Kokeellinen taajuusmuunnin DVB-T -lähettimeen

Kiinnostus digitaalisen televisiolähetteen vastaanottamiseen matkaviestimillä on lisääntynyt viime vuosina. Euroopalaista DVB-T -digitaalitelevisiostandardia viimeistellessä perustettiin ad-hoc ryhmä DVB-X tutkimaan, miten standardia voitaisiin muuttaa, jotta liikkuva vastaanotto olisi mahdollista. Samaan aikaan langattomien lähiverkkojen käyttö on lisääntynyt huomattavasti, joten viestintäviranomaiset ovat varanneet uusia taajuuskaistoja mikroaaltotaajuuksilta näiden käyttöön. Koska uuden sukupolven langattomien lähiverkkojen standardi HiperLAN/2 ja digitaalitelevisiostandardi DVB-T käyttävät samankaltaista OFDM-lähetystekniikkaa, yhdistämällä lähiverkkojen kaupalliset RF osat ja DVB-T lähete on mahdollista toteuttaa mikroaaltotaajuuksilla toimiva digitaalitelevisiolähetin. Diplomityössä esitetään ratkaisu, jossa UHF-taajuuksinen digitaalitelevisiolähete nostetaan taajuusmuuntimella 5,8 GHz ISM-kaistalle. Jotta muuntimen kriittisten osien sekä taajuusmuunnoksen ongelmat voitaisiin ratkoa, työssä esitetään lyhyt kertaus DVB-T -tekniikan tärkeimpiin alueisiin. Läpikäymällä viimeaikaisia radioaaltojen etenemismallien mittauskampanjoita alan kirjallisuudesta sekä vastaanottoalueen kartoistus, todetaan linkkibudjettilaskelmalla, että tarvittava lähetysteho on noin 10 W EIRP. Koska vastaanottoalue on kapea, lähetinantenni vahvistaa signaalia 20 dB. Tällöin DVB-T -lähettimen vaatimuksiin kuuluva lineaarinen vahvistin toteutetaan käyttämällä ylimitoitettua 1 W tehovahvistinta 10 dB alle sen maksimitehon. Työssä käsitellään myös muita tapoja linearisoida tehovahvistin, jotta backoff:n käyttö voidaan perustella. Jotta rakennetun taajuusmuuntimen suorituskykyä voitaisiin arvioida, diplomityön loppupuolella esitellään eri mittausmenetelmiä sekä VTT:n Otadigi-lähettimen signaalin voimakkuuden mittauksen tulokset. Mittaustuloksien avulla voidaan myös arvioida, millainen taajuusmuunnin on järkevä toteuttaa