PURAISTAAN KIELTÄ 6 Vetoomus kielentutkijoille

Markus Hamunen on tohtorikoulutettava suomen kielen oppiaineessa ja kiinnostunut kielentutkimuksen metateoriastalaajasti

Kielioppi kerrosten ja kytkentöjen verkostona

Arvioitu teos: Urpo Nikanne: Conceptual semantics. A micro-modular approach. Constructional Approaches to Language 23. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company 2018. xvi + 281 s. isbn 978-90-272-0117-1

Kielentutkimuksen metodologiaa suomeksi

[Esa Itkonen ja Anneli Pajunen: Empiirisen kielitieteen metodologia

Suomenruotsin konstruktioita

[Wide, Camilla & Lyngfeltl, Benjamin (toim.): Konstruktioner i finlandssvensk syntax. Skriftspråk, samtal och dialekter

Klassikot vai suosikit?

Pentti Haddington & Jari Sivonen (toim.)2010: Kielentutkimuksen modernit klassikot.Kognitiivinen ja funktionaalinen kielitiede.Gaudeamus, Helsinki University Pres

Tavattomat infinitiivit : Eräiden myötätapahtumisen infinitiivirakenteiden konstruktiokielioppia suomen murteissa

Mannerless infinitives. Construction Grammar of co-eventive infinitive structures in Finnish dialects Markus Hamunen, University of Helsinki This thesis deals with certain Finnish infinitive structures roughly designating how something happens simultaneously to an event described by a finite structure (e.g. Keijo syö hotkien ‘Keijo gulps his food down’). The thesis consists of two parts: four distinct research articles studying separate infinitive structures, and a theoretical introductory part. The objects of research are the so called colorative construction (e.g. juosta jol-kottaa ‘s/he runs at a trot’ or ‘s/he jogs’), the (T)e-infinitive instructive (TEN-structure, e.g. juoksee jolkottaen ‘s/he runs trotting’), the mA-infinitive adessive (MALLA-structure, e.g. juoksee jolkottamalla ‘s/he runs (by) trotting’), and the mA-infinitive abessive (MATTA-structure, e.g. juoksee jolkottamatta ‘s/he runs without trotting’). The unifying property of these structures is that they all describe how something happens. In the colorative construction, this meaning is incorporated in the lexical semantics of the colorative finite verb (e.g. jolkottaa ‘to run slowly at a trot’). The other three infinitive structures are adjuncts of finite structures. The semantics of their adjuncthood concerns how the infinitive structure characterizes described events by the finite structure. The data in this study is based on approximately 6,000 clausal examples gathered from three distinct corpora: Lauseopin arkisto (LA, Syntax Archive), Digitaalinen Muoto-opin arkisto (DMA, Digital Morphology archive), and Suomen murteiden sanakirja (SMS, Dictionary of Finnish Dialects, in the alphabetical range from A to kurvottaa). The most crucial research questions in this study can be illustrated in: What kind of infinitive structures are the objects of research, and how do theoretical concepts and tools of cognitive linguistics, and especially construction grammar (e.g. Fillmore & Kay 1995), implement the description of objects in this research? First, in the analysis of corpus data, in becomes apparent that both the colorative construction and the infinitive adjuncts are polysemous. In the colorative construction this can be seen in the colorative features characterizing the events in question where they may be dealing, for example, with an actor, an action itself or something emerging causally from the action (e.g. sound, see the article Liike ja tapa). Accordingly, the polysemy of infinitive adjuncts is manifest in the fact that different grammatical factors between verbs and verbal structures (subject and temporal interpretations, hyponymy, causal relations and negation) have an effect on whether the event described by the infinitive structure is interpreted as manner, means, concomitant, method, or as something else attributed to the event described by the finite structure (see articles Juosten vai juoksemalla and MATTA-rakenne). Second, in this study, the application of construction grammar is twofold. On the one hand, it gives a description of constructional development of the colorative construction from the reconstructed Late-Proto-Finnic form to the modern Finnish (see article Kieliopillistuminen). On the other hand, the actual theoretical contribution in this study addresses the constructional character of infinitive adjuncts. This thesis gives an overall grammatical and semantic description for the object structures of this study. At the same time, it offers insight into an extremely challenging topic for any grammar model: adjuncts.Tavattomat infinitiivit. Eräiden myötätapahtumisen infinitiivirakenteiden konstruktiokielioppia suomen murteissa Markus Hamunen, Helsingin yliopisto Tämä väitöstutkimus käsittelee eräitä suomen kielen myötätapahtumista kuvaavia infinitiivirakenteita. Myötätapahtumisella tarkoitetaan sitä, että jonkin varsinaisesti kuvattavan tapahtuman (esim. Keijo syö) kanssa, ohessa tai myötä tapahtuu jotain muuta, joka luonnehtii edellistä ja joka ilmaistaan infinitiivillä (esim. Keijo syö hotkien). Tutkimus rakentuu kahdesta osasta: neljästä erillisestä, yksittäisiä infinitiivirakenteita käsittelevästä artikkelitutkimuksesta sekä teoreettisesta johdatusosasta. Tutkimuskohteina ovat koloratiivikonstruktio (esim. juosta jolkottaa), (T)e-infinitiivin instruktiivi (TEN-rakenne, esim. juoksee jolkottaen), mA-infinitiivin adessiivi (MALLA-rakenne, esim. juoksee jolkottamalla) sekä mA-infinitiivin abessiivi (MATTA-rakenne, esim. juoksee jolkottamatta). Näitä rakenteita yhdistää se, että ne kuvaavat kaikki jollain tavoin sitä, miten jokin tapahtuu. Koloratiivirakenteessa tämä merkitys sisältyy usein jo koloratiivisen finiittiverbin sanasemantiikkaan (esim. jolkottaa ’juosta hitaasti hölköttäen’). Tutkimuksen muut infinitiivirakenteet ovat finiittirakenteen vapaita adverbiaaleja. Adverbiaalien semantiikka koskee juuri sitä, miten infinitiivirakenne kuvaa tapahtumia finiittirakenteen rinnalla. Aineistona tutkimuksessa on käytetty noin 6000 lause-esimerkkiä kolmesta eri korpuksesta: Lauseopin arkisto (LA), Digitaalinen Muoto-opin arkisto (DMA) ja Suomen murteiden sanakirja (SMS, kirjainväli A-kurvottaa). Tutkimuksessa kysytään, millaisia infinitiivirakenteita tutkimuskohteet ovat ja miten kognitiivisen kielentutkimuksen, erityisesti konstruktiokieliopin (esim. Fillmore & Kay 1995) teoreettiset käsitteet ja välineet sopivat kuvaamaan tutkimuskohteina olevia rakenteita. Ensinnä korpusaineiston analyysista käy ilmi, että niin koloratiivirakenne kuin infiniittiset adverbiaalit ovat monimerkityksisiä: Koloratiivirakenteessa tämä ilmenee siten, että kuvattavaa tapahtumaa luonnehtiva koloratiivinen piirre voi esimerkiksi liiketapahtumien kuvauksessa koskea esimerkiksi niin liikkujaa, liikettä kuin jotain tapahtumasta kausaalisesti seuraavaa (esim. ääntä, ks. artikkeli Liike ja tapa). Infiniittisissä adverbiaaleissa tämä näkyy vastaavasti siten, että erilaiset verbien ja verbirakenteiden väliset kieliopilliset tekijät (subjektitulkinta, ajallinen tulkinta, merkitysten hierarkiasuhteet, kausaalisuus ja kielteisyys) vaikuttavat siihen, tulkitaanko infinitiivirakenteen kuvaama toiminta finiittirakenteen kuvaaman toiminnan kannalta tavan, keinon, oheisteon, menettelytavan tai jonkin muun luonnehdintana (ks. artikkeleja Juosten vai juoksemalla ja MATTA-rakenne). Toiseksi konstruktiokielioppia on sovellettu työssä kahtaalla. Yhtäältä koloratiivirakenteen historiallisesta kehityksestä esitetään kuvaus rekonstruoidusta myöhäiskantasuomalaisesta esirakenteesta nykyrakenteeseen (ks. artikkeli Kieliopillistuminen). Työn varsinainen teoreettinen anti koskee kuitenkin infiniittisten adverbiaalien konstruktiokieliopillisen luonteen selvittelyä. Adjunktien kuvaus on yleisesti jäänyt teorian piirissä paljolti argumenttirakennekonstruktioiden jalkoihin. Tutkimuskohteena olevien infinitiivien kannalta valenssi ja adverbiaalisuus, verbit ja ajallisuus, semanttiset roolit ja suhteet sekä kieliopillisten piirteiden linkittyminen ja keskinäinen yhdistyminen kietoutuvat teorian kannalta haastavaksi kokonaisuudeksi. (Ks. johdatusosan luku 3.

MATTA-rakenteen kognitiivista semantiikkaa

Tässä artikkelissa käsitellään mA-infinitiivin abessiivin adjunktikäyttöjen eli MATTA-rakenteen (esim. syömättä, juomatta, nukkumatta) merkityksiä lauseen kokoisissa ilmauksissa murreaineistossa. Aineistona käytetään Lauseopin arkiston (LA) ja Digitaalisen muoto-opin arkiston (DMA) kokoelmia sekä Suomen murteiden sanakirjan (SMS) osien 1–8 sana-artikkeleita. Tutkimus pureutuu muun muassa siihen, 1) millainen kiellon tyyppi adjunktina toimiva infinitiivirakenne yleisesti on ja 2) millaisia adverbiaalisia merkityksiä sille on tulkittavissa. Kysymysten selvittelyyn käytetään korpusaineiston (perinteistä) syntaktis-semanttista analyysia ja kehyssemantiikkaa konstruktiokieliopin sovellusalana. Adverbiaalina MATTA-rakenne kiinnittyy hallitsevan rakenteen ilmaisemaan kehykseen ja sen merkitystulkinnat riippuvat infinitiivirakenteen ja finiittiverbin keskinäisistä suhteista. Tulkintaan vaikuttavia tekijöitä ovat leksikaalinen semantiikka (esim. hyponymia), subjektitulkinnat (sama- tai erisubjektisuus), temporaaliset suhteet (sama- tai eriaikaiset asiaintilat) sekä muut tapahtumien väliset kehyssemanttiset suhteet. Käy ilmi, että Te-infinitiivin instruktiivi (TEN-rakenne, esim. syöden), mA-infinitiivin adessiivi (MALLA-rakenne, esim. syömällä) sekä MATTA-rakenne muodostavat suomen infinitiivijärjestelmässä oman semanttisen ryhmänsä, joka ilmaisee erilaisia myötätapahtumisen merkityksiä, kuten tapaa, keinoa ja oheistekoa, finiittiverbillä kuvatun tapahtuman lisäksi. Ne ovat siis niin kutsuttuja lähikonstruktioita, jotka kuvaavat samoja tavan (väljästi) merkityksiä. Lisäksi MATTA-rakenteen abessiivin käsiterakenteen kompleksisuudesta seuraa se, että rakenteen suhde finiittirakenteeseen voi olla myös väljempi kuin TEN- ja MALLA-rakenteilla.Peer reviewe