135 research outputs found
Metsien monet hyödyt ja taloudellinen arvottaminen
Tieteen tori: Tavoitteena metsien monet hyödyt201
Puuntuotannon kannattavuuteen vaikuttavat tekijät jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa
Tässä katsauksessa käydään läpi jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kannattavuutta pohjoismaisissa oloissa käsitteleviä tutkimuksia. Aihetta on tutkittu runsaasti viime vuosikymmenen aikana. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva tehdystä tutkimuksesta ja tunnistaa jatkotutkimustarpeita. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta on analysoitu käyttäen mallilaskelmia, joissa metsän kasvua kuvaavat mallit on yhdistetty taloudelliseen kuvaukseen metsän käsittelyistä. Laskelmissa käytetyt kasvu- ja tuotosmallit perustuvat kenttäkokeissa mitattuihin havaintoihin. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen mallinnuksen tietopohja on huomattavan niukka verrattuna jaksollisen kasvatuksen koealamittausten määrään ja ajalliseen kattavuuteen. Taloudelliset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten kannattavaa jatkuvapeitteinen kasvatus on suhteessa jaksolliseen kasvatukseen. Esimerkiksi alhainen korkokanta ja pienet uudistamiskustannukset suosivat jaksollista kasvatusta. Myös metsikön alkutilalla on suuri merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuudelle. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus soveltuu parhaiten kuusivaltaisiin metsiköihin, joissa kasvaa jo lähtötilanteessa eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. Jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa paras taloudellinen tulos saavutetaan tyypillisesti 10–20 vuoden hakkuuvälillä metsikön rakenteen ollessa tasapainotilassa, riippuen muun muassa korkokannasta, kasvupaikasta ja hakkuukustannuksista. Hakkuut kohdistuvat suurimpiin puihin, ja optimaalinen puuston pohjapinta-ala hakkuiden jälkeen on 4–10 m2 ha–1. Taimettumisella on keskeinen merkitys jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuuden arvioinnissa. Taimettumiseen vaikuttavia tekijöitä olisi jatkossa syytä vielä selvittää. Lisätietoa tarvitaan myös jatkuvapeitteisen kasvatuksen ympäristövaikutuksista, erityisesti turvemailla. Lisäksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen kannattavuutta tulisi jatkossa tarkastella erilaisilla kannattavuuden mittareilla ottaen huomioon metsänkasvatuksen riskit ja metsänomistajan suhtautuminen riskiin.202
Riistatalouden hyvinvointivaikutukset : esiselvitys
Riistatalous on riistaeläinten hoitoon ja metsästykseen sekä niihin liittyvän ravinnon, tuotteiden ja palvelujen tuotantoon yhdistyvää biotaloutta. Siinä niukkojen riistavarojen ja inhimillisten resurssien avulla tyydytetään yksilöllisiä ja yhteisöllisiä tarpeita, tuotetaan hyvän elämän aineksia ja ylläpidetään väestön elintasoa.
Viime vuosina on enenevästi pohdittu sitä, miten riistatalous voisi tuottaa nykyistä enemmän hyvinvointia ekosysteemien ja yhteiskunnan muodostamassa kokonaisuudessa. Riistatalouden kehittämisen tueksi tarvitaan tietoa siitä, millaista hyvinvointia riistatalous nykyisin luo, sekä siitä, millainen tieto kehittämistoimia tehokkaimmin tukee. Päätöksenteossa kaivataan tätä nykyä etenkin euromääräisiä arvioita eri riistallisten toimintojen vaikutuksista. Syyskuussa 2015 käynnistyi Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen riistakeskuksen yhteisprojekti, jonka tuloksia kokoaa yhteen tämä esiselvitys.
Selvitystyön aikana on vahvistunut käsitys siitä, että riistataloudella on suoria ja välillisiä hyvinvointivaikutuksia hyvin moniin suuntiin. Tietopohja on kuitenkin erittäin hajanaista, ja merkittäviä puutteita liittyy tietämykseen tässä projektissa käsiteltyjen vaikutusten merkityksestä kansallisesti. Metsästyksen ja riistanhoidon sosioekologisista kytkennöistä on tehty jonkin verran tutkimusta Suomessa ja muualla, mutta näiden toimintojen psyko-sosiaalisista hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista hyvin vähän. Sama pätee riistatalouden taloudelliseen arvoon tai taloudellisiin vaikutuksiin. Näistä ensimmäistä ei ole tutkittu Suomessa lainkaan. Riistatalouden aluetaloudellisia vaikutuksia on arvioitu Metsähallituksen lupa-asiakkaiden rahankäytön pohjalta, mutta ei kaikkien metsästäjien osalta.
Esiselvityksessä tuli ilmi, että metsästykseen liittyvä kulutus on suomalaisessa metsästäjäkunnassa lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun alkupuolen tasosta. Merkittävä muutos on tapahtunut rahankäytössä varusteisiin, matkustamiseen ja palveluista maksamiseen. Keskimääräinen henkilökohtainen rahankäyttö oli metsällä käyneillä suomalaisilla 950 euroa vuonna 2008, mutta sittemmin kulutus on tästä kasvanut.
Metsästäjien rahankäytön kokonaistaloudellisia vaikutuksia ei voida olemassa olevilla aineistoilla arvioida täsmällisesti, koska rahankäyttötietoja ei ole saatavissa riittävän yksityiskohtaisesti eriteltynä. Eri oletuksilla laskettuna vaikutukset talouden tuotoksen arvoon ovat suuruudeltaan 279–359 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti vaikutukset ovat 130–169 miljoonaa euroa arvonlisäyksen osalta. Työllisyysvaikutukset ovat puolestaan 2245–2986
henkilötyövuotta.201
The role of state-owned commercial forests and firm features in nature-based tourism business performance
Nature-based tourism (NBT) is a growing industry within regions rich in natural amenities worldwide. An important feature of NBT business is the dependence on the quality of surrounding environment. This paper addresses the role of the management of commercial forests owned by the state in Finnish Lapland. The paper explores the NBT entrepreneurs' willingness to participate in a proposed new landscape and recreational value trading (LRVT) and elaborates the effect of entrepreneur and enterprise characteristics, such as entrepreneurial attitude, venture size, and a variety of services offered to customers, on the experienced and expected growth of NBT enterprise. The survey data on NBT enterprises were analyzed with ordered and binary logit models. The willingness of enterprises to participate in LRVT depended on the venture size, entrepreneurial attitude, and type of activities offered to customers. The results show that relatively young and small-sized enterprises have faced difficulties in developing their business. Entrepreneurial experience, risk-taking and intention to develop new business associate positively with expected increase in turnover.Peer reviewe
Testing alternative indicators for biodiversity conservation in old-growth boreal forest: ecology and economics.
Abstract. In this study, the performance of biodiversity indicators used in the selection of boreal old-growth forest reserves is assessed. The indicators include beetles, birds, vascular plants, wood-inhabiting fungi, and a specified sub-group of assumed indicator species. We also analyze how well the amount and quality of decaying wood indicates overall species diversity. Our site selection procedure includes information both on ecological variables and on the economic costs incurred from the ecological survey and the opportunity costs of conservation. Complementarity and scoring procedures in site selection are compared. We show that the use of indicators likely results in a loss of species and, therefore, a complete inventory of biodiversity is necessary if the goal is to maintain all species in the landscape. However, the use of indicators seems to be an economically more efficient practice than to execute a large biodiversity survey for habitat protection in our case study. In general, birds and vascular plants seem better indicators than other taxa. A scoring approach performs better than a complementarity approach for indicator taxa containing a small number of species
Cost-efficiency analysis of multiple ecosystem services across forest management regimes
publishedVersio
Incentivising participation and spatial coordination in payment for ecosystem service schemes: forest disease control programs in Finland
This paper considers the problem of designing PES-type contracts to encourage participation and spatial coordination amongst private forest owners in Finland. The aim of the policy is to increase efforts to mitigate risks from invasive forest pests and diseases. Such control actions yield spill-over benefits to other landowners and to wider society, meaning that the level of privately-optimal disease control is likely to be less than the socially-optimal level. The policy designer may wish to encourage spatial coordination in the uptake of such PES-type contracts, as spatial coordination delivers an increase in the effectiveness of control measures on disease risks. We conducted a choice experiment with private forest owners in Finland in October 2016. The study elicited the preferences of woodland owners with respect to the design of forest disease control contracts, and gauged their willingness to cooperate with neighbouring forest owners within the framework of such programs
Identifying environmental and natural resource management conflict potential using participatory mapping
Methods have been proposed for identifying land use conflict potential using participatory mapping data and models. In a case study from Finland, we extend conflict mapping research by evaluating the capacity for participatory mapping to identify conflict for land uses that include mining, tourism development, commercial forestry, recreation, and nature protection. We evaluated two conflict models using reference sites where conflict was expected and assessed whether conflict potential was influenced by participant social group (resident, visitor, holiday home owner). The conflict models correctly identified the locations of current and proposed mining projects and major tourism locations (ski areas) in the region, while conflict for commercial forestry and reindeer herding was spatially distributed. Preferences for land use by social group were more similar than different across the study region. Identification of conflict potential using participatory mapping can provide a useful planning diagnostic but would benefit from additional research for validation
Cost-efficiency analysis of multiple ecosystem services across forest management regimes
Forest management is at the crossroads of economic, environmental, and social goals, often requiring strategic trade-offs. As global demands surge, it's vital to employ management strategies fostering multifunctional landscapes, enabling ecosystem integrity while procuring resources. Historically, the boreal forest in Fennoscandia has been intensively managed for timber, causing environmental shifts and conflicts with biodiversity conservation and climate mitigation policies. Application of current management practices while increasing harvests are a threat to both biodiversity and carbon stocks. To explore this issue, we quantify the cost-efficiency of two forest management regimes: rotation forestry (RF) and continuous cover forestry (CCF), considering specific forest attributes like soil type (mineral and peat soils), site type (fertility classes) and tree stand age, which have been underexplored in previous research. We simulated 45,559 forest stands for 100 years in Northern boreal forests of Finland. We proposed two straightforward cost-efficiency indices (CEI) to evaluate the performance of these management regimes, specifically focusing on their impact on economic output, biodiversity conservation (measured as a biodiversity index for six forest vertebrates, including five bird species and one mammal) and carbon stock. Our findings suggest that continuous cover forestry holds the potential to deliver more cost-efficient ecosystem services and maintain greater biodiversity compared to rotation forestry approaches. Continuous cover forestry, however, is not optimal for all at management units, which calls for alternative management options depending on the stand characteristics. The cost-efficiency indices performance of rotation forestry and continuous cover forestry depend on the characteristics of the initial stand which is largely determined by the previous management of the stand. Our results contribute to guiding forest management towards enhanced sustainability and ecological balance. The great variation in stand characteristics suggest a need for diverse management strategies to create multifunctional landscapes. Our proposed cost-efficiency indices could serve as practical tools for decision-making
- …