Yliopistojen tieteellinen ja taiteellinen toiminta sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus vuonna 2011: Yhteenveto yliopistoilta kerätyistä julkaisutiedoista

Raportin tavoitteena on antaa tiivis yleiskuva suomalaisten yliopistojen tieteellisen, taiteellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan laajuudesta. Aineistona ovat opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistoilta keräämät julkaisutiedot. Vuosina 1994–2009 tiedonkeruu koski vain julkaisujen lukumääriä. Vuonna 2010 tiedonkeruu laajennettiin kattamaan myös taiteellinen toiminta, patentit ja keksintöilmoitukset sekä audiovisuaaliset, tieto- ja viestintätekniset aineistot. Julkaisuista kerättiin tiedot myös julkaisun nimestä, tekijöistä, tekijöiden yliopistosta, lehdestä ja julkaisumaasta. Tiedonkeruun tulokset esitetään lukuina ja kuvioina. Ensin kuvataan yliopistojen julkaisutoiminnan kehitystä vuosina 1994–2011. Toiseksi tarkastellaan yksityiskohtaisemmin vuoden 2011 julkaisutietoja julkaisutyypeittäin, tieteenaloittain ja yliopistoittain. Raportissa ovat tiedot kotimaisista ja kansainvälisistä julkaisuista, kansainvälisistä yhteisjulkaisuista, julkaisujen laadusta sekä ammatti- ja yleistajuisista julkaisuista. Kolmanneksi kuvataan yliopistojen taiteellista ja yhteiskunnallista toimintaa

Julkaisupaine ja julkaisukulttuurin muutos: Media- ja viestintätieteiden julkaisukanavat ja kansainvälistyminen 2011 - 2017

Artikkeli osoittaa media- ja viestintätieteiden julkaisukulttuurin muuttuneen kuluneella vuosikymmenellä. Muutos ilmenee julkaisemisen lisääntyneenä kanavoitumisena kansainvälisiin, aiempaa laadukkaampiin Julkaisufoorumin tasoluokittelemiin tieteellisiin aikakauslehtiin. Englannin kielen valta-aseman vahvistumisen ohella osoitetaan myös yhteisjulkaisemisen lisääntyneen. Uusi julkaisukulttuuri ei kuitenkaan ole syrjäyttänyt kotimaisia julkaisufoorumeita eikä ei-tieteellistä julkaisutoimintaa, joka on lisääntynyt tarkastelujaksolla. Teoreettisesti artikkeli nojaa eri tieteenalojen julkaisukulttuurien välisiä eroja kartoittaneeseen tutkimukseen sekä niin sanottuun julkaisupainehypoteesiin ja siitä käytyyn keskusteluun tieteentutkimuksen ja bibliometriikan piirissä. Artikkelin toiminnallisen kontekstin puolestaan tarjoavat yliopistojen suoriteperusteinen rahoitusmalli ja julkaisemisen kasvanut merkitys rahoituksen suuruutta määräävänä tekijänä. Empiirisenä aineistona käytetään opetus- ja kulttuuriministeriön Virta-tietokantaa, johon on koottu yliopistojen ja korkeakoulujen julkaisutiedot vuodesta 2011 alkaen. Toissijaisena aineistona käytetään Web of Science- ja Vipunen-tietokantoja

Voiko perustutkimus olla yhteiskunnallisesti vaikuttavaa? Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteiskunnallinen vuorovaikutus Suomen Akatemian loppuraporteissa

Tieteen tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ovat nousseet merkittäviksi trendeiksi tiedepolitiikassa. Tieteen ja yhteiskunnan suhde on muutoksessa ja tutkimukselta vaaditaan yhä selkeämmin tilivelvollisuutta julkisen rahan vastineeksi, puhutaan jopa tutkimuksen yhteiskuntasopimuksen muutoksesta. Yliopistoilta odotetaan samaan aikaan niin akateemista huipputiedettä, valtion strategisen päätöksenteon tukemista kuin kaupallista hyödynnettävyyttäkin. Muutoksella on ollut keskeinen vaikutus niin tutkimuksen rahoituksessa kuin ohjausjärjestelmissäkin - aikaamme on jopa kutsuttu tulosvastuullisen korkeakoulupolitiikan ajaksi. Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan ole siitä, mitä yhteiskunnallinen vaikuttavuus oikein on. Epäilyksiä on esitetty erityisesti perustutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta, ja siksi rahoitusta suunnataan yhä enemmän kilpailtuihin ja ohjelmaperustaisiin rahoitusmuotoihin. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että myös perustutkimushankkeilla on paljon yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Kun tarkastellaan vuorovaikutusta Suomen Akatemian tutkimushankkeiden loppuraporteissa kielitieteissä, sosiaalitieteissä, antropologiassa sekä kansantaloustieteessä, 70 prosentissa raporteista kerrotaan vuorovaikutuksesta akateemisen maailman ulkopuolella. Toisaalta aineiston eri alat myös eroavat toisistaan selkeästi: erityisen paljon vuorovaikutusta on kielitieteissä ja vähiten kansantaloustieteessä. Suomalaisessa tiedepolitiikassa akateeminen huipputiede, elinkeinoelämää palveleva innovaatiotiede ja julkisen vallan apuna toimiva evidenssitiede korostuvat, mutta aineistoni pohjalta vaikuttavuus näyttäytyy moninaisempana. Elinkeinoelämän ja valtiovallan lisäksi vuorovaikutus suuntautuu ainakin kolmelle yhteiskunnalliselle kentälle: kansalaisyhteiskuntaan, ammattiryhmiin sekä julkiseen keskusteluun. Näille kentille vaikuttaminen on myös kaikilla aloilla, kansantaloustiedettä lukuun ottamatta, hyvin tyypillistä. Myös vuorovaikutuksen tavat eroavat toisistaan. Suorilla ihmiseltä toiselle suuntautuvilla sekä epävirallisilla vuorovaikutuksen muodoilla on kaikilla aloilla keskeinen sijansa julkaisujen ja muiden konkreettisten tuotosten ohella. Tutkimus myös tukee kuvaa siitä, että tutkimustulosten popularisointi ja osallistuminen julkiseen keskusteluun ovat humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla keskeisiä vaikuttamisen muotoja. Sen sijaan kaupallistaminen ja yritysyhteistyö, joita tiedepoliittisessa keskustelussa korostetaan, ovat hyvin vähäisessä roolissa. Vaikka humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla tutkijat harvemmin kuvaavat tutkimustaan soveltavana, ei pidä tulkita, etteivätkö näiden alojen tutkijat vuorovaikuttaisi yhteiskunnan kanssa. Sen sijaan tutkimieni alojen vaikuttavuus istuu huonosti tiede- ja innovaatiopolitiikan kuvaan vaikuttavuudesta ensisijaisesti elinkeinoelämää ja kansantalouden kilpailukykyä hyödyttävinä innovaatioina. Kun tehdään valintoja siitä, mikä on tärkeää tutkimusta ja relevanttia tietoa, arvotetaan myös yhteiskunnan erilaisia kenttiä. Kun yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi saa yhä enemmän sijaa tiedepoliittisessa ohjauksessa, on etenkin humanistis-yhteiskuntatieteellisen alojen tulevaisuuden kannalta tärkeää, millä tavalla tutkimuksen ja tieteen yhteiskuntasuhde määritellään. Pärjätäkseen muuttuvassa ympäristössä, näiden alojen tulee pystyä myös itse avaamaan oman tutkimuksensa yhteiskuntasuhdetta ja merkittävyyttä entistä paremmin

Ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi 2017 alkaen

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 12.11.2014 työryhmän laatimaan ehdotuksen yliopistojen rahoitusmallin tarkistamiseksi. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotukset siten, että nykyiseen rahoitusmalliin tarvittavat muutokset voidaan ottaa käyttöön kohdennettaessa yliopistokohtaisesti yliopistolain (558/2009) 49 §:n mukaista perusrahoitusta vuodesta 2017 alkaen. Työryhmän ehdotus rahoitusmallin uudistamiseksi vuodesta 2017 alkaen vahvistaa valtakunnallisia korkeakoulu- ja tiedepoliittisia tavoitteita sekä yliopistosektorin profiilia suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotus siten, että se turvaa pitkäjänteisen kehittämisen mahdollisuudet kannustaen yliopistoja samalla parantamaan laatua ja toimimaan tuottavasti ja taloudellisesti. Rahoitusmallin uudistamisessa tuli ottaa huomioon yliopistojen lakisääteiset tehtävät. Työryhmän ehdotus perustuu työryhmän toimeksiannon mukaisesti voimassa olevan rahoitusmallin rakenteelle. Rahoitusmallin pääosiot muodostuisivat edelleen koulutuksesta, tutkimuksesta sekä koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteista, joihin ehdotetaan yhden prosenttiyksikön siirto tutkimuksesta koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteisiin. Koulutuksen rahoitustekijöiden osuuksiin, laskentakriteereihin ja tietosisältöön ehdotetaan tarkennuksia. Ylempien korkeakoulututkintojen rahoitusosioon sisältyvien tutkintoleikkurien alaryhmittelyä ehdotetaan muutettavaksi uudistettuun ISCEDluokitukseen pohjautuvaksi. Vähintään 55 op suorittaneiden laskentaa tarkennettaisiin siten, että se huomioisi keväällä opintonsa aloittavat ja tilastovuoden aikana valmistuvat. Erikoistumiskoulutukset ja yhteistyösopimuksiin perustuvat opintopisteet lisättäisiin osaksi avoimen yliopisto-opetuksen ja erillisten opintojen rahoitustekijää. Opiskelijavaihdon laskennassa siirryttäisiin jaksojen lukumäärän laskennasta vaihdoissa suoritettujen opintosuoritusten laskentaan. Ulkomaalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus ehdotetaan poistettavaksi rahoitusmallista ja vastaavalla osuudella ehdotetaan nostettavaksi työllistyneiden osuutta rahoitusmallissa. Myös ulkomaalaisten suorittamien tohtorintutkintojen osuus ehdotetaan poistettavaksi. Vastaavalla osuudella ehdotetaan nostettavaksi alakohtaisen rahoitusosuuden osuutta rahoitusmallissa. Rahoitusmallin tutkimusosiossa ehdotetaan julkaisujen laskennassa siirryttävän tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta vahvemmin korostavien kertoimien käyttöön. Lisäksi työryhmä esittää pidemmän aikavälin kehittämisehdotuksena työllistymisen laadullisen sekä säätiörahoituksen seurannan kehittämistä

Tutkijakoulutus, tieto ja tutkijuus tietokapitalistisessa hallinnassa

This dissertation focuses on doctoral school knowledge capitalism management, and is framed within the higher education policy discussion. Knowledge capita-lism management means more effective financial control over knowledge and science, as well as researchers and knowing. The research focuses on the consequences of knowledge capitalism management from the aspects of researcher agency, doctoral students, knowledge and knowing. The aim is to analyse how doctoral students’ agency is formed in the field of knowledge capitalism management, and what kind of knowledge production and knowledge management is possible through doctoral school. The study is framed within the structural change in national doctoral education following the new University Act. The dissertation includes four articles and a summary chapter. The research data consist of 28 interviews with doctoral students, as well as academic policy documents. The study’s methodological approach is discursive reading. The results suggest that knowledge capitalism management appears to be economical in terms of demanding efficiency and productivity in doctoral school, research and knowledge production. Especially in the field of research funding, knowledge capitalism management is particularly evident. Article I shows that research funding regulates academic projects and related dissertations, and more deeply, researchers' economy. Article II highlights the vagueness of university administration's actions in the transformation of graduate school and the consequences of knowledge capitalism management that affect the agency of researc-hers. Article III examines publishing policy as part of knowledge capitalism ma-nagement that regulates the knowledge and understanding of researchers. The article demonstrates an appreciation of the differences between a monograph and article dissertation. Article IV discusses the social impact of knowledge, in which knowledge capitalism aims to produce useful research data. This is reflected in the research choices made by researchers, the kind of information that is produced, and how research data is communicated. The study’s main finding is that a doctoral student must act according to knowledge capitalism management, maintain an economic approach and negotiate with knowledge capitalism management to achieve a doctoral degree. In researcher training, there are power relations and vague practices concerning knowledge production as well as being a researcher. The consequences of knowledge capitalism management have an influence on agency mainly in terms of management practices, such as uncertain research funding. On the other hand, knowledge capitalism management offers the researcher opportunities for 'right management' and success, as well as challenge management, which may allow for various possibilities to do things differently.Tarkastelen korkeakoulupoliittiseen keskusteluun paikantuvassa tutkimuksessani tutkijakoulutuksen tietokapitalistista hallintaa. Tietokapitalistisella hallinnalla tarkoitetaan tiedon ja tieteen sekä tiedon tuottajien toiminnan ja tietämisen yhä tehokkaampaa taloudellista hallintaa. Tutkimuksessani syvennyn tietokapitalistisen hallinnan seurauksiin tutkijoiden ja tutkijakoulutettavien toimijuuden sekä tiedon ja tietämisen kannalta. Tutkimuksessani kysyn, miten tutkijakoulutettavien toimijuus muotoutuu tietokapitalistisessa hallinnassa sekä millaista tiedontuotantoa ja tiedon hallintaa tutkijakoulutus mahdollistaa. Tutkimukseni kiinnittyy uuden yliopistolain voimaantulon jälkeen toteutettuun kansalliseen tohtorikoulutuksen rakenteelliseen muutokseen. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelimuotoisesta osajulkaisusta sekä yhteenveto-osasta. Tutkimusaineistoni muodostuu 28 tutkijakoulutettavan haastattelusta sekä korkeakoulupoliittisista dokumenteista, joiden analyysissä sovellan diskursiivista lähestymistapaa. Tuon tutkimustuloksissani esille, kuinka tietokapitalistinen hallinta esiintyy taloudellisina tehokkuuden ja tuottavuuden vaatimuksina tutkijakoulutuksessa, tutkijuudessa ja tiedontuotannossa. Erityisesti tietokapitalistinen hallinta ilmenee tutkimusrahoituksessa. Ensimmäisessä artikkelissa esitän, että tutkimusrahoitus säätelee akateemisia projekteja ja niiden kautta toteutuvia väitöskirjoja sekä syvemmin tutkijoiden taloutta. Toisessa artikkelissa tuon esiin yliopiston hallinnon toimien epämääräisyyttä tutkijakoulutuksen muutoksessa sekä tietokapitalistisen hallinnan seurauksia, jotka vaikuttavat tutkijoiden toimijuuteen. Kolmannessa artikkelissa tarkastelen julkaisupolitiikkaa osana tietokapitalistista hallintaa, joka säätelee tutkijoiden tietoa ja tietämistä. Artikkelissa havainnoillistan myös monografiaväitöskirjan ja artikkeliväitöskirjan arvostuksellisia eroja. Neljännessä artikkelissa käsittelen tiedon yhteiskunnallista vaikuttavuutta, joka tähtää tietokapitalismin tavoittelemaan tapaan tuottaa hyödynnettävää tutkimustietoa. Tämä näkyy tutkijoiden tutkimusta koskevissa valinnoissa, siinä millaista tietoa tuotetaan ja miten tutkimustieto kommunikoidaan. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että tutkijakoulutettavan tulee toimia tietokapitalistisen hallinnan mukaan taloudellista toimintatapaa myötäillen ja neuvotella tietokapitalistisen hallinnan kanssa tohtorintutkinnon saavuttaakseen. Tutkijakoulutuksessa vallitsee lisäksi valtasuhteita sekä epämääräisenä näyttäytyviä käytäntöjä tiedontuotannossa ja tutkijana olemisessa. Tietokapitalistisen hallinnan seuraukset vaikuttavat toimijuuteen eniten hallinnan käytäntöinä, kuten epävarmana tutkimusrahoituksena. Toisaalta tutkijalle tarjoutuu myös tietokapitalistisessa hallinnassa tilaisuuksia ’oikein hallita’ ja menestyä tai haastaa hallintaa, jolloin saattaa mahdollistua erilaisia toiminnan mahdollisuuksia tehdä toisin