Cultivation and storage of potato onion

Vuosina 1991-1994 Maatalouden tutkimuskeskuksen Lapin tutkimusasemalla Rovaniemellä tutkittiin istutustiheyden ja istukaskoon vaikutusta ryvässipulin satoon sekä varastointilämpötilan vaikutusta sipulien säilyvyyteen ja istukkaan ominaisuuksiin. Kenttäkokeissa käytettiin pienisipulista, virustaudeista puhdistettua pohjoissuomalaista (Pudasjärvi) ryvässipulikantaa no. 35. Vertailtavat istutustiheydet olivat 6 x 20, 9 x 20 ja 12 x 20 cm ja istukaskoot 15-24 ja 24-35 mm. Tutkitut varastointilämpötilat olivat 1-3 ºC, 23 ºC ja 1-3 ºC/28 ºC. Viimeksi mainitussa varastointitavassa sipuleita säilytettiin ensin 1-3 ºC:ssa ja 1.3. lähtien 28 ºC:en lämpötilassa. Istutustiheyden ja istukkaan koolla oli erittäin merkitsevä vaikutus sipulisatoon. Pienikokoinen, 15-24 mm istukas tuotti satoa keskimäärin 177 kg/100 m2 ja suurempi, 24-35 mm istukas 239 kg/100 m2. Tiheimmällä, 6 x 20 cm, istutustiheydellä saatiin keskimääräisesti suurin kokonaissato, 250 kg/100 m2. Harvimmalla, 12 x 20 cm istutustiheydellä keskimääräinen sato oli vain 169 kg/100 m2. Suurin yksittäinen sipulisato, 281 kg/100 m2 saatiin 6 x 20 cm istutustiheyttä ja 24-35 mm:n istukasta käyttäen. Vastaavasti pienimmän sadon, 144 kg/100 m2 tuotti 12 x 20 cm istutustiheys ja 15-24 mm:n kokoinen istukas. Istutustiheydestä riippumatta kookas istukas kasvatti kuusi ja pieni istukas neljä sipulia ryvästä kohti. Sipulin koko kasvoi istutustiheyden harvetessa, pientä istukasta käytettäessä 7,7 grammasta 9,8 grammaan ja kookkaampaa istukasta käytettäessä 6,7 grammasta 8,7 grammaan. Tautien aiheuttamat keskimääräiset tappiot olivat kylmävarastoinnissa 23,9 % ja lämminvarastoinnissa 6,0 %. Vastaavat haihduntatappiot olivat 21,7 ja 32,9 %. Keskimääräiset kokonaistappiot kylmävarastoinnissa olivat 45,6 ja lämminvarastoinnissa 38,9 %. Suurimmat, säilytystappiot tapahtuivat 2-3 ensimmäisen, varastointikuukauden aikana. Istukkaan varastointitavalla ei ollut merkitsevää vaikutusta kokeessa käytetyn sipulikannan kukkimisherkkyyteen eikä sadon tautisuuteen.The effect of the planting density and the size of the onion set on the yield as well as the effect of the storage temperature on storage losses and the quality of onion set were studied in Rovaniemi (66/35ŽN) at the Lapland Research Station of the Agricultural Research Centre of Finland in 1991 to 1994. In field trials, the potato onion strain no. 35,free from virus diseases from northern Finland (Pudasjärvi) was used. The planting densities were 6 x 20, 9 x 20 and 12 x 20 cm. Two different sizes of onion sets, 15-24 and 24-35 cm in diameter, were compared. The studied storage temperatures were 1-3 ºC, 23 ºC and 1-3 ºC/28 ºC (from the 1st of March onwards). Both the planting density and the size of the onion set had a very significant effect on the onion yield. On the average, the smaller onion set yielded 177 and the larger one 239 kg/100 m2. The highest planting density, 6 x 20 cm, gave the highest total yield, 250 kg/ 100 m2. When the lowest planting density, 12 x 20 cm, was used, the onion yield was only 169 kg/100 m2 on the average. The highest onion yield, 281 kg/100 m2, was obtained when the planting density was 6 x 20 cm and the size of onion set 24-35 mm. Correspondingly, when the planting density was 12 x 20 cm and the size of onion set 15-24 mm the lowest yield, 144 kg/100 m2, was obtained. Independently of the planting density, the larger onion set produced six and the smaller onion set four multipliers. The size of the onion increased when the planting density decreased, with the small onion set from 7.7 to 9.8 grams and with the larger onion set from 6.7 to 8.7 grams. In cool storage, losses caused by diseases were 23.9% and in warm storage only 6.0%, on the average. Correspondingly, losses of weight due to evaporation were 21.7 and 32.9%. The mean total storage loss in cool storage was 45.6 and in warm storage 38.9%. The greatest storage losses occurred during the first two to three months. The storage temperature had no effect on the flowering sensitivity of the onion strain used in trial.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-

Typpi saa mustaherukan marjomaan

Mustaherukkalajike Melalahti antaa hyvän vastineen sopivan pienelle typpilannoitukselle. MTT:n Lapin tutkimusaseman kokeissa suurin marjasadon lisäys saatiin, kun typpeä annettiin 10 kiloa hehtaarille. Talvehtimisvaurioita ilmeni vasta käytettäessä 25 kiloa typpeä hehtaarille. Hyvin pieni typpilannoitus keväällä ja sitä raakilevaiheessa täydentänyt lisälannoitus eivät sen sijaan tuottaneet sadonlisäyksiä.vo

Syysmansikka kasvaa Pohjois-Suomessa

Lapissa mansikasta on tullut suosituin puutarhamarja. Loppukesällä kypsyvä sato jatkaa mansikka-aikaa sopivasti. Lapin syysmansikalle on kysyntää, joten tuotantoa kehitetään uudella viljelytekniikalla ja talvenkestävillä lajikkeilla.vo

Maatiaiset markkinoille!

Näytä koko lehti201

Mansikka punertuu Lapissakin

Mansikka on Lapin puutarhamarjojen ykkönen. Sen viljely onnistuu talvenkestävillä lajikkeilla sekä sopivalla kastelulla ja lannoituksella. Talven yli kukka-aiheet lepäävät harson alla.vo

The effects of a non-woven cover in combination with different soil mulches in strawberry cultivation

The effects of a non-woven cover and three different soil mulches on the timing of harvest and on the yield of strawberry were examined in two field experiments in northern Finland during 1989-1993. The non-woven cover was used either in spring or in both autumn and in spring. Non-covered plants served as controls. Depending on the year, plants covered in spring alone gave a significantly earlier (4 to 9 days) marketable yield than did uncovered plants. The non-woven cover had no effect on marketable yield at Sotkamo but at Rovaniemi it increased the yield, especially in cold years. The use of cover decreased the amount of mouldy berries. At both experimental sites, a significantly higher yield was obtained from beds covered with soil mulches than from uncovered beds. White-on-black film delayed the yield by 2 to 4 days in comparison with black or Mypex film

Clone selection of woody ornamentals in Finland in 1988 2000

MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) kantavalintakokeissa tutkittiin vuosina 1988-2000 yhteensä 128 pensaskantaa. Tutkitut kannat kuuluivat sukuihin Forsythia, Hydrangea, Lonicera, Philadelphus, Rosa, Spiraea, Syringa ja Viburnum. Kantavalintakokeet toteutettiin MTT:n viidellä koepaikalla. Kokeiden tarkoituksena oli selvittää, mitkä kannat ovat kestävimpiä ja arvokkaimpia viherrakentamisen tarpeisiin. Kantojen arviointia varten tehtiin vuosittain havaintoja noin 30 kasvien ominaisuudesta. Niistä tärkeimpinä pidettiin talvenkestävyyttä, terveyttä ja koristearvoa. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastollisia ja ei-tilastollisia menetelmiä. Näiden menetelmien yhdistäminen osoittautui toimivaksi menetelmäksi arvokkaimpien kantojen valitsemisessa. Tähän mennessä on nimetty 15 viljelyyn ja käyttöön suositeltavaa kantaa. Hortensialajikkeet Grandiflora , Praecox ja Mustila todettiin arvokkaiksi ja suositeltaviksi. Monet kuusamalajikkeet todettiin hyviksi koristepensaiksi eri tarkoituksiin, ja niille annettiin uudet lajikenimet. Myös kolme kuusamakantaa valittiin suositeltaviksi. Niistä rusokuusama Sanna soveltuu aidanteisiin, huntukuusama Dropmore on kaunis valkokukkainen pensas ja sirokuusama Sakura soveltuu puolestaan massaistutuksiin ja yksittäispensaaksi kauniin kasvutapansa vuoksi. Aito hovijasmike sai nimen Tuomas ja runsaskukkainen kestävä tähtijasmikeristeymä nimen Tähtisilmä . Suomalainen kestävä ja runsaasti kukkiva lumipalloheisi sai puolestaan nimen Pohjan Neito . Kolme arvokasta juhannusruusukantaa nimettiin suositeltaviksi. Niistä Plena on aito valko- ja kerrannaiskukkainen juhannusruusu, Juhannusmorsian ja suviruusu Poppius ovat puolestaan vaaleanpunakukkaisia. Suositeltavat pensasangervokannat ovat matala verhoangervo Lumikki , komea punakukkainen kuninkaanangervo Kruunu ja vaatimaton valkopajuangervo Allikko . Suositeltavien syreenien lista julkaistaan aikaisintaan vuonna 2003.128 clones of the genera Forsythia, Hydrangea, Lonicera, Philadelphus, Rosa, Spiraea, Syringa and Viburnum were cultivated in comparative field trials at five sites in Finland in 1988-1999. The aim was to find the hardiest and most valuable clones that could be recommended for landscape gardening. The evaluation was based on about 30 traits, which were recorded annually. Most attention was paid to winterhardiness, resistance to diseases and pests, and ornamental value. The data were analysed by both statistical and non-statistical methods. A combination of these proved to be a successful approach for selecting the clones with the highest value for production. To date, 15 clones have been selected as recommendable. The Hydrangea paniculata cultivars Grandiflora , Praecox and Mustila were found to be valuable and recommendable. Several Lonicera clones succeeded well and were re-named. Three clones were selected as suitable for various purposes: L. tatarica Sanna for hedges, L. x bella Dropmore as a white-flowered bush, and L. x bella Sakura for mass and single plantings due to its special growth habit. A true-to-type Philadelphus pubescens clone was renamed Tuomas , and an abundantly blossoming and hardy P. Lewisii hybrid was re-named Tähtisilmä . Finnish Viburnum opulus clones representing a hardy type with abundant blossoms were renamed Pohjan Neito . Three valuable Rosa pimpinellifolia clones were selected as recommendable : R.pimpinellifolia Plena , which has white double flowers, and the R.Pimpinellifolia hybrid Juhannusmorsian and Poppius have pink flowers. The Spiraea clones selected are Spiraea beauverdiana Lumikki , a low-growing bush with white flowers, S. x watsoniana Kruunu , which has with bright purple flowers, and S.alba Allikko , which has white flowers. The Syringa clones selected will not be released until 2003 at the earliest.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

Mitä kuuluu perinteiselle ryvässipulille tänään?

vo