Syömishäiriökuntoutujan elämän tilanteisiin osallistumista edistävät toimintakykytekijät ICF-luokituksen avulla kuvattuna

Tämä tutkimuksellinen kehittämistyö on osa yksityisen Elämän Nälkään Ry:n Syömishäiriökeskuksen kuntoutus- ja hoitoyksikön kuntoutuksen kehittämistä. Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata syömishäiriökuntoutujan elämän tilanteisiin osallistumista edistävät toimintakykytekijät Syömishäiriökeskuksen kokovuorokautisen osastohoidon nivelvaiheissa ICF-luokituksen mukaisesti. Tavoitteena oli syömishäiriökuntoutujan toimintakyvyn vahvistaminen. ICF-luokitusta laajennettiin tutkimuksellisessa kehittämistyössä subjektiivisella ulottuvuudella. Tutkimuksellinen kehittämistyö noudatti toimintatutkimuksen lähestymistapaa. Kehittämistehtävät ratkaistiin Syömishäiriökeskuksen entisille asiakkaille toteutettuna fokusryhmähaastatteluna ja asiakkaista, läheisistä ja Syömishäiriökeskuksen työntekijöistä muodostetun kehittäjäryhmän keskustelun avulla. Kehittämisprosessissa syntyi kuvaus syömishäiriökuntoutujan elämän tilanteisiin osallistumista edistävistä toimintakykytekijöistä. Kuvausta voidaan hyödyntää syömishäiriökuntoutujan interventioiden suunnittelussa ja toteutuksessa, Syömishäiriökeskuksen järjestämän kuntoutuksen kehittämisessä sekä yhteiskunnallisella tasolla syömishäiriöihin liittyvän toimintakyvyn ja kuntoutuksen tarkastelussa. Toimintakykytekijät luokittuivat kaikille laajennetun ICF-luokituksen osa-alueille, mutta suoritusten ja osallistumisen osa-alue sekä ympäristötekijöiden ja subjektiivisten kokemusten osa-alueet olivat korostuneita. On tärkeää, että syömishäiriökuntoutuja oppii uusia jokapäiväisessä elämässään tarvitsemia taitoja. Syömishäiriön tilalle on tultava osallistumista normaaliin elämään. Läheisten ja henkilökunnan tuki, kuntoutujaa kunnioittavat asenteet sekä ammattitaitoiset ja oikea-aikaiset palvelut ovat keskeisiä. Subjektiivisten kokemusten tulisi alkaa muuttua positiivisiksi jo kokovuorokautisen osastohoidon aikana. Hoidon päättymisen jälkeen elämän tilanteisiin osallistuminen ei ole itsestäänselvyys. Yhteiskunnallisella tasolla tarkasteltuna on tärkeää, että kuntoutuja ei tipu palvelujen ulkopuolelle kuntoutusprosessinsa missään vaiheissa. Lisää tutkimuksia tarvitaan siitä, miten elämän tilanteisiin osallistuminen ja toimintakyky on huomioitu nykyisissä syömishäiriökuntoutujille suunnatuissa palveluissa.This development project is part of the development work in Center for Eating Disorders In-patient Unit in Helsinki, Finland, upheld by a private non-profit organization. The purpose of the development project was to describe the functioning factors during the middle and end phases of the center’s in-patient treatment, which enhance eating disorder patient’s participation in life situations. The goal of this project was strengthen the functioning of eating disorder patient. The description was made using ICF-classification extended with subjective dimension. The development project was conducted by using action research methods. The research questions were examined in a focus-group interview consisting of former clients and in a development group discussion involving former clients, family members and members of staff from the in-patient unit. The development process produced a description of functioning factors, which enhance eating disorder patient’s participation in life situations. The description can be used in planning and implementing interventions for eating disorder patient, in development of rehabilitation organized by Center for Eating Disorders In-patient Unit and in public discussion about functioning and rehabilitation of eating disorder patients. According to the results of the development project, functioning factors were categorized in all components of the extended ICF-classification, but activities and participation, environmental factors and subjective experiences stood out the most. It is important that the patient learns new skills required in everyday life. The eating disorder needs to be replaced by participation in normal life situations. The support provided by family members and health care personnel, respectful attitude towards the patient and timely, professional services are essential. Positive development in subjective experiences should be detected already during the in-patient treatment. After in-patient treatment, participation in life situations cannot be taken for granted. From a societal perspective, it is important that patient does not fall out of services during any stage of rehabilitation. Additional research is required in order to determine to what extent participation in life situations and functioning are taken into account in common services for eating disorder patients

Reissuleijona : peli 7-12-vuotiaan lapsen haastattelun tueksi

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella luova ja toiminnallinen väline 7-12-vuotiaan lapsen haastattelun tueksi. Aihe opinnäytetyölle nousi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) lasten psykiatrian poliklinikalla työskentelevältä toimintaterapeutti Arja Pilhjertalta. Pilhjerta toivoi välineen pohjautuvan Laurette Olsonin (1999) psykososiaaliseen viitekehykseen. Välineen tuli käsitellä psykososiaalisen viitekehyksen osa-alueista vertaisvuorovaikutustaitoja, leikkiä ja selviytymiskykyä. Haastattelua tukevaksi välineeksi valittiin lautapeli. Välineen muotoa tuki psykososiaalinen viitekehys, tutkimukset lapsen haastattelusta, leikkimielisyyden malli (Skard – Bundy 2008) ja lapsen kehitysteoriat. Opinnäytetyössä käytettyjen teorioiden avulla kehitettiin peli ”Reissuleijona”. Pelin toimivuutta 6-15-vuotiailla lapsilla testasivat HUS:n lasten psykiatrian poliklinikoiden toimintaterapeutit Arja Pilhjerta, Minna Hulkko ja Teija Tonteri. Testattuaan peliä toimintaterapeutit täyttivät pelin kehitystyötä varten laaditun sähköisen kyselylomakkeen, jolla kerättiin laadullista tietoa. Peliä kehitettiin palautteiden pohjalta. Tulokset osoittivat, että peli kiinnosti valitun kohderyhmän lapsia. Pelin avulla toimintaterapeutit saivat tietoa lapsen vertaisvuorovaikutustaidoista, leikistä ja selviytymiskyvystä. Lisäksi peli antoi tietoa pelin tarkoituksen ulkopuolisista asioista kuten lapsen lukutaidosta. Peli vaatii edelleen kehitystyötä. Tulevissa kehitystyössä keskeistä on kysymysten muotoilu, ulkoasun graafinen suunnittelu ja pelin toimivuuden testaaminen 7-12-vuotiailla lapsilla.The purpose of this final project was to design a creative and functional tool to support the interview of a seven- to twelve-year-old child. Occupational therapist Arja Pilhjerta, who works at the Hospital District of Helsinki and Uusimaa children's psychiatric policlinic, raised the topic of the project. Ms. Pilhjerta hoped that the tool would be based on Laurette Olson's (1999) Psychosocial Frame of Reference. The tool was to deal with peer interactive skills, play, and the ability to cope out of the different areas of the Psychosocial Frame of Reference. A board game was chosen as the tool to support the interview. The form of the tool was supported by the Psychosocial Frame of Reference, by studies of interviewing a child, by the Model of Playfullness (Skard – Bundy 2008) and by theories of child development. With the help of the theories used in the final project, a game called the ”Journey Lion” was developed. The game's applicability for six- to fifteen-year-old children was tested by the occupational therapists Arja Pilhjerta, Minna Hulkko and Teija Tonteri of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa children's psychiatric policlinics. After testing the game, the occupational therapists filled out an electronic questionnaire designed for the development work of the game. With the questionnaire, qualitative information was gathered. The game was developed on the basis of the feedback. The results showed that the game interested the chosen focus group's children. Through the game, the occupational therapists received information about the child's peer interactive skills, play and ability to cope. In addition, the game gave some information about things outside the game's purpose, such as the child's literacy. In conclusion, the game requires further development. The central issues in the future development work will be the design of questions, the graphic design of the layout and the testing of the game's applicability on seven- to twelve-year-old children.Opinnäytetyön liitteet on poistettu elektronisesta versiosta väärinkäytösten välttämiseksi. Opinnäytetyö on liitteineen luettavissa Metropolia Ammattikorkekoulun Sosiaali- ja terveysalan kirjastossa. Jos olet kiinnostunut pelistä, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen [email protected]