja muilta opiskelijoilta saatu henkinen ja tiedollinen tuki saattoi olla ratkaisevaa niissä kohdissa, joissa opettajan tuki oli saavuttamattomissa. Tutkimukseen osallistui myös toki opiskelijoita, joille kiinnittyminen opintoihin tuntuu epämotivoivalta, ammatillisuuden rakentuminen tuntuu työläältä ja kipinä varhaiskasvatuksen kentälle häilyvältä. Nämä opiskelijat olivat ajautuneet opiskelemaan lähihoitajiksi hyvin yksilöllisesti ja satunnaisista syistä, muun muassa siksi, etteivät olleet päässeet opiskelemaan minnekään muualle ja heillä on aikeissa hakea heti seuraavana keväänä opiskelemaan muualle. Yhtenä tutkimustuloksena onkin muiden opiskelijoiden turhautuminen opiskelupaikkojen hukkakäyttöön ja he toivoivatkin, että jatkossa opiskelijoiden sisäiseen motivaatioon ja kiinnostuksen kartoittamiseen kiinnitettäisiin tarkemmin huomiota jo valintamenettelyissä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lähihoitajakoulutuksessa, kun halutaan ymmärtää ja tukea nuorten ammatillisuuden kehittymistä. Empiirisen tutkimuksen metodologinen perusta on hermeneuttis-fenomenologisessa tieteenfilosofiassa. Kiinnostavaa on sekä kokemus että merkitykset ja myös opiskelijoiden tunteet ovat olennaisia opintoihin kiinnittymisen ja ammatillisuuden kehittymisen kannalta

Satutyöskentely päiväkodin leikkikulttuurin rikastajana

Opinnäytetyö oli toiminnallinen satuseikkailu, joka toteutettiin vantaalaisen päiväkodin 4-5 -vuotiaiden ryhmälle. Satuseikkailussa toimittiin ja leikittiin seitsemän toimintakerran ajan Taikametsässä, joka luotiin yhdessä lasten kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli vahvistaa lasten mielikuvitusta ja luovuutta ja tätä kautta tukea lapsiryhmän roolileikkejä. Tavoitteena oli myös tuoda lapsiryhmälle elämyksiä, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta sekä luoda yhteistä kulttuuria. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa toimintapohja ohjatulle satuleikille. Opinnäytetyön taustalla oli ajatus siitä, että sadut rikastuttavat lasten leikkiä. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin teorioita draamasta, leikistä, saduista, yhteisöllisyydestä, osallisuudesta ja leikkipedagogiikasta. Havainnointikeinoina käytettiin oppimispäiväkirjaa ja videointia. Havainnoinnin lisäksi toimintaa arvioitiin palautekeskusteluilla, joita käytiin prosessin alussa ja lopussa ryhmän varhaiskasvattajien kanssa. Lisäksi palautetta kerättiin toiminnallisesti lapsiryhmältä toiminnan aikana. Palautteiden ja havaintojen pohjalta tuli esiin, että toiminta tuotti sekä elämyksiä että mielikuvitusta ja leikkiä virittäviä ideoita lapsiryhmälle. Toiminta vahvisti myös jossain määrin ryhmän yhteisöllisyyttä ja lasten osallisuus synnytti yhteistä leikkikulttuuria. Prosessin tuloksena syntyi ryhmän yhteinen satu ja opas satuseikkailutyöskentelylle. Opasta voi hyödyntää työkaluna satutyöskentelyssä.The idea behind this thesis was the possibility to enrich children´s play with fairy tales. It was a functional fairy tale adventure implemented with 4-5 year olds in kindergarten group in Vantaa. Adventure included seven guided gatherings with play in Taikametsä, place created together with the children. The goal of the thesis was to promote children’s imagination and creativity and through that groups´ role play. Another aim was to give experiences and promote sense of community and participation. In addition, guide for structured fairy tale play was to be created. As theoretical base was used drama, play, fairy tales, sense of community, participation and play pedagogy. Learning diary and filming was used as observing methods. Evaluation was based on observation but also on feedback from groups’ workers and children. Adults’ feedback was collected through conversations and children’s more functional way. In evaluation was recognized that adventure gave experiences to the group and supported play and the use of imagination. To some extend adventure strengthened groups´ sense of community and children’s participation generated communal play culture. As a concrete result was groups own fairy tale and guide for fairy tale adventure method that can be used to create fairy tale adventure for different group

Collectively Ambidextrous Digital Service Ecosystems: A Case of Bureaucracy of Death

Public services often extend beyond the public sector, requiring collaboration and interaction between public and private actors. Initiating digital service innovations in collaboration is challenging, especially in large-scale public service ecosystems. While individual service providers may have clashing interests, balancing incremental improvements and radical changes (i.e., pursuing ambidextrous development) requires collective efforts. We report a case of a digital service ecosystem related to the bureaucracy of a person’s death in Finland. We focused on the pursuit of collective ambidexterity, which requires collaborative development among various actors. The suggested contributions are summarized as four propositions to facilitate collective ambidexterity in service ecosystems: 1) adoption of multiple collaboration modes pursuing both efficiency gains and innovation outcomes, 2) parallel foci of top-down and bottom-up ambidextrous balancing, 3) governance of collaboration and (dis)benefits management both intra- and inter-organizationally, and 4) focus on citizen life-events to facilitate development across organizational silos and innovation beyond sub-optimization

Frequent physical activity is associated with reduced risk of severe diabetic retinopathy in type 1 diabetes

The aim of this study was to investigate whether leisure-time physical activity (LTPA) is associated with the development of severe diabetic retinopathy in individuals with type 1 diabetes.Peer reviewe

Incidence of and Characteristics Associated With Long-term Benzodiazepine Use in Finland

Importance The proportion of patients who develop long-term benzodiazepine use remains controversial, as do the length of time before long-term use develops and the factors associated with long-term use. Objective To investigate the incidence of long-term benzodiazepine and related drug (BZDR) use and factors associated with the development of long-term use implementing a follow-up design with new BZDR users. Design, Setting, and Participants This population-based cohort study used a nationwide cohort of 129x202f;732 new BZDR users in Finland. New users of BZDRs aged 18 years or older were identified from the prescription register maintained by the Social Insurance Institution of Finland as individuals who initiated BZDR use during 2006 and had not used BZDRs from 2004 to 2005. The follow-up continued until death, long-term hospitalization, a gap of 2 years in BZDR use, or December 31, 2015. The population was analyzed according to age at treatment initiation, categorized into younger (= 65 years) subcohorts. Analyses were conducted from May 2019 to February 2020. Exposures Use of BZDRs, modeled from register-based data using the PRE2DUP (from prescriptions to drug use periods) method. Main Outcomes and Measures Long-term BZDR use, defined as continuous use of 180 days or longer, and factors associated with long-term vs short-term use, compared using Cox proportional hazards models. Results Among the 129 732 incident BZDR users, the mean (SD) age was 52.6 (17.7) years, and 78x202f;017 (60.1%) individuals were women. During the follow-up period, 51 099 BZDR users (39.4%) became long-term users. Long-term treatment was more common in the older subcohort (19 103 individuals [54.5%]) than the younger subcohort (31 996 individuals [33.8%]). At 6 months, 28 586 individuals (22.0%) had become long-term users: 11 805 (33.7%) in the older subcohort and 16 781 (17.7%) in the younger subcohort. The largest proportions of initiators who became long-term users were those persons who initiated treatment with nitrazepam (76.4%; 95% CI, 73.6%-79.1%), temazepam (63.9%; 95% CI, 62.9%-65.0%), lorazepam (62.4%; 95% CI, 59.7%-65.1%), or clonazepam (57.5%; 95% CI, 55.9%-59.2%). Factors associated with the development of long-term use included male sex, older age, receipt of social benefits, psychiatric comorbidities, and substance abuse. Conclusions and Relevance The findings of this population-based cohort study conducted in Finland suggest that the incidence of subsequent long-term BZDR use in individuals who initiate use of BZDRs is high, especially among older persons, and that the specific BZDR used initially is associated with the development of long-term BZDR use and should be carefully considered when prescribing BZDRs. The observed factors that appear to be associated with development of long-term BZDR use also should be considered in clinical decision-making when starting and monitoring BZDR treatment.</div

Frequent physical activity is associated with reduced risk of severe diabetic retinopathy in type 1 diabetes

AimsThe aim of this study was to investigate whether leisure-time physical activity (LTPA) is associated with the development of severe diabetic retinopathy in individuals with type 1 diabetes.MethodsProspective observational analysis as part of the Finnish diabetic nephropathy (FinnDiane) Study with a mean follow-up time of 10.7 years was performed. A total of 1612 individuals with type 1 diabetes were recruited, and LTPA was assessed at baseline using a validated self-report questionnaire. Severe diabetic retinopathy was defined as the initiation of laser treatment due to severe nonproliferative, proliferative retinopathy or diabetic maculopathy (identified from the Care Register for Health Care).ResultsA total of 261 patients received laser treatment during the follow-up. Higher frequency of LTPA was associated with a lower incidence of severe diabetic retinopathy (p = 0.024), a finding that remained significant after adjustment for gender, duration, age at onset of diabetes, kidney function, BMI, triglycerides and systolic blood pressure. However, when HbA1c and smoking were added to the Cox regression model the association was no more significant.ConclusionsFrequent LTPA is associated with a lower incidence of severe diabetic retinopathy during the follow-up. The total amount or the other components of LTPA (intensity or duration of a single session) were not associated with severe diabetic retinopathy.</p

Seasonal variation in the brain μ-opioid receptor availability

Seasonal rhythms influence emotion and sociability. The brain μ-opioid receptor (MOR) system modulates a multitude of seasonally varying socioemotional functions, but its seasonal variation remains elusive with no previously reported in vivo evidence. Here, we first conducted a cross-sectional study with previously acquired human [11C]carfentanil PET imaging data (132 male and 72 female healthy subjects) to test whether there was seasonal difference in MOR availability. We then investigated experimentally whether seasonal variation in daylength causally influences brain MOR availability in rats. Rats (six male and three female rats) underwent daylength cycle simulating seasonal changes; control animals (two male and one female rats) were kept under constant daylength. Animals were scanned repeatedly with [11C]carfentanil PET imaging. Seasonally varying daylength had an inverted U-shaped functional relationship with brain MOR availability in humans. Brain regions sensitive to daylength spanned the socio-emotional brain circuits, where MOR availability formed a spring-like peak. In rats, MOR availabilities in the brain neocortex, thalamus and striatum peaked at intermediate daylength. Varying daylength also affected the weight gain and stress hormone. We conclude that the in vivo brain MOR availability in humans and rats shows significant seasonal variation, which is predominately associated with seasonal photoperiodic variation. Given the intimate links between MOR signaling and socioemotional behavior, these results suggest that the MOR system might underlie seasonal variation in human mood and social behavior.</p

Valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestäminen perheille avioero- ja huostaanottotilanteissa

Opinnäytetyössäni käyn läpi käsitteitä valvotut tapaamiset, tuetut tapaamiset ja valvotut vaihdot sekä niiden ympärille sijoittuvaa perheiden ja lasten maailmaa. Opinnäytetyöni on toiminnallinen, jonka tuloksena olen koonnut selkeän ja ytimekkään ohjelehtisen valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämistä varten. Tietopaketissani perehdyn valvottujen ja tuettujen tapaamisten järjestämistarpeeseen avioero- ja huostaanottotilanteissa. Käsittelen myös näiden tapaamisten laatua, sisältöä, lakiperusteita, valtakunnallisesti yhtenäisen linjan puuttumista sekä yleisesti lasten ja perheiden oikeuksia. Tapaamisten järjestämisestä olen koonnut ohjelehtisen, johon olen tiivistänyt tärkeimmät tiedot tietopaketistani. Ohjelehtisestä käy ilmi muun muassa valvojan ja tapaamispaikan vaatimukset sekä se, kuinka seurata lapsen edun toteutumista. Ohjelehtinen on tarkoitettu pääsääntöisesti sosiaalialan yksityisille yrityksille mutta myös kunnan virkasuhteessa oleville työntekijöille. Opinnäytetyössäni tutkin sitä, miten voitaisiin toteuttaa laadukas, valtakunnallisesti yhtenäinen ja lapsen etua korostava valvottu tai tuettu tapaaminen. Millaisia ominaisuuksia se vaatii sekä valvojalta että tapaamispaikalta sekä sitä, millaisia haasteita tapaamisten järjestämisessä ja ylipäätänsä vanhemmuudessa voi nykyaikana olla. Nämä tilanteet tunnistettuani tuon ilmi valvottujen ja tuettujen tapaamisten hyötyjä ja haittoja sekä sitä, mitä se käytännössä perheille tarkoittaa. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja tutkimusaineiston hankin teemahaastattelemalla yksiköitä, jotka ovat aiemmin järjestäneet Suomessa valvottuja ja tuettuja tapaamisia. Opinnäytetyöni tavoitteena on, että saisimme Suomeen ja ennen kaikkea Lappiin lisää valvottujen tapaamisten järjestäjiä. Tavoitteenani on myös kyseisen ohjelehtisen avulla yhtenäistää valvottujen tapaamisten sisältöä ja laatua sekä ennen kaikkea auttaa tunnistamaan lapsen etu valvotuissa tapaamisissa