Resting state fMRI reveals a default mode dissociation between retrosplenial and medial prefrontal subnetworks in ASD despite motion scrubbing

In resting state functional magnetic resonance imaging (fMRI) studies of autism spectrum disorders (ASDs) decreased frontal-posterior functional connectivity is a persistent finding. However, the picture of the default mode network (DMN) hypoconnectivity remains incomplete. In addition, the functional connectivity analyses have been shown to be susceptible even to subtle motion. DMN hypoconnectivity in ASD has been specifically called for re-evaluation with stringent motion correction, which we aimed to conduct by so-called scrubbing. A rich set of default mode subnetworks can be obtained with high dimensional group independent component analysis (ICA) which can potentially provide more detailed view of the connectivity alterations. We compared the DMN connectivity in high-functioning adolescents with ASDs to typically developing controls using ICA dual-regression with decompositions from typical to high dimensionality. Dual-regression analysis within DMN subnetworks did not reveal alterations but connectivity between anterior and posterior DMN subnetworks was decreased in ASD. The results were very similar with and without motion scrubbing thus indicating the efficacy of the conventional motion correction methods combined with ICA dual-regression. Specific dissociation between DMN subnetworks was revealed on high ICA dimensionality, where networks centered at the medial prefrontal cortex and retrosplenial cortex showed weakened coupling in adolescents with ASDs compared to typically developing control participants. Generally the results speak for disruption in the anterior-posterior DMN interplay on the network level whereas local functional connectivity in DMN seems relatively unaltered

A follow-up study of children's communicative development:associations to social-emotional and behavioural problems and competences and experienced maternal stress

Abstract The aim of this study was to follow 8 to 36- month old children's communicative development and its' associations with social-emotional skills (the Brief Infant Toddler Social-Emotional Assessment, BITSEA) and behavioural problems. This study is the first study using the Finnish version of the BITSEA. A total of 50 children participated in the Oulu region (first phases at year 2006 and 2007). At the age of 8 months (at year 2006, n =  31), child participants were grouped into two conditions: 1) children possibly needing support for deficiencies in communicative and interaction skills and 2) children without noted areas of need of support in communicative and interaction skills. Through random sampling, three groups were formed and included children from both the above mentioned conditions. The groups met fortnightly for five months for a directed song-play session (enrichment intervention). The sample size was increased at year 2007 (n =  19) and follow-up questionnaires were sent to all of the participating families (N =  50) at the child's age of 18, 24 and 36 months. The sample during the year 2007 did not receive any intervention. Results suggest, that the children's communicative and social-emotional development may be linked to each other. Children who scored higher in the assessments in communicative skills were also more successful on assessments measuring social interaction and social-emotional competence. Children with better communication skills demonstrated higher scores after enrichment-intervention. Scores on the BITSEA demonstrated an association with other indicators of children's development employed in the study suggesting the utility of the BITSEA as a follow-up assessment in Finnish sample. Mothers, who rated high maternal stress (measured at the child's age of 8 months) also rated higher levels of social-emotional and behavioural problems in their children, especially when a child was 18 months. This effect appeared to decrease over time. Results indicate the clinical importance of directly measuring not only a child's linguistic and social-emotional development, but also including assessment of a child's immediate environment, such as parents and siblings.Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata 8-36 kuukauden ikäisten lasten kielellistä kehitystä ja sen yhteyttä sosioemotionaaliseen kehitykseen (Brief Infant Toddler Social-Emotional Assessment, BITSEA-lomake) sekä käyttäytymisen ongelmiin. Tämä oli ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa käytettiin BITSEAn suomenkielistä versiota. Tutkimukseen osallistui 50 perhettä (aloitus vuosina 2006 ja 2007) Oulun alueelta. Kahdeksan kuukauden iässä täytettyjen lomakkeiden perusteella (vuonna 2006, n =  31) lapset luokiteltiin vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen mukaan kahteen joukkoon: 1) Vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen tukea mahdollisesti tarvitsevat lapset ja 2) Lapset, joilla ei todennäköisesti ollut tuen tarvetta vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidoissa. Satunnaisotannalla muodostettiin kolme pienryhmää (rikastuttamisryhmät), joihin kuului sekä mahdollista tukea tarvitsevia että tukea tarvitsemattomia lapsia. Ryhmät kokoontuivat joka toinen viikko viiden kuukauden ajan ohjattuun laulu-leikkituokioon. Tutkimusta laajennettiin syksyllä 2007 (n =  19) ja kaikille tutkimukseen osallistuneille perheille (N = 50) lähetettiin seurantalomakkeita, jotka vanhempien tuli täyttää lapsen ollessa 18, 24 ja 36 kuukauden ikäinen. Vuoden 2007 otoksen perheille ei tarjottu perheinterventiota. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapset, jotka saivat korkeat pisteet sosioemotionaalista kompetenssia kuvaavissa kartoituksissa, menestyivät paremmin myös vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja kuvaavissa arvioinneissa. Lapset, joilla oli jo ennestään korkeammat pisteet vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja kuvaavissa lomakkeissa, näyttivät saavan korkeammat pisteet myös intervention jälkeen. Tutkimuksessa tuli esiin, että BITSEA -lomake korreloi hyvin muiden lasten kehityksen seurannassa käytettyjen mittareiden kanssa ja soveltuu siten hyvin tutkimuslomakkeeksi suomalaisessakin aineistossa. Lisäksi äidit, jotka arvioivat stressitasonsa korkealle (lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen), arvioivat myöhemmin myös korkeampia pisteitä lasten sosioemotionaalisten ja käyttäytymisen ongelmien kyselylomakkeissa lapsen ollessa 18 kuukauden ikäinen. Tämä vaikutus kuitenkin väheni lapsen kasvaessa. Tutkimustulokset osoittavat, että perhe- ja neuvolatyössä on lapsen kehityksen kannalta tärkeää huomioida myös hänen kasvuympäristönsä; vanhempien hyvinvointi ja sisarusten määrä vaikuttavat lapsen kielelliseen ja sosioemotionaaliseen kehitykseen