Maksan protoni-irtikytketty fosforispektroskopia kliinisellä magneettikuvauslaitteella

31P magnetic resonance spectroscopy can be used to study phosphorus metabolism in the liver non-invasively. Spectral resolution and signal-to-noise ratio (SNR) are critical issues in in vivo 31P MRS, since relevant peaks overlap partly and the NMR sensitivity of 31P is only 6 % of protons sensitivity. Spectral resolution and sensitivity in 31P MRS can be improved by applying a proton-decoupling and nuclear Overhauser schemes to the measurement sequence. However, nuclear overhauser enhancement is individual for each metabolite and may have inter-individual variation as well. In this thesis, the effects of line broadening and noise on hepatic 31 P MR spectra were studied through simulations. In addition, hepatic in vivo proton-decoupled 31P MRS measurement were performed on healthy subjects to determine SNR, and inter- and intra-individual variations for each metabolite. Information obtained from simulated spectra were utilized in the analysis of in vivo spectra. In this thesis, lineshape fitting combined with prior knowledge was insensitive to noise. Lorentzian lineshape fit tends to overestimate broad resonances if not normalized by total phosphorus signal, while Gaussian lineshapes are insensitive to inhomogeneaous broadening, but underestimate signal intensities. Lorentzian compared to Gaussian approach resulted lower variation in in vivo spectra: inter- and intra-individual coefficient of variations for Gaussian fitting procedure ranged from 24-67% and 7-60%, and Lorentzian 10-43% and 2-59%, respectively. These variations can be utilized in power calculations for clinical studies.In vivo magneettiresonanssi fosforispektroskopialla voidaan tutkia maksan metaboliaa kajoamattomasti ottamatta näytepalaa maksakudoksesta. Lisäämällä paikannussekvenssiin radiotaajuista sateilya kohteeseen protonien Larmor-taajuudella ennen signaalin keruuta voidaan siirtää protonien polarisaatiota fosforiytimille ja parantaa signaalikohinasuhdetta. Säteilyttämällä vastaavasti signaalin keruun aikana on mahdollista päästä eroon protonien ja fosforiytimien välisestä kytkeytymisestä ja parantaa resonanssien erottelukykyä. Resoluutio ja signaalikohinasuhde ovat kriittisiä ominaisuuksia suhteellisen epäherkässä menetelmässä, jossa signaalit resonoivat osin päällekäin. Polarisaation siirto on kuitenkin metaboliitti- ja osin yksilökohtaista ja voi potentiaalisesti lisätä hajontaa. Tässä diplomityössä on simuloitu maksan fosforispektrejä ja tutkittu kohinan ja resonanssipiikkien levenemisen vaikutusta kvantitointiin. Työssä mitattiin kuusi tervettä koehenkilöä. Simuloinneissa saatua tietoa on hyödynnetty, kun mittausdatasta on määritetty metaboliittikohtaiset signaalikohinasuhteet sekä yksilöiden sisäiset että väliset toistettavuudet metaboliittikonsentraatioiden määrittämiseksi. Kohinaisissa spektreissä viivamuotosovitukset toimivat hyvin. Gaussinen viivamuoto aliarvioi intensiteettejä, mutta ei ole riippuvainen piikkien puoliarvoleveyksistä. Lorentzinen viivamuoto yliarvioi intensiteettejä ja on herkkä piikkien levenemiselle ellei intensiteettejä normalisoida spektrin kokonaissignaaliin. In vivo spektreissä hajonta oli pienempää Lorentzisella viivamuodolla verrattuna Gaussiseen viivamuotoon. Variaatiokertoimet yksilöiden sisäiselle hajonnalle olivat Gaussisella sovituksella 7-60 % ja yksilöiden väliselle 24-67%. Lorentzisella sovituksella vastaavat variaatiokertoimet olivat välillä 2-59% ja 10-43%. Diplomityössä määritettyjä toistettavuuksia voidaan käyttää pohjana tilastollisille voima-analyyseille kliinisiä tutkimuksia suunniteltaessa

Kinds of Tropes without Kinds

In this article, we propose a new trope nominalist conception of determinate and determinable kinds of quantitative tropes. The conception is developed as follows. First, we formulate a new account of tropes falling under the same determinates and determinables in terms of internal relations of proportion and order. Our account is a considerable improvement on the current standard account (Campbell 1990; Maurin 2002; Simons 2003) because it does not rely on primitive internal relations of exact similarity or quantitative distance. The internal relations of proportion and order hold because the related tropes exist; no kinds of tropes need be assumed here. Second, we argue that there are only pluralities of tropes in relations of proportion and order. The tropes mutually connected by the relations of proportion and order form a special type of plurality, tropes belonging to the same kind. Unlike the recent nominalist accounts, we do not identify kinds of tropes with any further entities (e.g. sets) or abstractions from entities (e.g. pluralities of similar tropes)

Quantity Tropes and Internal Relations

In this article, we present a new conception of internal relations between quantity tropes falling under determinates and determinables. We begin by providing a novel characterization of the necessary relations between these tropes as basic internal relations. The core ideas here are that the existence of the relata is sufficient for their being internally related, and that their being related does not require the existence of any specific entities distinct from the relata. We argue that quantity tropes are, as determinate particular natures, internally related by certain relations of proportion and order. By being determined by the nature of tropes, the relations of proportion and order remain invariant in conventional choice of unit for any quantity and give rise to natural divisions among tropes. As a consequence, tropes fall under distinct determinables and determinates. Our conception provides an accurate account of quantitative distances between tropes but avoids commitment to determinable universals. In this important respect, it compares favorably with the standard conception taking exact similarity and quantitative distances as primitive internal relations. Moreover, we argue for the superiority of our approach in comparison with two additional recent accounts of the similarity of quantity tropes

Digitalisaation vaikutus kilpailuun pankkialalla

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kiihtyvä digitalisaatio sekä teknologinen kehitys on muokannut kilpailua pankki- sekä finanssialalla. Ala on ollut murroksessa viimeisten vuosikymmenten ajan, kun perinteisistä pankkipalveluista on siirrytty moderneihin digitaalisiin ratkaisuihin ja palveluihin. Pankeille tämä on luonut mahdollisuuksia kehittää ja tehostaa toimintaansa, mutta altistanut alan toimijat globaalille ja kiristyvälle kilpailulle. Tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen laajasti pankkialaa sekä digitalisaatiota käsittelevää kirjallisuutta ja tutkimuksia, pankkialan digitalisaatioon liittyviä artikkeleja sekä pankkien tulosjulkistuksia. Tutkielman toteutuksessa on hyödynnetty myös digitalisaatioon yleisesti liittyviä julkaisuja. Pankkien toiminta on talouden ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä, ja se on tärkeä peruspilari rahoitusmarkkinoiden toimivuudelle. Uudenlaista teknologiaa hyödyntävät yhtiöt haastavat pankkien markkina-asemaa useilla liiketoiminta-alueilla, ja kuluttajat ottavat käyttöönsä useiden toimijoiden palveluita. Digitaalisen murroksen ja alan kohtaaman globaalin kilpailun lisäksi pankkitoiminnan kehitykseen vaikuttaa siis myös alaa koskeva sääntely, joka tulee huomioida digitaalista ja teknologista murrosta analysoitaessa, ja jonka roolin voi perustellusti uskoa kasvavan digitalisaation edetessä entisestään. Analysoidessa nykyajan pankkimarkkinaa, nousee esiin alalle tulleet uudet, finanssiteknologiaa hyödyntävät kilpailijat. Tutkielmassa analysoidaan näiden toimijoiden, kuten suurten teknologiayhtiöiden tai pienempien finanssiteknologiaa hyödyntävien yhtiöiden toimintaa pankkimarkkinoilla ja perinteisten pankkien kilpailijoina. Perinteisten pankkien keskinäinen kilpailu on myös kiristynyt entisestään, kun datan tehokas hyödyntäminen ja teknologinen kehitys vaativat enenevissä määrin investointeja pankkien liiketoimintaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta pankkialan sääntelyllä olevan merkittävä rooli alan tulevaisuuden ja kilpailun kannalta. Pankkien tekemät investoinnit datan hallintaan ja omien liiketoimintajärjestelmien päivityksiin vaikuttavat pankkien kilpailukykyyn sekä nykyhetkessä, mutta etenkin tulevaisuudessa. Perinteisten pankkien välistä kilpailua voisi kuvata digitaaliseksi kilpajuoksuksi. Finanssiteknologiaa hyödyntävät yhtiöt, sekä globaalit alustapalveluja tarjoavat suuret teknologiayhtiöt pyrkivät hyödyntämään omia kyvykkyyksiään ja teknologioitaan pankki- ja rahoitusalan innovaatioihin. Digitalisaation voidaan todeta lisäävän myös riskejä rahoitusmarkkinoihin ja pankkialaan liittyen

Länsimaisia valtiotason suosituksia ohjelmistokehityksen muistiturvallisuudesta

C- ja C++ -ohjelmointikielet tarjoavat ohjelmoijalle mahdollisuuden manuaaliseen muistinhallintaan ja monissa tavanomaisissa tilanteissa myös edellyttävät sitä. Työssä käydään läpi C- ja C++ -kielien muistinkäsittelyä yleistasolla, muistinkäsittelyvirheistä aiheutuvat neljä yleisintä tietoturvahaavoittuvuustyyppiä ja kolme tuoretta länsimaista raporttia ohjelmistokehityksen muistiturvallisuuteen liittyen. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia suosituksia muistiturvalliseen ohjelmistokehitykseen liittyen on viime aikoina julkaistu. Mitre Corporationin ylläpitämän haavoittuvuustietokannan mukaan suurin osa ohjelmistojen tietoturvahaavoittuvuuksista aiheutuu C- ja C++ -ohjelmointikielien muistihaavoittuvuuksista. Yleisimmät haavoittuvuustyypit löydettiin selaamalla Mitren Internet-sivujen tietokantaa, ja valitsemalla vuosien 2019–2023 CWE Top25-listalta C:lle ja C++:lle spesifit muistinkäsittelyvirheisiin liittyvät haavoittuvuustyypit. Raportit valittiin tarkasteluun, koska ne ovat tuoreita ja sisältö vaikutti sopivan tutkimuskysymykseen. Raportit luettiin ja muistiturvallisen ohjelmistokehityksen suosituksista kirjoitettiin lyhyt yhteenveto. Raportit suosittavat toteuttamaan jo olemassa olevien muistiturvattomilla ohjelmointikielillä toteutettujen ohjelmistojen uudet osat muistiturvallisilla ohjelmointikielillä, ja aloittamalla uudet ohjelmistoprojektit muistiturvallisilla ohjelmointikielillä. Tutkimuskysymykseen sopivaa kirjallisuutta etsittäessä havaittiin, että kotimaisia suosituksia muistiturvalliseen ohjelmointiin ei tällä hetkellä ole olemassa, eikä niitä ole ainakaan lähiaikoina tulossa. Sivujuonteena tarkastettiin myös suomalaisten korkeakoulujen opinnäytetöiden julkaisuarkistot ja etsittiin niistä muistiturvallisuutta käsitteleviä opinnäytetöitä, joita löytyi vain muutama. Turvallinen ohjelmointi C- ja C++ -ohjelmointikielillä vaikuttaa lukujen valossa haastavalta. Suositusten noudattaminen saattaa vähentää muistinkäsittelyvirheiden aiheuttamien tietoturvaongelmien määrää ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Lopuksi pohditaan, mihin suuntaan C++ mahdollisesti voi kehittyä, pitäisikö muistiturvallisuutta tutkia Suomessa enemmän ja onko korkeakoulujen syytä tarkastella ohjelmointikurssien muistiturvattomien ohjelmointikielien käytön järkevyyttä

Why Realists Need Tropes

We argue that if one wishes to be a realist, one should adopt a Neo-Aristotelian ontology involving tropes instead of a Russellian ontology of property universals and objects. Either Russellian realists should adopt the relata-specific relational tropes of instantiation instead of facts, or convert to Neo-Aristotelian realism with monadic tropes. Regarding Neo-Aristotelian realism, we have two novel points why it fares better than Russellian realism. Instantiation of property universals by tropes and characterization or inherence between tropes and objects are more transparent ontological notions than relational inherence, which is assumed in Russellian realism with the relational tropes of instantiation. Neo-Aristotelian realism makes better sense about abstract universals, which are a more viable option than concrete universals

Report and database on the results of the fire performance experiments

Today, fibre reinforced polymer (FRP) materials are extensively used for building lightweight hull structures of vessels with length up to about 50 metres, whereas in longer vessels their use is limited to secondary structures and components. In the European FIBRESHIP research project, innovative FRP materials are evaluated, new design and production procedures and guidelines are elaborated, and new validated software analysis tools are developed. As a result of the project,   a comprehensive set of methods will be compiled, enabling the building of the complete hull and superstructure of over 50-metre-long ships in FRP materials. The results enhance significantly the use of FRP materials in shipbuilding and strengthen the competitiveness of the European shipbuilding industry on the world market. In Task 2.4 of the FIBRESHIP project, an extensive experimental campaign was performed in two phases to characterize the fire performance of FRP materials and solutions. For the first phase, seven commercially available resins or resin systems were selected for examination of fire performance. Laminates with glass fibre reinforcement and cured resins without reinforcement were produced for cone calorimeter tests and thermogravimetric analyses, respectively. From these seven candidates, two materials were down-selected on the basis of the mechanical performance, manufacturability and impact (including cost, claimed fire retardancy, worker health impact and recyclability). The two material solutions chosen to continue to the second phase were LEO vinylester resin system and SR1125 epoxy resin system. The fire tests of the first phase showed that an intumescent coating on the surface of these laminates is essential for providing adequate fire performance. In the second phase, a more comprehensive evaluation of thermal and fire properties was performed by carrying out more cone calorimeter tests, as well as dynamic mechanical thermal analysis, microscale combustion calorimetry, differential scanning calorimetry and transient plane source tests. Simultaneously, data for pyrolysis modelling, thermomechanical modelling and fire simulation was produced. In cone calorimeter test at the irradiance of 50 kW/m2, the times to ignition of coated LEO and SR1125 were 75 and 52 seconds on the average, respectively. The maximum heat release was 261 kW/m2 for SR1125, but only 69 kW/m2 for LEO indicating good reaction-to-fire performance. The total heat release and the total smoke production were ca. 40 MJ/m2 and 9 m2, respectively, for both systems. Cone calorimeter tests of coated laminate specimens  were run also at the irradiance levels of   25 and 35 kW/m2 and for specimens representing different production batches. The results were not consistent in all cases. In addition, DSC tests revealed changes of the glass transition temperature when the specimens were re-heated, referring to incomplete curing in the manufacturing process. These observations highlight the importance of repeatable and well- controlled manufacturing process. The whole process must be carefully instructed, monitored and reported. The laminates and coatings must be of uniform quality to ensure the fire performance claimed on the basis of fire tests performed. Precise specifications and quality control play a key role in securing the fire safety of materials and products.   Thermogravimetric analyses and micro-scale combustion calorimetry showed that the mass loss of cured resins typically starts slightly above 300 °C both in inert (N2) and oxidative (air) atmosphere. The reactions in these atmospheres differ, the oxidative atmosphere revealing reactions such as char oxidation. At about 300 °C, however, a structure made of these FRP materials starts to produce combustible gases and contribute to fire. Dynamic mechanical thermal analysis showed that the glass transition temperature is ca. 111 °C for LEO, and ca. 95 °C for SR1125. In general, the glass transition temperatures of FRP materials are typically about 100 °C. At this temperature, the material softens and loses its loadbearing capacity. Structures made of FRP materials have a tendency to heat up locally, due to their relatively low thermal conductivity. In the case of a local fire, combustible gas production and heat release are the main concerns in terms of fire safety. If the fire threatens a large structure, like in the case of a compartment fire, the main problem is the softening of the material and the loss of the loadbearing capacity

Fat accumulates preferentially in the right rather than the left liver lobe in non-diabetic subjects

Aims: To examine the distribution of liver fat (LFAT) in non-diabetic subjects and test whether the fat in the right as compared to the left lobe correlates better with components of the metabolic syndrome or not. Methods: In this cross sectional study, we determined LFAT by H-1-MRS in the right lobe (LFAT%(MRS)), and by MRI (LFAT%(MRI)) in four regions of interest (ROIs 1-4, two in the right and two in the left lobe) in 97 non-diabetic subjects (age range 22-74 years, BMI 18-41 kg/m(2)) and compared the accuracy of LFAT(MRI) in the different ROIs in diagnosing non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD) using areas under the receiver operator characteristic (AUROC) curves. Results: 38% of the subjects had NAFLD (LFAT%(MRS)). LFAT%(MRI) was significantly higher in the right (5.7 +/- 0.5%) than the left (5.1 +/- 0.4%) lobe (p <0.02). The AUROC for LFAT%(MRI) in the right lobe for diagnosing NAFLD was significantly better than that in the left lobe. The relationships between several metabolic parameters and LFAT%(MRI) in the left lobe were significantly worse than those for LFAT%(MRS) while there was no difference between LFAT%(MRS) and right lobe ROIs. Conclusions: Liver right lobe contains more fat and correlates better with components of the metabolic syndrome than the left in non-diabetic subjects. (C) 2017 Editrice Gastroenterologica Italiana S.r.l. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe