Applicability of the nursing interventions classification in the psychiatric outpatient care setting

Standardized nursing terminologies (SNT) have been developed to describe the nursing process systematically. The aim of this research was to study the applicability of the Nursing Interventions Classification (NIC) in the psychiatric outpatient care setting in Finland. The research includes three phases. In the first phase using an integrative literature review we identified nursing interventions in research publications (n=60) and used the NIC to analyze the identified interventions. In the second phase, we used an ethnographically oriented work-place study to identify interventions in the clinical setting. This included observations and interviews and the findings were analyzed together with nurses (n=17). The core interventions were identified using the Delphi method. The panelists consisted of nurses and nurse managers (round one n=54, round two n=26). In the third phase we identified nursing interventions in nursing progress notes (n=1150) and in nursing care summaries (n=17) and mapped these into the NIC. In all we identified 105 different nursing interventions, of which 95% could be mapped into the NIC. The emphasis was in interventions aiming at behavioral change and more specifically interventions that support coping by building on patients’ strengths. In nursing documentation, the most frequent interventions were Surveillance and Care Coordination. The group delivery method was common in all phases. The findings of this study emphasize the need for a systematic terminology to describe nursing interventions for nurses to conceptualize their work, to make the work visible and to ensure the quality of nursing documentation. The broad coverage, descriptiveness of the interventions and the taxonomical structure of the NIC support its applicability. However, the interventions in the classification were found to be overlapping which limits the systematic transfer of information and the possibilities for secondary use of data. Additional limitations are the lack of semantic coherence with the concepts used in research and the difficulty of describing interventions delivered using the group method. This research generated recommendations for the development of the classification. The most central ones include the need to include multiple methods in the research and development and the integration of concepts used in research literature.Hoitotyön interventioiden luokituksen soveltuvuus aikuispsykiatrian avohoitoon Hoitotyön systemaattinen kuvaaminen edellyttää yhteisen kielen ja käsitteistöjen käyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitetään hoitotyön interventioiden luokituksen (Nursing Interventions Classification, NIC) soveltuvuutta aikuispsykiatrian avohoitoon. Tutkimus koostuu kolmesta osavaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa integratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimuksista (n=60) tunnistettiin hoitotyön interventioita ja nämä analysoitiin NIC-luokituksen avulla. Toisessa vaiheessa hyödynnettiin etnografista työntutkimusta. Hoitotyön interventioita tunnistettiin hoitajien työtä havainnoimalla ja hoitajia haastattelemalla. Analysointi tapahtui yhdessä hoitajien (n=17) kanssa. Ydininterventioiden tutkimus tapahtui sähköistä Delfoi-menetelmää hyödyntäen. Panelisteina toimivat sairaanhoitajat ja hoitotyön lähijohtajat (ensimmäisellä kierroksella n=54, toisella kierroksella n=26). Kolmannessa vaiheessa tutkittiin hoitotyön päivittäiskirjauksia (n=1150) ja hoitotyön yhteenvetoja (n=17), joista tunnistetut interventiot yhdistettiin NICluokitukseen. Tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä 105 interventioita, joista 95 %:lle löytyi vastine luokituksesta. Keskeisiä interventioita kirjallisuuskatsauksessa, etnografisessa työntutkimuksessa ja ydininterventioiden tutkimuksessa olivat käyttäytymisen muutokseen tähtäävät psykososiaaliset interventiot ja erityisesti voimavaralähtöinen selviytymiskyvyn tukeminen. Hoitotyön kirjauksissa korostuivat seuranta ja hoidon koordinointi. Interventioiden ryhmämuotoinen toteutustapa oli yleinen kaikissa tutkimusvaiheissa. Tutkimuksen tulokset korostavat yhteisten käsitteiden tarvetta hoitotyön interventioille työn käsitteellistämisen, näkyväksi tekemisen ja kirjaamisen laadun näkökulmista. Tutkitun luokituksen soveltuvuutta tukevat sen kattavuus, käsitteiden hyvä tunnistettavuus ja hierarkkinen rakenne. Luokituksen interventiokäsitteet ovat osittain päällekkäisiä heikentäen sen systemaattista käytettävyyttä ja tiedon toisiokäytön mahdollisuuksia. Soveltuvuutta rajoittavat myös luokituksen vähäinen yhteys tutkimuskirjallisuudessa käytettyihin käsitteisiin ja vaikeus kuvata ryhmämuotoisia interventioita. Tutkimus antaa suosituksia luokituksen jatkokehittämiselle. Keskeisimpänä ovat monimenetelmäisyys tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä tutkimuskirjallisuuden käsitteistöjen vahvempi integroiminen luokitukseen

Helsinki in Early Twentieth-Century Literature: Urban Experiences in Finnish Prose Fiction 1890-1940

"Helsinki in Early Twentieth-Century Literature analyses experiences of the Finnish capital in prose fiction published in Finnish in the period 1890– 1940. It examines the relationships that are formed between Helsinki and fictional characters, focusing, especially, on the way in which urban public space is experienced. Particular attention is given to the description of movement through urban space. The primary material consists of a selection of more than sixty novels, collections of short stories and individual short stories. This study draws on two sets of theoretical frameworks: on the one hand, the expanding field of literary studies of the city, and on the other hand, concepts provided by humanistic and critical geography, as well as by urban studies. This study is the first monograph to examine Helsinki in literature written in Finnish. It shows that rich descriptions of urban life have formed an integral part of Finnish literature from the late nineteenth century onward. Around the turn of the twentieth century, literary Helsinki was approached from a variety of generic and thematic perspectives which were in close dialogue with international contemporary traditions and age-old images of the city, and defined by events typical of Helsinki’s own history. Helsinki literature of the 1920s and 1930s further developed the defining traits that took form around the turn of the century, adding a number of new thematic and stylistic nuances. The city experience was increasingly aestheticized and internalized. As the centre of the city became less prominent in literature, the margins of the city and specific socially defined neighbourhoods gained in importance. Many of the central characteristics of how Helsinki is experienced in the literature published during this period remain part of the ongoing discourse on literary Helsinki: Helsinki as a city of leisure and light, inviting dreamy wanderings; the experience of a city divided along the fault lines of gender, class and language; the city as a disorientating and paralyzing cesspit of vice; the city as an imago mundi, symbolic of the body politic; the city of everyday and often very mundane experiences, and the city that invites a profound sense of attachment – an environment onto which characters project their innermost sentiments.

Crippled City : Joel Lehtonen’s Krokelby as a Radical Inversion of Finnish National Romantic Landscapes

In the novels Rakastunut rampa (A Cripple in Love, 1922) and Henkien taistelu (The Battle of the Spirits, 1933), Joel Lehtonen has constructed an imaginary environment that is at once one of the most disturbing and one of the most original landscapes to be found in the Finnish literature of the last century: the suburb of Krokelby. This deformed landscape, neither city nor countryside, is composed of disconcerting natural elements and crooked houses, and inhabited by grotesque characters. This article analyses the ways in which the literary landscape of Krokelby constitutes a radical inversion of more traditional images of Finnish symbolic landscapes, such as the national-romantic lake district of Eastern Finland, and the complex images of turn-of-the-century Helsinki. In Lehtonen’s novels, we find a carnivalisation of the proud and pure expanses of Karelia: a degenerate wasteland, filled with derelict houses; a Dante-esque scatological nightmare. The satirical and pessimistic way in which Lehtonen describes these suburban surroundings is prototypical for the direction in which literary descriptions of Helsinki and its suburbs were gradually evolving from the 1920s onwards: towards an ever more generic city, an in-between landscape of uprooted countryside and deformed cityscape. These descriptions foreshadow later representations of what arguably has become the most influential symbolic landscape in modern Finnish movies and literature: the suburbs

Vammaisuus - kehityksen valtavirtaa vai etnografinen erityiskysymys? : vertaileva analyysi kehitysmaihin sijoittuvasta ihmisoikeuslähtöisestä ja antropologisesta vammaisuuden tutkimuksesta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu-työssäni tutkin, miten vammaisuutta on määritelty kehitysmaihin sijoittuvassa ihmisoikeusperustaisessa ja antropologisessa tutkimuksessa. Työni lähtökohtana on, että yksi kehitystutkimuksen keskeisistä kysymyksistä on kehityksen tietoperustan kriittinen tarkastelu. Vammaisuuden valitsin tutkimuskohteeksi aiheen ajankohtaisuuden ja omien kokemuksieni perusteella. Tutkimuksen viitekehyksenä on foucaultlainen näkemys siitä, että tieteelliset diskurssit vaikuttavat siihen, miten tietystä asiasta voidaan puhua ja tuottaa tietoa. Työssä pohdin tiedon merkitystä sekä kehitystutkimuksen että vammaisuuden tutkimuksen näkökulmasta. Varsinaisen aineiston muodostavat vammaisuutta kehitysmaissa käsittelevät akateemiset artikkelit, joista 15 edustaa ihmisoikeusperustaista näkökulmaa ja 15 perustuu antropologiseen tutkimukseen. Vertailen antropologista ja oikeusperustaista lähtökohtaa, kysymällä aineistoltani tutkimuskysymykseni, miten niissä määritellään vammaisuus sekä sen syyt ja seuraukset. Aineistoni keräsin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää mukaillen ja analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin tuloksissa totean, että oikeusperustainen lähtökohta määrittelee vammaisuuden ihmisoikeusasiaksi ja katsoo ilmiön olevan seurausta köyhyydestä ja syrjinnästä, jota vammaiset ihmiset kohtaavat yhteiskunnassa. Antropologisessa aineistossa vammaisuutta selitettiin esimerkiksi liminaalitilan ja stigman käsitteiden kautta. Oikeusperustaisessa aineistossa vammaisia ihmisiä tutkittiin usein tilastojen kautta tai haastattelemalla vammaisten ihmisten järjestöjen edustajia. Antropologisen aineiston tutkimukset perustuivat etnografiseen kenttätyöhön, jonka kautta vammaisuuden länsimaalaista kategoriaa laajennettiin ja vammaisiksi ihmisiksi katsottiin kuuluvan esimerkiksi lapsettomat pariskunnat tai avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset. Antropologisessa ja oikeusperustaisessa diskurssissa oli havaittavissa ristiriitaisuuksia liittyen vammaisuuden määrittelyyn ja vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Ristiriitaisuuksien katson johtuvan tutkimusalojen erilaisista vammaisuuden määritelmistä ja erilaisesta metodologiasta. Tuloksissa totean myös, että molemmista tutkimussuuntauksista puuttui paikallis- ja globaalitason yhdistäminen. Pohdintaluvussa ehdotan, että kehitysmaihin sijoittuva vammaisuuden tutkimus lähtisi liikkeelle etnografisesta kenttätyöstä, jossa vammaisuutta tutkittaisiin suhteessa paikallisiin kyvykkyyden määritelmiin. Siten voitaisiin välttyä eurosentrismin aiheuttamista vääristymistä ja seurauksista vammaiskehitysinterventioissa. Ajatuksen taustalla vaikuttavat Robert McRuerin (2006) crip-teoria sekä Jean Pierre Olivier de Sardanin (2005) näkemys antropologian ja kehityksen suhteesta. Toiseksi tulevaisuuden haasteeksi määrittelen vammaisuuden ilmiön tutkimuksen osana ja globaaleja talous- ja vaihtojärjestelmiä

A three-semester interdisciplinary educational program in microsystems engineering

Journal ArticleMotivated by an NSF IGERT grant in the general area of microfluidics, a sequence of three interdisciplinary technical courses has been developed in the emerging area of microsystems engineering. Designed to be taken in series, these courses take students, both graduate and upper-level undergraduates from multiple disciplines, who have virtually no knowledge of the microscale and nanoscale engineering and science field, and provide them with the ability to design and fabricate complete microscale and nanoscale systems

On the comparison between compound louvered-vortex generator fins and X-shaped louvered fins

A recent evolution in heat exchanger design is the use of compound designs. One of the designs under study is a combination between a louvered fin and vortex generators. Several possible placements of the vortex generators are studied. These compound designs are compared with the X-shaped louvered fin, which maximizes the louvered area. It is shown that the X-shaped louvered fin exhibits the same heat transfer enhancement mechanism as the compound design, with respect to the rectangular louvered fin. The X-shaped louvered fin outperforms all of the compound designs